MOMENTS OF MY LIFE

Miten sinä tallennat elämääsi?



Ensimmäinen purjehdus Nauvoon on taas tänä kesänä tehty. Se on lähin suuri satama saarimökiltämme. Ja siellä tulee käytyä kesäisin useammankin kerran. Me emme kaipaa luonnonsatamia, sillä mökkimme saarella on kuin luonnonsatamassa. Meistä on kiva nähdä ihmisiä ja elämää, siksi Nauvon satama miellyttääkin, siellä on elämää.



Tässä tarinassani en aio Nauvon satamasta kertoa, koska olen tehnyt satamasta aiemminkin postauksia, liitän kuitenkin tarinani loppuun yhden kesäisen jutun Nauvosta, kun jäimme sinne jumiin pari vuotta sitten.


Miten sinä tallennat elämääsi?



Digimaailma on antanut meille kaikille mahdollisuuden tallentaa elämäämme sanoin, kuvin ja videoin. Ja mahdollisuuden vielä levitykseenkin, jos niin haluaa.

Niinpä kysymykseni sopiikin niin tähän päivään ja somemaailmaan. Elokuvamaailman suurimpiin näyttelijöihin kuuluva Ingrid Bergman tallensi elämäänsä jo aikoinaan jälkipolville kameralla, videokameralla ja kirjoittamalla päiväkirjoja. Hän oli monessa suhteessa rohkea edelläkävijä.

Kuva internetistä.


Luin jo toiseen kertaan ruotsalaisen näyttelijän Ingrid Bergmanista kertovan kirjan Ingrid Bergmanin elämä. Ingridin syntymästä tulee kuluneeksi elokuussa 115 vuotta. Ja muutama vuosi sitten kävin  katsomassa elokuvateatterissa hänen päiväkirjoihinsa perustuvan dokumenttielokuvan Omin sanoin (Jag är Ingrid). Dokumenttielokuvassa Ingridin lapset Pia, Robertino, Isabella ja Isotta Ingrid kertovat äidistään.

Tämä on niin ihana kuva Ingrid Bergmanista,
kaksoset Isabella ja Isotta Ingrid ovat vasta muutaman kuukauden ikäisiä.
Kuva internetistä.

Oli mielenkiintoista sekä kuulla ja lukea, että Ingrid tallensi kaikkea itsestään, elämästään ja lapsistaan. Hän kuvasi kameralla ja teki pieniä filminpätkiä elämästään. Ingridin isä oli ollut ammatiltaan valokuvaaja, joten Ingridille kuvaaminen oli luontevaa jo tuohon aikaan. 

Lukemassani kirjassa ja elokuvassa Isabella Rosselini (Ingridin tytär) kertoo, että äidillä oli aina ollut tallentamisvimma. Kun Isabella kysyi äidiltään, miksi tämä oli aina säästänyt ja tallentanut kaikkea, Ingrid oli vastannut: "Olen aina tiennyt, että minusta tulee kuuluisa." Isabella sanoi järkyttyneensä, sillä hänestä vastaus kuulosti koppavalta, eikä äiti ollut lainkaan koppava. Vaan Ingridistä tuli enemmän kuin kuuluisa, hänestä tuli legenda - ainakin elokuvamaailmassa. Kirjassa kerrotaan, että ruotsalaisuus näkyi Ingridissä järjestelmällisyytenä. Hänellä oli kaikki aina järjestyksessä. Sopii hyvin tallentajan luonteeseen.

*****


Omasta tallentamisesta vielä. Kun aloitin blogini kirjoittamisen ja myöhemmin instagramiin tallentamisen, minulla meni varmasti vuosi ennekuin uskalsin laittaa oman kuvani näkyviin. Kirjoitin saaristo- ja matkatarinoita ja aina ilman omakuvaani. Kun ensimmäisen kerran rohkenin laittaa kuvani esille, sain yllätyksekseni mukavaa palautetta. Esim. "Kiva nähdä, kuka siellä kameran takana hyörii". "Mukava tutustua sinuun".  "Ilo nähdä sinut" jne. Näiden kommenttien jälkeen rohkaistuin ja aloin liittää tarinoihini myös omia kuvia. Tarinoista tuli jotenkin henkilökohtaisempia.





Ja täytyy tässä tunnustaa, että nykyään oman elämän tallentaminen on aika paljon tämän some-elämän varassa, niin blogin kuin instankin. Toki on minulla tallennettuna yksityiselämää ja tapahtumia, joita en laita somelevitykseen. Mutta en enää mitään matkakertomuksia tee albumiin, niinkuin minulla oli joskus tapana. 

Heinäkuun 2020 kuva Nauvon satamasta, S/Y Tuuliakin kuvassa


Kiitos digimaailman, nykyään voimme kaikki olla oman elämämme Ingridejä!


Tässä tallennettua elämää kesältä 2017:  Minilomalla Nauvossa
Ps. Nauvoa kutsutaan jopa Suomen Rivieraksi, tuo blogikirjoitus kertoo, miksi?

Ja kysymys kuului: Miten sinä tallennat elämääsi? 

Sateen keskeltä kirjoitteli, 
Tuula 



Tuula's life blogia voi seurata 




24 kommenttia

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja hyvästä kysymyksestä.

    Aiemmin kirjoitin päiväkirjoja. Valokuva-albumien kanssa olen aina ollut vähän huono. Nykyään tallennusalustat ovat digitaalisia. Facebook on kiva, kun sieltä voi katsoa vanhoja muistoja.

    Päiväkirjaa haluaisin silti taas jatkaa, kunhan vain toimeentuisin siihen. Olen kuitenkin 10-vuotiaasta asti kirjoittanut päiväkirjaa. Nuorena enemmän, nyt keski-ikäisenä vähän vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet kirjoittanut päiväkirjoja. Minäkin tein niin joskus, mutta sitten se vain jäi. Valokuva-albumeita on tullut koottua, mutta se oli mielestäni kovin työlästä, joten se jäi tämän digitaalisuuden myötä.
      Facebook tuo kivasti vanhoja tallennettuja kuvia ja tarinoita esille, se on mainio juttu. Päiväkirjan kirjoittaminen olisi mielekästä, mutta käyttäen tuota hyvää sanaasi - minulta toimeentuminen ei näytä siihen riittävän.
      Kiitos rouva Nordman ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Pyrin tallentamaan mahdollisimman paljon, ihan siitä syystä, että isoäitini ei tallentanut mitään, emme siis tiedä mistään mitään. En halua, että jälkipolvet joutuvat elämään jyvästen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon järkevä ja hyvä syy tallentaa elämäänsä. Jälkipolvet saavat hyvää informaatiota. Jos heitä ei jossakin vaiheessa kiinnosta, niin tulee aika, kun vanhempien tarinat ja muistot kiinnostavat.
      Kiitos Melissa ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Ennen teetettiin paperikuvia ja liimailin niitä albumeihin, joita meillä onkin vaikka kuinka paljon. Nyt ei tule paperikuvia teetettyä ja se harmittaakin. Olen uudestaan aloittanut tallentamisen Ifolor-kirjoiksi ja se tuntuukin pitkästä aikaa ihan oikealta tallentamismenetelmältä tällä hetkellä. Blogissa ja Instassa minulla tietenkin on kuvia myös ja tietokoneella kaikista eniten. Pilvipalveluja en ole opetellut käyttämään, sillä tuntuu että mikään kuvaamani ei ole niin ainutlaatuinen ja kallisarvoinen että itkisin jos kuva häviäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Albumeita löytyy myös täältä ja valtavasti kuvia, joita ei ole albumeissa vaan laatikossa odottamassa järjestykseen laittoa. Ja epäilen, että se aika ei taida enää tulla. Nuo Ifolor -kirjat ovat kivoja. Seuraavasta matkasta (kun se tulee) voisi vaikka sellaisen teettääkin. Minä käytän pilvipalveluja ja se jos mikä sopii minulle. Kun vaihtaa konetta tai kännykkää, niin kuvat ovat varmast tallessa.
      Minulle kuvat ovat aika tärkeitä, ainakin jotkut kuvat.
      Ja onneksi on myös insta ja blogi.
      Kiitos Kristiina ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Oi, minulla myös tuo Ingrid Bergmanin kirja! Elokuvien kulta-ajan lempinäyttelijäni!
    Nuoruudessani ja kun lapset olivat pieniä, olin ahkera tallentaja. Erityisesti matkoilla.
    Pitäisi varmaan skarpata tuossa asiassa uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että Ingrid Bergman on lempinäyttelijäsi noilta elokuvien kulta-ajoilta, niinkuin viisaasti sanot. Voin kuvitella, että olet tallentanut elämää ja lapsia ja matkoja. Matkat ovat sopiva jana tallentaa muistoja. Minä tuon Kristiinan vastauksen jälkeen aloin ajatella tuota Ifolor -kirjaa. Toteutuuko, se nähdään joskus.
      Kiitos Celia ja mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  5. Näytät ihanalta Tuula <3
    Instaan ja blogiin tulee varmasti eniten laiteltua kuvia. Paljon on myös pilvipalvelussa kuvia, joita en koskaan laita muille näytille. On hyvä pitää vähän jotain itselläänkin :)
    Kaunista viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi kauniista sanoistasi <3
      Insta ja blogi ovat hyviä ja ajantasaisia tallennuspaikkoja. Niihin on kiva tuoda reaaliaikaisia juttuja. Minulla on myös pilvipalvelussa paljon kuvia, sen olen todennut omaksi jutukseni. Sama juttu, niitä näyttämättömiä kuvia on myös paljon minulla.
      Kiitos kivasta vastauksestasi ja mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista
  6. Tämä oli kiinnostava aihe, hyvin keksitty!
    Onpa Ingrid todellakin ihastuttava tuossa kuvassa pikku-palleroitten kanssa - tyyli, mikä sopisi myös tähän päivään, kenkiä myöten.
    Minulla on samat tallennusmetodit kuin sinullakin, somekanavat. Lisäksi tallennan kuviani ulkoiselle levylle tuplana varmistaakseni ettei mitään pääse tuhoutumaan. Pilvipalvelu on myös ollut (jo pitkään) mietinnässä, mutten oikein osaa aktivoitua sen kanssa. Ehkä pitäisi kysyä sulta neuvoa :) Onneksi sain kymmenisen vuotta sitten tehtyä suuren urakan sillä teetätin paperikuvat lasten lapsuudesta ja tein heille molemmille omat valokuvakansiot. Uskon, että he arvostavat niitä, vaikka harvoin katselevatkin - vielä. Takuulla tulee vielä aika, jolloin he haluavat nähdä vanhanaikaisesti albumista elämäänsä. Teetin jossain vaiheessa pari Ifolor-kirjaa, mutta jotenkin se ei tunnu samalta kuin albumit. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi tehdä myös toiselle lapsenlapselle tasapuolisuuden nimissä kuvakirja vauva-ajasta :)
    Sateentuhruinen aamu - nautitaan silti näistä kesäpäivistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa ajattelin Ingridistä, sopisi hyvin tähän päivään. Ja mietin myös, että nopsaan pääsi Ingrid raskauskiloistaan. Upea nainen!
      Minä olen jättänyt tuon ulkoiselle kovalevylle tallentamisen, se olisi varmasti järkevää. Pilvipalveluita käytän. Minulla on maksullista tilaa siellä oikein kunnolla. Mutta käytetäänkö pilvipalveluja enää 50 vuoden kuluttua? Entä blogit ja instat?
      Sinä olet tehnyt hienon työn, kun olet tallentanut lapseille valokuvakansiot, ne ovat joskus kultaakin kalliimpia. Sinä olet ahkera tallentaja!
      Nautitaan kesästä ja myrskystäkin. Luonto on uskomaton.
      Kiitos Maarit ja mukavaa viikkoa <3

      Poista
  7. Tallennan monin eri tavoin; blogiin, instaan, facbookiin ja vain omaksi iloksi yksityiseen käyttöön. N. 100000 kuvaa on pilvessä aihepiireittäin.

    Matkoista en aiemmin tehnyt kansioita, mutta yhteisistä matkoistamme olen vuosia jo tehnyt kuvakirjat joululahjaksi miehelleni ja ne ovat olleet aina mieleisiä. Appivanhemmille teen vielä heidän rakkaasta koirastaan vuosittain kirjan, kalenterin sekä postimerkkejä ja postikortteja sillä anoppini on innokas postikorttien lähettäjä. Kirjoja kuulemma selaillaan viikottain tai useamminkin, toinenkäsi rapsuttaa koiraa ja toinen käsi selailee kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tallennan samoin kuin sinä kerrot tuossa ensimmäisessä kappaleessasi. Pilvipalvelusta löytyy minullakin kuvia tuhansittain.
      Ihanat joululahjat olet tehnyt miehellesi, varmasti ovat mieleisiä. Ja appivanhemmat saavat mainiot joululahjat. Teetät postikortteja postimerkkejä. Kerrassaan fiksua! Ja koirakirjoista saat jo kiitosta siinä, kun ne ovat ahkerassa käytössä.
      Olipa kiva kuulla vastauksesi. Sinäkin olet aikamoinen tallentaja.
      Kiitos ja mukavaa viikkoa Tuuli <3

      Poista
  8. Kauniita kuvia Tuula. Ja aivan ihana kuva tosiaankin tuo kuva Ingridistä kaksostensa kanssa. Miten mielenkiintoista että hän jo kauan sitten tallensi noin hyvin elämäänsä, joka on sitten jäänyt jälkipolville.
    Kaikki mitä minä nykyään tallennan on blogeissa, instassa ja vähän Facessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva Ingridistä kaksosten kanssa on oikea helmi. Ingridin tarina minut inspiroi kysymään näitä tallennusjuttuja. Ingrid on ensiluokkaisesti tallenanut elämäänsä. Niinpä hänestä tiedetäänkin paljon. Hän halusi jättää "omakuvan" jälkipolville.
      Olen ymmärtänyt, että aika monet käyttävät juuri blogia, instaa ja facebookia elämänsä hetkien tallentamiseen. Kiitos tämän somemaailman.
      Kiitos paljon Jael kommentistasi. Ja terveisiä Israeliin.

      Poista
  9. Tämä on hyvä ja tulevaisuudessa yhä tärkeämpi aihe. Muinaiset paperikuvat jäänevät historiaan, osa toivottavasti myöskin talteen, mutta miten käy digikuvien ja esimerkiksi blogisisältöjen? Ovatko kirjoittamamme tekstit ja liittämämme kuvat täällä vielä 50 vuoden kuluttua?

    Tuntuu, että vaalimme enemmän konkreettisia paperikuvia kuin digitaalista materiaalia, vaikka jälkimmäinenkin on syytä varmuuskopioida ja ehkä myös polttaa cd:lle.

    Minulla on tuo sama "ongelma" kuin sinulla on ollut - en laita blogiin kuvia itsestäni. Syyt liittyvät myös ammattiini, joten en todennäköisesti voi muuttaa linjaa pitkään aikaan. Sinun kuviasi on silti ilo katsella :)

    Onneksi meillä on kuitenkin koko elämä taltioitu muilla tavoin. Suuri osa mieheni elämänkäänteistä löytyy kaitafilmimateriaalista, vhs-nauhoista ja sen jälkeisistä digitaalisemmista tallennusmuodoista. Luonnollisesti minä olen mukana siitä lähtien, kun "tulin kuvioihin". Kymmenen vuoden jälkeen olen kuvamateriaalistakin todella, todella kiitollinen. Ilman liikkuvaa kuvaa olisin unohtanut ison osan keskusteluista ja tapahtumista. Onneksi nykyään voi kännyköilläkin kuvata videoita - peruskuvaamisen lisäksi.

    Itselleni tärkein väylä tallentaa elämää on kuitenkin kirjoittaminen monessa eri muodossa, myös perinteisen päiväkirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esmeralda hyvästä ja ajatuksia herättävästä vastauksesta!
      Se on totta, että enemmän vaalimme paperikuvia kuin digitaalista materiaalia. Paperikuvat ovat kuitenkin harvinaisempia, siinä varmasti syy. Digikuvia on helppo ja halpa ottaa, joten niiden arvostus jo siksikin ei ole niin korkealla. Nyt pitää minunkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja varmuuskopioida digikuvat.
      Teillä on hyvin taltioitu elämää - kaitafilmeillä, vhs-nauhoilla ja näillä digimuodossa. Vanhat kuvamateriaalit ovat kuin aarreaitta. Onneksi nykyään kännykätkin tarjoavat erinomaisen videokuvaamismahdollisuuden.
      Ja päiväkirjan pitäminen on edelleen yksi parhaita tallennusmuotoja!
      Kiitos vielä Esmeralda mielenkiintoisesta kommentistasi.
      Hyvää heinäkuuta!

      Poista
  10. Tallentamiseen liittyen olen pohtinut, että pitäisi hankkia pilvitilaa mihin puhelimesta saisi kaikki kuvat automaattisesti siirtymään. Ilmaiseksihan sitä myös saa, mutta se kyllä täyttyy varsin nopeasti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvipalvelut ovat loistavia tallentamiseen. Minäkin hankin ensin tilaa ilmaiseksi, mutta se tosiaan täyttyi nopsaan. Nyt minulla on monta gigaa pilvipalvelua, kk-hinta on kohtuullinen. Suosittelen.

      Poista
  11. Voi kunpa olisikin tallentanut, mutta en ole. Justiin siitä syystä, etten tykkää olla kuvattavana, enkä ottaa selfieitä, vaan viihdyn enemmän kameran takana ja kuvaan kaikkein mieluiten jotain luontojuttuja. Mutta justiin täsäs yhtenä päivänä vanhoja paperivalokuvia poikani synttäreitä varten kaivellessa mietin, että voi miten ihanaa, että on edes ne kuvat tallentuneet eletystä elämästä. Vilahdin muutamassa otoksessa itsekin, enkä kyllä olisi mitenkään muuten voinut muistaa, miltä sen ikäisenä näytin ja miltä koti tai piha näytti. Nyt kuvaan jotain makrokuvia sammaleesta, mistä ei kyllä ole iloa jälkipolville tuon taivaallista, vaikka se kuvaaminen itselleni tärkeä henkireikä onkin.

    Ajattelemisen arvoinen kirjoitus ja ihanat vaatteet sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kameran edessä oleminen ei minuakaan kiehdo, mutta blogin myötä siihen on jotenkin opppinut. Kameran takana minäkin viihdyn parhaiten. Minulla on todella vähän kuvia menneestä elämästäni, matkakuvia, juhlakuvia... mutta arjesta eikä kodista ole kuvia. Sinä kuvaat makrokuvia, minulla on myös tuttavapiirissäni makrokuvia, ne ovat hienoja kuvia ja niiden kuvien anti on siinä, että ne tuovat ottajalleen paljon iloa.
      Ihana Ingrid vaikutti näin tämänkin bloggaajan elämään :)
      Ja nuo vaatteet - tämän kesän lempiasu.
      Kiitos paljon Annukka ja mukavaa viikkoa!

      Poista
  12. Olen taas alkanut tekemään valokuvakirjoja 😊

    VastaaPoista
  13. Nykyään elämä tallentuu blogiin, instagramiin ja facebookiin. Ennen tilasin paljon valokuvia ja laiton ne albumeihin tai tein scrabbookkeja (olikohan ne edes sen nimisiä?!). Kuvien tilaaminen on jäänyt ja neljännen lapsen vauvakirjakin on surkea räpellys verrattuna isompiin sisaruksiinsa. Itse esiinnyn harvakseltaan kuvissa. Kuvien perusteella voisi luulla, että mies ja lapset reissaavat ja tekevät kaikenlaista. Viime aikoina olen yrittänyt itsekin olla kameran edessä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Professional Blog Designs by pipdig