torstai 23. maaliskuuta 2017

MIELETÖN ELOKUVAN HISTORIA - LINNATEATTERISSA


Olen ollut innokas leffafriikki aikoinaan, edelleenkin tykkään elokuvista, mutta elokuvateattereissa tulee käytyä harvemmin, ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Nykyään olen enemmänkin teatterifriikki. Ja kun Linnateatterissa tuli ensi-iltaan 16.3. komedia "Mieletön elokuvan historia", niin ajattelin, että tuohan on ihan minun juttuni - elokuvaa ja teatteria yhdessä! Ja oikeassa olin! Mikä mieletön komedia!

Tässä tunnelmiani ja ajatuksiani Mielettömästä elokuvan historiasta. 

Haluan heti alkuun esitellä Linnateatterin mahtavan tiimin tämän esityksen takana. Olen ottanut tämän kuvan pressitilaisuudessa. Sielläkin oli viihtyisä tunnelma. Vasemmalta:  ohjaaja Kalle Lamberg ja näyttelijät Linda Wiklund, Valtteri Roiha sekä Miska Kaukonen. Käsikirjoittaja Mikko Koivusalo puuttuu kuvasta.


Komedia kuljettaa katsojaa Hollywoodin kulta-ajoista tähän päivään. Eikä Suomi-filmiäkään ole unohdettu.



Kuva: Otto-Ville Väätäinen 

Lavalla on hauskasti esillä isoja filmikeloja, ja niin sitä mennään reippaalla pikakelauksella elokuvan mieletön historia läpi ja saadaan kaikki oleellinen kuin tarpeellinen hömppätietokin elokuvan historiasta.

Kummisedän teema pysäyttää aina, niin myös nyt. Vaan näyttämöllä istuu selin - Don Selin. Näin sitä sketsaillaan. Tämän Mielettömän elokuvan historian kantaesitetys oli elokuvatuottaja Markus Selinin syntymäpäivänä.

Ja esitys jatkuu monilla  muilla  elokuviin ja niiden liepeille sijoittuvilla jutuilla ja ilmiöillä. Avaan tässä niistä vain muutamia, sillä komedian pikakelaukseenkin mahtuu monta mieletöntä tarinaa. Ja pikakelaus pitää myös kolme näyttelijää aikamoisessa vauhdissa. Tyylilajiin kuuluu, että hahmoa ja asuja vaihdetaan pikavauhtia. Jokaisella näyttelijällä on keskimäärin 25 roolia. On siellä kulisseissakin ollut aikamoista kuhinaa.

Esitys antaa vastauksia mm. kysymyksiin:
Kuka on elokuvan tärkein toimija? Ohjaaja? Näyttelijä? Enpä paljastakaan...
Millaista on film noirin kirottu pimeys?
On olemassa pornoelokuvia, mutta millaista on pornoton porno?

Ja kun Turussa ollaan, niin kaupunki myös näkyy ja kuuluu teatterin elokuvakavalkadissa. On nostalgisia, Turku-aiheisia taustaprojisointeja ja kuuluuhan se Turun murrekin. Tiesittekö, että Turussa oli 50-luvulla 36 elokuvateatteria? Nykyään niitä on vain yksi - Kinopalatsi (Finnkino), no toki siellä on sentään yhdeksän salia.

Ja tottakai tässä Mielettömässä historiassa jaettiin myös Oscar-palkinto...

Kuva: Otto-Ville Väätäinen 

Pystin sain Linda Wiklund. Lindan kiitospuhe sai nauruhermot koetukselle.

Ja 80 -luvulla tulivat videovuokraamot. Tunsin niin omakohtaisiksi nuo 80-luvun videovuokraamot ja niiden fiilikset. Silloin eivät olleet irtokarkit pääosassa. Ja sai hyviä vinkkejä elokuvista vuokraamonpitäjältä. Aika hulvatonta oli meno esityksenkin vuokraamossa; yleisö ulvoi naurusta.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen 

On aina jännittävää, millaisia vierustovereita sattuu istahtamaan elokuvateatterissa viereesi. En olisi viihtynyt näiden ylläolevien tyyppien vieressä, edessä tai takana... leffan juoni ei olisi minulle selvinnyt :)  Meillä jokaisella taitaa olla näitä erilaisia leffakokemuksia.

Komediassa on vain kolme näyttelijää. Jo näistä muutamasta kuvasta näkyy, miten mainiosti kolmikko suhaa eri roolien välillä. Linda Wiklund on minulle uusi tuttavuus, ja en voi muuta kuin ihailla hänen loistavia komediennen taitojaan. Valtteri Roihan ja Miska Kaukosen olen nähnyt ennenkin työskentelevän ja osasin odottaa heiltä raikkaita roolisuorituksia. Enkä pettynyt! Minusta on kasvamassa oikea Miska Kaukonen -fani. Niin monta mainiota roolisuoritusta olen nähnyt häneltä. Ja minä kun en ole koskaan fanittanut ketään :)

Ja vaikka Linnateatterin Teatteriravintolan näyttämö on pieni, niin ne muutamat mööpelit ja taustasermit sekä heijastetut projisoinnit luovat hienosti tapahtumapaikkoja ja tunnelmia. Katsokaa vaikka tuota taustaprojisointia, kun Linda ja Miska istuvat leffateatterissa. 

Klassikkoelokuvista on tehty hienoja ja hulppeita kohtauksia - Linnateatterimaiseen tapaan. Mutta ne pitää nähdä teatterissa, siellä niistä saa kaiken irti. Ja uutta tietoakin. Lavalla näkee unohtumattomia elokuvaelämyksiä - yli sata vuotta on puristettu oivasti kahteen tuntiin. Suosittelen riemulla muillekin tätä lyhyttä oppimäärää elokuvan historiasta.  

Kiitos Linnateatteri! Kyllä viihdyttiin. 

Arvatkaapas mikä on tämän Mielettömän näyttelijätiimin lempielokuva? 
Se on ranskalainen romanttinen komedia Amélie. Ja kaikillla. Mielenkiintoista! 
Itse en pysty nimeämään lempielokuvaani. Minulle sopii paremmin niputtaa lempielokuvani Topkymppiin. Mutta sinne omaan Topkymppiini kuuluisi ehdottomasti Hiljaiset sillat.

Linnateatterin ohjelmistotarjontaa voit katsoa TÄÄLTÄ.

Linnateatteri on blogini yhteistyökumppani.

- Tuula 

Ja nyt on ihan pakko kysyä, mikä on sinun lempielokuvasi? 

14 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan huippu hauskalta näytelmältä.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle Tuula ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sain tuon kuulostamaan hauskalta. Näytelmä oli tosiaan hulvattoman hauska.
      Taisin saada vuosia lisää, jos ja kun nauru pidentää vuosia.
      Kiitos Outi ja mukavaa loppuviikkoa myös sinulle <3

      Poista
  2. Voi oikein aistin sun kertomasi perusteella miten mieletön tuo teatteriesitys onkaan ollut, ihan kateudesta vihreänä. Jos Turkkusseen olisi asiaa, niin varmasti tulisin myös tästä nauttimaan. Ollaan käyty porukalla tuolla Riihimäellä katsomassa pari kertaa vuodessa pienen porukan revyy/komedia/musiikki esityksiä eli Teatteri Onni, ihanan hulvattomia näytöksiä. Omia mieli leffoja on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, ehkä vaikuttavampia olivat silloin nuorempana katsotut Papillon ja Viulunsoittaja katolla, ainakin ne muistan myös nimeltä. No hömppä elokuvista tykkäsin kyllä Britney Spearsin päiväkirjat :D.
    Aurinkoista päivän jätkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin kivasta kommentistasi, Sari! Tiedät tyylilajin. Olen kuullut Teatteri Onnista, mutta en nähnyt. Lienevät myös hulvatonta porukkaa :)
      Papillon ja Viulunsoittaja - hyviä valintoja. Ja hömppiä pitää myös välillä katsoa :)
      Hyvää loppuviikkoa sinulle <3

      Poista
  3. Englantilainen potilas! Kun leffa alkaa sillä lentokoneen kaartelulla hiekkadyynien yllä - ah, mikä visuaalinen täydellisyys - ja tarinakin koskettava. Billy Elliott on kyllä aika liki myös tarinan aitoudella... Tykkäsin myös kyllä Hiljaisista silloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltähän niitä tulee... ihania elokuvia! Englantilainen potilas on hieno elokuva. Kun käytit tuota visuaalinen -sanaa, niin mieleeni tuli myös Minun Afrikkani. Ja Billy Elliot sykähdyttää aina.
      Kiitos Celia kivoista mietteistäsi. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Varmaan rankkaa touhua kolmelle näyttelijälle, kyllä tuossa menossa pysyy hyvässä kunnossa. Lempielokuvaa on vaikea nimetä, koska niitä tulee katsottua aivan liian harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa ajattelin myös, että pitää olla hyvä kunto noissa roolin vaihdoissa. Ja siellä lavan takana pitää myös olla tarkkana, että tulee oikeat vermeet päälle joka kohtaukseen... niin nopsaan tuossa kohtaukset vaihtuvat. Ei se helppoa ole tuo lempielokuvan nimeäminen, liikaa valikoimaa.
      Kiitos Ansu ja mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  5. Olipa kiva näytelmätapahtuma taas,sinulla on kiva taho yhteistyökumppanina:) Hmmm,vaikeaa sanoa mitkä elokuvat ovat suosikkejani,mutta mieleen tulee ainakin Terrence Malickin "Days of Heaven" sekä Sergio Leonen "Once upon a time in America".Molempia olen katsellut useamman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mieletön komedia. Olen todella iloinen omasta roolistanikin - yhteistyöbloggaajana. Linnateatteri on pieni, mutta pirteä teatteri, joka tekee kunnianhimoisia juttuja.
      Nyt tunnustan, että en tunne Days of Heaven - elokuvaa. Täytyypä googlettaa. Mutta Once upon a time in American tunnen. Ja siitä myös tykkään.
      Kiitos paljon Jael ja hyvää loppuviikkoa Tel Aviviin!

      Poista
  6. Tuo teatteri sitys on ollut selkeästi äärimmäisen viihdyttävä ja hyvin sekä ohjattu että näytelty. Onnittelut sinulle myös yhteistyöbloggaajan roolista! Upea juttu Tuula!
    Hyvin olet kiteyttänyt näytelmän juonen ja kulun paljastamatta silti liikaa. Teksti kutkuttaa minua minua varaamaan liput tähän näytelmään. Siitä on aikaa kun olen ollut Turussa teatterissa.

    Lempielokuvistani Amélie on ihan kärkipäässä. Olen hulluna Pedro Almodóvarin elokuviin: Kaikki äidistäni, Volver - paluu muutamia mainitakseni. Toisen espanjalaisohjaajan Ramón Salazarin Piedras - elämän kulmakivet on aikoinaan kolahtanut myös. Mona Lisa Smile, Paistetut vihreät tomaatit, Chasing Amy, Hair musikaali elokuva versiona...

    Kiitos Tuula tästä inspiroivasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla, että pystyin kuljettamaan tuota näytelmää eteenpäin niin, että se herätti mielenkiinnon; liikoja juonenpaljastuksia tekemättä. Tälle teatterifriikille tuo yhteistyöbloggaajan rooli on hieno rooli :) Kiitos paljon, Marjo!
      Amélie on kiehtova elokuva! Almodóvarin elokuvia tiedän, mutta tuota mainitsemaasi en ole katsonut. Paistetut vihreät tomaatit! Se on hurmaava elokuva. Siinä liikuttiin sujuvasti kahdessa ajassa ja Kathy Bates on siinä ihana. Sinulla on loistavia elokuvavalintoja. Ja pointit siitä että mukana on espanjalaisohjaajia!
      Olipa kiva kommentti! Viikonloppuna nähdään, Marjo <3 Tervetuloa Turkuun!

      Poista
  7. Kiitos, sinulta saa aina hyviä vinkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen Sussi <3
      Minusta on niin kiva antaa sellaisia vinkkejä, joista itsekin tykkään.
      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista