Pikku naisia Turun Kaupunginteatterissa

Hain kaikki vanhat kirjani läpi, mutta mistään en löytänyt Louisa May Alcottin Pikku naisia -kirjaani. Anna ystävämme -kirjan kyllä löysin, mutta siitä ei ollut apua tähän hetkeen, nimittäin olisin ennen teatteriin menoa selaillut vähäsen Pikku naisia -kirjaa. Hatarilla muistikuvilla lähdin teatteriin. Mutta eipä se haitannut, jo alun lupaava musiikki vei minut odottaviin tunnelmiin.  

Ohjaaja Sini Pesosen saatesanat: "Ajattelin, että Pikku naisia romaani pitää tuoda tuoreella tavalla näyttämölle. Tyttöyttä ja teini-ikää ei useinkaan ole nähty tärkeänä aiheena suurelle näyttämölle, mutta minusta teini-ikä on kiinnostavin aika ihmisen elämässä, koska se on suurten muutosten ja vahvojen tunteiden aikaa." 

Louisa May Alcottin kirjoittama kirja neljästä sisaruksesta on klassikkoteos. Pikku naiset etsivät omaa polkuaan elämässä. On hienoa, että Turun Kaupunginteatteri on tuonut sen suurelle näyttämölle. Sovitus on Satu Rasilan käsialaa. 

Kirje isältä rintamalta. Kuvassa Amy, Beth, Äiti March, Jo ja Meg, joka haaveilee omasta perheestä. . 

Yhdysvalloissa käydään 1860-luvulla veristä sisällissotaa ja pikkunaisten eli Marchin sisaruksien isä (Kimmo Rasila) on rintamalla. Äidin ja tyttärien on pärjättävä ilman isää kotirintamalla Michiganissa kaukana sotatantereelta. 

1860-luvulla naisten asema ei ollut mitenkään tasavertainen miehiin nähden. Naisille  oli ykkösasia mennä naimisiin ja perustaa perhe. On hienoa tutustua erilaiseen Marchin perheeseen, perheessä on rakkautta, tasa-arvoa ja edistyksellisyyttä. Tytöt saavat olla sellaisia kuin itse haluavat. 

Aika on monella tapaa samanlainen tänäkin päivänä, kun ajattelemme Ukrainan sotaa ja vaikkapa Afganistanin tyttöjen ja naisten kohtaloa. 

Marchin sisarukset ovat kaikki erilaisia luonteiltaan. Meg, vanhin tytär on kiltti ja äidillinen. Jo on Louisa May Alcottin nuoruudenkuva - vallaton, rakastaa kirjoittamista eikä halua naimisiin. Beth on ujo ja musikaalinen. Ja Amy on nuorin tytär, sievä ja taiteellinen. 

Amy rakastaa piirtämistä ja maalaamista. 

Beth rakastaa pianonsoittoa. Kuvassa myös Jo ja Meg. 

Jo rakastaa kirjoittamista. 

Meg Marchia näyttelee Katariina Havukainen, Jo Marchia Isla Mustanoja, Beth Marchia Anna Airola ja Amy Marchia Linda Hämäläinen. Tykkäsin kovasti roolivalinnoista. Vaikka tytöillä on erilaiset luonteet, niin heillä on vahva yhteys toisiinsa ja se näkyi näyttämöllä.  

Jo sekä Marchin suvun täti (Kirsi Tarvainen)

Tyttöjen äitiä näyttelee ihana Riitta Salminen ja Marchin suvun omaperäistä tätiä Kirsi Tarvainen. 

Jo ja Ted tanssivat. 

Jokaisen sisaruksen tarinankaari on kerrottu mukaansatempaavalla ja luontevalla tavalla. Ja kun kokonaisuuteen sisälle vielä astuu komea Theodore "Ted" Laurence - Samuel Kujala, hän tulee aiheuttamaan pientä kitkaa sisarusten välillä. Ted on paitsi komea myös rikas verrattuna Marchin perheeseen. Tuliko Josta ja Tedistä pari, heillä kun oli samanlainen huumorintaju ja tanssikin sujui mainiosti. Enpä paljasta juonta. 

Beth putosi jäihin. 

Kirjasta muistin hämärästi Bethin jäihin putoamisen ja mietinkin, että tullaanko kohtaus näkemään myös näyttämöllä. Näytettiin ja hurjasti näytetttiinkin. Ja musiikki voimistui taustalla komeasti. Jännittävä kohtaus.  Ajattelin taas kerran, että kyllä teatterin näyttämö taipuu moneen.  

Pikku naisia tarjoaa upean lavastuksen ja ihastuttavan puvustuksen. Näyttämölle on saatu historiallinen  tunnelma hienosti toteutettua. Ja taas kerran nautin kauniista visuaalisuudesta ja loistavasta musiikista. 

Lavastus: Tinja Salmi. Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen.  Äänisuunnittelu: Iiro Laakso. Valosuunnittelu: Mika Hiltunen. 

Mikä riemu syntyikään, kun isä tuli rintamalta kotiin. Haavoittuneena, mutta kuitenkin.
Isä March: Kimmo Rasila

Vaikka näytelmässä on myös dramaatiikkaa ja surua, niin enemmän näytelmässä on iloa, huumoria ja lämminhenkisyyttä. Visuaalinen ja upeasti tahditettu kokonaisuus. Pikku naiset valloittavat. 

"Musta tuntuu, että mä olen löytämässä oman tarinani"  

- Jo - 

Tänä päivänä autofiktiiviset kirjat ovat kovasti pinnalla. Louisa May Alcott kirjoitti jo 1800-luvulla autofiktiivisen kirjan Pikku naisia / Jo Marchin hahmon kautta. 

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen 

Turun Kaupunginteatterin ohjelmisto löytyy: TÄÄLTÄ

Olen nähnyt esityksen medialipulla. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää pääsiäistä kaikille! 

/ Tuula