JÄI MULTA MATKALAUKKU BERLIINIIN

Kävin jo toistamiseen vierailemassa Berliinin upeassa elokuvamuseossa Potsdamer Platzilla ja museon kuulokkeet korvilla kuuntelin tarinaa Marlene Dietrichistä. Ja yhtäkkiä luureissa alkoi soida Marlenen laulama laulu: "Jäi multa matkalaukku Berliiniin". Enteellinen laulu. 

Laulussa kerrotaan, että joskus vielä palaan hakemaan tuota pientä matkalaukkuani Berliinistä. Marlene lähti 1930 -luvulla Berliinistä Yhdysvaltoihin. Adolf Hitler olisi halunnut tehdä Marlenesta Saksan loistavimman tähden, mutta Marlene oli kansallissosialistien kiihkeä vastustaja ja kieltäytyi kunniasta. Marlene kävi pari kertaa uransa aikana Saksassa, mutta sitä "matkalaukkua" hän ei koskaan hakenut. Hänestä tuli 1937 Yhdysvaltain kansalainen.

Olen käynyt useamman kerran Berliinissä ja tällä kertaa oli tarkoitus esitellä kaupunkia kipparille, jolle Berliini on jäänyt vieraaksi kaupungiksi. Mutta siinä kävi niin, että kipparin kaatoi vatsatauti. "To go" -lista koki pienen muutoksen. Olen itse käynyt monissa Berliinin sota-ajoista, juutalaisten joukkosurmista kuin muurin historiasta kertovissa museoissa, joten otin erilaisen näkökulman Berliiniin. Halusin katsella modernia ja uutta Berliiniä. Toki kun Berliinissä ollaan, niin historia kulkee aina mukana.

Ja haluankin tässä sanoa, että minusta on hienoa se, miten Saksa nykyään tuohon synkkään menneisyytensä suhtautuu. Kunnioittaen ja totuudellisesti. Berliini on täynnä muistomerkkejä ja museoita - asioita ei salata. Ja 1990 -luvun jälkeen on tehty paljon elokuvia ja sarjoja Saksan synkästä historiasta, totuudenmukaisia tarinoita. Ja elokuvamaailmaa sivuan tässäkin jutussani. 

Meidän hotellimme sijaitsi lähellä Potsdamer Platzia, joka on uutta ja modernia Berliiniä. Paikka on lasista ja teräksestä rakennettujen pilvenpiirtäjien ja komeitten talojen täyttämä alue. Toisessa maailmansodassa hieno Potsdamer Platzin alue pommitettiin maan tasalle ja muurin aikana alue ei ollut kenenkään maata, se oli tyhjää rakentamatonta aluetta. 1990-luvulla aukiota alettiin rakentaa, alue oli silloin Euroopan suurin rakennustyömaa. Nykyään paikka on modernin Berliinin keskus.

Vinkkejä: Metro U2 ja bussi 200 ajavat tälle upealle aukiolle. Aukiolla on muuten ilmainen wifi 24 h. Alueelta löytyy vaikka mitä, jopa osia Berliinin muurista. Muurin kulkureitti näkyy myös erilaisena laatoituksena kaduissa. 

Potsdamer Platzin alueella sijaitsee elokuvafriikkien taivas! Valtavassa lasikupolilla katetussa Sony Centerissä on CinemaxX eli 17-salinen elokuvateatterikompleksi. Siellä voi katsella sekä  amerikkalaisia että saksalaisia elokuvia. Ja siellä näytetään myös pienemmän budjetin filmejä eri kielillä.   

Sony Centerissä on myös upea Berliinin elokuvamuseo - peräti neljässä kerroksessa riittää katsottavaa ja tottakai siellä on myös museokauppa. On mukavaa, että kaupungin useimmissa museoissa on käytössä nk. päiväkortti. Välillä voi mennä vaikka syömään ja tulla uudelleen samalla kortilla. Museot ovat isoja ja niissä riittää ihmeteltävää. 

Elokuvamuseon edessä on Boulevard der Stars. Paikka tuo mieleen Hollywoodin Walk of Famen. Ja punainen asfaltti on kuin punainen matto tähdille. Tähtiä on omistettu Saksan viihdetaiteilijoille. Ja löysinhän minä sieltä Marlenenkin tähden. 

Museosta löytyy niin tarinaa elokuvien kulta-ajoista kuin tästäkin päivästä ja avaruus- ja scifiseikkailut ovat myös hyvin edustettuina museossa - jokaiselle löytyy jotakin. 

Elokuvamuseo on arkkitehtuurisesti hieno. Tämän kuvan nappasin sieltä eräältä pitkältä peilikäytävältä. Päiväkortti tähän museoon maksaa seitsemän euroa. Ja paikka on elokuvafriikeille must! Elokuvamuseossa kuvaaminen on kiellettyä, joten kuvia olen ottanut vain sallituilta alueilta. Kuvattavaa siellä olisi ollut vaikka kuinka. 

Ja mahtuu sinne Sonylle vanhaa historiaakin. Kun tätä hienoa Sony Centeriä alettiin rakentaa, niin Berliinin senaatti päätti, että Grand Hotel Esplanaden aamiaishuone ja keisarisali oli säilytettävä; nämä olivat säästyneet toisen maailmansodan tuhoilta. Ja huoneet säilytettiin. Vuonna 1996 yhden viikon aikana 1300 tonnia rakennusta lastattiin pyörille ja siirrettiin 75 metriä.

Ps. Mahdoinkohan jättää sen matkalaukun tahallani Berliiniin :) 

- Tuula