keskiviikko 28. syyskuuta 2016

ROBIN HOOD TURUSSA



Tänä syksynä jatkuu Turun Kaupunginteatterissa jo kevätkaudella alkanut vauhdikas näytelmä Robin Hoodin sydän. Ja tarinoitten ja seikkailujen ystävänä halusin sen ehdottomasti nähdä. Olin kuullut kovasti kehuja näytelmän taistelukohtauksista ja taistelukoreografiasta...

Minulle mieleenpainuvimpia näyttämöllisiä miekkailukohtauksia on ehdottomasti ollut Turun Kaupunginteatterin 1980-luvulla esittämä Kolme muskettisoturia. Teatteri Logomoon astellessani mietinkin mielessäni, että onpa mielenkiintoista nähdä, miten tämän päivän teatterimiekkailut on toteutettu.

Brittiläisen David Farr’n kirjoittaman Robin Hoodin sydän sai kantaesityksensä Englannissa vuonna 2011. Suomessa sitä on esitetty aiemmin Porissa ja Suomenlinnassa. 


Marion (Julia Korander) ja Robin Hood (Markus Järvenpää) 

Turun Kaupunginteatterin seikkailunäytelmän on ohjannut Milko Lehto ja hänen sanojaan haluan tässä lainata: ”Seikkailu on täynnä tunnetta, iloa, kauhua, yllätystä, rakkautta, surua, toveruutta, petturuutta ja ystävyyttä. Ja mikä parasta, seikkailun lopussa paha saa palkkansa ja hyvä voittaa". 

Milko Lehdon ohjaama näytelmä on moderni versio perinteisestä Robin Hoodista. Robin Hood (Markus Järvenpää) Sherwoodin metsissä asuvine joukkoineen ryöstelee rikkailta, mutta nämä kumppanit pitävät ryöstösaaliinsa itsellään. Vaan kuinkas sitten käykään… ? 

Toisaalla näytelmässä suloista Marion’ia (Julia Korander) ollaan väkisin naittamassa kuningas Richard Leijonamielen häiijylle ja itsekkäälle veljelle prinssi Juhanalle aviovaimoksi. Wow, minkä roolin Miska Kaukonen luihuna Juhanana tekeekään! Tähän avioliittoon reipas Marion ei aio suostua, vaan hän päättää lyöttäytyä Sherwoodin metsien kumppanien iloiseen joukkoon. Hän saa kuitenkin Robin Hoodilta jyrkät pakit. Naisia ei Sherwoodin metsän porukkaan haluta! 

Vaan jotakin on jo läikähtänyt kummankin sydämessä. 




Marion päättää naamioitua mieheksi, ja hän ryhtyy Robin Hoodin kilpailijaksi Sherwoodin metsässä. Mainion punakenkäisen palvelijansa Pierren (Olli Rahkonen) kanssa he alkavat ryöstää rikkailta ja antavat ryöstösaaliinsa köyhille ja vähäosaisille. Julia Korander kaksoisroolissaan kuninkaan tyttärenä Marionina ja ryöstelevänä Martin Sherwoodina tekee loistoroolit. Hän on uskottava niin Marionina kuin Martinina. 

Marion / Martin (Julia Korander) ja Prinssi Juhana (Miska Kaukonen) 
Guy Gisborne (koreografi Oula Kitti) ja Prinssi Juhana (Miska Kaukonen)
Kun Robin Hood huomaa, että Sherwoodin metsään on tullut hänelle kilpailija, niin siitäpä lähtee huima tarina kehittymään. Robin Hoodin hahmo kehittyy näytelmän edetessä lempeämmäksi ja huumorintajuisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi ja hän alkaa kuunnella sydäntään. Syntyy se oikea Robin Hood, jonka me kaikki tunnemme. Komealle Markus Järvenpäälle sopii Robinin rooli mainiosti.

Näyttelijäsuoritukset ovat kaikki kerrassaan onnistuneita. Roolitukset on tehty huolella. Marionin  Alice-siskona esiintyy osaava Minna Hämäläinen, joka roolissaan on kuin kevytkenkäinen siideripissis (näytelmässä elettiin 1500-lukua). Muutenkin näytelmässä on tämän päivän letkautuksia, jotka antavat näytelmälle hauskaa ja hulvatonta tunnelmaa. Ja entä ne Sherwoodin metsien vallattomat veikot? He onnistuvat erinomaisen hyvin rooleissaan, Stefan Karlsson (Will’inä), Tom Petäjä (Pikku-John’ina) ja Kimmo Rasila (Much’ina).  Ja Pikku-Johnin otsatukka ansaitsee erityismaininnan. Otsatukka sopii hyvin isolle miehelle. 

Sherwoodin metsien vallattomat veikot ja Robin Hood 
Robin Hood ja Martin Sherwood miekkailevat. (Jos on Markus Järvenpää taitava miekkailija niin sitä on myös Julia Korander)

Entä ne taistelukohtaukset? Ne ovat ihan parasta actionia. Luinkin jostakin, että tämän mittaluokan taistelukoreografioita on tuskin aikaisemmin nähty suomalaisilla näyttämöillä. Näytelmän koreografina on toiminut  Oula Kitti, joka on suunnitellut ja harjoittanut esityksen liikenumerot. Ja Oula Kitti nähdään myös lavalla, pahiksen Guy Gisbornen vähäpuheisessa roolissa.

Nyt minun on tunnustettava jotakin. Näin löysi 80-luvun Kolme muskettisoturia voittajansa teatterimiekkailun saralla! Miekkailu- ja taistelukohtaukset ovat Robin Hoodissa todella taitavasti tehtyjä. Voin vain kuvitella, kuinka paljon ne ovat vaatineet harjoittelua.



Näytelmän puvustus on upeaa. Robin Hoodilla ei nähdä sukkahousuja:) Pirjo Liiri-Majavan suunnittelemat komeat nahkapuvut näyttelijöillä ilahduttavat katsojan silmää kuin myös lopussa nähtävä Marionin kaunis juhlamekko. 
Markus Tsokkisen upea lavastus toimii; jyhkeät kivipaasia kuvaavat sivulavasteet sekä itämaalaistyylinen kokolattiamatto taipuvat kaikkien tapahtumapaikkojen alustoiksi. Välillä ollaan kuninkaanlinnassa ja välillä taas Sherwoodin metsässä. Hienot projisoinnit taustalla lisäävät tunnelmaa. Ja taustamusiikki ja äänimaisemat luovat näytelmään oivallisesti dramatiikkaa. 

Ja ei sovi unohtaa taitavia lapsinäyttelijöitä Jethron ja Sarahin rooleissa. He tuovat näytelmään surullista dramatiikkaa ja suoriutuvat rooleistaan hyvin. 



  
Jotta en koko juonen kaarta kerro, niin nyt on hyvä lopettaa tämä tarina  Milko Lehdon sanoihin: "Pitäkää kiinni hatustanne! Ja jos meno välillä hirvittää, niin muistakaa, että kyllä se hyvä lopussa voittaa..." 

Robin Hoodin sydän on koko perheen näytelmä, alaikäraja on 9 vuotta. Ja tämä tätibloggaajakin viihtyi esityksessä vallan mainiosti. 

Kädessäni on hieno käsiohjelma. Sen kannessa on irrotettava miekka! Robin Hoodin miekkailukohtaukset tulen varmasti muistamaan ikuisesti.  

Turun Kaupunginteatteri on blogini yhteistyökumppani.
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Teatterin kuvapankki 


- Tuula 

Turun Kaupunginteatterin ohjelmatarjontaa voit katsoa TÄÄLTÄ   

25 kommenttia:

  1. Kiitos teatterielämyksestä. Kun en itse pääse paikalle niin on kiva lukea elävä kuvaus siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, kun tulit "katsomaan". Robin Hood oli jännittävä seikkailunäytelmä. Toivottavasti tarinasta välittyi ripauksia tunnelmasta.
      Kiitos Mummo ja hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  2. Olipa houkutteleva kuvaus! Kirjoitat todella mukavasti ja innostavasti.
    Jos asuisin Etelä-Suomessa, lähtisin ehdottomasti katsomaan Robin Hoodia. Nyt nautin vain sujuvasta kuvauksestasi ja kuvittelen miekkailukohtaukset mielessäni.
    Valoisia syyskuun viimeisiä päiviä sinne Turkuun Tuula!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, se sai hymyn huulilleni. Robin Hood kyllä valloitti. Mukava kun pystyin välittämään mainiota seikkailua eteenkin päin, sillä itse nautin kovasti esityksestä.
      Ja nuo miekkailukohtaukset, ne olivat kyllä jännittävät. Uskomattoman hienosti tehdyt. Oula Kitti on harvoja näyttämötaistelun taitajia Suomessa.
      Kauniita päiviä myös Amsterdamiin Leena!

      Poista
  3. Ihan mielettömän upean näköinen puvustus ja lavastus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo nahkapuvut olivat kerrassaan upeita. Ja minä kun muistin, että Robin Hoodilla on sukkahousut; vaan eipä ollutkaan. Ja tuosta valaistuksesta vielä. Taustalle projisoitiin sellaisia hologrammefektejä, ne sopivat niin hienosti tähän näytelmään. Tässä oli kaikki kohdillaan.
      Kiitos Jonna ja hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  4. Upealta näyttää!
    Itseltä jäävät teatterikäynnit vähäisiksi, kun ei täällä ole kunnon teatteria. Kerran kävin katsomassa yhden näytelmän, mutta esitys oli niin amatöörimäinen, etten ole toista kertaa mennyt. Ehkä pitäisi kuitenkin?
    Katsoin tuota Oula Kittiä tuossa kuvassa ja hän muistuttaa todella paljon äitiään Marjo Kuuselaa, joka oli minun jumppaopettajani Turun Urheiluliitossa joskus kuusikymmentäluvun alussa.

    Mukavaa päivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä harmillista, kun siellä isolla saarella ei näyttämötaide oikein kukoista.
      Olen aikoinani ollut teatterin suurkuluttaja ja olen niin mielissäni, kun nyt voin tehdä blogiyhteistyötä kaupunginteatterin kanssa. Ja täällä Turussa on loistava teatteri!
      Oula Kittin äiti on ollut jumppaopettajasi, maailma on pieni. Oula Kitti on puolestaan niitä harvoja näyttämötaistelun taitajia Suomessa. Liikunnallinen on Oula... äitiinsä tullut.
      Kiitos paljon Kristiina ja hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  5. Minä niin kovasti aina ihailen näytelmien pukuja <3 Kaikki näyttävät niin hienoilta ja kertomasi mukaan myös näytelmältä oli kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään kyllä kaikkeen visuaalisuuteen panostetaan paljon. Ja tässä näytelmässä se näkyi kaikessa. Nuo nahkapuvut olivat komeita ja myös muut puvut. Näytelmä oli kyllä huisin kiva, niinkuin meidän pikkuväki sanoisi :) Viihdyin ja jännitin, Hyvä yhdistelmä.
      Kiitos Outi <3 ja hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  6. kuulostaa ja näyttää kinnostavalta! Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Ihanaa kun kävit katsomassa ja kuulemassa Robinin antia. Oli kyllä mainio näytelmä. Seikkailua alusta loppuun. Ja kaunista visuaalista katseltavaa.
      Hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  7. Hyvä analyysi Tuula!Keväällä piti yllättää lapsenlapset ja viedä katsomaan tämä esitys mutta pääsivätkin koulun puolesta teatteriin,jäi siis minulta väliin.Kovasti pitivät. terv,TuijaM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuija M! Onpa kiva nähdä kommenttisi täällä. Ja kiitos paljon!
      Tiedänkin, että koululaisia on käynyt katsomassa tätä näytelmää. On ollut päivänäytöksiä. Ja teidän koululaiset tykkäsivät! Olen kuullut tästä seikkailusta vain kehuja. Ja täytyy sanoa, että tämä isompikin "tyttö" kovasti piti tästä Robin Hoodin modernimmasta versiosta.
      Kuullaan ja toivottavasti nähdäänkin.
      Hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  8. Wow mitä pukuja - täytyy ihan pysähtyä tutkimaan ja ihailemaan!
    Kuulostaa kivalta! Tätä oli mukava lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo puvut olivat kyllä hienoja. Nahka on oiva materiaali, kun sitä osaa taitavasti käyttää. Noissa puvuissa kun vielä taisteltiin ja miekkailttiinkin. Mainio näytelmä, pidin tosi paljon.
      Ja kiitos kivasta kommentista. Hyvää loppuviikkoa vuonoille, Marianna <3

      Poista
  9. Kyllä on todella hienot lavasteet ja puvut. Ja kyllähän se tosi on, että nuo nahkavaatteet on käytännöllisemmät metsässä liikkuessa. Ei tule niitä silmäpakoja kuten niihin sukkahousuihin tulisi helposti risuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi kivasta kommentista. Niin totta puhut nahkavaatteitten käytännöllisyydestä...olisihan se ollut noloa, jos Robinilla olisi ollut silmäpakoja housuissaan :) Kyllä nahkavaate on nahkavaate!
      Hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Ilolla suosittelen. Tässä näytelmässä oli menoa ja meininkiä kuin myös suloisia suvantokohtia. Ja silmänruokaa!
      Kiitos Iloinen Kulkuri ja hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Sitä se oli! Vei mennessään.
      Hyvää tulevaa lokakuuta!

      Poista
  12. OI, kun kuulostaa kivalta. Minä täällä olen harmitellut, että yli vuoden putken jälkeen tulee "kerran kuussa teatteriin" - haasteessani syyskuun kohdalle musta aukko. Sitä se välilevyn pullistuma teettää... No, ehkä sitä voisi ajatella että muutaman kuukauden tuplateatteri korvaisi yhden aukon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytelmä oli kyllä niin kiva. Viihdyttävä. Ja vei ajatukset pois arjesta.
      Nuo välilevyn pullistumat ovat harmillisia. Ja leikkauksen jälkeen pitää olla pitkään varovainen. Otat sitten ne tupla- tai triplateatterit, kun olet kunnossa ja istuminen sujuu.
      Sinulle hyvää toipilasaikaa! Ja varohan nostelemasta mitään.
      Hyvää lokakuuta!

      Poista
  13. Tämä oli yksi parhaimmista näytelmistä jonka oon nähnyt ja sen takia kävin katsomassa tuon 3 kertaa ja myös se kun mun kaksi lempinäyttelijää näyttelivät siinä vaikutti siihen, että kävin katsomassa tuon 3 kertaa. Lempinäyttelijäni: Julia Korander : Marion/ Martin Sherwood ja Markus Järvenpää: Robin Hood <3. Oli vauhtia, vaaralisia tekijöitä ja tietty romantiikkaa <3

    VastaaPoista