torstai 1. joulukuuta 2016

MILLA ALFTANIN SISUSTUSMAGIAA



Sisustussuunnittelija Milla Alftanilta on juuri ilmestynyt ensimmäinen sisustuskirja: Sen nimikin on kiehtova Sisustusmagiaa. 

Meille sisustusohjelmien ystäville Milla Alftan on tuttu televisiosta. Hän on toiminut tuomarina MTV3:n ohjelmassa Suomen kaunein koti. Ja aikaisemmilta vuosilta hän on tuttu sekä T.i.l.a. että Kesä T.i.l.a - ohjelmien suunnittelijana.

Päätyökseen Milla tekee sisustussuunnittelua kaikenlaisille asiakkaille ja hän käy luennoimassa sisustussuunnittelusta erilaisissa tilaisuuksissa.



Upeassa kirjassaan Milla esittelee 7 erilaista sisustusta, jotka hän on suunnitellut. Ne ovat mielenkiintoisia sisustuskohteita erilaisista asunnoista aina porraskäytävän aulatilaan. Milla myös esittelee suunnittelemansa juhla- ja kokoushuoneiston.

Millan sanoin: "Sisustamisessa pitää olla magiaa".  Ja niin on tässä kirjassakin magiaa. Kirja on ulkoasultaan todella laadukas ja kaunis. Yhdestä sisustuskohteesta on aina runsaasti kuvia. Näin pääsee paremmin sisään koko sisustuskokonaisuuteen.

Teksti on ammattitaitoista ja tekstissä on kerrottu, mitä missäkin kohteessa on tehty. Joissakin kohteissa on vaihdettu keittiön paikkaa ja myös märkätilojen muutoksia on tehty. Eri kohteitten valaistukseen on kiinnitetty todella paljon huomiota. Valaistus on Millalle tärkeää ja sen näkee jokaisessa sisustuksessa. 

Näistä upeista sisustuksista löytyvät myös ne 100 Millan magiavinkkiä taianomaiseen sisustukseen. Minä esittelen niistä vain 3 tässä jutussa.  


Katajanokan kauniin asunnon sisustuksesta löytyy Millan magiavinkki nro 8:
Taideteos voi olla kiinteänä osana sisustusta ja sen voi perinteisimpien taulujen sijasta toteuttaa jopa lattiaan, seinään tai kattoon.


Kun tätä Katajanokan asuntoa remontoitiin, niin säilytettiin talon historiasta kertovia elementtejä ja materiaaleja sisustuksessa. Upea on tuo kakluuni. Talo on vuodelta 1901. 



Tässä kuvassa näkyy, miten asunnon vanha kiinteä seinä on muunnettu näyttäväksi lasiseinäksi. Asuntoon saatiin paljon lisää luonnonvaloa.

Milla Alftanin kirjassa ovat valaisimet tärkeässä roolissa.  Upeita ja isoja valaisimia. Ja ne sopivat jokainen kohteeseensa. Niitä ei voi kuin ihailla.

Ja alla mielenkiintoinen sisustussuunnittelu eikö vain ?





Nämä kuvat ovat vuokrattavasta kokous- ja juhlatilasta Helsingistä - Roba Loungesta. Milla Alftan sanoo, että Roba Loungen suunnittelu oli hänelle todellinen unelma.

Ja täältä löytyykin Millan magiavinkki nro 48: Luo tilaan omintakeista ilmettä teettämällä valokuvasuurennos itsellesi tärkeästä aiheesta.

Ja lopuksi esittelen kauneimman porraskäytävän ala-aulan, jonka olen nähnyt. Senkin on Milla suunnitellut.




Milla suunnitteli portaiden molemmin puolin modernit pylväät. Näin saatiin tilasta näyttävämpi ja ryhdikkäämpi.

Ja Millan 54. magiavinkki kuuluu näin: Valaisimien kautta heijastuvat säteet ja varjot saavat aikaan maagista tunnelmaa.

Tässä oli vain ripaus Millan sisustusmagiaa. Häkellyttävän kauniita sisustusratkaisuja on kirja täynnä. Kauniit valokuvat on ottanut  Kristian Maukonen.

Kirja tulee varmasti olemaan yksi joulun halutuimpia lahjakirjoja kaikille sisustuksesta kiinnostuneille. Kirjaan on hienosti tallennettu eri sisustuskohteiden kauneutta, taianomaisuutta ja magiikkaa. Kiehtova ja inspiroiva kirja, tätä minä luen joulunakin.



Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä! 
Ihanaa joulukuuta kaikille! 

- Tuula 

*Olen saanut Sisustusmagiaa -arvostelukappaleen PR- ja viestintätoimisto Mellakalta.

tiistai 29. marraskuuta 2016

BLOGI JOTA SEURAAN - KANAVALLA


Amsterdamissa ja muualla 



Tässä tulee ensimmäinen postaukseni sarjassa - blogi, jota seuraan. Minua kiinnostavat kovasti ulkosuomalaisten blogit, sillä niiden tarinat tuovat mieleeni oman pienen ajanjaksoni Irlannissa. Olisipa silloin ollut mahdollisuus kirjoittaa blogia. 

Ja haluankin esitellä teille ihastuttavan blogin nimeltä  KANAVALLA. Sitä kirjoittaa Amsterdamissa asuva suomalainen Leena. Kun asuu Amsterdamissa, niin Keski-Eurooppa on lähellä. Blogissaan Leena kertoo myös matkoistaan miehensä kanssa niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.


Leena ja hänen miehensä ovat juuri tulleet maapallon toiselta puolelta - Australiasta.


Leena on jo ehtinyt tehdä Australian reissulta ensimmäisen postauksen, Sydney-postauksen. Nautin lukemastani. Oli kuin olisin itsekin istunut Sydneyn komeassa oopperatalossa tai katsonut henkeäsalpaavia kaupunkimaisemia Sydney Towerista.


Mutta takaisin Amsterdamiin... Leena kirjoittaa elävästi elämästään Hollannissa. Itsekin kun olen käynyt pariin otteeseen Hollannissa, niin todella nautin näistä Leenan tarinoista, ne antavat omillekin muistoille mukavia lisäsävyjä.



Välillä blogissa kerrotaan Gouda-juuston synnystä Alankomaissa, ja Hollannista yleensäkin juustomaana. Leenan blogissa myös leivotaan ja tehdään smoothieita. Oman lempismoothienkin olen löytänyt Leenan blogista ja herkullisen omenapiirakan ohjeen. Ja blogissa löytyy muutakin pohdintaa elämästä. 


Haluan tuoda tähän postaukseen Leenan kertoman mainion tarinan Lohikäärmesillasta Slovenian pääkaupungista Ljubljanasta:

"Lohikäärmesillan molemmissa päissä on suuret lohikäärmepatsaat. Sillan lohikäärmeisiin liittyy uskomus, jonka mukaan lohikäärme läimäyttää pyrstöllään ohi kulkevia neitsyitä. Äitirouvasihminen sai kävellä ohi aivan rauhassa".

Tuo ylläoleva kertoo jotakin myös Leenasta, jonka olen täällä blogimaailmassa oppinut tuntemaan. Leena on huumorintajuinen ja ihastuttava nainen, joka kirjoittaa blogiaan lämmin pilke silmäkulmassa.






Ja on mukava lukea, kun Leena vierailee Suomessa, hän kirjoittaa kotimaastamme raikkaasti ja tunteikkaasti - ulkosuomalaisen mielenkiintoisesta näkökulmasta. Ja kotimaan kuvat ovat ihastuttavia hänen ottaminaan. Näin Leena näkee Helsingin. 


Terveisiä Leenalle Amsterdamiin! 

- Tuula 

Ps. Nämä kaikki kuvat olen lainannut omin lupineni Leenan blogista. 

torstai 24. marraskuuta 2016

AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA + BLOGIKULTTUURIA MUUALTA





Kun tulin tähän tyhjän ruudun ääreen, niin kumma kyllä, tuli hyvä mieli ja ajatukset lähtivät rullaamaan. Mietin, että bloggaaminen on kyllä mukavaa puuhaa ja bloggaamaan oppii vain bloggaamalla. Ei siis tullut valkoisen "paperin" kammoa. Tässä esittelen ajatuksia omasta bloggaamisestani ja vähän blogikulttuuria muualtakin maailmasta. 

Ja tätäkin mietin.Tälle jutulle pitäisi keksiä hyvä nimi, nimi joka kuvaa sisältöä. Otsikko on tärkeä osa bloggausta. Sen pitäisi myös herättää tunteita ja ajatuksia. Se määrittää avataanko teksti muiden somekanavien kuten vaikkapa bloglovinin tai facebookin kautta.  Siinäpä haastetta kylliksi tämän jutun otsikolle. Luin vielä, että hyvä otsikko on elinehto sille, että lukijat lukevat postauksen. Otsikolla on iso tehtävä. 

No, keksinkö hyvän nimen? En tiedä vielä. Se selviää myöhemmin. 




Mitä tämä bloggaaminen on antanut minulle?

  • Uskallan ja saan taas kirjoittaa. Säännöllinen kirjoittaminen on paras tapa harjoitella kirjoittamista. Ja tämä blogimaailma on paikka, jossa voi omia tarinoita julkaista. Tämä tuottaa iloa ja hyvää mieltä minulle.
  • Olen löytänyt blogini kautta kaksi hienoa blogiyhteisöä, joissa olen mukana 40+ blogit  ja  Åblogit
  • Olen päässyt tutustumaan muihin bloggareihin myös kasvokkain. Se on ollut upeaa! 
  • Ja iloitsen joka ainoasta lukijasta, joka tätä pientä blogiani lukee.
  • Olen oppinut uutta tietotekniikasta, sosiaalisesta mediasta ja myös itsestäni.
  • Usein juttua kirjoittaessa joutuu tekemään taustatutkimusta aiheesta, joten sitäkin kautta oppii paljon uutta.
  • Olen myös iloinen, että olen saanut tehdä yhteistyöpostauksia. Olen saanut myös kutsuja, tiedotteita ja mahdollisuuksia päästä mukaan uusiin ja mielenkiintoisiin tilaisuuksiin ja kokemuksiin.
  • Olen saanut kehuja jopa ystäviltäni,  heistä on hienoa, että bloggaan, vaikka olenkin tätibloggaaja tai ehkä juuri siksi :) 
  • Ja kun bloggaamiselle on antanut pikkusormen, niin se on vienyt koko käden.  

Ja pienesti tähän loppuun muun maailman blogikulttuuria. Lähinnä postaustahtia ja valokuvaamista. Ja nyt kirjoitan huippubloggareista, nämä jutut olivat mielestäni kiinnostavia. Näitä olisi isomminkin mielenkiintoista tutkia. 




Yksi Ruotsin huippubloggaajista - Blondinbella - kirjoittaa yleensä kolme bloggausta päivässä. Aamullla ensimmäiseksi asupostauksen, päivällä yrittäjähenkistä sisältöä ja illalla perhepostausta ja lapsijuttuja. Tuo on kyllä hurja määrä postauksia. Aionkin jatkossa  tutustua hänen blogijuttuihinsa tarkemmin. 

Suomessa huippubloggaajat postaavat kerran päivässä tahtia - ehkä muutama harva kaksikin kertaa päivässä. Lukemani mukaan Jenkeissä päivitetään blogeja muutamia kertoja viikossa. 

Ja valokuvauksesta. Tanskalaiset bloggaajat julkaisevat paljon kännykkäkuvia blogeissaan. Tanskalaisten bloggaajien mukaan lukijakunta arvostaa samastumispintaa. Tanskalaiset eivät pidä liiasta hienostelusta. Meininki siellä on luonnollista kaikilla tasoilla. Jo kun katselee tanskalaiskotien sisustuksia, niin sielläkin näkyy viihtyisä rentous. Koditkaan eivät ole prameilevia. 

Olen saanut tämän tanskalaisen mukin nimipäivälahjaksi :) 

Itse kuvaan sekä kännykällä että kameralla. Useimmiten kameralla. Ja vielä tuohon bloggaamistahtiin. Kirjoitan tätä pientä blogiani noin kaksi kertaa viikossa. Se lienee sopiva bloggaustahti?  



Kiitos ja mukavaa viikkoa kaikille! 

- Tuula


Kuvat tähän postaukseeni olen ottanut Latvian kansalliskirjastosta Riiasta, siellä olleesta näyttelystä. Kuvien tekijää en valitettavasti tiedä. Olivat inspiroivia kuvia.  

maanantai 21. marraskuuta 2016

JOULUMYYJÄISISSÄ



Jo sanassa joulumyyjäiset on lempeä kaiku. Minä en ollut käynyt joulumyyjäisissä vuosikausiin, mutta nyt sain kutsun kahdelta ystävältäni, Irmeliltä ja Lissulta, tulla mukaan Partioäitien järjestämään joulumyyjäistilaisuuteen Turun Raunistulan seurakuntatalolle viime viikon torstaina. Ja ilolla lähdin mukaan.



Ensimmäinen pöytä oli täynnä kerrassaan kauniita käsitöitä. Turun Sydänyhdistyksen naiset olivat tehneet nämä upeat neuletyöt. He saavat langat ilmaiseksi ja kutovat näitä taidokkaita neuletöitä eri tilaisuuksiin. Myyntirahat menevät Turun Sydänyhdistykselle.


Pöydän ympärillä riitti kuhinaa, joten kuvaaminen oli vähän hankalaa. Olisin mielelläni ostanut näitä Kätyri-tumppuja, mutta nämä olivat ainoat ja olivat aikuisten kokoa. Meillä suvun pikkuväki on kovasti innostunut Kätyri-hahmosta ja näitä olisi ollut kiva paketoida joulupaketteihin. Tässä pieni vinkki Turun Sydänyhdistyksen taitaville neulojille :)




Ja toinen pitkä pöytä notkui herkullisia leivonnaisia. Minäkin ostin kotiin viemiseksi taatelikakkua.  Ajattelin, että se on hyvin säilyvä kakku. Mutta eipä säilynyt! Se popsittiin kotona kahvin kanssa alta aikayksikön. Oli muuten hyvää!

Ja joulumyyjäisissä myös kahviteltiin. Myyjäisiin sisältyi pieni viiden euron sisäänpääsymaksu ja sen edestä oli kyllä kauniisti katetussa kahvipöydässä monenmoista herkkua.




Mokkapalat tuntuvat kokeneen taas uuden tulemisen leivonnaisissa,  enkä yhtään ihmettele. Nämä sulivat suussa. 



Eikä ilta kahvitarjoiluun päättynyt, vuorossa oli vielä muotinäytös ja arpajaiset. 
Arpajaisissa ei onnetar ollut minulle suosiollinen, vaikka voittoja oli pilvin pimein. Mutta muotinäytökseen... 



Marjo Sjöroosin Fashion teamin upeat mannekiinit esittelivät turkulaisen Pieni kauppa - muotiliikkeen kauniita asuja ja laukkuja. Pst. Pieni kauppa -liikkeellä on myös facebook-sivut. 



Joulumyyjäiset olivat monien vuosien jälkeen kiva kokemus. Myyjäiset olivat uudistuneet mukavaksi tapahtumaksi. Tässä vielä upeat mannekiinit iltapuvuissa.

Ja tuttujakin tapasin vuosien takaa, se vielä antoi illalle lisähohtoa. 
Olipa mainio ilta! 

Joulua kohti mennään. Hyvää uutta viikkoa kaikille! 

- Tuula 


Oletko sinä jo käynyt joulumyyjäisissä? 

lauantai 19. marraskuuta 2016

TOIVEPOSTAUS - ENSIKERTALAISEN VINKKEJÄ RIIASTA



Tämä on toivepostaus - ensikertalaisen vinkkejä Riiasta: 




Kävimme Riiassa Latvian pääkaupungissa lokakuun lopussa. Ja vaikka kelit eivät ihan suosinetkaan, niin Riika kuitenkin lumosi. Kirjoitin jo aikaisemmin postauksen Riian viehättävästä kaupungista, se löytyy TÄÄLTÄ

Sain kivoja kommentteja ja kysymyksiä juttuuni, joten nyt on vastausten aika.  




Aloitankin heti hotellistamme.  Teimme varauksen Booking.comin:in kautta. SemaraH Hotel Metropole sijaitsee 1800-luvulla rakennetussa talossa ja on loistopaikalla. Jos olisimme tullessa tienneet, että hotellia vastapäätä on Stockmannin tavaratalo, jonka eteen bussi pysähtyy lentokentältä tullessa, niin ilman muuta olisimme käsimatkatavaroinemme tulleet bussilla hotellille. Stockmannin pysäkiltä tulee alikulkusilta suoraan hotellin kulmalle. Poislähtiessämme olimme viisaampia. 




Hotellia varatessa olin pyytänyt huonetta pihan puolelta ja korkealta. Toiveet oli otettu huomioon. Huone oli kaikin puolin hyvä ja siisti - starndard huone. Mutta sänkyjen patjat olivat todella pehmeät. Kipparia voi kutsua selkävammaiseksi, joten hänellä ensimmäinen yö oli hotellissa tuskaa ja aamulla olivat jäsenet todella kipeät. Aamiaiselle mennessämme kävimme respassa kertomassa, että sänky on liian pehmeä ja upottava. Ja kohteliaasti kysyimme, että olisikohan mahdollista saada vaikka lauta petauspatjan alle? Respan ystävällinen nuori nainen suhtautui ongelmaamme todella asiallisesti ja sanoi, että hän järjestää meille toisen huoneen. 



Ja niinpä järjestikin. Muutimme pienine matkalaukkuinemme toiseen kerrokseen business-huoneeseen, jossa oli upoudet sängyt ja muutenkin huone oli tasokkaampi kuin edellinen. Ja pihanpuoleinen huone - sinne eivät liikenteen melut kantaneet. Ja samalla hinnalla. 




Kerroin tästä ystävällisestä palvelusta blogiystävälleni Tiialle, joka kirjoittaa - Minäkö keski-ikäinen - blogia. Tiia on aikoinaan asunut neljä vuotta Riiassa. Tiia kertoi, että sellaisia latvialaiset ovat - vaatimattomia ja ystävällisiä. Sinne sopii sanonta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja Tiia kertoi myös, että he ovat käyttäneet samaa hotellia vieraillessaan Riiassa. 

Ja aamiainen oli monipuolinen ja maittava. Kipparin mielestä liiankin hyvä :)




Hotellimme edestä kulkivat raitiovaunut ja johdinautot. Julkinen liikenne on Riiassa erittäin toimivaa ja liput edullisia - 10 euroa / 3 päivää. Ja julkisia kulkuvälineitä sai käyttää niin paljon kolmessa päivässä kuin ehtii.   Ostimme liput Mustapäiden talossa sijaitsevasta kaupungin matkailutoimistosta. Vanhakaupunki oli parin korttelin päässä hotellista, joten matkailutoimisto löytyi helposti. 

Meille ruokapaikoiksi valikoituivat käytännölliset paikat. Söimme tulopäivänä hotellissa kahden ruokalajin lounaan. Silloin satoi rankasti, joten teimme syömisen helpoksi. Helppoa ja hyvää, mutta ei mikään gourmet-elämys.   


Iltaisin kävimme napostelemassa läheisessä upeassa ostoskeskuksessa Galeria Centrs'issa eli GC:ssa, Sala -nimisessä kahvilassa. Siellä on sekä suolaisia että makeita herkkuja. Kahvilasta tuli vakiopaikkamme. Ostoskeskus on rakennettu upeitten vanhojen talojen väliin vähän niinkuin Turun Hansakortteli, mutta tämä on paljon uudempi. Tyylikäs paikka. 



Tuossa edellisessä jutussani kerroinkin jo Latvian uudesta ylpeydenaiheesta, kansalliskirjastosta. Kirjastossa vieraillessamme kävimme sen ravintolassa syömässä, sieltä saa konstailematonta latvialaista ruokaa. Siellä syövät niin opiskelijat, pukumiehet kuin turistitkin. Siellä mekin söimme. Kasviskeittoa ja kanaa.  





Niin kippari kuin minäkin pidämme pizzasta. Riian vanhastakaupungista löytyy ihana italialainen ravintola Il Patio. Siellä viihtyisässä kellariravintolassa söimme mainiota pizzaa parinakin päivänä. Tunnelmallinen paikka ja ystävällinen henkilökunta. 


Ja hengenravintoa. Vain 200 metrin päässä hotellistamme oli Latvian Kansallisoppera ja baletti. Valitettavasti emme saaneet enää lippuja sinne, kun emme netin kautta niitä tajunneet varata. Harmitti. (Prahassa kävimme oopperassa). Nämä hienot oopperatalot tarjoavat korkeatasoista musiikkia ja balettia kukkaroystävälliseen hintaan. 


Ja lopuksi haluan vielä kulkea Riian ihanissa puistoissa, puistoalue alkoi vain kivenheiton päästä hotellistamme.




Riikaa kutsutaan Baltian Pariisiksi eikä suotta! 




Näkemiin Riika! 

Hyvää marraskuista viikonloppua kaikille! 

- Tuula