Birger Kaipiaisen näyttely Turun taidemuseossa

 

Birger Kaipiaisen (1915-1988) tuotanto alkoi 1930-luvun lopulla. Kaipiaisen satuhahmot, kukat, kasvit ja kuvioinnin runsaus olivat silloin vastakohta funktionalismin säännöllisyydelle ja askeettisuudelle. Kaipiaisen tyyli oli alusta asti hyvin persoonallinen. Hän kulki omaa tietään. Sen kertoo hienosti laaja näyttely Turun taidemuseossa. Näyttely koostuu pääosin Kyösti Kakkosen kokoelmaan kuuluvista teoksista.

Birger Kaipiaisen äiti huomasi pojan taiteellisuuden, vaikka suvussa ei taiteilijoita ollutkaan. Neuvokas äiti otti yhteyttä Ateneumiin, siellä sijaitsi silloin Taideteollisuuskeskuskoulu. Poika pääsi 11-vuotiaana koeluokalle, jossa oli opetusta pari kertaa viikossa. 17-vuotiaana Kaipiainen siirtyi virallisesti opiskelemaan Ateneumiin pääaineena kulissimaalaus eli lavastustaide. Pari vuotta myöhemmin lopulliseksi pääaineeksi valikoitui keramiikka. 

Kun Birger Kaipiainen valmistui vuonna 1937, kävi heti kutsu Arabian tehtaan taideosastolle. Mutta taiteen tekeminen oli loppua alkuunsa, sillä Kaipiainen sairastui polioon. Ja hänen parantumisensa hidastui virhediagnoosin takia. Oikea jalka vaurioitui pysyvästi. Ja sen myötä sai dreijaaminen jäädä. Dreija ei olisi muutenkaan ollut oikea kapine Kaipiaiselle, sillä hän vannoi siveltimen ja fantasian nimeen. Birger Kaipiainen rakasti myös musiikkia, oopperaa ja balettia. Ja ne jättivät myös jälkensä hänen teostensa aihemaailmaan. 

Birger Kaipiainen nuorena taiteilijana

Kun sota loppui, niin Kaipiainen oli löytänyt oman keraamis-kuvataiteellisen tyylinsä. Ja mikä hienointa, myös yleisön. Sodan päätyttyä Ruotsin, Norjan ja Tanskan katseet suuntautuivat Suomeen. Kaipiainen toi persoonallisen lisän muotoilun uusiin visioihin. 1950-luku oli Suomen taideteollisuudessa luovuuden aikaa ja meidät huomattiin muuallakin maailmassa. 

Vuonna 1954 Kaipiainen lähti Ruotsiin, Röstrandin posliinitehtaalle ateljeetaiteilijaksi. Se oli Kaipiaiselle taiteellisesti vapauttavaa aikaa. Hänen teoksiaan nähtiin Milanossa ja New Yorkissa. Ikimuistoinen näyttelyvierailu New Yorkiin oli Kaipiaiselle hieno matka. Manhattanilla järjestettiin juhlat 40 vuotta täyttävälle taiteilijalle. 

Minä ihastuin Kaipiaisen 50-luvun keramiikkatöihin. Taidekriitikot eivät olleet yhtä innostuneita Kaipiaisen töistä kuin yleisö. Kaipiaisen töitä ostettiin innokkaasti. Alla muutama Kaipiaisen työ  50-luvulta. 

Reliefi, Röstrand (1954-58)

Kaksi naista  

Birger Kaipiainen keräsi mainetta ja kunniaa maailmalla. Ja Suomessa elettiin 1960 -luvulta alkaen Marimekon kulta-aikaa. Legendaarisia juhlia vietettiin Armi Ratian kesäparatiisissa Bökarsissa. Bökarsiin kermaan kuuluivat Birger Kaipiainen, Tarmo Manni ja pianisti Cyril Salkiewitz. Armi Ratia yritti saada Kaipiaista suunnittelemaan Marimekolle kangasmalleja, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Se on sääli. Olisi ollut hienoa nähdä marimekkokankaissa Kaipiaisen kädenjälki. 

Kun näitä Birger Kaipiaisen töitä katselin museossa, niin huomasin, että monessa työssä oli kello, joka näytti aikaa 12.15. Kyselin näistä kelloista oppaalta ja hän kertoi, että tuohon kellon aikaan liittyy kolme erilaista teemaa. Tämä teema kosketti minua: Birger Kaipiaisella oli erittäin hyvä nuoruudenystävä, joka kuoli nuorena. Birger Kaipiainen on kuuleman mukaan sanonut, että ystävän kohdalla päivä ei ehtinyt iltaan. Päivä päättyi liian aikaisin. 

Paratiisi-sarjan esineet olivat vitriinissä. Niitä oli hankala kuvat.  

Pitkän houkuttelun jälkeen Birger Kaipiainen  suunnitteli Arabialle ainoan sarjatuotantoon tarjoitetun astiastonsa, Paratiisi-sarjan. Sarja oli tuotannossa 1970-1974. Kaipiaisen kuoltua Arabia otti sarjan takaisin tuotantoonsa 1990-luvulla. 

Kaipiainen oli ensisijaisesti keramiikkataiteilija ja suunnitteli ja valmisti enimmäkseen uniikkeja taide-esineitä. Teollinen muotoilu ei häntä kiinnostanut. Tämä oli varmasti myös syy, miksi hän ei tehnyt Marimekolle kangasmalleja. Kuitenkin hän vuonna 1957 poikkeuksellisesti toteutti Pihlgren ja Ritola Oy:lle tapettisarjan kiurujen elämästä. Niistä on tullut tapettiklassikoita: "Kiurujen yö ja Ken kiuruista kaunein".

Birger Kaipiainen sai professorin arvonimen 1977 ja vuonna 1981 hänelle myönnettiin taiteiijaeläke. Eläkkeestään huolimatta hän kävi päivittäin Arabian tehtaalla ja jatkoi taiteellista tuotantoaan kuolemaansa saakka.

Birger Kaipiainen kuoli 18.7.1988 Hän teki urallaan tuhansia uniikkeja keramiikkateoksia. Nämä kuvaamani teokset eivät ole aikajärjestyksessä. 

Kaipiainen oli alusta asti hyvin persoonallinen taiteilija ja hän mursi rajoja keramiikka- ja kuvataiteen välillä. Olisipa hän ollut suosiollisempi teollisille töille. Olisin niin mielelläni nähnyt hänen kädenjälkensä Marimekon kankaissa. 

Olisiko sinun mielestäsi Kaipiaisen tyyli sopinut Marimekon kankaisiin?

 - Tuula

Ps. Turun taidemuseossa jaetaan ilmaiset kertakäyttömaskit kaikille vierailijoille. Minulla sattui jo tullessa olemaan oma maski. 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta.