lauantai 11. marraskuuta 2017

VIIKON VARRELTA - ÅBLOGIT, KIRPPISLÖYTÖ JA TUNTEMATON SOTILAS

Åblogien palaveri graniittilinnassa 


Viikko alkoi todella inspiroivasti. Meillä oli Åblogien syyskokous heti maanantaina. Ja kivassa paikassa olikin, Aurajoen rannassa graniittilinnassa, Grundlagen upeissa kokoustiloissa. Melkein parisenkymmentä åbloggaajaa pääsi paikalle. Oli kiva tavata blogikollegoita ja kuulla, mitä heille kuuluu niin bloggaamisen saralla kuin muutenkin. Vertaisiloa ja vertaistukea, sitä me bloggaajat välillä tarvitsemme, sillä kirjoittaminen on aika yksinäistä puuhaa. Ja vertaisiloa oli nyt tarjolla. Loistava ilta.


Lounasravintola Eliksiiri tarjosi meille maukkaat kasvis- sekä broilerijuustopiiraat, laktoosittomat ja gluteenittomat. Kyllä maistuivat. Ja Martinex  lahjoitti bloggaajille vielä tuotekassit. Oli hyvä kokous ja teimme hyviä päätöksiä. Kuvassa Titta Oli aika -blogi :sta  ja Hanna Villapuomi -blogista.


Kuin Roomassa ikään... Turussakin naiset ajavat skoottereilla. Näin reippaasti huristeli Pikkutalon Sanna palaveristamme kotiin. Sanna kirjoittaa blogia Pikkutalo


Kirppislöytö vai onko löytö lainkaan ?


Nyt ovat tekoturkit kovasti muodissa, niinkuin varmasti tiedättekin. Minä löysin tällaisen tekoturkin kirppikseltä. Harvoin käyn kirppiksillä ja minulla ei oikein ole sellaista harjaantunutta silmää löytää tavarapaljoudesta itselleni sopivia juttuja. Mutta tämän löysin. Olen nähnyt upeita värjättyjä tekoturkkeja esim. tummanvihreän "minkkiturkin". Ja jotain sellaista kuvittelin tämänkin olevan. Tämä näyttää aidolta krimiturkilta, onko se sitten hyvä tai huono pointti? Aitoon turkkiin verrattuna tämä on kuitenkin kevyt kuin kevyttoppis. Ja mustasta väristä tykkään. Ja hinta oli 30 € ! 




Nyt on pakko kysyä. Näyttääkö tämä vanhan tädin krimiturkilta? 
Oliko löytö vai ei? Saa vastata rehellisesti :) 

Uusi Tuntematon 



Valokuva on Tuntemattoman Sotilaan omia lehdistökuvia. 

Vasemmalla Antero Rokka / Eero Aho ja oikealla Ville Koskela /Jussi Vatanen. 


Ja viikkon mahtui myös elokuva, joka on nyt kaikkien huulilla. Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on suurenmoinen elokuva. Kuvallinen kerronta on hienoa. Ja taistelun näyttämöt on tallennettu komeasti. Ja henkilöt! He nousevat hienosti esiin tarinasta. Eero Ahoa Rokkana on jo suitsutettu ja lisää suitsutan vielä minäkin. Mikä rohkeus ja mikä pelisilmä rankoissa tilanteissa hänellä onkaan. Ja kestävyyttä ja armottomuutta, kun tilanne niin vaati. Ja vielä se lämpö, jota hän osoittaa läheisilleen ja kavereilleen. Ja taitaa Aho hienosti karjalanmurteenkin. Kerrassaan upea roolisuoritus. Jussin arvoinen suoritus? 

Toisena henkilönä haluan tässä mainita Ville Koskelan (Vilho). Häntä näyttelee Jussi Vatanen. Kansanomainen luutnantti, joka on miehistön mieleen. Rohkea mies, johon alaiset luottavat. Jussi Vatanen onnistuu kerrassaan hyvin roolissaan. Täällä pohjan tähden alla -romaanin tai -elokuvan lukeneet muistanevat, että Ville Koskela oli  Elina ja Akseli Koskelan vanhin poika. Ville Koskelan kaksi nuorempaa veljeä (Eero ja Voitto) olivat kaatuneet jo talvisodassa. Ville kaatuu jatkosodan loppupuolella. Elokuvan lopussa näytetään, kun Elina-äiti katselee valokuvia senkin päällä, siinä ovat hänen sodassa kuolleet kolme poikaansa Eero, Voitto ja Ville - sankariristit on kiinnitetty kehyksiin. 



Silloin minun oli taas tartuttava nenäliinaani. Se on niin sydäntä riipaiseva kohtaus. 

Suosittelen kolmatta Tuntematonta ihan kaikille. Elokuva on hienosti päivitetty tähän päivään. Se on väkevä ja uskottava. Kolmas elokuva kannatti tehdä. 


Näin sitä mentiin viikkoa tunnelmasta toiseen. Ja sen päätti vielä isänpäivä. Meillä juhlittiin pappaa :) 


Hyvää viikkoa kaikille! 


- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös  Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta.  

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

YHDELLÄ SANALLA



Hei! Nappasin tämän haasteen blogikollegaltani Satulinnan Tuijalta.
Vastaa nopeasti ja yhdellä sanalla. Spontaanisti ja liikoja miettimättä. Näihin kysymyksiin oli kiva vastata. Tule sinäkin mukaan tähän pikahaastatteluun.

Katso kohta 3.  

Katso kohta 36. 

1. Missä kännykkäsi on? Vieressä
2. Puolisosi? Huumorintajuinen
3. Hiuksesi? Poninhännällä 
4. Äitisi? Taivaassa 
5. Isäsi? Taivaassa 
6. Suosikkisi? Vedenkeitin
7. Unesi viime yöltä? Unohtunut 
8. Mielijuomasi? Vesi
9. Unelmasi? Innostava  
10. Missä huoneessa olet? Keittiössä
11. Harrastuksesi? Kirjat  
12. Pelkosi? Menetys 
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Samassa 
14. Missä olit viime yönä? Makuuhuoneessa 
15. Jotain, mitä sinä et ole? Askartelija 
16. Muffinsit? Kahvitellen 
17. Toivelistalla? Lontoo 
18. Paikka, jossa kasvoit? Turku
19. Mitä teit viimeksi? Imuroin
20. Mitä sinulla on ylläsi? Kotiasu 
21. Televisiosi? Musta
22. Lemmikkisi? Lemmikitön
23. Ystäväsi? Uskollisia
24. Elämäsi? Mielenkiintoista 
25. Mielialasi? Innostunut 
26. Ikävöitkö jotakuta? Joskus 
27. Auto? Hopeanvärinen 
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? Mekkoa 
29. Lempikauppasi? Vaihtelee
30. Lempivärisi? Musta 
31. Milloin nauroit viimeksi? Aamiaispöydässä
32. Millon viimeksi itkit? Leffassa
33. Kuka on tärkein läheisesi? Avomies
34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Saaristo
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Mainospostaaja 
36. Lempiruokapaikka? Italialainen 

Kuvat ovat lokakuiselta Rooman reissulta - kuin vakuutena vastauksilleni :) 



Kivaa viikkoa kaikille! 
- Tuula 

perjantai 3. marraskuuta 2017

ROOMA - PINCION PUISTO JA EINO LEINO


Pieni pala Roomaa... 


Jo ennen matkaamme Roomaan luin Pincion puistosta, jonne suomalaiset Eino Leinon ihalilijat haluaisivat pystytettävän patsaan runoilijalle. 

Minua jäi askarruttamaan tuo Pincion puisto ja niinpä sinne sitten askeleet veivät reissullamme. Pincion puisto on iso ja kaunis puisto, ja siellä käyvät myös roomalaiset vapaapäivinään nauttimassa paikan tunnelmasta. 




Puistossa voi kokeilla monenlaista aktiviteettia. 

Yksi puiston erikoisuuksista on se, että se on täynnä patsaita: runoilijoita, kirjailijoita, hallitsijoita... Minusta Leino sopisi hyvin sinne joukkoon. Se olisi komea huomionosoitus Leinolle. Mahtaisikohan tämä Suomen itsenäisyyden juhlavuosi auttaa asiaa? Patsashanketta ajaa Osmo Pekonen, joka on Suomen ainoa sivistyshistorian dosentti.








Alla upeita näkymiä, jotka aukeavat Pincion puiston näköalapaikoilta. 



Me menimme puistoon metrolla, jäimme pois Piazza del Popolon aukiolla. 
Puisto on ilmainen.

Ja miksi sitten Eino Leino Rooman patsaspuistoon? Leino asui Roomassa 1908-1909. Hän oli saanut Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahoista apurahan, jotta suomentaisi Danten La Divina Commedian (Jumalaisen näytelmän). Minua hämmästyttää vieläkin se, että Leino ei osannut italian kieltä, kun häneltä oli pyydetty käännöstä. Hän opiskeli intensiivisesti kieltä vasta asuessaan Roomassa. No, Leinohan oli kielinero, joten se selittänee asiaa, mutta kuitenkin. La Divina Commedian suomennos on komea aikaansaannos. Latinan kieltä Leino kuitenkin osasi, hänen sanotaan olleen etevä latinisti.


Tiberin / Teveren joki 


Mutta vaikka vielä ei patsasta Leinolla ole Roomassa, niin muistomerkki kaupungista löytyy. Se on talon seinässä, jossa Leino asui Roomassa ollessaan. Rooman läpi virtaa Tiber-joki eli italiaksi Tevere-joki. Sen varrella sijaitsee Sacro Cuore -kirkko eli Pyhän Sydämen kirkko. Sen vieressä oli pensionaatti, jossa Leino asui, opiskeli ja aloitti Jumalaisen näytelmän kääntämisen. 



Pensionaatti, jossa Leino asui. Tänä päivänä talossa on erilaisia toimistoja - ehkä asuntojakin. Kyltti näkyy oven oikealla puolella.


Laatta on kunnianosoitus Rooman senaatilta ja kansalta vuodelta 1971.

Tässä vielä osoite: Lungotrevere Prati 17, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa. 

Varmaan ihan intensiivisesti Leino ei kuitenkaan ehtinyt opiskella, sillä hänen mukanaan Roomassa oli myös runoilija L. Onerva, Eino Leinon pitkäaikainen ystävä ja rakastettu. Koskaan he eivät kuitenkaan avioituneet  Voin kuvitella heidän pitkät kävelyretkensä Rooman nähtävyyksille, puistoihin ja kukkuloille. Roomahan on romanttinen kaupunki.

Eino Leino palasi kotimaahan huhtikuussa 1909 ja sai Jumalaisen näytelmän valmiiksi vuonna 1912.

Saa Leino sitten patsansa tai ei, niin Suomea kyllä tänä vuonna Roomassa muistetaan. Roomassa vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa ja Colosseum valaistaan Itsenäisyyspäivänämme juhlavasti sinivalkoisin värein!


"Rooma, mikä ylpeys on siinä sanassa", kirjoitti Eino Leino.

Pääni on vieläkin pyörällä kaikesta Roomassa nähdystä. Kunhan saan lisää "paloiteltua" mielessäni Rooma-tunnelmia, niin jatkoa seuraa... 


- Tuula 

tiistai 24. lokakuuta 2017

RAKASTUNUT RYTI RAUMALLA



Risto Rytin elämäntarina hakee vertaistaan. Olinkin mielissäni, kun sain kutsun Rauman Kaupunginteatterin uuteen musiikkinäytelmään, Rakastunut Ryti. Näytelmässä on historiaa, huumoria, romantiikkaa, musiikkia ja politiikkaa. Haastava kokonaisuus. Odotin paljon näytelmältä. Enkä pettynyt. Ja kippari oli myös innostunut näkemästään. 

Näytelmän tekoon liittyi myös tosieämän tragedia, sillä kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa teatteriväki sai suru-uutisen. Näytelmän ohjaaja Antti Majanlahti oli kuollut. Majanlahden perheen toiveena oli, että teatteri viimeistelisi Antin työn suunnitelmien mukaisesti. Näytelmä tehtiin kunnianosoituksena Antti Majanlahdelle. 


Kuva: Jari Aro-Heinilä 

Risto Ryti (1889-1956) oli Suomen viides presidentti. Ryti johti Suomea sen itsenäisen historian vaikeimpana jaksona. Hän oli talvisodan ajan pääministerinä sekä tasavallan preisdenttinä välirauhan ja jatkosodan aikana. Risto Rytin elämäntarina on erikoislaatuinen. Hän toimi myös kansanedustajana, valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin pääjohtajana. Talvisodan pääministeri ja jatkosodan presidentti loi henkilökohtaisilla ratkaisullaan kesällä 1944 henkilökohtaisilla ratkaisuillaan ne edellytykset, jotka veivät kansakunnan sodasta rauhaan. Ryti allekirjoitti saksalaisten kanssa Ribbentropp-sopimuksen, jonka vuoksi hänet tuomittiin myöhemmin sotasyylliseksi ja kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Ryti kärsi tuomiostaan kolme vuotta ennen kuin presidentti Paasikivi armahti hänet.

Mitä olen televisiosta ja kuvista nähnyt Risto Rytiä, niin Jaakko Tohkanen on kuin ilmetty Ryti. Hän tulkitsee onnistuneesti Rytiä ja maskeeraus on onnistunut. Tiia Ollikainen Rytin vaimona Gerdana on viehkeä ja tyylikäs. Ja kuitenkin voimakastahtoinen nainen Rytin rinnalla. Näytelmä ei esittele pelkästään poliitikkoa vaan ihmisen julkisen kuvan takana. 

Risto Ryti kirjoitti ylioppilaaksi 1906 ja hän oli jo 1909 suorittanut ylemmän oikeustutkinnon Helsingin Aleksanterin yliopistossa. Hän oli liian nuori istumaan käräjiä, joten hän perusti asianajotoimiston. Ryti sai asiakkaakseen legendaarisen Alfred Kordelinin, jonka lainopillisena neuvonantajana Ryti toimi aina Mommilan veritekoihin saakka, joissa Kordelin sai surmansa. 

Pertti Koivula Alfred Kordelinina on loistava. Hän tuo lavalle hersyvää huumoria ja iloista tunnelmaa. Minua on aina kiinnostanut Alfred Kordelin (1868-1917) ihmisenä. Hän oli kouluja käymätön raumalaisen merimiehen poika, joka loi itselleen suuromaisuuden tyhjästä. 1910-luvulla hän omisti Mommilan ja Jokioisten kartanot sekä Reposaaren höyrysahan. Ja Kordelin rakennutti itselleen kesäasunnoksi Naantalin Kultarannan, joka on nykyään tasavallan presidentin kesäasunto. Hän ehti asua siellä vain yhden kesän, sillä syksyllä 1917 hän kuoli Mommilan kahakassa. 


Näytelmä on kiinnostavasti tehty. Siinä on takautumia ja epäsuoraa kerrontaa. Näytelmässä eri ajankohdat saadaan istutettua hienosti toisiinsa. Ja liveorkesteri taustalla soittaa aikakauteen sopivia iskelmiä. Upeaa musiikkia olisi kyllä voinut olla enemmänkin :) Ja kiitoksen hienoista lauluista ansaitsee niin Pertti Koivula kuin myös Tiia Ollikainen. 


Erityisesti haluan mainita Mona Lehtolan, joka näytelmässä hoitaja Salmina käy mielenkiintoisia keskusteluja politiikasta Rytin kanssa tämän ollessa kuritushuoneessa. Rytihän oli aatteeltaan valkoinen ja hoitaja Salmi oli punakaartilaisen leski. Taisi rouva Salmi pitää Rytin järjissään kuritushuonevankeuden ajan älykkäillä mielipiteillään ja keskustelutaidollaan.

Ja Raisa Sorri näyttelee monta kiinnostavaa roolia mainiosti. Hänen runo- ja lauluosuuksiaan on ilo kuunnella. Sekä myös Juha Kulmala useammassa roolissa on vakuuttava. Näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovat onnistuneita ja roolit istuvat hyvin eri näyttelijöille. Ja erityiskiitokset äänitekniikasta, jopa pommitukset kuulostavat aidoilta. 

Yhteenvetona vielä. Rakastunut Ryti on uskottava, koskettava ja viihdyttävä. Ja rivien välistä löytyy myös yhteyksiä tämänkin päivän politiikkaan. Yleisö piti näkemästään ja näyttelijät kutsuttiin useampaan kertaan ottamaan kiitoksia vastaan. Luulenpa, että tämä käsikirjoitus lähtee muihinkin teattereihin. Mutta sitä ennen kannattaa käydä Rauman teatterissa. 


Kiitos Rauman Kaupunginteatteri mielenkiintoisesta musiikkinäytelmästä.

- Tuula 

Saan tarjota teille lukijoilleni 10%:n alennuksen peruslippuihin koodilla tuulaslife kaikkiin Rakastunut Ryti -näytöksiin Raumalla. 
Peruslipun hinta on 25€ ja tuulaslife -koodilla 22:50€. 
Määrärajoitus: 2 kpl / asiakas 
Koodi on voimassa 31.11. klo 23:59 asti.  

Lippuja voi tilata näistä osoitteista: 

Rauman Kaupunginteatterin oma lippumyymälä

sekä 

Lippupiste 

 
Blogiyhteistyö Rauman Kaupunginteatterin kanssa. 
Lisää teatterin ohjelmistoa löydät TÄÄLTÄ. 

Käsikirjoitus: Tapio Liinoja ja Reidar Palmgren, ohjaus Antti Majanlahti ja Otto Kanerva,
musiikki Perttu Suominen, lavastus Jukka Uusitalo, puvustus Elina Vättö, 
maskeeraus Tuula Kupiainen-Koivisto, valot ja äänet Valo- ja äänipalvelu Hanttimiehet.
Kantaesitys 14.10.2017




torstai 19. lokakuuta 2017

KUOLEMANLAAKSO - KIRJA JOKA PUHUTTELEE



Kuolemanlaakso on pysäyttävä tarina jääkiekkoilija Tommi Kovasesta, joka sai aivovamman. Ja samalla se on tosielämän selviytymistarina.  

26. tammikuuta 2013 Rauman Lukolla oli peli Espoo Bluesia vastaan.  Ottelu muutti Rauman Lukon puolustajan Tommi Kovasen elämän kokonaan. Ottelun piti olla aivan tavallinen ottelu, samanlainen peli kuin 500 kertaa aiemmin puolustaja Tommi Kovasen liigauran aikana. Mutta mikään ei ollut ottelun jälkeen Kovasella samoin kuin ennen. 



Näin kertoo Tommi Kovanen kirjassaan: 
"Kiekko kimposi maalivahdin ohi kaukalon omaan päähän. Ei hätää, ajattelin. Luistelin kiekon perään päätyyn ja toimin kuten puolustajilla on tapana toimia: pari potkua maalin taakse ja odotin, että oikealta puolelta tuleva karvaaja on lähellä." Karvauksella tarkoitetaan sitä, että kiekoton joukkue häiritsee kiekollisen joukkueen hyökkäykseen lähtöä - pääasiallisesti kiekollisen joukkueen kenttäpuoliskolla. "Sitten syötin kiekon laidan kautta pakkiparille ja valmistauduin ottamaan taklauksen vastaan oikealta puoleltani. Yhtäkkiä kului kova pamaus ja maailmani musteni. Menetin tajuntani. Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki."


Tommi Kovasta oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta. Ja hän makasi jäällä tajuttomana. Kirjoittamaton sääntö kaksinkamppailutilanteissa on, että kolmatta miestä ei tule tilanteeseen - eikä varsinkaan kuolleesta kulmasta. Mutta Tommin selkään tuli Bluesin kiekkoilija kuolleesta kulmasta kovaa - puolen kentän vauhdilla. Katsomo nousi seisomaan. Ja yleisö huusi kauhistuneena ja vihaisena. 

Tommi Kovaselle seuraamukset olivat kovat, hänen koko elämänsä muuttui. Hänellä diagnosoitiin aivovamma ja hänen oli lopetetettava peliuransa. Eikä kukaan ottanut vastuuta tapahtumasta. Tommi Kovasta kehotettiin olemaan asiasta hiljaa. Hänen kohdallaan ei oikeutta edes haettu. Ja Kovanen suljettiin kiekkoyhteisön ulkopuolelle. 

Aivovamman seurauksena Kovasen tunteet alkoivat kadota ja hänen persoonallisuutensa muuttui. Ja väsymys oli lamaannuttavaa. Läheisille ja lehdistölle hän kuitenkin uskotteli kaiken olevan hyvin. Mutta Kovasen elämän hajoaminen ja syöksy kuolemanlaaksoon oli vasta alkanut. Kirjassaan Tommi kuvailee sitä, millaista oli, kun ei vuoteen tuntenut mitään. "Vaikutin ulospäin varmasti empatiakyvyttömältä ja flegmaattiselta. En kyennyt vastaamaan ihmisten iloihin ja suruihin".  Se johti avioeroon ja talousongelmiin. "Oli yksinkertaista olla välinpitämätön läheisiä kohtaan, kun tunteita ja omaatuntoa ei enää ollut. En osannut enää arvioida tekojeni mahdollisia seurauksia, enkä siten voinut edes pelätä tekeväni tuhoa",  Kovanen kertoo. 

Avioeron jälkeen Tommi kävi pohjalla. Hän kertoo kirjassa itsemurhayrityksestään ja kokemuksistaan mielisairaalassa. Kuolemanlaakso on rankka, mutta puhutteleva kirja, se pitää otteessaan. 

Pohjan saavutettuaan Kovanen aloittaa paluun takaisin elämään. Päivä kerrallaan hän opettelee olemaan oma uusi itsensä. Mies, joka on rakastanut jäätä ja jääkiekkoa, on joutunut hyväksymään, ettei hän enää luistele ja joutuu elämään loppuelämänsä aivovamman kanssa. 

Tommi kirjoittaa kirjassaan näin: "Kun taklauksestani on kulunut pian viisi vuotta, niin elämäni on muuttunut tuona aikana paljon. Koin asioita, joita en toivoisi tapahtuvan kenellekään, ja menetin paljon sellaista, mistä kenenkään ei pitäisi joutua luopumaan." Kun Kovaselta kysytään, onko hän katkera, hän vastaa rehellisesti: "Ei tällaisista matkoista selviä ilman katkeruutta. Eivät edes vahvimmat meistä. Mutta en ole katkera yksittäisille ihmisille - vaan järjestelmälle, joka sallii yksilöiden toimia ilman vastuuta." 

Kirjaa lukiessani minulla oli monta kertaa pala kurkussa. Kirja on pysähdyttävä tarina siitä, miten kaikki voi muuttua hetkessä. Ja tarina siitä, miten raadolliseksi jääkiekko on viime vuosien aikana muuttunut. Toivottavasti lajiyhteisö tekee jatkossa sen, ettei yksikään pelaaja joudu kokemaan samaa kuin Tommi Kovanen. 



Minulla oli ilo tavata Turun Kirjamessuilla Tommi Kovanen ja Jenny Rostain, jotka ovat tämän kirjan kirjoittaneet. Heidän suhteensa syveni rakkaudeksi, kun he kirjoittivat Kuolemanlaakso-kirjaa yhdessä. Kiitos hienosta kirjasta. 


- Tuula 

Tunnen erityistä myötätuntoa kaikkia onnettomuuksissa aivovamman saaneita kohtaan. Lähipiirissäni on nuori nainen, joka Konginkankaan suuronnettomuudessa sai aivovamman. Turmassa 23 nuoren ihmisen elämä katkesi ja 14 jäi eloon vammautuneina, heistä 12:lla on aivovamma. 

Tommin ja Jennyn kanssa keskusteltiin siitä, miten tärkeää on päähän sattuneissa onnettomuuksissa päästä mahdollisimman nopeasti aivojen magneettikuvaukseen. Aivovammoista ja niiden seurauksista puhutaan aivan liian vähän, sanoi Tommi. Kuolemanlaakso -kirja on lahjoitettu jokaiselle Suomen kansanedustajalle. Lahjoituksen ovat tehneet Aivovammaliitto ry, Bazar Kustannus Oy sekä Tommi Kovanen ja Jenny Rostain. 


Ja minäkin pääsin Tommin kanssa kuvaan :)