Helene -elokuva

Helene Schjerfbeckin sanoin: "Kun annat lapselle paperia ja värikynät, annat hänelle samalla koko maailman." 

Olen televisiosta katsonut näyttelijä Laura Birn'in, joka esittää Heleneä kuin myös elokuvan ohjaajan Antti J. Jokisen haastatteluja elokuvan tiimoilta. Antti J. Jokinen kertoi haastattelussa, että yksi hänen suurista unelmistaan on ollut tehdä elokuva Helene Schjerfbeck'istä (1862-1946). Viiden vuoden kehittelyn jälkeen elokuva toteutui ja se sai ensi-iltansa 17.1.2020. Elokuva perustuu Rakel Liehun romaaniin Helene. 

Kuva: Nordisk film

Elokuva ei kerro Helenen koko elämäntarinaa, elokuva on rajattu suunnilleen vuosiin 1915-1923, jolloin Helene oli viisikymppinen nainen. Helene oli tuolloin melkein unohdettu taiteilija, jonka arvostus ja tunnettuus olivat vasta tulossa.

Helene asui noina vuosina Hyvinkäällä äitinsä Olgan (Pirkko Saisio) kanssa ja huolehti äidistään ja heidän yhteisestä taloudestaan. Työtä riitti sen ajan kodinhoidossa.  Helene maalasi lähinnä omaksi ilokseen ja milloin aikaa riitti. Äiti oli vaativa ja ilkeäkin. Hän otti omin lupinensa Helenen tauluja hyötyäkseen niistä taloudellisesti. Helenen veli Magnus (Eero Aho) puolestaan uskotteli, että Helenen tauluista saadut rahat kuuluivat perikunnalle eikä Helenelle. Mutta Helene piti  raha-asioissa puolensa ja osoittautui voimakastahtoiseksi naiseksi.

Kuva: Nordisk film

Helenen elämässä alkaa uusi jakso, kun eräänä päivänä taidekauppias Gösta Stenman (Jarkko Lahti) sekä metsänhoitaja ja itsekin taiteilija Einar Reuter (Johannes Holopainen) tulevat käymään Helenen luona. Stenman on kiinnostunut Helenen tauluista. Helene pyytää tauluista omasta mielestään hyvää hintaa. Stenman lupaa vielä 10 %:n provision myynnistä. Ja Helenen yllätykseksi Stenman haluaa ostaa kaikki Helenen taulut.

Elokuvan keskiössä on Helenen suhde Einar Reuteriin (Johannes Holopainen). Einar on Heleneä yli 20 vuotta nuorempi. Ja Helene on rakastunut Einariin. He maalaavat yhdessä. Einar ihailee Heleneä, mutta ei ole rakastunut häneen.

Einar lähtee Helenen rahoilla Norjaan, rahat ovat ikäänkuin stipendi Einarille. Kun Einar on poissa, Helene ikävöi häntä ja pohtii, miten kertoo rakkautensa Einarille, kun tämä tulee takaisin. "Kun palaat, kerron kaiken ja paljastan itseni".

Helene ei ehdi paljastaa tunteitaan Einarille. Ja kun Einar kirjoittaa Norjasta Helenelle, että on mennyt kihloihin nuoren naisen kanssa, niin Helenen sydän särkyy ja hän joutuu sairaalahoitoon. Toipumisessa auttaa Helenen hyvä ystävätär taidemaalari Helena Westermarck (Krista Kosonen).

Kuva: Nordisk film

Elämä kuitenkin jatkuu ja maalaaminen. Helene ja Einar pysyvät ystävinä Helenen elämän loppuun saakka. 

Olen elämäkertojen ystävä, joten tämä elokuva kolahti. Laura Birn onnistuu hienosti roolissaan. Hän tuo esille niin Helenen herkkyyden, vahvuuden kuin tuskankin. Muutkin näyttelijävalinnat ovat onnistuneita. Pirkko Saisio tekee vahvan roolin Helenen äitinä ja Johannes Holopainen on uskottava Einar, joka ei ymmärrä Helenen tunteita.

Elokuvan upean musiikin on säveltänyt Kirka Sainio. Pidin myös elokuvan kauniista maisemakuvista sekä menneen ajan Helsingistä. Viihdyin todella tämän taide-elokuvan parissa.  

Kiitos Helene! 

Lisää Helene Schjerfbeckistä: Olen kirjoittanut blogipostauksen Helenen näyttelystä Turussa. Näyttely oli Turun taidemuseossa vuonna 2016  ->  Helene Schjerfbeck Turussa 

Tuossa blogipostauksessa on enemmänkin Helenen tauluja.

*****

Ps. Olin viikko sitten Bottalla kirjajulkkareissa ja kuinka ollakaan, siellä filmattiin elokuvaa - toisesta suomalaisesta kuvataiteilijasta, Tove Janssonista. Valokuvia ei saanut ottaa ja se on ymmärrettävää. Elokuvan Tove ensi-ilta on syksyllä 2020.

Tämä elämäkertaintoilija on mielissään. 

- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

Usko, toivo, huijaus - Ryhmäteatterissa

Usko, toivo, huijaus

Kun työttömyyden yllättämä pariskunta turvautuu digitaaliguruun...

"Kaikkinaisen huijaamisen suuri menestys maailmassa perustuu osaltaan siihen, että ihmisen on niin tuskallisen vaikeaa myöntää tulleensa huijatuksi", näin sanoo psykiatrian dosentti Hannu Lauerma. Näytelmä kiteyttää taitavasti nykyaikaisen huijauksen psykologian.

Näytelmässä perheen äiti Sissi (Minna Suuronen) joutuu työttömäksi. Perheen isän Miksun (Robin Svarström) on vihdoinkin pohdittava muitakin työmahdollisuuksia kuin vapaan valokuvaajan ammatti. Perheessä on myös teini-ikäinen tytär Tille (Jutta Järvinen), joka lataa selfieitä someprofiiliinsa kertoen pahasta olostaan. Perheessä eletään ahdistavia ja rahallisesti tiukkoja aikoja ja kaikki perheenjäsenet etsivät keinoja selviytyä ahdistavasta tilanteesta. 

Se keino tarjoutuu, kun Sissi kohtaa konsultti Yazz Donaun. Digitaaliguru Yazz Donau luo pariskunnalle uudenlaisia mahdollisuuksia saavuttaa rahaa ja mainetta. Pitää vain uskoa itseensä ja asiaansa ja markkinoida oikein, digitaalinen maailma antaa siihen oivat mahdollisuudet. Perheenäiti Sissi on pitkään epäilevä, mutta Yazz Donau saa hänet vakuuttuneeksi ideastaan. 

Robin Svarström ja Minna Suuronen (kuva: Ryhmäteatteri)

Näytelmässä on monta tasoa:  työttömyyttä, perhedynamiikkaa, köyhyyttä, yrittäjyyttä, Slush-huumaa, digitalisaatiota, manipulaatiota, konsulttikikkailua ja psykologiaa. 

Oli mielenkiintoista katsoa näin modernia näytelmää. Digiaika ja some eivät ole mitenkään päälleliimattuja tässä tarinassa, vaan kuuluvat osana juoneen. Ja täytyy sanoa, että kaikki muutkin  näytelmän tasot punoutuvat hyvin yhteen. Tähän kohtaan on hyvä sanoa, kyse ei ole teknologiasta vaan kyse on vallasta. Jokaisella ajalla ovat olleet omat "Auervaaransa". 

Konsultti Yazz Donaun lupaukset eivät pidä ja huijatuksi tullaan. Perheen rahanmenetys on mittava. 

Minna Suuronen näyttelee loistavasti äitiä, jonka rooli kulkee epäilevästä äidistä huijauksen kouriin joutuneeksi onnettomaksi naiseksi.

Santtu Karvonen on röyhkeä konsultti Yazz Donau. Piittaamaton, lepertelevä, agressiivinen ja manipuloiva. Karvonen onnistuu roolissaan erinomaisesti. 

Robin Svarström esittää kahta roolia. Boheemia valokuvaajaisää ja rikospsykiatri Hannu Vasamaa, joka ammentaa habituksensa rikospsykiatri Hannu Lauermasta. 

Jutta Järvinen ja Robin Svarström (kuva: Ryhmäteatteri)

Jutta Järvinen näyttelee Tille-tytärtä. Jutta Järvinen opiskelee Teatterikorkeakoulussa. Hän tekee uskottavan ja tässä päivässä elävän teinin roolin. Teinin, joka kantaa omia kasvukipujaan, mutta myös muiden kasvukipuja. 

Janne Siltavuori on lavastanut näyttämön, joka rakentuu läpinäkyvien pleksien kautta. Se on kuin avoin internet, jossa varomaton voi joutua tykityksen kohteeksi. 

Veera Tyhtilä on ohjannut esityksen, joka pitää otteessaan. Ohjaaja Juha Kukkonen onnistuu tekemään näytelmästä psykologisen trillerin. 

Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, pukusuunnittelu Ninja Pasanen ja maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen.

Minä ehdin väliajalla kuvitella jo karmean lopun tarinalle. Loppuratkaisu kuitenkin yllätti. 

Usko, toivo,  huijaus - piti otteessaan loppuun saakka. 

Näytelmän nimi perustuu psykiatri Hannu Lauerman samannimiseen kirjaan. 

Ryhmäteatterin sivut löytyvät  TÄÄLTÄ

*Liput saatu 

Teatteriterveisin, Tuula 

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

Botta - kirjajulkkarit ja kuulumisia

Pr-tilaisuus

Tiesittekö, että legendaarisella Bottalla eli Ostrobotnialla on ollut ravintolatoimintaa jo 50 vuotta  -  vuodesta 1970 - vuoteen 2020. Botta, Manala ja St. Urho's Pub ovat tuttuja kaikille helsinkiläisille, mutta myös muualla Suomessa nämä ravintolat tunnetaan. Syntymäpäiväjuhlan kunniaksi on julkaistu Mikko Mattlar'in kirjoittama upea kirja "Bottan henki".

Tervetuloa Bottalle! 

Tartaria kultalusikoissa. 

Palaan "Bottan henki" -kirjaan myöhemmin, mutta ensin maistellaan Bottan 70-luvun menua. Nämä aikakausien menutkin täydentävät Bottan henkeä!

Manalassa juhlistetaan kuluneita 50 vuotta eri aikakauden menuilla. Hieno idea. Minä pääsin maistelemaan Manalan 70-luvun menua. "70-luvun klassikot" on saatavilla 10.2.-10.3.2020. 

"70-luvun klassikot". Ihana ja nostalginen katkarapucocktail.

Samettinen maa-artisokkakeitto maistui mainiolta. 

Milloin olet viimeksi syönyt wieninleikettä? Olipa herkullista. Wieninleike on ehdottomasti pihvien aatelia.

Minulle kävi vähän köpelösti, otin vain videokuvaa jääkarpaloista ja kuumasta kinuskista... Mutta voin kertoa, että jälkiruoka oli suussa sulavaa.

Jazziakin kuunneltiin. 

Manalan puolella soi joka torstai After Work Jazz klo 17-19. Elävää musiikkia ja vielä jazzia.  Kuvassa: House Band / Ville Luukkonen, rummut, Joonas Tuuri, basso ja Arto Ikävalko, piano.

Ps. Menujen aikamatka jatkuu 11.3.-8.4.2020, silloin on saatavilla "80-luvun klassikot".

Bottan henki -kirjan julkkarit 

Historiafriikkinä olin iloinen, kun sain kutsun mielenkiintoisen kirjan julkkareihin. Mikko Mattlar on kirjoittanut Bottan henki -nimisen historiikin historiallisesta rakennuksesta ja hienosta juhlapaikasta. 

"Bottan henki on ollut ihmeellinen ja se on tarjonnut ennen kaikkea monipuolisia viihdemaailman elämyksiä". Mikko Mattlar, filosofian tohtori, DJ ja radiojuontaja kuvaa näin: "Botta on historialtaan uniikki juhlapaikka Helsingissä. Mieleeni ei tule toista rakennusta, jossa olisi toiminut suosittu opiskelijatanssipaikka, englantilaistyyppinen pubi, suomalainen perinneravintola, nuorten suosikkidisco, trendikäs teknoklubi, kulttuuriväen yöllinen jatkopaikka ja laadukas ruokaravintola."

Pohjalaiset ylioppilaat rakennuttivat Ostrobotnia-rakennuksen Helsingin Etu-Töölöön vuonna 1912. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti W.G. Palmqvist. Talon paikalla oli ennen rakennusta syvä kuoppa, jossa viljeltiin kaalia ja perunoita. Vuodesta 1970 Oy Botta Ab on vastannut Pohjalaisen Osakunnan kiinteistön ravintolatoiminnasta.

Bottan henki -kirjaan on haastateltu kymmeniä henkilöitä, niin artisteja, muusikoita kuin työntekijöitä ja heidät kaikki oli kutsuttu tilaisuuteen. 

Ihana Sirkka Sissi Kärkkäinen toivotti vieraat tervetulleiksi.

Kirjailija Mikko Mattlar avasi Bottan henki -kirjan tarinaa.

Jussi Raittinen ja Boys yhtye esiintyivät Bottalla usein 1970-luvulla. Jussin muistelmia oli kiva kuunnella.

"Hyvä orkesteri", jossa oli solistina Markku Arokanto ja kapellimestarina Jouni Nieminen soittivat aikoinaan Bottan yötansseissa, mainioita muisteloita kuultiin. 

Tähän kuvaan lisään toiveen. Toivottavasti Arto Nyberg haastattelee Mikko Mattlaria hienosta kirjastaan ohjelmassaan. 

Bottan toimitusjohtaja Tomi Söderström kertoi uuden vuosikymmenen tilaisuuksista ja tapahtumista. "Muistoja myös tulevaisuudessa - ravintolayhtiö tänään". Niitä muistoja varmasti syntyy myös tulevaisuudessakin. 


Modernit ja herkulliset kirjajulkkareitten syötävät ansaitsevat myös oman kuvakavalkadinsa. 

*****

Botta eli Ostrobotnian talo huokuu historiaa. Siellä on aikoinaan pidetty jääkäriliikkeen perustamiskokous 24.11.1914.  Ja Bottan kauniisiin huoneisiin on kerätty arvokasta taidetta ja jopa harvinainen Könnin kellokin löytyy eräästä huoneesta. Huoneet ja tilat on restauroitu taidolla.

Bottan henki -kirjassa on mainio kuva presidentti Urho Kekkosesta kohottamassa ensimmäisen tuopin nimikkopubinsa avajaisissa. St. Urhos Pub's avattiin 1973. Tämä ei ole kirjan kuva. St. Urho sekä  muut ravintolat löytyvät osoitteesta Museokatu 10 (Kansallismuseon takana)

Minä onnekas pääsin tutustumaan Bottan henkeen! 

Lämmin kiitokseni!

- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

Katoava maa / Turun Kaupunginteatteri 2019

Katoava maa on erään avioliiton tarina. Se on tarina Helenasta ja Aarnesta, ikääntyvästä avioparista,  jonka elämään on saapunut kutsumaton vieras, Alzheimer.

Turun Kaupunginteatterin uutuusnäytelmä Katoava maa on puhutteleva näytelmä muistamisesta ja unohtamisesta. Aihe on erittäin ajankohtainen.

Suomessa muistisairaita ihmisiä on arviolta 193 000.

Heistä 100 000 sairastaa lievää muistisairautta ja 93 000 keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta.

Katoava maa on kaunis, koskettava ja kolhuinenkin kuvaus pitkästä avioliitosta. Rakkaustarinan lisäksi tarinan keskiössä on muistisairaus ja miten se vaikuttaa parisuhteeseen. 

Näytelmässä on kaksi eri-ikäistä Helenaa, Helena nuorena ja vanhana. Nuorta Helenaa näyttelee Miila Virtanen ja Helenaa vanhana näyttelee Marja-Leena Kouki. Ja näytelmässä on myös  kaksi eri-ikäistä Aarnea, nuori Aarne on Joonas Snellman ja vanhaa Aarnea näyttelee Juha Muje.

Näytelmässä on kaunis äänimaailma - meren vaimea pauhu on taustana kun etsitään ratkaisua muistamisen ja unohtamisen arvoitukseen. Helena on muistisairauden kanssa kamppaileva rouva. Hän vertaa muistiaan saareen, jota ympäröi unohduksen valtameri. Eikä maininkien pauheessa vain maa katoa - muistikin katoaa. Ajatus on kaunis ja surullinen. Helenan mielialat vaihtelevat, kuten myös muistamisen tasot.

Aarne ja Helena elävät yhdessä vanhuuttaan. Mutta näytelmän oivaltavuus on siinä, että me näemme Aarnen ja Helenan myös elävän nuoruuttaan ja varhaista keski-ikäänsä näyttämöllä. Katoava maa saattaa henkilöhahmot yhteen ja lomittumaan ja puhumaan myös toisilleen. Näin syntyy vuoropuhelua elämän eri ajanjaksoilta. Nuoruus ja varsinkin puolison tapaaminen ovat Helenalla hyvin mielessä, nykyaika tuntuu katoavan mielestä nopeammin. Kokonaisuus on nerokkaasti koottu.

Ohjaaja ja näytelmäkirjailija Satu Rasila sanoo esitteessä näin: "Helena ja Aarne veivät minut oman elämänkatsomukseni äärelle. Ajattelen, että ikuisuus on kätketty ihmismuistiin. Me elämme kuolemamme jälkeen läheistemme muistoissa. Niin kauan kuin joku muistaa meidät, me olemme olemassa. Tämä tekee muistisairaudesta niin tuskallisen. Kun muistisairas ei enää tunnista läheisiään, hän kadottaa heidät lopullisesti." Rasila jatkaa: "Mistä katoamisen kipuun voisi löytää ymmärrystä tai lohtua? Helenan ja Aarnen mukaan ne löytyvät elämästä itsestään: rakkaudesta naurusta, riidoista, sovinnoista, kaipauksesta eli elämästä, jota olemme eläneet." 

Oli mielenkiintoista seurata nuoren Helenan tekemistä näyttämöllä. Huomaa, että Miila Virtanen on harjoitellut Marja-Leena Koukin liikkeitä, asentoja ja hengitystä, hän on kuin Helena nuorena. Miilan näytteleminen on nuoruuden raikasta. Ja myös Joonas Snellman onnistuu hyvin roolissaan nuorena opettaja -Aarnena.

Ja näyttelijäkonkarit Marja-Leena Kouki Helenana ja Juha Muje Aarnena ovat vakuuttavia rooleissaan. He eivät näyttele, he ovat Helena ja Aarne. Tällaisia ovat ihmiset oikeassa elämässä kaikkine ominaisuuksineen sekä iloineen ja suruineen. Helena ja Aarne liikkuvat näytelmässä ihmismielen hauraimmilla ja haavoittuvimmilla pinnoilla. Heissä on hellyyttä, mutta he osaavat myös ottaa toisistaan mittaa. Ja vaikka Katoavassa maassa on isoja ja raskaita aiheita, siinä on myös huumoria.

Satu Rasilan kirjoittama näytelmä on kaunis, haikea ja surumielinen. Menneisyyden rankkoja asioitakin käsitellään, jolloin tulee pala kurkkuun. Mutta mukana on myös huumorin pilkahduksia ja arjen ilon hetkiä. Ja voi, miten hellästi Aarne hoitaakaan puolisoaan ja tästä välittää. Aarne elää toteen myötä- ja vastamäen lupaukset.

Olen aina pitänyt Juha Mujeen äänestä. Ja Aarnen monologi toisessa näytöksessä päästää hänen äänensä oikeuksiinsa. Aarne luo sanoillaan kuvan lapsuuden autioituvasta talosta ja pirtin tyhjistä seinistä. Samoin reagoi myös ihmismielen tyhjenevä tupa, kun vanhuus väistämättömästi koittaa.

Vanha ja nuori Helena sekä vanha ja nuori Aarne arkivaatteissaan. Pukuluonnokset Heidi Wikar.

Turkulainen pukusuunnittelija ja lavastaja Heidi Wikar'in herkkä kädenjälki näkyy lavalla. Pelkistetty ja kaunis värisuunnittelu antaa kauniit kehykset näytelmälle. Heidi Wikar on maalannut käsin kankaat ja lavastuksen tekstiilit. Omenapuun elinkaari on teemana puvustuksessa: Helena pukeutuu nuppuihin olleessaan raskaana. Varhaiskeski-iässä leningissä kukkivat omenankukat kauneimmillaan. Ja kun Alzheimerin tauti alkaa viedä Helenan muistoja, kukatkin ovat jo ylikukkineita.

Teksti ja ohjaus on Satu Rasilan. Hän kirjoitti Katoava maa -näytelmän vuonna 2010 ja draama on kiertänyt ympäri Suomea. Nyt näytelmä nähdään ensimmäistä kertaa Turussa ja myös ensimmäistä kertaa Rasilan omana ohjauksena. "Mitä minä muistan, kun muistan sinut?" Satu Rasilan sanoin: "Muistamisessa on kysymys rakkaudesta, ja rakkaudessa on viime kädessä kysymys luopumisesta." 

Olen mielissäni, kun ihanat (eläkkeellä olevat) näyttelijät Juha Muje ja Marja-Leena Kouki ovat palanneet taas Turun Kaupunginteatteriin. Enkä ole ainoa. Katsomani näytöksen lopussa ei aplodeista ollut tulla loppua, yleisö taputti seisaaltaan. Ja kukkia sateli ihailijoilta.

 Mukaellen Satu Rasilan sanoja: Ei mikään muistoistamme katoa, vaikka unohtuukin. 

Muistojen kautta olemme toisissamme kiinni. 

Olin esityksen jälkeen liikuttunut ja näytelmä oli pitkään ajatuksissani.

- Tuula 

Turun Kaupunginteatterin ohjelmisto löytyy TÄÄLTÄ

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen 
Valosuunnittelu: Petri Suominen
Äänisuunnittelu: Tuomas Rissanen 

Olen nähnyt esityksen kutsuvieraslipulla

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

Natura Siberica luonnonkosmetiikkaa

Yhteistyö / Instagramin puolella arvonta

Natura Siberica on Siperian luonnon aarteita hyödyntävä luonnonkosmetiikka -sarja. Sarja on syntynyt Siperian erämailla, vuosisatoja koskemattomana säilyneen luonnon keskellä. Kasvit kasvavat erittäin puhtailla alueilla ja ääriolosuhteissa, jolloin ne kehittävät itseensä hyviä antioksidanttisia ominaisuuksia. Natura Siberica käyttää tuotteissaan käsinpoimittuja tai luomuviljeltyjä raaka-aineita. 

Nämä käsinpoimitut kasvit ja yrtit poimii paikallinen väestö, jonka kanssa Natura Siberica tekee tiivistä yhteistyötä. Paikalliset ihmiset ovat jo sukupolvien ajan ymmärtäneet alueen kasvien ominaisuudet. Ihastuneena katselin kuvia, joissa paikalliset ihmiset keräävät tottuneesti yrttejä, marjoja ja kukkia luonnon kasvimailta. Kasvit kerätään käyttöön, kun ne ovat parhaimmillaan. Natural Siberica tukee näin myös paikallista osaamista ja alkuperäisväestön työllistymistä.

Kuva Natura Siberican sivuilta.

Natura Sibericalla on kolme omaa luomutilaa, niistä suurin on 33 hehtaarin tila, joka sijaitsee Khakassiassa Etelä-Siperiassa. Tila on Euroopan suurin luomutila. Luomutuotanto ja luomutilat on sertifioitu Eurooppalaisen luonnonkosmetiikan standardin mukaisesti  -
EU 834 / 07.  

Sain testattavaksi erilaisia Natura Siberican tuotteita. Ja saan arpoa instagram-tililläni - > tuulaslife  teille kolme tuotetta, joihin erityisesti ihastuin. Ehkä arvonnan teki helpommaksi se, että en kaikkia Natura Siberican tuotteita, jotka sain testattavaksi, ole vielä ehtinyt testata. Mutta nämä tässä esittelemäni tuotteet ovat tulleet tutuiksi. Tässä vaiheessa uskallan jo sanoa että sarjasta on tullut luonnonkosmetiikkapuolella yksi suosikeistani. Tuotteet ovat laadultaan erinomaisia ja ne on pakattu todella kauniisti. 

1. Flora Siberican tuotelinjasta: Kamchatka Rosebay Willowherb -shampoo on tarkoitettu hennoille hiuksille, mutta minusta shampoo sopii loistavasti kaikille hiustyypeille. Itselläni on paksu tukka ja tämä shampoo toimii loistavasti tukassani. Minulla on tukassani paljon harmaata ja harmaa hius on kiiltämätön, mutta ihmeekseni tämä shampoo on antanut kiiltoa hiuksilleni. Tämä shampoo antaa myös tuuheutta, jota se lupaakin. Shampoo sisältää Kamchatkan horsmaa, jossa on paljon tanniineja, luonnollisia happoja sekä C-vitamiinia. 

2. Flora Siberican tuotelinjasta: Altai Sea-Buckthom bodylotion on ihastuttava vartalovoide. Voide on kevyt ja imeytyy nopeasti. Voit pukeutua saman tien, voide ei tahraa vaatteita. Vartalovoide kosteuttaa ja kiinteyttää ihoa. Tuoksu on mieto ja miellyttävä. Vartalovoide sisältää Altain tyrnimarjaa, joka sisältää C- ja B-vitamiineja ja antioksidantteja, jotka hoitavat ja kosteuttavat ihoa. 

3. Natura Siberican tuotteista: The Northern Collectionin Black Cleansing Butter - Musta puhdistusvoide nousi myös  suosikikseni. Minut yllätti se, että puhdistusvoide oli mustaa. Voide sisältää aktiivihiiltä. Puhdistaa iholta myös meikin ja estää epäpuhtauksien syntyä.  Voide hierotaan kuivalle iholle. Musta voidemainen koostumus muuttuu maitomaiseksi vaahdoksi veteen sekoittuessaan ja  jättää ihon ihanan pehmeäksi. Puhdistusvoide sisältää pellavansiemenöljyä, Siperian mäntyöljyä sekä Altain tyrniöljyä. Lisäksi ruusunjuuriuute uudistaa ja rauhoittaa ihoa. Voiteessa on mieto ja raikas tuoksu.  Voide sopii kuivalle ja herkälle iholle.  

Natura Siberica on palkittu monissa eri kategorioissa ja tuotteita ylistetään ympäri maailmaa. 

Kaikki tuotteet ovat luonnonkosmetiikan kattojärjestön Cosmos Naturalin sertifioimia. 

Mainitsen tässä vielä nämä tuotteet, jotka arvon instagram -tililläni: 

Kamchatka Rosebay Willowherb -shampoo

Altai Sea-Buckthom bodylotion / - vartalovoide

Black Cleansing Butter - kasvojen puhdistusvoide 

***

 Natura Siberica -tuotteet ovat varsin kohtuuhintaisia. Tuotteita myyvät mm. Sokostavaratalot, Stockmann, Ruohonjuuri, Yliopiston apteekki...

Ja nyt kannattaa mennä Instagramin puolelle onnea kokeilemaan. 

- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta