ROBIN HOOD TURUSSA

Tänä syksynä jatkuu Turun Kaupunginteatterissa jo kevätkaudella alkanut vauhdikas näytelmä Robin Hoodin sydän. Ja tarinoitten ja seikkailujen ystävänä halusin sen ehdottomasti nähdä. Olin kuullut kovasti kehuja näytelmän taistelukohtauksista ja taistelukoreografiasta...

Minulle mieleenpainuvimpia näyttämöllisiä miekkailukohtauksia on ehdottomasti ollut Turun Kaupunginteatterin 1980-luvulla esittämä Kolme muskettisoturia. Teatteri Logomoon astellessani mietinkin mielessäni, että onpa mielenkiintoista nähdä, miten tämän päivän teatterimiekkailut on toteutettu.

Brittiläisen David Farr’n kirjoittaman Robin Hoodin sydän sai kantaesityksensä Englannissa vuonna 2011. Suomessa sitä on esitetty aiemmin Porissa ja Suomenlinnassa. 

Marion (Julia Korander) ja Robin Hood (Markus Järvenpää) 

Turun Kaupunginteatterin seikkailunäytelmän on ohjannut Milko Lehto ja hänen sanojaan haluan tässä lainata: ”Seikkailu on täynnä tunnetta, iloa, kauhua, yllätystä, rakkautta, surua, toveruutta, petturuutta ja ystävyyttä. Ja mikä parasta, seikkailun lopussa paha saa palkkansa ja hyvä voittaa". 

Milko Lehdon ohjaama näytelmä on moderni versio perinteisestä Robin Hoodista. Robin Hood (Markus Järvenpää) Sherwoodin metsissä asuvine joukkoineen ryöstelee rikkailta, mutta nämä kumppanit pitävät ryöstösaaliinsa itsellään. Vaan kuinkas sitten käykään… ? 

Toisaalla näytelmässä suloista Marion’ia (Julia Korander) ollaan väkisin naittamassa kuningas Richard Leijonamielen häiijylle ja itsekkäälle veljelle prinssi Juhanalle aviovaimoksi. Wow, minkä roolin Miska Kaukonen luihuna Juhanana tekeekään! Tähän avioliittoon reipas Marion ei aio suostua, vaan hän päättää lyöttäytyä Sherwoodin metsien kumppanien iloiseen joukkoon. Hän saa kuitenkin Robin Hoodilta jyrkät pakit. Naisia ei Sherwoodin metsän porukkaan haluta! 

Vaan jotakin on jo läikähtänyt kummankin sydämessä. 

Marion päättää naamioitua mieheksi, ja hän ryhtyy Robin Hoodin kilpailijaksi Sherwoodin metsässä. Mainion punakenkäisen palvelijansa Pierren (Olli Rahkonen) kanssa he alkavat ryöstää rikkailta ja antavat ryöstösaaliinsa köyhille ja vähäosaisille. Julia Korander kaksoisroolissaan kuninkaan tyttärenä Marionina ja ryöstelevänä Martin Sherwoodina tekee loistoroolit. Hän on uskottava niin Marionina kuin Martinina. 

Marion / Martin (Julia Korander) ja Prinssi Juhana (Miska Kaukonen) 

Guy Gisborne (koreografi Oula Kitti) ja Prinssi Juhana (Miska Kaukonen)

Kun Robin Hood huomaa, että Sherwoodin metsään on tullut hänelle kilpailija, niin siitäpä lähtee huima tarina kehittymään. Robin Hoodin hahmo kehittyy näytelmän edetessä lempeämmäksi ja huumorintajuisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi ja hän alkaa kuunnella sydäntään. Syntyy se oikea Robin Hood, jonka me kaikki tunnemme. Komealle Markus Järvenpäälle sopii Robinin rooli mainiosti.

Näyttelijäsuoritukset ovat kaikki kerrassaan onnistuneita. Roolitukset on tehty huolella. Marionin  Alice-siskona esiintyy osaava Minna Hämäläinen, joka roolissaan on kuin kevytkenkäinen siideripissis (näytelmässä elettiin 1500-lukua). Muutenkin näytelmässä on tämän päivän letkautuksia, jotka antavat näytelmälle hauskaa ja hulvatonta tunnelmaa. Ja entä ne Sherwoodin metsien vallattomat veikot? He onnistuvat erinomaisen hyvin rooleissaan, Stefan Karlsson (Will’inä), Tom Petäjä (Pikku-John’ina) ja Kimmo Rasila (Much’ina).  Ja Pikku-Johnin otsatukka ansaitsee erityismaininnan. Otsatukka sopii hyvin isolle miehelle. 

Sherwoodin metsien vallattomat veikot ja Robin Hood 

Robin Hood ja Martin Sherwood miekkailevat. (Jos on Markus Järvenpää taitava miekkailija niin sitä on myös Julia Korander)

Entä ne taistelukohtaukset? Ne ovat ihan parasta actionia. Luinkin jostakin, että tämän mittaluokan taistelukoreografioita on tuskin aikaisemmin nähty suomalaisilla näyttämöillä. Näytelmän koreografina on toiminut  Oula Kitti, joka on suunnitellut ja harjoittanut esityksen liikenumerot. Ja Oula Kitti nähdään myös lavalla, pahiksen Guy Gisbornen vähäpuheisessa roolissa.

Nyt minun on tunnustettava jotakin. Näin löysi 80-luvun Kolme muskettisoturia voittajansa teatterimiekkailun saralla! Miekkailu- ja taistelukohtaukset ovat Robin Hoodissa todella taitavasti tehtyjä. Voin vain kuvitella, kuinka paljon ne ovat vaatineet harjoittelua.

Näytelmän puvustus on upeaa. Robin Hoodilla ei nähdä sukkahousuja:) Pirjo Liiri-Majavan suunnittelemat komeat nahkapuvut näyttelijöillä ilahduttavat katsojan silmää kuin myös lopussa nähtävä Marionin kaunis juhlamekko. 
Markus Tsokkisen upea lavastus toimii; jyhkeät kivipaasia kuvaavat sivulavasteet sekä itämaalaistyylinen kokolattiamatto taipuvat kaikkien tapahtumapaikkojen alustoiksi. Välillä ollaan kuninkaanlinnassa ja välillä taas Sherwoodin metsässä. Hienot projisoinnit taustalla lisäävät tunnelmaa. Ja taustamusiikki ja äänimaisemat luovat näytelmään oivallisesti dramatiikkaa. 

Ja ei sovi unohtaa taitavia lapsinäyttelijöitä Jethron ja Sarahin rooleissa. He tuovat näytelmään surullista dramatiikkaa ja suoriutuvat rooleistaan hyvin. 

  
Jotta en koko juonen kaarta kerro, niin nyt on hyvä lopettaa tämä tarina  Milko Lehdon sanoihin: "Pitäkää kiinni hatustanne! Ja jos meno välillä hirvittää, niin muistakaa, että kyllä se hyvä lopussa voittaa..." 

Robin Hoodin sydän on koko perheen näytelmä, alaikäraja on 9 vuotta. Ja tämä tätibloggaajakin viihtyi esityksessä vallan mainiosti. 

Kädessäni on hieno käsiohjelma. Sen kannessa on irrotettava miekka! Robin Hoodin miekkailukohtaukset tulen varmasti muistamaan ikuisesti.  

Turun Kaupunginteatteri on blogini yhteistyökumppani.
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Teatterin kuvapankki 

- Tuula 

Turun Kaupunginteatterin ohjelmatarjontaa voit katsoa TÄÄLTÄ