perjantai 18. elokuuta 2017

YSTÄVIÄ, VENN JA IKITIE


On ollut kiva viikko. Ja viikon vielä sokeroi bloggaajaystävät, 
ravintola Venn ja Ikitie-elokuva.



Minulla oli ilo käydä 40+ bloggaajien  kanssa tutustumassa tänä keväänä Helsingissä avatun VENN - ravintolan menuun.  Sekä myös käydä katsomassa elokuvan Ikitie ennakkonäytös elokuvateatteri Finnkinossa. Antti Tuurin kirjaan perustuva tositarina Ikitie saa ensi-iltansa syksyllä. Se on koskettava ja puhutteleva elokuva vaietuista asioista historiassamme. Ikitie-elokuva puhutti ja liikutti meitä bloggaajia kovasti. Vinkkaan vielä blogijutun lopussa elokuvaan.

Hyvä ruoka elokuvan jälkeen maistui ja naurukin nousi  taas ilmoille. Uudehko Mikonkadun ravintola Venn kutsui meitä maittavalle menu'lle. Olen joskus vuosia sitten käynyt vappuna syömässä samaisessa osoitteessa Mikonkadulla, siellä toimi silloin Michel -niminen ravintola.

Mutta nyt viehättävään VENN -ravintolaan. Jo esitteessä sanotaan näin: "Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät,  viini ja ruoka." VENNissä ei ole lounaslistaa, mutta tarjolla on erilaisia naposteltavia alkupaloja sekä tuhdimpia annoksia  - burgereita ja erilaisia pizzalevyjä ja herkkulautoja


VENN on viihtyisä ja leppoisa ravintola. Kippis ystävät! 




Kana-avokadolevy oli minun suosikkini. Maku oli lempeää ja makunystyröitä hellivää. Se oli valintani pääruuaksi. Broileria, avokadoa ja aurinkokuivattua tomaattia.


Myös Calabro-levystä pidettiin kovasti. Siinä on Calabro-salamia, kesäkurpitsaa ja tomaattisalsaa. Nämä pitkulaiset pizzat oli viipaloitu, joten saimme helposti maistella erilaisia makuja. 


Ja kanapekoni-burger avokadoineen keräsi myös kehuja (kuvan alalaita).
On se niin mukavaa viettää ystävien kanssa aikaa herkkuja notkuvan pöydän ääressä ja vielä keskellä viikkoa. Matti Nykäsen sanoin: "Elämä on laiffii."


Joukkomme juustohiiri :) valitsi vielä tämän juustolaudan. Sanoi laudan olevan täydellinen kokonaisuus. Roquefort-, comte- ja vuohenjuustoa sekä leipää, pestoa,vadelmia, oliiveja ja maustekurkkua.

Minun piti tässä vaiheessa jättää VENN ja iloinen ystäväjoukko, sillä kyyti Turkuun odotti. Pidempään olisin kyllä viihtynyt. 

Tästä jäin paitsi:


VENN ei tarjoa perinteistä jälkiruokalistaa. Sieltä saa makeannälkään irtokarkkibaarista erilaisia pastilleja. Oih, ranskalaisia -  ja amerikkalaisia pastilleja, niitä olisin ottanut kulhooni. Mutta seuraavalla kerralla sitten.


Ja se elokuvavinkki: Ikitie perustuu Antti Tuurin samannimiseen menestysromaaniin. Ikitie tulee olemaan Tuntemattoman sotilaan ohella syksyn suuria elokuvatapahtumia. 

Lehdistötilaisuudessa oli mielenkiintoista tavata Ikitie-elokuvan näyttelijöitä sekä kuulla taustoja ja elokuvan tekemistä ohjaaja AJ Annalalta ja tuottaja Ilkka Matilalta. Jos sykähdytti elokuva aiheellaan niin sykähdyttivät myös tarinat elokuvan tekemisestä. Olen vielä tänäänkin pohtinut elokuvaa. Vaikuttava aihe ja hienosti tehty elokuva. En kerro enemmän elokuvasta, sillä aion palata siihen lähempänä ensi-iltaa. Mutta suosittelen lämpimästi elokuvaa kaikille historiasta kiinnostuneille, jos kyllä muillekin. 

Elokuvassa näyttelee Suomen ykkösnäyttelijöitä: Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Sampo Sarkola, Ville Virtanen, Jonna Järnefelt, Antti Virmavirta, Irina Björklund... sekä ihastuttava lapsinäyttelijä Eedit Patrakka. Eedit oli myös lehdistötilaisuudessa ja osasi hienosti vastata lehtiväen kysymyksiin. 

Tommi Korpelan kanssa toista pääosaa näyttelee tanskalainen Sidse Babett Knudsen. Hän on tullut tunnetuksi Suomessa televisiosarjasta Vallan linnake. Hymyilevä Sidse oli myös lehdistötilaisuudessa ja taisi valloittaa kaikki siellä. 




Elokuvan ensi-ilta on 15.9.2017! 

*Yhteistyössä Raflaamo. Pressinäytös (elokuvaliput saatu), 40+ blogit,  

Olipa hieno päivä. 

- Tuula 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

BOOKBEAT MUKANA SAARISTOSSA



* Yhteistyö BookBeatin kanssa 



Kesä ilman kirjoja olisi minulle outo kokemus. Kirjat kulkevat minulla aina mukanani niin mökillä kuin purjehdusretkillä. Ja nykyään minulla on kirjoja tuhansia mukanani, kun käytän BookBeat -sovellusta. Kirjat "mahtuvat" kännykkään tai tablettiin.  Eipä paljoa paina iso kirjamäärä merellä matkatessa. 

Urho Kekkonen ja Maarit Tyrkkö olivat mm. lukulistalla saarimökillä: Tyttö ja nauhuri. Suosittelen kirjaa Kekkosen ajasta kiinnostuneille. 

Ja seuraava suositus jännitysromaaneista pitäville: 


Jäin aikoinaan koukkuun kolmiosaiseen televisiosarjaan Murha Sandhamnissa. Sarja vei katsojan kesäiseen Tukholman saaristoon Sandhamnin saarelle. Ja kuinka ollakaan siellä lintukodossa jouduttiin selvittämään murhamysteereitä.  


Sarja perustuu ruotsalaisen Viveca Stenin kirjoihin. Innostuin näistä kirjoista, kun näin nämä kirjat BookBeatin tarjonnassa. Saaristo kiinnostaa... minäkin kun olen saaristossa tätä kesääni viettänyt. Nämä kaikki kolme kirjaa on saatavana niin e- kuin äänikirjoina. 

Sarjan ensimmäisessä osassa Syvissä vesissä lukija tutustuu rikosylikonstaapeli Thomas Andreassoniin ja hänen lapsuudenystäväänsä Nora Lindeen. Parivaljakko saa sarjan edetessä ratkaistavakseen rikoksen jos toisenkin. 




Sandhamissa aurinko paistaa, tuuli on lämmintä ja meri kimmeltää. Ihmiset kulkevat shortseissaan ja kesäsandaaleissaan. Saaressa on hienostunut ja viehättävä tunnelma. Ja kuitenkin siellä tapahtuu kauheita. 


Sarjassa ei pelkästään ratkaista rikoksia vaan siinä seurataan myös Thomaksen ja Noran yksityiselämän koukeroita. Thomas on rikki lapsensa menetyksesta ja lapsuudenystävänsä Nora on onneton avioliitossaan. Thomas ja Nora tukevat toisiaan... ja lukija toivoo, että heistä tulisi pari. 


Viveca Stenin jännitysromaanit ovat raikkaita ja viihdyttäviä - kuin Agatha Christietä modernina versiona. Jos sopivat purjeveneet Sandhamnin kesäparatiisiin, niin sinne sopivat myös nämä jännärit. 
Vaikka olisit katsonut televisiosta tämän sarjan, niin nämä jännitysromaanit vievät kummasti mukanaan. 


BookBeatia on helppo käyttää. Monista kirjoista on olemassa sekä e-kirja että äänikirja. Ja voi valita vaikka molemmat tavat "lukea" kirjaa. Palvelussa on kirjan kannessa joko silmälasien kuva (lukeminen) tai kuulokkeiden kuva (kuuntelu). Tai molemmat. Kansi siis kertoo, ovatko kirjasta molemmat versiot olemassa. Ja kirjasarjat tunnistaa valkoisella kirjapinosymbolilla esim. Lars Keplerin jännittävät dekkarit, joita olen myös kuunnellut sekä lukenut. 

Tänä kesänä olen käyttänyt todella paljon hyväkseni kirjojen lataamista kännykän muistiin, sillä saaristo on vaativaa aluetta gsm -kuuluvuudessa. Joissakin saarissa toimii Telia, joissakin Elisa ja joissakin DNA. Ladatut kirjat luet tai kuuntelet missä vain, eikä ole väliä mikä operaattori missäkin toimii. 




Minä sekä kuuntelen, että luen BookBeat -sovelluksesta kirjoja. Ja enimmäkseen kännykällä. Sovelluksessa on yläkulmassa pieni ratas, josta voi näppärästi muuttaa kirjainten kokoa ja fonttia. Kännykkäänkin saa siis tarpeeksi suuret kirjaimet, jolloin lukeminen on vaivatonta.   

BookBeatia on helppo käyttää. Monista kirjoista on olemassa sekä e-kirja että äänikirja. Ja voit valita molemmat tavat "lukea" kirjaa. Palvelussa on kirjan kannessa joko silmälasien kuva (lukeminen) tai kuulokkeiden kuva (kuuntelu). Tai molemmat. Kansi siis kertoo, ovatko kirjasta molemmat versiot olemassa. Ja kirjasarjat tunnistaa valkoisella kirjapinosymbolilla esim. Lars Keplerin jännittävät dekkarit, joita olen myös kuunnellut sekä lukenut. 

BookBeat -sovellus ei ole määräaikaan sidottu, vaan sitä voi käyttää kuukausimaksulla rajattomasti ja tilauksen voi lopettaa milloin vain haluaa. 

Suosittelen tätä BookBeat -sovellusta kaikille kirjoista pitäville. Käy rekisteröitymässä TÄÄLLÄ. Saat lukijanani kuukauden mittaisen ilmaisen kokeilujakson. Jakson jälkeen voit päättää, haluatko jatkaa sovellusta normaaliin 16,90 €:n kuukausihintaan.

Lukemisiin ja kuuntelemisiin! 

- Tuula 

Ps. Ottamani valokuvat eivät ole Sandhamnista vaan Turun saaristosta. 

tiistai 8. elokuuta 2017

ELOKUUN TAIKAA


ELOKUU on tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena.


Elokuussa on taikaa. 
Olin kuin "tyttö kuunsillalla" kuvatessani tätä näkymää viime yönä saarella.
"Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan."



Aamu valkeni kauniina ja kirkkaana. Meri kimmelsi tuhansina timantteina. Nämä timantit eivät ole ikuisia - paitsi kuvissa.  



Heinäsirkat soittivat viulujaan kaislikossa. 


Ja keltaiset kukat kukkivat kallion koloissa. 


Elokuu on yksi lempikuukausiani. Päivät ovat kirkkaita (jos ei sada) ja illat kuin sinistä silkkiä vaan. 


Nämä elokuun kuvat olen kuvannut kesäsaareltamme.  
Lisää elokuun haastevastauksia löytyy Pieni Lintu -blogista: link 


- Tuula 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

ROBERT DOISNEAUN PARIISI-VALOKUVAT HURMAAVAT


Tänä kesänä turkulaisia ja Turkuun tulevia turisteja hemmotellaan hienoilla taidenäyttelyillä. Yksi näistä on Turun Taidemuseon Robert Doisneaun (1912-1994) valokuvanäyttely Minun Pariisini. Mustavalkoiset Pariisin valokuvat hurmaavat.

En malta olla kertomatta, että upea graniittilinna eli Turun Taidemuseo (valmistui 1904) on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Kaunis rakennus sijaitsee yhdellä Turun seitsemästä kukkulasta - Puolalanpuiston mäen päällä.


Mutta nyt Pariisiin ja Doisneaun tunnelmiin:


Nämä näyttelyssä olevat valokuvat kertovat sodan jälkeisestä Pariisista. Pariisi huokuu romantiikkaa, elämäniloa ja lämpöä. Sota on takana. Elämässä on taas toivoa paremmasta.


Kampaajat ottavat aurinkoa.


Doisneaun rakasti kulkea Pariisin katuja. Hän on sanonut, että Pariisi on kuin elävä teatteri hänelle. Doisneau oli idealisti ja hänen kuvissaan on toivoa onnellisemmasta maailmasta. Kaupunki on monissa kuvissa vielä sodan murjoma ja kuvattavat köyhiä. Mutta elämää ei kuitenkaan oteta liian vakavasti. Doisneau suhtautuu kunnioittavalla tavalla kuvattaviinsa. Huumori ja hyväntuulisuus huokuvat kuvista.



Sisarukset hakevat maitoa kaupasta. On palattu sodan jälkeiseen arkeen. 



Doisneau rakasti Pariisia ja pariisilaisia. Ja hänen kuvissaan tapaamme myös hänen taitelilijaystäviään. Picasson leipäsormet (1952) on monellekin tuttu juliste. Alemmassa kuvassa Simone de Beauvoir jossakin Pariisin kahvilassa vuonna 1944.

Näyttelyssä oli paljon ihmisiä ja useat viipyivät pitkäänkin monen kuvan edessä. Mikä se on joka näissä vanhoissa valokuvissa koskettaa niin eri tavoin kuin nykypäivän kuvissa? Historia ja ajankuva toki. Mutta jotain muutakin vangitsevaa näissä vanhoissa kuvissa on. Nykyään otetaan ihan valtavasti valokuvia. Ja siitä valtavasta massasta tällaiset loisto-otokset ovat harvassa. Eivät riitä pelkästään korkealuokkaiset kuvat. Kuvissa pitää olla tarinaa ja sisältöä, näin minä sen näen. 


Ja viimeiseksi kuvaksi valitsin Robert Doisneuaun valokuvan Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä, se otettu vuonna 1950 Life -lehdelle. Kuvasta tuli maailmankuulu 1980-luvulla, kun siitä alettiin julkaista julisteita ja postikortteja. Kuva päätyi monen opiskelijakämpän seinälle ja kortit levisivät ympäri maailmaa.

Pian kuvan kuuluisaksi tulon jälkeen ilmaantui kaksi pariskuntaa, jotka kumpikin kertoivat, että he ovat tuo suuteleva pariskunta.  Molemmat pariskunnat halusivat päästä osallisiksi kuvan kaupallisesta menestyksestä.

Doisneau ei suostunut ja hänet haastettiin oikeuteen. Doisneaun maine sai kolauksen, kun hän joutui oikeudessa kertomaan, että kuva oli lavastettu. Hän oli nähnyt intohimoisesti suutelevan parin kahvilassa ja pyytänyt heitä kuvattavaksi.

Doisneaun tytär Francine Deroudille on kertonut BBC:lle näin: "Hänen mallinsa eivät sinänsä poseeranneet. Doisneau vain taltioi heidät flirttailemassa ja suutelemassa hyvin luonnollisella tavalla".

Tämän kuvan katsoin ensimmäiseksi ja myös  viimeiseksi. 
Pariisi on romanttinen kaupunki.

Iloa elokuuhun!

- Tuula 


Robert Doisneaun valokuvat (yli 100 kuvaa) ovat esillä 
Turun Taidemuseossa 27.8.2017 asti.

 Omat kuvani olen ottanut näyttelyssä. Siellä on kuvaaminen sallittua ilman salamavaloa. 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

VUOHENJUUSTOPIIRAKKAA UUDESSA UUNISSA


Pidempääm blogiani seuranneet tietävätkin, että meillä on parin kesän ajan tehty saarimökillä mittavaa remonttia. Saari tuo  omat aikataululliset ja kuljetukselliset hankaluutensa, kun mökille ei pääse kuin kesäaikaan. Mökin ulkokatosta se lähti ja siinä meni ikkunoitten ja  muun ohessa koko keittiökin uusiksi. Keittiön paikkaa vaihdettiin. Ja samalla keittiön kaapit ja viemäröinnit ja sähköt uusittiin. Jos keittiön kuvat näyttävät tutuilta, niin ne ovat olleet jo esillä instassa... (blogi oli kesätauolla). 


Tämän kesän heinäkuussa kokeilin hellan uunia  ensimmäisen kerran. Meille tulivat vieraiksi ystävämme Irmeli ja H Paraisilta s/y Marina -veneellään. Veneen kokki Irmeli on mainio ruuanlaittaja, joten halusin yllättää vieraat piirakalla, jota he eivät olleet aikaisemmin maistaneet. Uuni joutui ensimmäisen kerran testattavaksi. Toki hellan levyjä olin käyttänyt aikaisemminkin. Tein alkuruuaksi vieraille gluteenittoman vuohenjuustopiirakan. Ja pääruokana tarjosin saarimökin perinteistä lohikeittoa.  



Vuohenjuustopiirakka keräsi kehuja. Se maistui vieraille mainiosti. Herkullisen vuohenjuustopiirakan ohjeen olen napannut ystäväni Saaran lautasella -blogista. 

Gluteeniton Vuohenjuustopiirakka 

Pohja:
150 g voita 
3 dl Semper kuitupitoinen jauhoseos
3-4 rkl vettä 
150g emmental juustoraastetta (minulla emmental-mozzarella raastetta) 

Täyte: 
3 kananmunaa
100g creme fraiche 
150g vuohenjuustoa (tai fetajuustoa) 
100g  Creme Bonjour yrttitarha tuorejuustoa 
varrellisia terttutomaatteja 
tuoreita yrttejä esim. persilja / basilika / ruohosipuli 
(voiteluun vuokasprayta) 

Näin tarkat ohjeet on Saaran lautasella -blogissa, tässä ei voi kuin onnistua: 

-Aseta uunin lämpötilaksi 185 astetta.
-Mittaa taikinan aineet kulhoon ja sekoita joko yleiskoneella tai käsin. Muotoile  taikinasta pallo ja kääri se tuorekelmuun. Laita hetkeksi jääkaappiin.
-Pese terttutomaatit ja kuivaa ne.
-Riko 3 kananmunaa kulhoon ja sekoita.
-Lisää joukkoon 100 g creme fraichea ja yrttitarha tuorejuustoa. Murustele 
 joukkoon 150g vuohen- / fetajuustoa.
-Silppua tuoretta yrttiä joukkoon ja sekoita.
-Ota taikinapallo jääkaapista
-Voitele piirakkavuoka vuokaspraylla ja painele taikina vuokaan.
-Kaada päälle täyte, lisää terttutomaatit ja paista piirakkaa uunissa noin 40  minuuttia uunin alatasolla.


-Anna piirakan hetki jäähtyä ennen kuin nostat sen vuoasta. 

Piirakka oli menestys! 
Ja on niin ihanaa, että remppa on nyt tässä vaiheessa (huokaan). Oli niin kiva taas saada Irmeli ja H laiturin kylkeen ja mökille s/y Marinallaan. Heidän käyntinsä saarimökillä kuuluu meillä jo monivuotiseen kesäperinteeseen.  



Ja tässä viimeinen palanen. Vähiin kävi ennenkuin loppui. 

Nyt on elokuu! Nautitaan elokuun samettisista, pimenevistä illoista! 

- Tuula