ROCK OF AGES - KASARIMUSIKAALI TURUSSA

Olimme Espoossa alkuviikon pikkuväkeä moikkaamassa  ja sieltä tuiskussa ja tuulessa ajelimme takaisin Turkuun. Emme ehtineet edes kotona käydä vaan kiisimme suoraan Domino -teatteriin katsomaan syksyn musikaalitapahtumaa Turussa eli Rock of Ages -musikaalia. Täytyy tunnustaa, että ennen musikaalia olimme pitkästä päivästä vähän väsyneitä, mutta loistava esitys kyllä herätti ja piristi.

Oli kuin Turkuun emme olisi tulletkaan, vaan suoraan Sunset Stripin musiikkibaariin Los Angelesiin ja 80-luvulle - lavastus oli todella toimiva. Siitä kiitos Teemu Loikkaalle. Ja tunnelma alkoi heti sähköistyä, kun rockbändi saapui paikalle ja savukone käynnistyi.

Rock of Ages -musikaalissa on kehystarina, mutta samaan aikaan se tuntuu konsertilta. Kaksi nuorta - rocktähteydestä haaveileva komea Drew (Mikael Saari) ja näyttelijänurasta haaveileva maalta kaupunkiin tullut, suloinen Sherrie (Anna Victoria Eriksson) kohtaavat toisensa Sunset Stripillä. Ja rakastuvat. Vaan molemmat joutuvat kulkemaan ensin omat koukeroiset polkunsa.

Mikael Saari on tullut tunnetuksi Vuoden 2016 Uuden Musiikin kilpailussa, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Hyvänen aika, millainen rocktähti musikaalissa Mikaelista kuoriutuukaan. Hänellä on omaperäinen ja aivan mielettömän hieno ääni. Ja tätibloggaajankin silmissä Mikael roolissaan Drewnä on  makeaa katsottavaa.

Sherrie (Anna Victoria Eriksson) laulaa kuin enkeli. En parempaa vertausta keksi, vaikka rockmusikaalista onkin kyse. Hän on opiskellut Göteborgin Balettiakatemian musiikkilinjalla. Ja tähän kohtaan sopii sanoa, että minusta Drewn ja Sherrien upeat duetot olivat ihan kansainvälistä tasoa.

Lonny Barnett (Aki Louhela) toimi musikaalin kertojahahmona. Louhela sopii rooliinsa mainiosti. Hän osaa olla rääväsuinen ja hillitön koomikko. Mutta hänellä on myös komea ääni, joka soveltuu hienosti rockklassikoihin.

Musikaalin keskeisenä tapahtumapaikkana on musiikkibaari, paheellinen ja nuhjuinen sellainen. Musiikkibaarin ylle tulee tummia pilviä, kun se uhataan purkaa hienon ostoskeskuksen tieltä. Henkistä taistelua käydään valtaeliitin ja Sunset Stripillä viihtyvän boheemiyhteisön välillä.

Isä  ja poika joutuvat vastakkainasetteluun. Musikaalin edetessä poika Franz (Tuukka Raitala)  haluaisi säilyttää miljöön. Isä  Hertz (Olli Rahkonen) taas rakentaa uusia ja komeita rakennuksia.  Katsokaapa Franzin hienoja muuveja lavalla. 

Mikko Kouki on ohjannut tämän särmikkään ja vauhdikkaan esityksen. Musikaalissa on energiaa ja menoa sekä loistavia laulusuorituksia ja hengästyttäviä tanssikohtauksia. Ensemble tanssiryhmään kuuluvat: Sofia Arasola, Reetta Korhonen, Kiira Kilpiö, Saara-Elina Partanen, Tuukka Raitala, Pauliina Saarinen. Reija Wäre on suunnitellut hienot koreografiat ja ne esitetään taitavasti. Notkeutta ja taituruutta on tanssijoilla. Tanssinystävänä näitä oli ilo katsella. Lavalla oli seksiä, tanssia, teatteria ja rocknrollia!

Kapellimestari Ville Vihkon viisihenkinen bändi soittaa komeasti, bändissä on ammattilaiset asialla. Muutamat biisit saavat melkein sukat pyörimään jaloissa, on se niin hienoa tykitystä. Ja "Final Countdown" sykähdytti! Ja balladit olivat kuin puhdasta kultaa. Osa lauluista lauletttiin englanniksi osa suomeksi, joka palveli hyvin tarinankuljetusta.

Laulavista näyttelijöistä haluaisin vielä tuoda esiin Dennis Dupreen (Mika Kujalan), musiikkibaarin pitäjän, hänen hieno äänensä säväyttää. Ja  Justice Charlier (Pauliina Saarinen) ilahduttaa kauniilla ja voimakkaalla äänellään. Stacee Jaxx (Veeti Kallio) raivostuttavana rokkikukkona ihastuttaa myös. 

Domino-teatterin lavalle tuotiin mainiosti 80-luku. Ajan mieletön musiikkianti: Bon Jovi, Twisted Sister, Whitesnake, Survivor,  Europe, Poison... ja se muoti! 

Isot tukat ja vielä isommat tukat, olkatoppaukset, nahkarotsit, minishortsit... Ja Lonny käytti camel toe - paitoja. Eräs tarkkasilmäinen katsoja laski, että hänellä oli niitä neljä erilaista näytöksessä. Kiitos pukusuunnittelija Tuomas Lampiselle oivaltavista ideoista.  

Käsiohjelma on hieno, niinkuin aina Turun Kaupunginteatterin käsiohjelmat. Kiitos Siiri Liitiä. 

Minä niin nautin aikamatkastani 80-luvulle! 

- Tuula 

  Mikä on ollut sinun mielestäsi parasta 80-luvulla? 

Kun katson tästä päivästä 80-luvulle, niin ihan ensimmäisenä mainitsen Internetin. Ja yksi niitä maailmanhistorian parhaita bändejä on Queen ( on edelleenkin). Ja vaatteissa tykkäsin korkeavyötäröisistä farkuista ja housuista. Oli kiva laittaa pusero housujen sisään. Minulla oli silloin vyötärö :) 

Turun Kaupunginteatteri on blogini yhteistyökumppani. 
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Teatterin kuvapankki

Turun kaupunteatterin ohjelmatarjontaa voit katsoa TÄÄLTÄ