Minun saaristoni - näin ison ja hienon otsikon alle aion kirjoittaa jo yli toistakymmentä vuotta jatkuneen kesäsaaristolaisuuteni. Saaristolaisuuteni alkoi siitä, kun tämä kaupunkilaistyttö kohtasi kipparin. Kipparin jo edesmenneillä vanhemmilla on ollut mökki saaristossa vuosikymmeniä ja kippari on pikkupojasta asti viettänyt kesänsä meren rannalla Rymättylässä. Saaristo, meri ja veneet ovat hänen elämäänsä.
Ja minä olin maakrapu, niin väärin ajattelin...
Edesmenneet isovanhempani äidin puolelta ovat asuneet saaristossa, Merimaskun saarella. Nykyään Merimasku on hyvien siltayhteyksien takana, mutta kun isovanhempani asuivat siellä, Turkuun piti matkata soutuveneillä, purjeveneillä ja matkustajalaivoilla.
 |
| Matkustajalaiva Merimasku liikennöi Turun, Merimaskun ja Rymättylän välillä. |
Vesien jäädyttyä kuljettiin hevosilla ja potkukelkoilla saariin. Merimaskun Kirkonsalmeen saatiin vuonna 1926 kapulalossi. Se oli ihmisvoimin huonosti liikuteltava, puusta tehty ja huonosti aallokossa kulkeva lossi.
Kun vuonna 1952 siirryttiin konekäyttöiseen ja metallirunkoiseen konelossiin, niin matkustajalaivaliikenne Merimaskusta ja Rymättylästä loppui. Ja linja-autoliikenne saarille alkoi. Konelossi oli käytössä aina vuoteen 1970 asti. Silloin rakennettiin Särkänsalmen silta, joka yhdisti Merimaskun ja Rymättylän Luonnonmaahan ja Naantaliin.
Minua on aina kiehtonut ja pelottanutkin entisaikojen saariston elämä. Äitini ja hänen kaksi vuotta vanhempi siskonsa kulkivat syksyisin ja keväisin koulumatkansa soutuveneellä. Siihen oli syynsä, venematka lyhensi pitkää koulumatkaa huomattavasti. Talvella ja rospuuttokeleillä joutuivatkin sitten kiertämään suksillä pidemmän reitin kouluun. Penäsin pienenä aina äitiäni kertomaan soutumatkoista kouluun ja sattumuksista venematkoilla. Minusta se oli niin jännittävää. Omaan kouluuni kaupungissa kun oli vain parin korttelin turvallinen matka.
 |
| Mennyttä maailmaa Ajolanrannassa |
Vain kerran siskokset joutuivat veden varaan, kun vene kaatui. Onneksi selvisivät. Silloin ei käytetty pelastusliivejä! Kun näitä pienten tyttöjen venematkoja tänään mietin, niin ovat ne olleet todella vaarallisia. On ollut tuulisia, sateisia, kylmiä ja aallokkoisia matkoja. Ja pieniä ovat olleet soutajat merellä.
Noina aikoina on tapahtunut paljon kuolemaan johtaneita lasten ja aikuistenkin onnettomuuksia saaristossa. Vanhemmilla oli paljon töitä, eikä ollut aikaa juosta joka hetki lasten perässä. Saivat siinä vanhemmat olla sydän syrjällään. Niin ihana kuin meri onkin, se osaa olla myös armoton.
 |
| En ole isovanhempieni kalastajamökkiä koskaan nähnyt ja nykyään se on jo purettu. Ajattelisin, että se oli paljon pienempi kuin tämä meidän saaren kalastajan talo. |
Isovanhempani muuttivat Merimaskusta Turkuun 40-luvulla paremman leivän toivossa. Äitini oli silloin yhdeksän- ja siskonsa 11-vuotias. Yksi isosetäni muutti Amerikkaan Minnesotan alueelle. Saariston kova elämä sai jäädä.
Mutta minä palasin saaristoon. En siis ihan maakrapu ole, juureni ovat saaristossa.
Rajakarin Tuula toivottaa kaikille turvallista kesää! Koskettava Myrskyluodon Maija, Kristian Meurmanin tulkintana päättäköön saaristotarinani.
Turun saaristo on upeaa ja todella näkemisen arvoista. Siellä menee koko kesä kun alkaa tutustua eri saariin.
VastaaPoistaTurun saaristossa on yli 20 000 saarta. Toki monet niistä ovat luonnonsatamia, joissa ei ole asutusta. Kesä kyllä menee nopsaan,jos alkaa tutustua saariin ja yhdessä kesässä ei montaa ehdi nähdä.
PoistaKiitos mietteistäsi, Melissa.
Upea saaristo, ja sinä tavallaan palasit juurillesi. Kuulostaa kyllä pelottavalta äitisi ja siskosi koulumatka veneellä, huh. Minä olen suurimman osan elämääni asunut meren äärellä.
VastaaPoistaTavallan palasin juurilleni. Tiesinhän minä isovanhempieni tarinan, mutta ei minua saaristo suuremmin kiinnostanut. Kunnes.
PoistaMinä kauhulla ajattelen tuota äidin ja siskonsa koulumatkaa, ennenvanhaan ei turvallisuutta niinkään ajateltu.
Jos asuu meren äärellä, niin ei mielikään tee muualla asua. Jos vain on tuohon mahdollisuus.
Kiitos Jael ja kaunista viikkoa Israeliin.
Kauniita saaristolaistunnelmia olet tallentanut. Meri on aina puhutellut minua, enemmän kuin järvimaisemat ja nyt nautinkin kun asun parinsadan metrin päässä rannasta ja näen meren päivittäin.
VastaaPoistaKiitos paljon Tuuli <3 Meri puhuttelee myös minua. Se on kiehtovampi kuin järvi. Sinä asut ihanalla paikalla mereen nähden. Meren rannalla on ihana kulkea.
PoistaMukavaa viikkoa Tuuli!
Ihana kertomus ja Turun saaristo on kyllä upea. Saaristo kiehtoo minua kovasti ja turkulaisena sitä tulee haaveiltua saaristoon muutosta tai omasta mökistä siellä :)
VastaaPoistaKiitos paljon Diina-Maria! Saaristotarinoita on ihana kertoa, ei niinkään itsestäni, vaikka nyt tuli juureni paljastettua. Mutta saaristo kätkee sisäänsä paljon tarinoita. Saaristo kiehtoo turkulaisia, meillä taitaa kaikilla olla jonkinlainen saaristogeeni.
PoistaIhanaa viikkoa sinulle <3
Voisin kuvitella, että saaristossa pääsee todellakin irti siitä kuuluisasta oravanpyörästä :)
VastaaPoistaTuo mitä sanot on niin totta. Saaristossa tosiaanpääsee irti oravanpyörästä. Paluumatkalla saariston rengastiellä kotiin ajaessa huomaan taas siirtyväni niihin arjen pyörityksiin.
PoistaKiitos Mira ja mukavaa viikkoa!
Upeat kuvat! Saaristossa on niin kaunista! On kyllä ollut melkoisen jännä koulutaival heillä aikoinaan..hui! Pääsimme juuri viikonloppuna ihastelemaan merimaisemia ja tuoksuttelemaan sitä raikasta merituulta, kyllä kelpasi:) Leppoisaa alkanutta viikkoa🥰🌞🌺
VastaaPoistaSaaristo lumoaa. Minä ihan näen silmissäni nuo pikkutytöt soutelemassa ja miten kiikkerä lienee ollut venekään. Kauhistuttaa. Ja sinäkin ole ollut merimaisemissa ja raikkaissa merituulissa, meren äärellä on hyvä olla. Kiitos Päivikki ja leppoisaa viikkoa <3
PoistaOi rakas Tuula ja miten tämä kolahti niin nyt sydämeen. Mummin hautajaisissa soi Myrskyluodon Maija, mummini saariston Sirkka. Isänsä merikapteeni ja heillä oli hurja määrä alivuokralaisia ja mummin kertomana elämä saaristossa vaikutti vilkkaalta, ihmisläheiseltä ja jännittävältä. <3 Niin ihana oli lukea tämä postaus.
VastaaPoistaSydämellistä uutta viikkoa saareen. <3
Otan osaa mummisi poismenoon. Kun olet kertonut mummistasi, niin mieleeni on piirtynyt kuva positiivisesta, viisaasta ja elämää ymmärtävästä ihmisestä. Ja mummisi hautajaisissa soi Myrskyluodon Maija, musiikista kauneimpia. Sinulla on myöskin tuo saaristogeeni -sukupolvien saatossa tullut. Mummi on kertonut sinulle saaristoelämästä, se on kesällä ollut varmasti vilkasta ja iloista ja ihmisläheistä. Mutta talvet saaristossa, ainakin saarilla, ovat olleet monellakin yksinäisiä ja pitkiä.
PoistaKiitos sinulle Tiia ihana kauniista kommentistasi.
Sinulle myös sydämellistä viikkoa, missä sitten kulkenetkin <3
Turha varmaan enää sanoakaan, mutta näistä postauksistasi tykkään erityisesti, vaikka entisen Tuulan lailla myönnän olevani ihan maakrapu. Koti-ikkunastani näen kyllä palasen muutaman kymmenen metrin päässä olevaa meren lahtea ja rannoilla haistelen meren ihanaa tuoksua, mutta silti meri on minulle yhä vähän arvoituksellinen elementti. Niin ja myrskyävää merta katselen mieluiten ihan tukevalla kalliolla seisten, järvi-Suomen kasvatti kun olen. Sellaista viisasta rispektiä sanoisin. Ehkäpä juuri siksi ihailen niin kovasti saaristo-aiheisia juttujasi. Ja sitäpaitsi Turun saaristo on kyllä ihan eri juttu kuin nämä Helsingin edustan vedet! Kiitos taas Tuulaseni ja ihania raikkaita kesäpäiviä Sinulle.
VastaaPoistaKivasti sanottu, entinen Tuula oli maakrapu, mutta se saaristolaisgeeni löytyi. Meren rannoilla on ihana kulkea, tuntea raikas merituuli iholla ja haistella meren tuoksua. Meri on todella arvoituksellinen elementti, sen myönnän. Se on toisena hetkenä lempeä ja kaunis. Ja toisena hetkenä meri voi raivota ja olla pelottava. Merta pitää kunnioittaa. Sinä olet järvi-Suomen kasvatti, tuhansien järvien maa tarjoaa upeita järviä. Meressä minua kiehtoo niiden päättymättömyys, voi matkustaa maailman ääriin merta pitkin.
PoistaTurun saaristo on kyllä upeaa, se käsittää yli 20 000 saarta. Siksi siitä niin suomalaiset kuin ulkomaalaiset niin pitävätkin. Satamissa on kiva kuulla ulkolaisten saaristoseikkailuista, jos naapurivene sattuu olemaan kaukaa tänne tullut.
Kiitos paljon Leena hienosta kommentistasi. Ja ihania kesäpäiviä myös Sinulle <3
Olipa mukava postaus. Edesmenneen tätini mies on kotoisin Merimaskusta. Heillä on mökki Merimaskussa. Aikuisiällä en ole mökillä vieraillut, mutta lapsuuden kesiin kuului vuosittainen Merimasku-reissu. Lossilla mentiin, mutta en tiedä, mistä kohtaa. Jännittävää se kuitenkin oli.
VastaaPoistaTätisi mies on kotoisin Merimaskusta, onpa kiva kuulla. Merimasku on ollut aikoinaan iso saari pikku saarineen. Ja Merimasku-reissu on ollut jokakesäinen kohteenne. Lossilla mentiin silloin ison meren yli. Se on ollut jännittävää. Minäkin sen muistan, vaikka minulla silloin vierailut saarilla olivatkin harvinaisia.
PoistaKiitos kivasta muistelosta. Aurinkoisia kesäpäiviä sinne <3
Oi, miten kauniita kuvia!
VastaaPoistaMinä olen ihan maakrapu vaikka meren äärellä viihdynkin. Olen yrittänyt houkutella miestäni veneen hankintaan, mutta hän ei ole toistaiseksi lämmennyt ajatukselle yhtään.
Kivaa viikkoa!
Maakrapu, joka viihtyy meren äärellä :) Meri lumoaa monet. Siinä on jotakin suurta ja kiehtovaa. Ja vene on sinulla mielessäsi, yleensä siitä taitavat miehet haaaveilla. Toivottavasti miehesi lämpenee ajatukselle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että merestä voi nauttia monin tavoin... ilman venettäkin.
PoistaKiitos rva Kepponen ja kauniita kesäpäiviä.
Kiitos inspiroivasta tarinasta! Omani kuuluisi näin: maalaistytöstä veneilijäksi... Uskon minullakin kuitenkin olevan geeniperimän myötä hinku veden äärelle ja seikkailunhalua isoäitini tapaan. Hän lähti nuorena naisena Hailuovosta, kuten hän sanoi, Helsinkiin piikomaan ja ajautui lopulta Hämeeseen maatilan emännäksi. Nuoruuden rakkauteni myötä minusta on tullut järviveneilyn rakastajatar. Meri tuntuu vähän pelottavalta, kun se on tuntemattomampi elementti. Samoksella se on kyllä toisin. Siellä meri on elämäni suola, ilo ja onni, jota voisin tuijottaa päivät pääksytysten.
VastaaPoistaEntisaikaan lasten elämä oli varsin toisenlaista kuin nykyaikana. Pärjättävä oli. Pienet soutamassa kouluun kasvatti varmasti sisua, joka toi elämään myös paljon hyvää.
Hyvää saaristoelämää Tuula! Terveiset kesäpäivän pitäjästä sateen ropinasta! Tuija
Maalaistytöstä veneilijäksi kuulostaa kivalta tarinalta. Isoäitisi on erilaisten kuvioitten kautta päätynyt Hämeeseen maatilan emännäksi, elämänpolut kuljettavat. Ymmärrän myös hyvin tuon rakkauden järviin ja järviveneilyyn, Suomi on tuhansien järvien maa.
PoistaMeri on arvoituksellisempi kuin järvi, vaikka järvilläkin tapahtuu.
Samos on sinun rakkautesi, siellä meri kimmeltää ja päivät ovat kauniita.
Olipa hienoa,kun toit tuohon pienten tyttöjen soutamiseen toisen kulman, tuon sisua kasvattavan kulman. Se on totta, mitä sanoit, tytöistä tuli sisukkaita. Itse olen vain aina kauhistellut tuota soutamistarinaa, sillä tiedän meren vaarallisuuden.
Lämmin kiitos Tuija hienosta kommentistasi.
Kauniita kesäpäiviä sinulle <3
Ihana tarina sinun saaristolaisjuuristasi! Kyllä minä uskon myös, että sieltä geeneistä ne tietyt mieltymykset periytyvät. Merenrannasta pidän itsekin vaikka myös järvenrannalla viihdyn. Meressä on erilaista voimaa ja se luo myös aina kaukokaipuuta.
VastaaPoistaSaaristossa elämä on ollut kovaa. Nykyään ei kukaan päästäisi lapsiaan soutelemaan kouluun merellä mutta aiemmin
tuo on ollut ihan normaalia. Ehkä myös lapset olivat vastuullisempia ja aikuistuivat nuorimpina.
Hyvää loppuviikkoa ja kauniita merimaisemia Tuula <3
Täällä saaristossa ja mökillä minä usein mietin tuota saaristolaisuuttani. Tosin mietin myös, miten vaikeaa ja hankalaa elämä oli tuolloin. Ruoka kovan työn takana ja elämä kovaa ja vaarallista.
PoistaNiinpä, maailma on muuttunut valtavasti, niinkuin sanot että pieniä ei nykyään päästettäisi soutelemaan kouluun. Eivät vanhemmat silloin olleet vastuuttomampia, mutta silloin oli vain pakko tehdä niin. Ei ollut koulukuljetuksia ja vanhempien piti tehdä töitä.
Minä ajattelen myös, että lapsista kasvoi vastuullisempia ja he aikuistuivat aikaisin.
Kiitos Marjo hyvästä kommentistasi.
Hyvää heinäkuuta sinulle <3