Päivä Helsingissä - jäätelöä, teatteria ja elokuvaa

Meillä oli mielenkiintoinen ja tapahtumarikas Helsinki -päivä tällä viikolla ystäväni Minnan kanssa. Jäätelöä, teatteria ja elokuvaa. Joitain kuvia päivästä on jo näkynyt Instassa, mutta ei vielä näitä jäätelökuvia. Joten jäätelöllä lähdetään.

Jäätelöä

Kauniissa jugend-talossa Pohjoisesplanadi 19 sijaitsee ihastuttava Robert's Coffee -kahvila. Kävimme siellä maistelemassa kahvilan suussasulavia jäätelöitä. 

Me valitsimme seuraavia makuja: lakritsi, suola-karamelli, kirsikka-jogurtti ja kinuski-vohveli. Siis niin ihania makuja! Tänne tulemme toistekin jäätelöä syömään. Näin kauniissa miljöössä jäätelö ja kahvi maistuivat taivaallisilta.

Robert's Coffee Gelato Factory on Robert's Coffeen oma artesaani jäätelökonsepti. Coffee shoppien yhteydessä on pieniä gelatotehtaita, joissa valmistetaan päivittäin asiakkaille tuoretta artesaanijäätelöä italiaiseen tapaan. Gelatoa! Kiitos Robert's Coffee! 

Tulimme riittoisan lounaan jälkeen jälkiruualle Robert's Coffee -kahvilaan, joten kahvilan ihanat suolaiset herkut jäivät maistelematta. Kuvan otin. 

Teatteria

Nyt Helsingin Kaupunginteatterin avajaiskarnevaaleihin. Karnevaaleissa esiteltiin syyskauden 2019 ensi-illat ja teatterin ammattilaisia eri osastoilta. Saimme nähdä katkelmia Pieni Merenneito -musikaalista, jonka ensi-ilta on 29.8. Musikaalin esitteli meille ohjaaja Samuel Harjanne. Ja sitten ihaniin kohtauksiin. Toisin kuin oikeissa näytännöissä, valokuvaaminen oli sallittua. 

Punatukkaisena Ariel -mereneitona on upeaääninen Sonja Pajunoja

Martti Manninen esittää Erik'iä. Tässä Erik nousee tähystämään. Oli ilo kuunnella Martti Mannisen komeaa ääntä.

Martti Manninen on Tampereen Teatterin näyttelijöitä ja on jo ehtinyt näyttää lahjakkuutensa niin musikaaleissa kuin komedioissakin.  Myös Sonja Pajunoja on Tampereen Teatterista ja hän on musikaalisesti todella lahjakas. Sonja laulaa, soittaa klassista viulua, pianoa, poikkihuilua, kitaraa ja tenorissaksofonia. Upeat Ariel ja Erik!

Pieni ja vähän isompi merenneito :) 

Hienoja ensi-iltoja tulossa. Olisin niin mielelläni hastatellut Everstinnan Heidi Heralaa, mutta monet muutkin häntä halusivat haastatella ja en ollut varannut aikaa etukäteen haastatteluun, joten haaveeksi jäi, mutta seuraavalla kerralla... Ja hänet varmasti näen lavalla.

Kuvasato jäi vähän pieneksi, sillä katsottavaa, ihmeteltävää ja kuultavaa riitti ja kamera unohtui laukkuun. Oli kiva katsoa näyttämön ulkopuolella tuttuja hyviä näyttelijöitä. Kiitos Helsingin Kaupunginteatteri mielenkiintoisesti järjestetyistä karnevaaleista.

Kivoja tapaamisia: Teatterissa tapasin myös bloggaajakollegani Päivin, joka kirjoittaa blogia  Kultturelli matkalaukussa. Tunnistimme toisemme, vaikka emme koskaan aikaisemmin olleet nähneet. Seuraamme toinen toistemme blogeja. Päivi asuu Oulussa ja oli tullut yöjunassa Helsinkiin näihin teatterin karnevaaleihin. Ihana ja innokas kulttuuribloggaaja.
Ps. Kuvauspaikan valinta ei onnistunut minulta. Vastavaloon asettauduimme.

Tässä vielä ystäväni ja reissukumppanini Minna, joka on suuri teatterinystävä. Minäkin olen päässyt kuviin, kun Minna on toiminut kuvaajana. Kiitos Minna!

Elokuvaa 

Päivän päätteeksi kiirehdimme vielä Tennispalatsiin ja Finnkinoon. Meillä oli siellä treffit kipparin lastenlapsien Sagan 7v ja Eeliksen 9v kanssa. Munax Oy tarjosi meille hienon elokuvaelämyksen: Angry2Birds_elokuva - näytännön. 

Kyselin arvosteluja leffan lopuksi Sagalta ja Eelikseltä. Ja molemmat antoivat leffalle täyden kympin. Meidän joukko viihtyi vihaisten lintujen parissa mainiosti. Tässä nyt tunnustan, sorry  Sagan ja Eeliksen äiti, jos satut tätä lukemaan, meillä oli leffakarkkeina Angry Birds -karkkeja. Tämän kerran ja sopivat niin hyvin leffaan.

Olipa ihana päivä - päivä täynnä elämyksiä ja kohtaamisia. 

Ja vielä jatkuu kesä... Nautitaan! 

- Tuula 

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

Seili - Själö

"Ken tästä käy, hän saa kaiken toivon heittää." Kauniin Seilin saaren historia on synkkä. Vuonna 1845 Sakari Topelius kirjoitti nuo sanat osuvasti.

Olen käynyt Seilin saarella muutaman kerran ja saari on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen minuun sekä surullisella historiallaan että kauniilla luonnollaan. Kävimme siellä viime viikolla ja päätin vihdoinkin tarttua kynään ja kertoa Seilin tunnelmista.

Seilin kirkko on palvellut saaren asukkaita: niin spitaalisia, mielisairaita kuin henkilökuntaakin. 
Seilin saaren nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1733.

Turussa asunut taiteilija Helge Sten on maalannut Seilin kirkon alttaritaulun (vasemmalla) Myrsky Genesaretin järvellä 1948-49. Helge Sten teki pitkiä purjehdusmatkoja saaristoon. 

Spitaalisairailla oli Seilin kirkossa oma eristetty alueensa ja myös oma sisäänkäynti.

Kirkon sisustus on pelkistetty. Kaikki pinnat saarnastuolia lukuunottamatta ovat käsittelemätöntä hirttä. 

Seilin spitaalisairaat

Vuonna 1619 Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf kuuli, että Suomessa levisi spitaali synnin seurauksena. Kuninkaan määräyksestä Seilin saarelle Turun saaristoon perustettiin leprahoitola. Saari oli silloin kaukana kaikesta ja saaren maaperä oli hiekkamaata, joten kuolleitten hautaaminen sinne oli helppoa.

Spitaalisairaita hoidettiin paloviinalla, rukouksilla, Kupittaan terveyslähteen vedellä ja talvisin jäilläkin. Saaren nimi Seili juontaakin nimensä siitä, että potilaat olivat siellä "hoitonsa" takia aina pienessä seilissä. Lääkäri kävi vain muutaman kerran vuodessa saaressa. Nykytiedon mukaan lepra ei ole edes kovin tarttuva sairaus. Saaren ruotsalainen nimi on Själö, joka tarkoittaa hyljettä. Saari on ollut kauan sitten hyljesaari.

Googletin lukuja. 150 vuoden aikana saarella hoidettiin 663 spitaalista tai spitaaliseksi epäiltyä. Viimeinen spitaalinen kuoli saarella 1785. Hän oli euralainen Malin Matsdotter, joka vietti saaressa peräti 52 vuotta. Karmea kohtalo. Saari jatkoi kuitenkin toimintaansa...

Seili mielisairaalana

Viimeisen spitaalisairaan kuoltua, Seilissä alettiin hoitaa vain mielisairaita, sekä naisia että miehiä. Kun miespuoliset potilaat siirrettiin vuonna 1889 Käkisalmen uuteen mielisairaalaan. tuli Seilistä naisten mielisairaala. Ajanjaksolla 1889-1944 Seiliin lähetettiin parisataa naista, joita pidettiin mielisairaina. Heillä oli sama kohtalo kuin spitaalisillakin, poispääsyä saarelta ei ollut.

Seilin empiretyyliset sairaalarakennukset on rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Ne on suunnitellut ruotsalainen kauppias ja arkkitehti Perhr Johan Gylich. Rakennuksessa oli päivä- ja ruokasalin lisäksi keittiö ja potilashuoneita. Potilaspaikkoja oli 69.

Kuvassa potilashuone sellaisena kuin se aikanaan oli. Sängyllä näkyy pakkopaita. Seiniin maalattujen neliöitten tarkoitus oli pitää ajatukset selvinä. Toki yksivärisiä potilashuoneitakin oli, sain kuulla.

Seilissä oli monenlaisia potilaita: järjeltään säikähtäneitä, työn uuvuttamia, epileptikkoja, kuuroja ja jopa rikollisia. Myös piikoja, jotka olivat alkaneet odottaa talojen isäntien lapsia ja isännät hankkivat heidät mielisairaalaan. Pitää muistaa, että irtolaisuus ja asunnottomuus olivat 1900-luvun vaihteessa Suomessa rikoksia, joista tuomittiin vankilaan ja myös tänne Seiliin. Ja usein mielisairaus liitettiin moraalittomuuteen ja poikkeavaan elämäntapaan. Tyypillinen potilas oli alempaan yhteiskuntaluokkaan kuulunut, nuori naimaton nainen. Kunnilla ei ollut varaa hoitaa heitä köyhäintaloissa. Lause: "Köyhyydestä tehtiin usein sairaus." on jäänyt jostakin Seilistä kertovasta kirjasta mieleeni. Usealla potilaalla ei ollut tarkkaa diagnoosia sairaudestaan.

Nykyään rakennuksen viehättävässä pihapiirissä voi syödä tai juoda kahvia, Seilin ravintola palvelee matkailijoita. Sairaalan aikana potilaat saivat kulkea vartioidusti pihapiirissä, mutta porteista he eivät saaneet mennä yksinään ulos. Rakennuskokonaisuus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja on nykyään Museokeskuksen suojeluksessa.

Seilin mielisairaalassa toimii nykyisin Turun yliopiston Saaristomeren tutkimusasema. Mutta vierailijoilla on vapaa pääsy katsomaan Seilin sairaalaa ja tutkimuskeskuksen ruokalassakin voi syödä ravintolan annoksia.

Matkaajan on helppo kulkea porteista sisään ja ulos. Tästä onkin helppo siirtyä seuraavaan osioon.

Matkaajan Seili

Seilin kirkon takana olevalla hautausmaalla on pieniä nimillä merkittyjä valkoisia puuristejä. Viivyin pitkään hautausmaalla lukien nimiä ja haudattujen syntymä- ja kuolinaikoja. Kuulostaa uskomattomalta, mutta Seili toimi naisten mielisairaalana aina vuoteen 1962 asti, silloin viimeinen potilas kuoli Seilissä. Hautausmaalla on vain pieni osa saarella kuolleitten muistomerkkejä. Surullisia kohtaloita.

Saarella voi myös yöpyä. Siihen tarjoaa hienon mahdollisuuden Fyyri. Kaksikerroksinen Fyyri rakennettiin Carl Ludvig Engelin suunnitelman mukaan. Se oli tarkoitettu hospitaalin taloudenhoitajalle ja päällysmiehelle virka-asunnoiksi. Talo valmistui 1827. Ei joka saaressa / paikassa olekaan Engelin suunnittelemaa majapaikkaa.

Kaksikerroksisen Fyyrin on suunnitellut Carl Ludvig Engel

Saarella on paljon annettavaa - historiaa, arkkitehtuuria, perinnemaisemaa ja kaunista luontoa.

Me tulimme saareen omalla veneellä. Seilissä on kolme satamaa. Kiinnityimme uuteen Asemalaituriin. Kiinnittyminen oli helppoa aisojen väliin. Vierassatama palvelee kesäkaudella päivittäin. Sekä touko- ja syyskuussa viikonloppuisin. Laiturimaksuun kuuluvat sähkö sekä naisten ja miesten saunavuorot.

Seiliin pääsee myös yhteysaluksilla - tässä aikataulut. 

Seili herättää tänä päivänä kovasti kiinnostusta. Seilin saaresta on kirjoitettu useita kirjoja.
Ja Jenni Vartiainen kertoo laulussaan Seili, Sofia ryysyläisen kohtalosta, Mariskan sanoin:

Jos määränpää edessä häämöttää,
Siel' saari on tuomittujen
Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää,
kuolemaan heikot soudetaan. 

Turun Kaupunginteatteri on tehnyt Seilistä musikaalin, jota esitettiin Turun Logomossa 2014-2015.

Seili-musikaalista on tehty myös elokuvakäsikirjoitus, joka etsii rahoitusta. 

Kaunista elokuuta!

- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

Heideken kesäkomedia Naantalissa

*Kutsuvierasliput saatu

Auringonlasku Naantalissa on aina kaunis. Nyt Naantaliin meitä houkutteli tämän kesän huikea komedia Heideken Emma Teatterissa, jossa etsitään Turun ydintä kautta aikojen ja tapojen. 

Vaikka synnytyssairaala Heidekeniä ei enää ole,  se määrittää monen mielestä aidon turkulaisuuden. Heideken suljettiin jo vuonna 1995. Onko sen jälkeen aitoja turkulaisia enää syntynytkään? Heideken -näytelmässä selviää, että pelkkä syntyminen Heidekenillä ei määritä turkulaisuutta, joten ei syytä huoleen te nuorempi turkulainen sukupolvi. 

Ilkka Forss etsimässä Turun ydintä (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Näytelmässä määritellään turkulaisuutta monesta eri näkökulmasta

Päähenkilö, ulkopaikkakuntalainen poliisi Pekka (Ilkka Forss) Turkuun tullessaan alkaa selvittämään turkulaisuuden ydintä. Aikamoiseen seikkailuun Pekka -poliisi joutuukin metsästäessään Turun ydintä menneitten aikojen kautta. Olipa kiva nähdä Ilkka Forss sympaattisessa poliisin roolissa. Olen tottunut näkemään hänet useimmiten roiston roolissa televisiosarjoissa, viimeksi Ratamossa. Hienosti taittui sympaattinenkin puoli mainiolta näyttelijältä. 

Hilma Kotkaniemi (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Muistan ne kouluaikaiset, makoisat piispanmunkit, joiden sokeroitu kuorrutus jäi kiinni hampaisiin. En koskaan sanoisi niitä berliininmunkeiksi. Ja tähän kohtaan pieni selvennys, olen kolmannen polven turkulainen.

Entä Turun Sinapin myynti Ruotsiin 1990-luvun lopussa? Se oli meille turkulaisille surullinen juttu. Me emme ostaneet Ruotsissa tai sittemmin Puolassa valmistettua sinappia. Nykyään Turun Sinappia valmistetaan taas Suomessa, ei kuitenkaan Turussa. Mutta Turun Sinapin tarina on saanut aikamoisen kolhun ja jää monelta turkulaiselta nykyään ostamatta.

Tom Petäjä, Ilkka Forss ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Yksi mainioita kohtauksia näytelmässä oli pankkiryöstö. Arvatkaapas, miten siinä kävi. Oikein! Mönkään se meni, kun ryöstö tapahtui Turun murteella ja tyypillisellä aloituksella: "Ei kai sull sattuis rahaa olemaa..."

Voisiko Aurajoki olla Turun ydin? Niinpä. Näytelmässä käydään läpi myös sekä Turun tauti että Hyvä veli -järjestelmä. Entä nuo mustavalkoiset asusteet? Myös Heidekenin kellarista löytyy jännittäviä turkulaisia asioita. Ohjaaja Pentti Kotkaniemi sanoo: "Turkulaisuus on niin monipuolinen asia, että sen käsitteleminen ansaitsisi kirjan."  Niinkuin kaikki tiedämme vitsejä turkulaisuudesta riittää. Ja jatkaa: "Olisi itsemurha tulla tekemään turkulaisuutta käsittelevä esitys, jossa Turkua esitettäisiin negatiivisesti."

Tom Petäjä ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Mutta millainen on turkulainen itsetunto? Toinen käsikirjoituksen tekijä, tamperelainen Satu Rasila on opetellut turkulaisuutta 20 vuotta ja sanoo, että turkulainen mielenlaatu on omanlaisensa, se näkyy mm. päätöksenteossa. Siihen liittyy itseironiaa ja kaikkitietävyyttä. 

Heideken -komediassa turkulaisille piirteille hymähdellään ja naureskellaan. Ja katsomossa naurettiin isoon ääneen monelle kohtaukselle. Heideken upposi hyvin yleisöön. 

Tom Petäjä, Hilma Kotkaniemi ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Ilkka Forssin lisäksi näyttämöllä nähdään Teemu Aromaa, Hilma Kotkaniemi ja Tom Petäjä. Roolihahmoja on kaiken kaikkiaan 87. Vaatii näyttelijältä paljon taitoa hypätä moneen rooliin näytelmän aikana, mutta tässä näytelmässä näitä taitavia hyppyjä nähdään! Hilma Kotkaniemi oli minulle uusi tuttavuus, nyt muistan hänetkin jatkossa. Kantoi hyvin erilaiset roolit. 

Kesäteatterikokemuksena tykkäsin kovasti Heidekenistä. Näytelmä oli kuin minulle tehty, Heidekenillä syntyneelle. Turkulaisuus on mielenkiintoinen aihe. Ja tähän on vielä kiva lisätä, että Matti ja Teppokin esiintyivät lavalla tai ainakin heidän kaksoisolentonsa. Odotinkin näytelmän tuoksinassa heitä jo lavalle. 

Mä näitä polkuja kuljen / Matti ja Teppo
Tom Petäjä ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto Ville Väätäinen)

Vuoden 2018 turkulaiseksi valittu Miska Kaukonen kirjoittaa Heidekenin esitteessä näin: 

"Rakkauskirje Turulle

Heideken on varsinainen turkulaismyyttien syntysija. Turkulaisuuden ydin sijaitsee aivan varmasti juuri siellä. Tämän komedian tarkoitus on auttaa ymmärtämään turkulaisia. Heideken on mun ja Satun rakkauskirje Turulle. Me halutaan näyttää maailmalle, millaisia me ollaan."

Löytyikö se Turun ydin? Kyllä se lopulta löytyi. Mutta sitä en paljastakaan.

Emma Teatteri sijaitsee Kailon saarella eli samalla saarella kuin Muumimaailmakin. Heideken on mainio esitys kesäteatteriin. Oli ilo nähdä kesäteatterissa kaikenikäistä väkeä ja hymyileviä kasvoja. Tuli tunne, että turkulaisuus on sittenkin iloinen asia. 

Heidekeniä esitetään Emma Teatterissa 19.8.2019 asti. Lisäinfoa ja liput:  TÄÄLTÄ 

Heideken ja Emma Teatteri - mainio syy tulla Naantaliin. 

#aitoturkulaine kesäkomedia 

- Tuula 

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

Viisi viikon varrelta

Pienen blogitauon jälkeen on kiva aloittaa viisi viikon varrelta -postauksella:
Kupittaan puiston isot kuplapallot, valkoinen riikinkukko, Peggy Guggenheim -kirja taiteen keräilijästä, aurinkosuojatuotteet ja tietenkin myös viikon riesa on mukana!

VIIKON KUVAT

Olimme viikolla kipparin pojantyttärien kanssa Turun Kupittaan puistossa. Tytöt ovat 6- ja 7-vuotiaita, iloisia ja liikunnallisia tyttöjä. He menevät mielellään kaikenlaisiin laitteisiin. Kupittaan puistoon oli tullut ihan uusi juttu, iso allas, jossa oli kuplapalloja. Kuplaan pääsi yksi kerrallaan ja tytöthän innostuivat...

Ps. Kuplissa ei ole vettä. Sattui kiva kuvakulma.

Kuplan sisällä voi temppuilla mielin määrin, vaikka se todella hankalaa onkin. Alaikäraja kuplaan on 4 vuotta. Yläikärajaa ei ole, mutta painoa ei saa olla yli 100 kiloa. Mainiot kuplat, tytöillä oli lystiä.

VIIKON LINTU

Edelleen pysytellään Kupittaalla, mutta mennään Lintupuistoon. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni harvinaisen, valkoisen riikinkukon. Valkoiset riikinkukot tuotiin Kupittaalle vuonna 2013 ja ne alkoivat nopeasti kotiutua puistoon. Nyt oli pesimäaika ja koiraslinnut esittelivät naaraille komeita pyrstöjään. Pikkutytöt tykkäsivät enemmän värikkäistä riikinkukoista.

VIIKON KIRJA

Yle Areenassa on nähtävissä heinäkuun ajan mielenkiintoinen dokumentti: Peggy Guggenheim, taiteen rakastaja. Dokumentin innostamana luin Peggystä kirjoitetun kirjan, hänen muistelmateoksensa, Peggy Guggenheim, taiteenrakastajan tunnustuksia. Kirja tempaisi mukaansa. 

Guggenheimin suvun tarina on uskomaton tarina ryysyistä rikkauksiin. Peggy Guggenheim oli Benjamin Guggenheimin tytär. Benjamin Guggenheim kuoli Titanicin upotessa vuonna 1912. Peggy Guggenheimista tuli merkittävä taiteen kerääjä ja mesenaatti, hän oli rohkea nainen miesten maailmassa. Peggy perusti Venetsian Guggenheim -museon vuonna 1949. Peggyn elämäkerta vilisee tuttuja nimiä taidepiireistä: Pablo Picasso, Samuel Beckett, Max Ernst, Jackson Pollock... muutamia mainitakseni. Museo sijaitsee Canal Granden varrella Venier dei Leoni -nimisessä palatsissa. Peggy kuoli 1979 ja hänen museonsa siirtyi Solomon R. Guggenheim -säätiölle. 1980 museo avattiin suurelle yleisölle. 

Peggy Guggenheimin setä oli Solomon Robert Guggenheim. Solomon oli myös taiteenkerääjä ja mesenaatti. Solomon R Guggenheim ja Hilla von Rebay perustivat vuonna 1937 säätiön, jonka tehtävänä oli säilyttää ja tulkita modernia nykytaidetta. Vuonna 1939 valmistui Guggenheimin nykytaiteen museo. Ja vuonna 1959 valmistui New Yorkiin Frank Lloyd Wrightin suunnittelema uusi museorakennus, Solomon R. Guggenheimin taidekokoelma sai pysyvän sijoituspaikan. 

Guggenheim Helsinki oli Solomon R. Guggenheim -säätiön suunnitelma taidemuseon rakentamiseksi Helsinkiin vuonna 2011. Helsingin kaupunginhallitus hylkäsi hankkeen.

Suuresta taidevaikuttajasta siirrynkin kauneuteen... 

VIIKON AURINKOSUOJATUOTE

Laadukas aurinkosuoja on kesäisin välttämätön. Tästä Lierac'in Sunissime Anti-Age -sarjasta on tullut suosikkini. Minulla on ollut nuorempana punainen tukka ja omistan myös tyypillisen punatukkaisen vaalean ihon. Ja kasvoissani on pisamia. Nuo perinteisemmät aurinkovoiteet kasvoilla eivät ole minun juttuni, sillä kaipaan kasvoihin pientä värisävyä ja voiteen häivyttävän ihovirheitä. Tämä Liera'cin BB-voide myös kosteuttaa ja siinä korkea suoja aurinkoa vastaan SPF50!

Ihastuin tuohon BB-voiteeseen, mutta niin ihastuin myös silmänympärysvoiteeseen. Puikkomainen suoja on helppo levittää ja se on myös hajusteeton. Värisävy on vaalea keltabeige ja sen sisältämät pigmentit sopivat kaikkien ihoväriin. Hieno keksintö BB-voiteen rinnalle. Tässä on myös suojakerroin SPF50. Tätä puikkoa voi käyttää myös pigmenttiläiskiin, tummiin silmänalusiin ja huulten ympäryysihoon. *Olen saanut tuotteet testaukseen, kiitos Lierac. Ja ihastuin ikihyviksi. 

VIIKON RIESA

Yhteysveneen trimmi rikki. Mutta tämähän ei ole iso riesa, kipparihan tykkää näitä nostella ja laskella. Hyvää liikuntaa, kuulemma. Nyt vene odottaa kotipihalla korjaamoon pääsyä.

Uusi viikko alkaa kuitenkin aurinkoisissa merkeissä, pikkutytöt tulevat taas meille hoitoon :)

- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta