sunnuntai 19. marraskuuta 2017

REPPU JA SORMUS MARIMEKOSTA 




Kerroin aiemmassa postauksessani tekoturkistani, jonka hankin kirpparilta. Se oli onnistunut ostos eikä maksanut paljoa - lue täältä. Se kuitenkin teetti muuta ostettavaa...repun Marimekosta. 

Käytän nimittäin paljon reppuja. Mutta eniten käyttämäni Niken mustavalkoinen reppu ja turkki olivat kyllä ihan eri paria; olivat sporttia ja turkkia - outo yhdistelmä. 

Olin jo aikaisemmin ihaillut kuvissa Marimekon syysuutuutta, yksinkertaista mustaa reppua, nimeltään Floppy. (Repusta ei löytynyt vielä yksittäistä esittelyä Marimekon sivuilta, olisin laittanut linkin).  Ja niinpä kävin reppua ”sovittamassa” tekoturkkini kanssa. Takki ja reppu natsasivat kivasti yhteen. Ja niin  tuli taas yksi reppu hankittua reppuvalikoimaani. 

Tykkään repun tikkikankaasta ja pehmeistä, hyvin istuvista olkaimista - eipä olkapäitä jomota. Lisäksi repussa on pehmustettu lokero tietokoneelle sekä kolme muuta taskua, joissa yhdessä on vetoketju. Tuo pehmustettu lokero on kuin tehty omalle läppärilleni, se on mainio juttu matkatessa. 




Olisi ollut kiva saada kuva repusta takin kanssa, mutta kippari ei ollut paikalla. 


Paljon käyttämäni Nike-reppu saa nyt levätä. Kun tuohon uuteen reppuuni on tietokone pakattuna, niin se on samankokoinen kuin tämä Nike-reppu. 


Ja sormus Marimekosta 

Käytän vain muutamia koruja ja ostan koruja todella harvoin; enemmänkin olen "kelloihminen". Mutta nyt Marimekon liikkeessä reppua ihmetellessäni ihastuin yhteen sormukseen. Jätin sen kuitenkin sillä kertaa ostamatta, mutta sormus jäi kummitellemaan mieleeni. Niinpä nyt lauantaina Turun keskustassa käydessämme ei auttanut muu kuin mennä liikkeeseen taas katsomaan sormusta; koot olivat jo vähissä! Ja sormus oli edelleenkin yhtä houkutteleva. Niinpä minusta tuli Marimekon Oni -sormuksen omistaja. 



Ryppyiset sormeni... Mutta sormuksesta tykkään.  

Kuva Marimekon mallistosta 


Marimekolla on elegantti korumallisto, malliston on suunnitellut italialainen Nathalie Gourdon. Tämä Oni -sormus  on hopeoitua messinkiä ja siinä ei ole nikkeliä, joten näiltäkin osin se on passeli minulle. Ja tykkään näistä graafisista muodoista. Tästä tuli samantien lempisormukseni. 

Tykkäätkö sinä Marimekon koruista tai repuista? 

Ja nyt tämä reppunainen toivottelee kaikille hyvää alkavaa viikkoa! 

- Tuula 

Tuula's life -blogia voit seurata myös  Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin tai Bloglovinin kautta.  


lauantai 11. marraskuuta 2017

VIIKON VARRELTA - ÅBLOGIT, KIRPPISLÖYTÖ JA TUNTEMATON SOTILAS

Åblogien palaveri graniittilinnassa 


Viikko alkoi todella inspiroivasti. Meillä oli Åblogien syyskokous heti maanantaina. Ja kivassa paikassa olikin, Aurajoen rannassa graniittilinnassa, Grundlagen upeissa kokoustiloissa. Melkein parisenkymmentä åbloggaajaa pääsi paikalle. Oli kiva tavata blogikollegoita ja kuulla, mitä heille kuuluu niin bloggaamisen saralla kuin muutenkin. Vertaisiloa ja vertaistukea, sitä me bloggaajat välillä tarvitsemme, sillä kirjoittaminen on aika yksinäistä puuhaa. Ja vertaisiloa oli nyt tarjolla. Loistava ilta.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

YHDELLÄ SANALLA



Hei! Nappasin tämän haasteen blogikollegaltani Satulinnan Tuijalta.
Vastaa nopeasti ja yhdellä sanalla. Spontaanisti ja liikoja miettimättä. Näihin kysymyksiin oli kiva vastata. Tule sinäkin mukaan tähän pikahaastatteluun.

Katso kohta 3.  

Katso kohta 36. 


perjantai 3. marraskuuta 2017

ROOMA - PINCION PUISTO JA EINO LEINO


Pieni pala Roomaa... 


Jo ennen matkaamme Roomaan luin Pincion puistosta, jonne suomalaiset Eino Leinon ihalilijat haluaisivat pystytettävän patsaan runoilijalle. 

Minua jäi askarruttamaan tuo Pincion puisto ja niinpä sinne sitten askeleet veivät reissullamme. Pincion puisto on iso ja kaunis puisto, ja siellä käyvät myös roomalaiset vapaapäivinään nauttimassa paikan tunnelmasta. 




Puistossa voi kokeilla monenlaista aktiviteettia. 

Yksi puiston erikoisuuksista on se, että se on täynnä patsaita: runoilijoita, kirjailijoita, hallitsijoita... Minusta Leino sopisi hyvin sinne joukkoon. Se olisi komea huomionosoitus Leinolle. Mahtaisikohan tämä Suomen itsenäisyyden juhlavuosi auttaa asiaa? Patsashanketta ajaa Osmo Pekonen, joka on Suomen ainoa sivistyshistorian dosentti.








Alla upeita näkymiä, jotka aukeavat Pincion puiston näköalapaikoilta. 



Me menimme puistoon metrolla, jäimme pois Piazza del Popolon aukiolla. 
Puisto on ilmainen.

Ja miksi sitten Eino Leino Rooman patsaspuistoon? Leino asui Roomassa 1908-1909. Hän oli saanut Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahoista apurahan, jotta suomentaisi Danten La Divina Commedian (Jumalaisen näytelmän). Minua hämmästyttää vieläkin se, että Leino ei osannut italian kieltä, kun häneltä oli pyydetty käännöstä. Hän opiskeli intensiivisesti kieltä vasta asuessaan Roomassa. No, Leinohan oli kielinero, joten se selittänee asiaa, mutta kuitenkin. La Divina Commedian suomennos on komea aikaansaannos. Latinan kieltä Leino kuitenkin osasi, hänen sanotaan olleen etevä latinisti.


Tiberin / Teveren joki 


Mutta vaikka vielä ei patsasta Leinolla ole Roomassa, niin muistomerkki kaupungista löytyy. Se on talon seinässä, jossa Leino asui Roomassa ollessaan. Rooman läpi virtaa Tiber-joki eli italiaksi Tevere-joki. Sen varrella sijaitsee Sacro Cuore -kirkko eli Pyhän Sydämen kirkko. Sen vieressä oli pensionaatti, jossa Leino asui, opiskeli ja aloitti Jumalaisen näytelmän kääntämisen. 



Pensionaatti, jossa Leino asui. Tänä päivänä talossa on erilaisia toimistoja - ehkä asuntojakin. Kyltti näkyy oven oikealla puolella.


Laatta on kunnianosoitus Rooman senaatilta ja kansalta vuodelta 1971.

Tässä vielä osoite: Lungotrevere Prati 17, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa. 

Varmaan ihan intensiivisesti Leino ei kuitenkaan ehtinyt opiskella, sillä hänen mukanaan Roomassa oli myös runoilija L. Onerva, Eino Leinon pitkäaikainen ystävä ja rakastettu. Koskaan he eivät kuitenkaan avioituneet  Voin kuvitella heidän pitkät kävelyretkensä Rooman nähtävyyksille, puistoihin ja kukkuloille. Roomahan on romanttinen kaupunki.

Eino Leino palasi kotimaahan huhtikuussa 1909 ja sai Jumalaisen näytelmän valmiiksi vuonna 1912.

Saa Leino sitten patsansa tai ei, niin Suomea kyllä tänä vuonna Roomassa muistetaan. Roomassa vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa ja Colosseum valaistaan Itsenäisyyspäivänämme juhlavasti sinivalkoisin värein!


"Rooma, mikä ylpeys on siinä sanassa", kirjoitti Eino Leino.

Pääni on vieläkin pyörällä kaikesta Roomassa nähdystä. Kunhan saan lisää "paloiteltua" mielessäni Rooma-tunnelmia, niin jatkoa seuraa... 


- Tuula 

tiistai 24. lokakuuta 2017

RAKASTUNUT RYTI RAUMALLA



Risto Rytin elämäntarina hakee vertaistaan. Olinkin mielissäni, kun sain kutsun Rauman Kaupunginteatterin uuteen musiikkinäytelmään, Rakastunut Ryti. Näytelmässä on historiaa, huumoria, romantiikkaa, musiikkia ja politiikkaa. Haastava kokonaisuus. Odotin paljon näytelmältä. Enkä pettynyt. Ja kippari oli myös innostunut näkemästään. 

Näytelmän tekoon liittyi myös tosieämän tragedia, sillä kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa teatteriväki sai suru-uutisen. Näytelmän ohjaaja Antti Majanlahti oli kuollut. Majanlahden perheen toiveena oli, että teatteri viimeistelisi Antin työn suunnitelmien mukaisesti. Näytelmä tehtiin kunnianosoituksena Antti Majanlahdelle. 


Kuva: Jari Aro-Heinilä 

Risto Ryti (1889-1956) oli Suomen viides presidentti. Ryti johti Suomea sen itsenäisen historian vaikeimpana jaksona. Hän oli talvisodan ajan pääministerinä sekä tasavallan preisdenttinä välirauhan ja jatkosodan aikana. Risto Rytin elämäntarina on erikoislaatuinen. Hän toimi myös kansanedustajana, valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin pääjohtajana. Talvisodan pääministeri ja jatkosodan presidentti loi henkilökohtaisilla ratkaisullaan kesällä 1944 henkilökohtaisilla ratkaisuillaan ne edellytykset, jotka veivät kansakunnan sodasta rauhaan. Ryti allekirjoitti saksalaisten kanssa Ribbentropp-sopimuksen, jonka vuoksi hänet tuomittiin myöhemmin sotasyylliseksi ja kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Ryti kärsi tuomiostaan kolme vuotta ennen kuin presidentti Paasikivi armahti hänet.

Mitä olen televisiosta ja kuvista nähnyt Risto Rytiä, niin Jaakko Tohkanen on kuin ilmetty Ryti. Hän tulkitsee onnistuneesti Rytiä ja maskeeraus on onnistunut. Tiia Ollikainen Rytin vaimona Gerdana on viehkeä ja tyylikäs. Ja kuitenkin voimakastahtoinen nainen Rytin rinnalla. Näytelmä ei esittele pelkästään poliitikkoa vaan ihmisen julkisen kuvan takana. 

Risto Ryti kirjoitti ylioppilaaksi 1906 ja hän oli jo 1909 suorittanut ylemmän oikeustutkinnon Helsingin Aleksanterin yliopistossa. Hän oli liian nuori istumaan käräjiä, joten hän perusti asianajotoimiston. Ryti sai asiakkaakseen legendaarisen Alfred Kordelinin, jonka lainopillisena neuvonantajana Ryti toimi aina Mommilan veritekoihin saakka, joissa Kordelin sai surmansa. 

Pertti Koivula Alfred Kordelinina on loistava. Hän tuo lavalle hersyvää huumoria ja iloista tunnelmaa. Minua on aina kiinnostanut Alfred Kordelin (1868-1917) ihmisenä. Hän oli kouluja käymätön raumalaisen merimiehen poika, joka loi itselleen suuromaisuuden tyhjästä. 1910-luvulla hän omisti Mommilan ja Jokioisten kartanot sekä Reposaaren höyrysahan. Ja Kordelin rakennutti itselleen kesäasunnoksi Naantalin Kultarannan, joka on nykyään tasavallan presidentin kesäasunto. Hän ehti asua siellä vain yhden kesän, sillä syksyllä 1917 hän kuoli Mommilan kahakassa. 


Näytelmä on kiinnostavasti tehty. Siinä on takautumia ja epäsuoraa kerrontaa. Näytelmässä eri ajankohdat saadaan istutettua hienosti toisiinsa. Ja liveorkesteri taustalla soittaa aikakauteen sopivia iskelmiä. Upeaa musiikkia olisi kyllä voinut olla enemmänkin :) Ja kiitoksen hienoista lauluista ansaitsee niin Pertti Koivula kuin myös Tiia Ollikainen. 


Erityisesti haluan mainita Mona Lehtolan, joka näytelmässä hoitaja Salmina käy mielenkiintoisia keskusteluja politiikasta Rytin kanssa tämän ollessa kuritushuoneessa. Rytihän oli aatteeltaan valkoinen ja hoitaja Salmi oli punakaartilaisen leski. Taisi rouva Salmi pitää Rytin järjissään kuritushuonevankeuden ajan älykkäillä mielipiteillään ja keskustelutaidollaan.

Ja Raisa Sorri näyttelee monta kiinnostavaa roolia mainiosti. Hänen runo- ja lauluosuuksiaan on ilo kuunnella. Sekä myös Juha Kulmala useammassa roolissa on vakuuttava. Näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovat onnistuneita ja roolit istuvat hyvin eri näyttelijöille. Ja erityiskiitokset äänitekniikasta, jopa pommitukset kuulostavat aidoilta. 

Yhteenvetona vielä. Rakastunut Ryti on uskottava, koskettava ja viihdyttävä. Ja rivien välistä löytyy myös yhteyksiä tämänkin päivän politiikkaan. Yleisö piti näkemästään ja näyttelijät kutsuttiin useampaan kertaan ottamaan kiitoksia vastaan. Luulenpa, että tämä käsikirjoitus lähtee muihinkin teattereihin. Mutta sitä ennen kannattaa käydä Rauman teatterissa. 


Kiitos Rauman Kaupunginteatteri mielenkiintoisesta musiikkinäytelmästä.

- Tuula 

Saan tarjota teille lukijoilleni 10%:n alennuksen peruslippuihin koodilla tuulaslife kaikkiin Rakastunut Ryti -näytöksiin Raumalla. 
Peruslipun hinta on 25€ ja tuulaslife -koodilla 22:50€. 
Määrärajoitus: 2 kpl / asiakas 
Koodi on voimassa 31.11. klo 23:59 asti.  

Lippuja voi tilata näistä osoitteista: 

Rauman Kaupunginteatterin oma lippumyymälä

sekä 

Lippupiste 

 
Blogiyhteistyö Rauman Kaupunginteatterin kanssa. 
Lisää teatterin ohjelmistoa löydät TÄÄLTÄ. 

Käsikirjoitus: Tapio Liinoja ja Reidar Palmgren, ohjaus Antti Majanlahti ja Otto Kanerva,
musiikki Perttu Suominen, lavastus Jukka Uusitalo, puvustus Elina Vättö, 
maskeeraus Tuula Kupiainen-Koivisto, valot ja äänet Valo- ja äänipalvelu Hanttimiehet.
Kantaesitys 14.10.2017