torstai 19. lokakuuta 2017

KUOLEMANLAAKSO - KIRJA JOKA PUHUTTELEE



Kuolemanlaakso on pysäyttävä tarina jääkiekkoilija Tommi Kovasesta, joka sai aivovamman. Ja samalla se on tosielämän selviytymistarina.  

26. tammikuuta 2013 Rauman Lukolla oli peli Espoo Bluesia vastaan.  Ottelu muutti Rauman Lukon puolustajan Tommi Kovasen elämän kokonaan. Ottelun piti olla aivan tavallinen ottelu, samanlainen peli kuin 500 kertaa aiemmin puolustaja Tommi Kovasen liigauran aikana. Mutta mikään ei ollut ottelun jälkeen Kovasella samoin kuin ennen. 



Näin kertoo Tommi Kovanen kirjassaan: 
"Kiekko kimposi maalivahdin ohi kaukalon omaan päähän. Ei hätää, ajattelin. Luistelin kiekon perään päätyyn ja toimin kuten puolustajilla on tapana toimia: pari potkua maalin taakse ja odotin, että oikealta puolelta tuleva karvaaja on lähellä." Karvauksella tarkoitetaan sitä, että kiekoton joukkue häiritsee kiekollisen joukkueen hyökkäykseen lähtöä - pääasiallisesti kiekollisen joukkueen kenttäpuoliskolla. "Sitten syötin kiekon laidan kautta pakkiparille ja valmistauduin ottamaan taklauksen vastaan oikealta puoleltani. Yhtäkkiä kului kova pamaus ja maailmani musteni. Menetin tajuntani. Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki."


Tommi Kovasta oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta. Ja hän makasi jäällä tajuttomana. Kirjoittamaton sääntö kaksinkamppailutilanteissa on, että kolmatta miestä ei tule tilanteeseen - eikä varsinkaan kuolleesta kulmasta. Mutta Tommin selkään tuli Bluesin kiekkoilija kuolleesta kulmasta kovaa - puolen kentän vauhdilla. Katsomo nousi seisomaan. Ja yleisö huusi kauhistuneena ja vihaisena. 

Tommi Kovaselle seuraamukset olivat kovat, hänen koko elämänsä muuttui. Hänellä diagnosoitiin aivovamma ja hänen oli lopetetettava peliuransa. Eikä kukaan ottanut vastuuta tapahtumasta. Tommi Kovasta kehotettiin olemaan asiasta hiljaa. Hänen kohdallaan ei oikeutta edes haettu. Ja Kovanen suljettiin kiekkoyhteisön ulkopuolelle. 

Aivovamman seurauksena Kovasen tunteet alkoivat kadota ja hänen persoonallisuutensa muuttui. Ja väsymys oli lamaannuttavaa. Läheisille ja lehdistölle hän kuitenkin uskotteli kaiken olevan hyvin. Mutta Kovasen elämän hajoaminen ja syöksy kuolemanlaaksoon oli vasta alkanut. Kirjassaan Tommi kuvailee sitä, millaista oli, kun ei vuoteen tuntenut mitään. "Vaikutin ulospäin varmasti empatiakyvyttömältä ja flegmaattiselta. En kyennyt vastaamaan ihmisten iloihin ja suruihin".  Se johti avioeroon ja talousongelmiin. "Oli yksinkertaista olla välinpitämätön läheisiä kohtaan, kun tunteita ja omaatuntoa ei enää ollut. En osannut enää arvioida tekojeni mahdollisia seurauksia, enkä siten voinut edes pelätä tekeväni tuhoa",  Kovanen kertoo. 

Avioeron jälkeen Tommi kävi pohjalla. Hän kertoo kirjassa itsemurhayrityksestään ja kokemuksistaan mielisairaalassa. Kuolemanlaakso on rankka, mutta puhutteleva kirja, se pitää otteessaan. 

Pohjan saavutettuaan Kovanen aloittaa paluun takaisin elämään. Päivä kerrallaan hän opettelee olemaan oma uusi itsensä. Mies, joka on rakastanut jäätä ja jääkiekkoa, on joutunut hyväksymään, ettei hän enää luistele ja joutuu elämään loppuelämänsä aivovamman kanssa. 

Tommi kirjoittaa kirjassaan näin: "Kun taklauksestani on kulunut pian viisi vuotta, niin elämäni on muuttunut tuona aikana paljon. Koin asioita, joita en toivoisi tapahtuvan kenellekään, ja menetin paljon sellaista, mistä kenenkään ei pitäisi joutua luopumaan." Kun Kovaselta kysytään, onko hän katkera, hän vastaa rehellisesti: "Ei tällaisista matkoista selviä ilman katkeruutta. Eivät edes vahvimmat meistä. Mutta en ole katkera yksittäisille ihmisille - vaan järjestelmälle, joka sallii yksilöiden toimia ilman vastuuta." 

Kirjaa lukiessani minulla oli monta kertaa pala kurkussa. Kirja on pysähdyttävä tarina siitä, miten kaikki voi muuttua hetkessä. Ja tarina siitä, miten raadolliseksi jääkiekko on viime vuosien aikana muuttunut. Toivottavasti lajiyhteisö tekee jatkossa sen, ettei yksikään pelaaja joudu kokemaan samaa kuin Tommi Kovanen. 



Minulla oli ilo tavata Turun Kirjamessuilla Tommi Kovanen ja Jenny Rostain, jotka ovat tämän kirjan kirjoittaneet. Heidän suhteensa syveni rakkaudeksi, kun he kirjoittivat Kuolemanlaakso-kirjaa yhdessä. Kiitos hienosta kirjasta. 


- Tuula 

Tunnen erityistä myötätuntoa kaikkia onnettomuuksissa aivovamman saaneita kohtaan. Lähipiirissäni on nuori nainen, joka Konginkankaan suuronnettomuudessa sai aivovamman. Turmassa 23 nuoren ihmisen elämä katkesi ja 14 jäi eloon vammautuneina, heistä 12:lla on aivovamma. 

Tommin ja Jennyn kanssa keskusteltiin siitä, miten tärkeää on päähän sattuneissa onnettomuuksissa päästä mahdollisimman nopeasti aivojen magneettikuvaukseen. Aivovammoista ja niiden seurauksista puhutaan aivan liian vähän, sanoi Tommi. Kuolemanlaakso -kirja on lahjoitettu jokaiselle Suomen kansanedustajalle. Lahjoituksen ovat tehneet Aivovammaliitto ry, Bazar Kustannus Oy sekä Tommi Kovanen ja Jenny Rostain. 


Ja minäkin pääsin Tommin kanssa kuvaan :) 


lauantai 14. lokakuuta 2017

JUOKSIJALEGENDA PAAVO NURMI


Paavo Nurmen nimen tietävät kaikki. Paavon juoksusaavutukset ovat vertaansa vailla. Hän juoksi uransa aikana yhdeksän olympiakultaa ja kolme olympiahopeaa sekä 22 maailmanennätystä. Lisäksi muissa suurissa arvokisoissa hän juoksi satoja arvomitaleja. Nekin olivat suurimmaksi osaksi kultaa. Nurmea on kutsuttu kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin myös kaikkien aikojen yleisurheilijaksi. Hän on todellinen juoksijalegenda. 



Turun Kaupunginteatterin näytelmässä Paavo - lentävä turkulainen, kerrotaan ajasta ja maailmasta, jossa Paavo elämäänsä eli. Mutta mikä tekee näytelmästä mielenkiintoisen on se, miten mennyt aika kohtaa meidän aikamme ja tämän ajan ilmiöt.


Paavo Nurmen lapsuuden perhe oli köyhä ja isä kuoli varhain. Paavo meni töihin jo 12-vuotiaana - leipurin juoksupojaksi, jotta perhe saisi lisäelantoa. Paavo säästi ja osti säästöillään haaveilemansa kumitossut 15-vuotiaana. Juokseminen muuttui helpommaksi. Ja juoksemista Paavo rakasti.


Näytelmä liikkuu eri aikatasoilla. Näytelmä on yhdistelmä fiktiota ja elämäkertaa. Nuorta Paavo Nurmea näyttelee Markus Järvenpää, ja upeasti näytteleekin. Vanhaa Paavoa näyttelee legendaarinen Heikki Nousiainen, jonka tunteitten kautta näytelmä etenee.

Turun Jarrumiehenkadun puutalorötiskät pitäisi kaataa ja saada uusia kerrostaloja tilalle. (Hauska detalji muuten, että maailman paras juoksija asui Jarrumiehenkadulla). Eräästä rötiskän asunnosta löytyy vanhus, jossa on jotain tuttua. Näytelmä kertoo, miten uusi kaupunkistrategia sen jälkeen etenee ja mitä tapahtuukaan rötiskästä löytyneelle vanhalle Paavo Nurmelle. Turun kunnallispolitiikka tuodaan näytelmässä kiinnostavana esiin. Nurmen kotitalo on kuitenkin edelleen pystyssä ja toimii kotimuseona. Ja Paavo Nurmi joutuu näytelmässä Loppukiri-nimiseen palvelutaloon. Vanhustenkin kohtelua heijastellaan Nurmen kautta. 




Näytelmän on kirjoittanut turkulaishuumorin taitava Roope Lipasti ja sen on ohjannut Jarno KuosaNäytelmä etenee lennokkaasti ja rytmikkäästi, mikä sopii hyvin lentävän suomalaisen tarinalle.

Paavo Nurmi oli mielenkiintoinen, sulkeutunut, epäsosiaalinen ja ristiriitainen persoona ja se osataan tuoda tässä tarinassa hyvin esiin. Paavo menestyi kaikessa, mihin hän ryhtyi. Hän harjoitteli määrätietoisesti ja juoksi sekuntikelloa vastaan. Lahjakkuus ja määrätietoisuus tekivät hänestä sen kuuluisan lentävän suomalaisen. Mutta ihmisistä hän ei pitänyt. 

Paavo kuitenkin toimi juoksu-uransa jälkeen vielä valmentajana ja senkin hän osasi. Berliinin olympialaisissa oli yhdeksän mitalia tarjolla ja Nurmen valmennettavat voittivat niistä seitsemän.

Nurmi oli myös taitava liikemies. Juoksijauransa jälkeen hän suuntasi määrätietoisuutensa ja tarmonsa liike-elämään ja menestyi loistavasti liikemaailmassa. Hän rakennutti Helsinkiin noin 40 taloa. Talvisodan aikana pommitettiin Helsinkiä. Ja näytelmässä tuodaankin nuo pommitukset kiinnostavasti esiin - Pienen näyttämön hienoa tekniikkaa käyttäen. Paavo Nurmi tarkkailee, mihin pommit Helsingissä osuvat. Ja kuin ihmeen kaupalla Paavon rakennuttamat talot säästyivät tuhoilta.

Näytelmän punaisena lankana kulkee Paavon ajatukset yksin pärjäämisestä. "Koskaan en ole apua tarvinnut". "Rikas on se, jonka ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään". "Toiset ihmiset ovat voittamista varten". 

Nuo ajatukset kyllä pistävät miettimään tätä aikaa tässä nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa. Toisaalta ymmärrän myös nuo ajatukset Paavon köyhää lapsuutta vasten.


Paavo Nurmi oli brändi aikana, jolloin koko brändi -sanaakaan ei tunnettu. Innostuin Paavo Nurmi -näytelmän vuoksi kuunelemaan Turun Kirjamessuilla Kalle Virtapohjan esitelmän kirjastaan: Mies, josta tehtiin patsas - Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö.  Ja sieltä aukesi vielä yksi mielenkiintoinen kulma Nurmeen: Paavo Nurmi loi Suomi -kuvaa ulkomailla voimakkaammin kuin tänä päivänä ehkä ymmärretään. Hänellä oli apuna ulkoministeriön konsulaattiverkosto, joka välitti kilpailukutsuja. On todella mielenkiintoista peilata Paavo Nurmea nykyaikaan. 


Mutta takaisin näytelmään. Taas kerran nautin projisoinneista. Koko näyttämön korkuiset juoksevat jalat olivat hieno idea. Ja Paavon syntymäkin oli toteutettu jännittävästi - varjoteatterin keinoin. Kiitos Mika Hiltunen ja työryhmä.

Näytelmä loppuu mielenkiintoiseen keskusteluun, kun vanha ja nuori Paavo kohtaavat toisensa. On antoisaa kuunnella heitä, sillä he kyseenalaistavat toistensa valintoja. Vanha Paavo on jo elämänsä elänyt ja tekisi elämässään joitakin asioita toisin, sieltä löytyi se inhimillinen Paavo. Kun taas Nuori Paavo on nuori Paavo elämän uhossaan ja tietää tarkalleen, mitä tekee. Markus Järvenpää on uskottava särmikkäässä roolissaan. 

Näytelmän muut noin viisikymmentä roolia esittävät: Minna Hämäläinen, Kimmo Rasila, Ulla Reinikainen, Stefan Karlsson, Aksa Korttila ja Ulla Korttila. Sekä bodarit: Esa Lindfors ja Miika Jernberg. 



Paavo Nurmi on aina kiinnostava ja ajankohtainen, sen tämä näytelmä osoitti. Ja Nurmen tarinasta löytyy paljon viitteitä tähän aikaan. 
Paavo Nurmen syntymästä  tulee tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta  
(1897-1973).


Kiitos Turun Kaupunginteatteri kiinnostavasta näytelmästä. Vilkutin Paavo Nurmen patsaalle ylittäessäni Itäistä Rantakatua...  

- Tuula


Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Teatterin kuvapankki
Turun Kaupunginteatteri on blogini yhteistyökumppani.
Lisää ohjelmatarjontaa löydät TÄÄLTÄ.


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

SUDIO SWEDEN KUULOKKEET - LAHJAVINKKI (NAPPAA ALEKOODI)




Hyvä ystäväni täytti jokin aika sitten 50 vuotta. Mitä ostaa ihmiselle, jolla on (melkein) kaikkea? Ystäväni oli ihaillut TRE -nappikuulokkeitani treffatessamme lenkillä ja  hän sanoikin, että hänellä on vain nuo kännykän omat kuulokkeet, joita hän ei koskaan käytä. Kerroin, että Sudio Swedenillä on kauniit tavallisetkin kuulokkeet. Kotiin tultuani lähetin hänelle linkin Sudion kuulokkeisiin. Ja vastaus tuli melkein saman tien... olisitko kiltti ja tilaisit minulle nuo Regent -designkuulokkeet? Sain siinä samalla loistavan lahjavinkin tulevalle syntymäpäiväsankarille.



No, minähän tilasin Regent -kuulokkeet - peräti kahdet. Toiset itselleni.

Tässä taustaa kuulokkeille. 
Sain kuukausi sitten testiin Sudio Swedenin kuulokkeet.  Silloin minulla  oli mahdollisuus valita mitkä tahansa kuulokkeet . Valitsin testiin pienet TRE -nappikuulokkeet. Olen ollut niihin enemmän kuin tyytyväinen. TRE:t ovat todella näppärät monessa toimessa ja näppärät mukana. Kirjojen kuuntelu käy imuroidessakin ja monessa muussa askareessa. Ja kirjoitinkin silloin postauksen kuulokkeista, se löytyy täältä: TRE -napit . Nuo kauniit Regent -kuulokkeet jäivät kuitenkin kaihertamaan mieltäni. 


Kun nyt tilasin ystävälleni kuulokkeet, niin tilasin Regentit myös itselleni. Alennuskoodi tuula on vielä voimassa ja alennuskoodilla kuulokkeitten koko loppusummasta putosi tuo -15 %. 


Ja nyt kerron näistä Regent -kaunottarista (voiko luureista  sanoa näin?).

No, minä sanon :)




Regent-kuulokkeet tarjoavat seuraavat ominaisuudet: Ovat  langattomat ja Bluetooth-versio on 4.1. Akunkesto on erinomainen, yli 24 tuntia (aktiivinen) ja 20 päivää valmiustilassa. Akun lataa 2 tunnissa ja pikalatauksen 10 minuutissa. Kantavuus on 10 metriä. Kuulokkeet saa pieneen tilaan, sillä ne voi taittaa. Ja tuo viimeistely on kaunis mattoine pintoineen ja metalliyksityiskohtineen. Paino kuulokkessa on 177 grammaa. Regent takaa maailmanluokan äänenlaadun ja erottelukyvyn. Niissä on myös virheetön instrumentaalisten äänten ja kirkkauden tasapainotus. Musiikin kuuntelu on nautintoa. 




Ystäväni oli mielissään syntymäpäivälahjasta, hän sanoi, että nämä ovat kaunis asuste ja mikä parasta, ne nuorentavat kymmenen vuotta :) 



Kuulokkeet on helppo kytkeä kännykän tai läppärin Bluetoothiin, ohjeet ovat suomeksi. Toisessa kuulokkeen kuppiosassa on äänentoistonappulat sekä niiden keskellä Bluetoothiin kytkemisnappula. Akku ladataan kuppiosien kautta (nuo pienet aukot). Ja jos tarve vaatii, niin kuulokkeita on myös mahdollisuus kuunnella johdon kanssa vaikka langattomat ovatkin.  

TRE - nappikuulokkeet 


Nyt minulla on sekä TRE -napit että tyylikkäät Design -kuulokkeet. Kirjamessuilla kuulin seuraavaa. Äänikirjoihin on panostettu pitkään ja nyt ne ovat vihdoinkin lyömässä itseään läpi. Minä olen äänikirjojen suurkuluttaja. Ja myös musiikkia tulee kuunneltua lenkkeillessä. 

Mikäs on kuunnellessa, kun on hyvät luurit. Saan edelleenkin tarjota teille lukijoilleni -15 %:n alennuksen kaikista Sudio Swedenin kuulokemalleista. Kuulokkeet tulevat ilmaiseksi Suomeen pikatoimituksella (2-3 päivää).


Kun lisäät tilaukseen koodin tuula, saat tuon -15 %:n alennuksen. Kaikki kuulokemallit näet tästä osoitteesta ja samasta osoitteesta voit myös tehdä tilauksen:  Sudio Sweden .  

Kuunnellen,

- Tuula 

Vinkki: Nämä luurit ovat myös mainio joululahja.

maanantai 9. lokakuuta 2017

KOHTAAMISIA TURUN KIRJAMESSUILLA


Siellä minäkin olin kaikkien kirjanystävien omassa tapahtumassa Turun Kirjamessuilla viikonloppuna. Ja tällaisessa joukossa olin: 787 esiintyjää, 490 ohjelmanumeroa ja 140 näytteilleasettajaa. Samaan aikaan Turun Kirjamessujen kanssa järjestettiin Turun Ruoka- ja Viinimessut. Meitä kävijöitä oli tapahtumassa yli 21 500.


Kirjamessut rakentuivat seitsemän erilaisen äänen ympärille. Ne ovat Uudet äänet, Sitkeät äänet, Mahdolliset äänet,  Järjen äänet,  Sukupolvien äänet, Korkeammat äänet ja Lasten äänet. 

Ja koska on Suomen juhlavuosi, niin kirjamessutkin juhli satavuotiasta Suomea nostamalla valokeilaan kotimaisen kirjallisuuden.



Monta ääntä kuulin ja näin. Nostan tähän ensimmäiseksi Sitkeän äänen eli Lenita Airiston äänen. Lenita oli Messukeskuksen isossa Auditoriossa esittelemässä ja kertomassa kirjastaan Elämäni ja isänmaani. Auditorio oli täynnä; Lenitan sanat kiinnostivat. Lenitan sanoin: "Suomi on menestystarina omassa luokassaan. En tiedä toista maata, joka on noussut sorron alta maailman parhaaksi itsenäiseksi valtioksi. Suomi on myös jännitystarina. Itsenäisyyden puolustaminen on vaatinut suomalaisilta mittavia uhrauksia." Kirja on myös Lenitan elämäkerta. Hän on täyttänyt tänä vuonna 80 vuotta, joten hänellä on perspektiiviä asioihin.

Minä sain jo tänä keväänä tuon Lenitan kirjan lahjaksi ja olen sen lukenut, joten oli kiva kuulla vielä Lenitaa itseään. Kirjassa kerrotaan Lenitan ja Suomen tarinaa kolmella tasolla: Muutokset politiikan ja talouden maailmannäyttämöllä ja niiden vaikutukset Suomeen. Lenitan vanhemmat, perhe ja Lenita itse näissä muutosmyrskyissä.


Eikä siinä vielä kaikki Lenitasta. Istuimme ystäväni ja blogikollegani Arjan (Lady of the Mess ) kanssa Messukeskuksen pressitiloissa, kun huoneeseen tulla tupsahti myös Lenita. Uskomaton, ihastuttava ja huumorintajuinen nainen. Meillähän Lenitalla, Arjalla ja minulla juttua riitti. Kerroin Lenitalle, että olin kulkenut hänen jalanjäljissään Berliinissä. Tässä taustaa noille jalanjäljille: 

Lenita on siis opiskellut Berliinissäkin. Hän opiskeli siellä saksaa vuonna 1959 Teknische Universität Berlinissä ja hänellä oli myös sopimus tv-työharjoittelusta Berlinissä.  Kun sain keväällä tuon kirjan, niin olimme lähdössä Berliiniin. Kirjassaan Lenita kertoo ajanjaksostaan Berliinissä. Ja kertoo, että opintomatkan hulppein osuus oli Berliinin yhdeksännet elokuvajuhlat, jonne hän akkreditoitui. Juhlien pressi- ja tapahtumakeskus oli Kürfurstendammilla Hotel am Zoo. No, minähän matkallani kolusin niin Hotel am Zoon kuin Teknische Universitätin, kirjan innoittamana.  Lenitasta tämä oli hauskaa.
Lisää jutustani Lenitan jalanjäljissä Berliinissä löytyy täältä: Berliini kutsuu .  

Kirjamessut ovat enemmän kuin kirjamessut. Ne ovat myös elämänmenomessut. Siellä on tarjolla ajankohtaisia aiheita. Kuulee mielenkiintoisia haastatteluja ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Ja myös ystäviä ja tuttuja. Haastattelut ovat todella kiinnostavia, mutta jos kaikki käymäni haastattelut kävisin läpi juurta jaksain, niin tästä tulisi romaani. 


Olin kuuntelemassa Kati Tervon haastattelua kirjoittamastaan kirjasta Iltalaulaja. Kirja kertoo ikääntyneestä Ellen Thesleffistä ja nuoresta hämäläistytöstä. Kirjassa pohditaan, miten syntyperä määrittää mahdollisuutta taiteilijan ammattiin. Kati avasi teosta kiinnostavasti, mutta ei liikaa, joten kirja on nyt lukulistallani.



Onerva-salissa Tapio Liinoja kertoi Rauman Kaupunginteatterin tulevasta musiikkinäytelmästä "Rakastunut Ryti". Aihe kiinnosti minua, koska olen tässä kuussa menossa katsomaan tätä näytelmää. Ohjaaja Antti Majanlahden piti olla myös esittelemässä näytelmää, mutta niinkuin monet tietävätkin, Antti Majanlahti menehtyi 1. päivä lokakuuta 2017. Työ jatkuu ja musiikkinäytelmä esitetään aikataulussaan. R.I.P. Antti Majanlahti.


Tähän vaikuttavaan kohtaamiseen Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin kanssa palaan myöhemmin blogissani luettuani ensin kirjan. Kirja on nimeltään Kuolemanlaakso. Kirjan on kirjoittanut Jenny Rostain. Kirja kertoo Rauman Lukon jääkiekkoilijasta Tommi Kovasesta. Kovanen taklataan rajusti takaapäin ottelussa Bluesia vastaan tammikuussa 2013. Kovasella diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Se muuttaa Kovasen elämän kokonaan. Aihe kiinnostaa minua, koska perhepiirissämme on auto-onnettomuudessa vaikean aivovamman saanut läheinen. Minulla oli ilo keskustella Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin kanssa kirjan esittelyn jälkeen. Liikutuin. Silmäkulmakin kostui. 



Tänne tuli nyt koottua pieni osa kohtaamisista, itselle ne vaikuttavimmat kohtaukset Kirjamessuilla. 


Iloa, naurua, kyyneleitä, viihdettä ja tietoa... Kirjamessut on kyllä valtava runsaudensarvi, sieltä löytää jokainen itselleen kiinnostavia kirjoja ja haastatteluja. Kirjapuoli oli minulla pääosassa messuilla käydessäni. Mutta kyllä minä myös upeita Ruoka- ja viinimessuja kävin katsastamassa.


Antti Vahtera kertoi lohesta ruokana ja sen käsittelystä. 



Jälkiruuaksi kuppikakkuja... 

Kauniita kattauksia...



Kiitos Turun Kirjamessut ja Turun  Ruoka- ja viinimessut. 
Taas kerran hienot messut! Hyvää syksyä! 


*Postaus on tehty blogiyhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa.

- Tuula

Oli kiva tavata messuilla myös blogikollegat Sanja Sokerivaltakunta -blogista 
ja Arja Lady of the Mess -blogista. 

Terkkuja! 

maanantai 2. lokakuuta 2017

TURUN KIRJAMESSUT - PÄÄSYLIPPUARVONTA



Yksi Turun joka syksyinen suosikkitapahtuma on Turun Kirja- ja Ruokamessut & Viinimessut. Tapahtuma järjestetään 6. - 8.10.2017 Turun Messukeskuksessa. Ja sinne vie minunkin tieni - kirjojen ja ruuan maailmaan. 




Turun Kirjamessut juhlii tänä vuonna Suomen 100-vuotista historiaa. Pääteemana on Yksi maa - monta ääntä. Turun Kirjamessujen ohjelmasta vastaa tänä vuonna kirjailija, opettaja Tommi Kinnunen työparinaan Salla Silmukka. Ja messuilla avautuukin koko suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyys ja monimuotoisuus.