Saaristo kiehtoo. Ja vaikka meillä on kesämökki saarella, niin muutakin saaristoa pitää aika ajoin lähteä katsomaan. Nyt teimme ensimmäisen kerran retken yhteysaluksella. Yhteysalus Eivor lähtee Nauvon Pärnäisten satamasta ja alus pysähtyy Nötön, Aspöön ja Jurmon satamissa. M/S Eivorin päätepisteenä on Suomen eteläisin asuttu saari, Utö. Utön saarella asuu vakituisesti alle viisikymmentä asukasta, mutta kesäaikaan väkimäärä moninkertaistuu.
Matka Utööseen pysähdyksineen kesti noin neljä tuntia. Tässä linkki yhteysalus M/S Eivoriin - klik.
Saarelle voi jäädä yöksi hotelliin - Utön varuskunnan rakennus toimii nykyään hotellina... ja pienempiäkin majapaikkoja saarelta löytyy. Tai palata yhteysaluksella takaisin saman päivän aikana. Silloin saarella ehtii kierrellä kolmisen tuntia. Näin me teimme.
Tämä oli kolmas käyntini Utön saarella, mutta en kertaakaan aikaisemmin ollut käynyt sen kuuluisassa majakassa. Todella tärkeässä majakassa, kun entisajan merenkulkua ajattelee. Utön saarelle ja saaristomerelle tullaan karikkorivien välistä. Se on ahdas portti. ”Portin” ahtaudesta kertovat kymmenet kenties sadat haaksirikot Utön vesillä.
Hanna Kovanen, joka on Hannas Horisont B&B - yrityksen pitäjä Utöllä, toimii myös oppaana saarella. Hänen sukuaan on monen sukupolven ajan asunut Utön saarella.
Utön majakassa hän kertoi monista havereista Utön vesillä. Utöllä onkin joskus ollut maine laivojen hautausmaana. Se oli aikaa ennen nykyisiä navigointivälineitä. Hanna kertoi isovanhempiensa joutuneen melkein vuosittain lähtemään raivoavalle merelle auttamaan tuntemattomia haveristeja.
Nykypäivän suurin laivaonnettomuus näillä pohjoisen vesillä tapahtui noin 50 kilometrin päässä Utön eteläpuolella. Estonia-laiva oli 28.9.1994 matkalla reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Estonian keulavisiiri rikkoontui kovassa merenkäynnissä ja laiva vajosi nopeasti meren syvyyksiin syysmyrkyssä keskellä yötä. Se ei ollut haaksirikko.
Hanna kertoi, että silloin oli musta yö, myrksy pauhasi, aallot olivat korkeita ja vettä satoi solkenaan. Estonian onnettomuuden uhreista osa tuotiin helikoptereissa Utön rannikkolinnakkeeseen - Utössä oli silloin vielä varuskunta. Osa onnettomuuden uhreistä vietiin Turkuun tai Tukholmaan. Utöseen haettiin myös helikoptereilla Turusta sairaanhoitohenkilökuntaa. Helikoptereita lensi saaren yllä koko yön, mutta kun aamu valkeni, niin helikopterit eivät lentäneet, eikä ihmisiä enää tuotu saareen. Ihmisiä ei löydetty, he olivat hukkuneet.
Nykyään varuskunnan tiloissa toimii Merihotelli Utö. |
Aiheeni meni kovin surulliseksi, mutta Hanna Kovanen kertoi niin mielenkiintoisesti näistä saaren vesien järkyttävistä tapahtumista, että ne nousivat väkisinkin Utön käynnin pääosaan.
Kaivoin esiin vielä tällaisia lukuja: Estonia-aluksessa oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 hukkui ja 137 pelastui. Estonian onnettomuudessa suhteessa laivan matkustajamäärään menehtyi enemmän ihmisiä kuin Titancin uppoamisessa vuonna 1912. Estonian hukkumisprosentti oli 86 ja Titanicin 68.
Mutta olisin voinut ottaa toisenkin näkökulman tähän karun kauniiseen, mielenkiintoiseen saareen. Utön saari on uskomaton lintusaari ja lintubongaajien paratiisi. Äärimmäisenä ulkosaarena Utö houkuttelee merta ylittäviä muutttolintuja ja myös Suomeen saapuvia lintuharvinaisuuksia.
Opas Hanna kertoo näin: "Eipä tiennyt kettusirkku, minkä hälinän se aiheutti, kun leijaili maahan Utön saaren kamaralle joulukuussa 2012. Yhtäkkiä saaren kaikki majoituspaikat täyttyivät. Jo ensimmäisenä päivänä yli sata lintubongaajaa tuli bongaamaan linnun. Lajia oli nähty Euroopassa vain kahdesti aikaisemmin".
Uskomaton saari!
Terveisin,
** Tuula
Hienoja kuvia. Ai niin se Estonian onnettomuus...kauhea juttu!
VastaaPoistaUtö herätti Estonian muistoja. Se oli rankka tapahtuma näillä merialueilla.
PoistaKiitos Satu ja hyvää viikonloppua!
Uskomaton todella! Tunnelma välittyy hienosti kauniista kuvistasi!
VastaaPoistaKiitos paljon Jenna kauniista sanoistasi. Hain mielessäni otsikkoa tälle tarinalle ja pohdin niitä Hanna-oppaan kertomia uskomattomia tarinoita Siinä se oli - uskomaton Utö.
PoistaHyvää viikonloppua!
Hanna on ihana opas jota voisi kuunnella loputtomiin. Pääsin muutama vuosi sitten käumään myös majakan linssihuoneessa.
VastaaPoistaSinä olet kuullut Hannan tarinoita. Ne ovat suurenmoisia. Hanna tuntee Utön ihmiset ja historian ja hän osaa pukea tapahtumat sanoiksi.
PoistaNyt ei linssihuoneeseen päässyt. Olisi ollut mielenkiintoista päässä käymään siellä huipulla. Nyt Hanna kertoi näitä Utön riipaisevia ja välillä iloisiakin tapahtumia kirkkokerroksessa.
Kiitos Kimmo kivasta kommentista ja hyvää viikonloppua!
Upea paikka ja kuvat!
VastaaPoistaMuistan edelleen, kuinka kuuntelimme silloisella työpaikallani järkkyttyneinä uutisia Estonian uppoamisesta.
ihmiset muistavat, missä olivat, kun kuulivat tästä onnettomuudesta. Estonian tapahtuma kuuluu näihin suuriin elämää pysäyttäneisiin uutisiin.
PoistaKiitos Sussi kommenteista ja hyvää viikonloppua!
Estonian onnettomuus oli järkyttävä tragedia, joka ei koskaan unohdu.
VastaaPoistaHienoja kuvia ja kerrontaa! Utö on kohde, minne toivon vielä joku päivä pääseväni omalla paatillamme :)
Hih, eipä olisi kettusirkku ehkä lennähtänyt Utöseen, jos olisi tiennyt mikä häly siitä aiheutuukaan ;)
Olet niin oikeassa Ansku! Ja nousee herkästi mieleen, kun asiasta muistutetaan.
PoistaJonain päivänä te suuntaatte paatillanne Utööseen, tiedänpä sen melkein.
Pikkuinen kettusirkku aiheutti kyllä aikamoisen sirkuksen Utössä. Lintubongaajat ovat mainiota joukkoa :)
Kiitos paljon Ansku kivasta kommentista ja ihanaa viikonloppua!
Aivan upean näköinen saari ja ihastuttava majakka. Estonian uppoaminen on edelleen minunkin muistissani, surullista.
VastaaPoistaSaari on kaunis. Upea omalla karulla tavallaan. Tuon majakan väritys on tarkalleen harkittu näkyvyyden takia... pohjoiseen näkyy paremmin valkoinen väri.
PoistaEstonia on jättänyt meistä moniin muistijäljen.
Kiitos Outi <3 ja hyvää viikonloppua!
Ihania uvia,kaunista on ja varmasti saarelle mahtuu mielenkiintosia tarinoita, tosin surullinen toki tuo Estonian onnettomuus.
VastaaPoistaKiitos paljon Maiccu! Mielenkiintoinen saari monellakin tapaa. Kaukana kaikesta. Ja asukkaat ovat nähneet monenlaista - surullisia ja iloisia asioita. Turistit ja lintubongaajat rakastavat saarta.
PoistaIhanaa viikonloppua sinulle <3
Ihana paikka - ihania kuvia. Estonia onnettomuus oli niin surullinen ..!
VastaaPoistaKiitos Anne! Nämä ulkosaariston saaret ovat kiehtovia. Siellä aikakin tuntuu pysähtyvän. Estonian onnettomuus tuo tummaa lisäväriä saarelle, se onnettomuus on kuitenkin niin lähellä. Surullinen tapaus.
PoistaHyvää viikonloppua sinulle <3
Kauniita kuvia! En ole koskaan käynyt Utössä, mutta mieheni suoritti asepalveluksensa siellä, joten hänelle se on aikakin tuttu paikka. Tuosta Estoniasn onnettomuudesta muista aina entisen työkaverini Amin, joka oli kotoisin sieltä ja hän lähtikin silloin Estonian onnettomuusyönä Maarianhaminasta lääkärin kanssa paikalle auttamaan hädässä olevia. Myös työpaikallani Maarianhaminassa oli pedattu valmiiksi petejä mahdollisesti apua tarvitseville, mutta en tiedä tuliko haavoittuneita loppujen lopuksi sinne.
VastaaPoistaNyt tuli ensimmäinen vastaan, joka on suorittanut asepalveluksensa Utössä, sinun miehesi. On se ollut eristyksessä oleva paikka nuorille miehille. Estonian onnettomuuden uhreja oli auttamassa myös varuskunnan nuoria miehiä. Aikamoisia kokemuksia heille.
PoistaUtööseen odotettiin lisää apua tarvitsevia, mutta heitä ei enää tullut. Työkaverisi Ami varmasti muistaa ikuisesti nuo tapahtumat. Valmiutta oli näköjään hoitaa apua tarvitsevia monessa paikassa, mutta liian moni hukkui. Olosuhteet olivat hirvittävät; musta yö, kova myrsky, korkeat aallot, vesisade, kylmyys...
Kiitos paljon Kristiina mielenkiintoisesta kommentista! Hyvää viikonloppua!
Oi ihana ja kaunis Utö! Veneilimme sinne jokunen vuosi sitten päiväreissulle, se oli mukava ja muistorikas reissu. Karmeita tapahtumia menneisyydestä, meri on kaikessa kauneudessaan myös niin arvaamaton..
VastaaPoistaSe on mielenkiintoista, miten jokainen ulkosaariston saari on omalla tavallaan kaunis ja mielenkiintoinen. Tiedät nuo Utön ihanat tunnelmat.
PoistaNuo menneisyyden tapahtumat ovat niin traagisia. Hienosti sanot: meri on kaikessa kauneudessaan myös niin arvaamaton...
Kiitos paljon Teija kommentistasi ja mukavaa viikonloppua!
Kauniita kuvia! Kerran olen ollut mieheni mukana Utossa. Silloin ei saari näyttänyt parastaan, meri kuohusi. Kipparin turvissa tuokin reissu onnistui. Täytyykin kysäistä jospa pääsisi uudelle reissulle! :)
VastaaPoistaKiitos paljon Kaisa! Ilmoista riippuu paljon, millaiset tunnelmat joku saari jättää tai paikka jättää. Ja huonoilla keleillä voi jäädä mieleen ne pelottavat tunnelmat. Ulkosaaristossa huonot kelit tuntuvat vielä hurjemmilla kuin muualla. Jos uudelle reissulle Utööseen lähdette, niin kauniita päiviä toivon teille.
PoistaHyvää viikonloppua <3
Voi mitä ihania kuvia! Olisikin mielenkiintoista käydä Utössa. Muistan tuon Estonian onnettomuuden erittäin hyvin, katselin kotona telkkarista uutisia ohimennen ja kun tätä onnettomuutta kerrottiin niin en millään voinut uskoa, että se oi sattunut Suomessa, niin surullista 😢
VastaaPoistaKiitos paljon Anu! Minä myös katselin kotona televisiota, kun tästä onnettomuudesta kerrottiin. Sama tunne minulla, tuntui uskomattomalta, että meidän vesillämme oli tapahtunut jotain näin traagista. Ne kuvat merestä ja peladtuslautoista porautuivat muistiini. Todella surullinen tapahtuma.
PoistaHyvää viikonloppua sinulle <3
Kiitos virtuaalimatkasta Utön saarelle. Niin surullinen oli se Estonian hukkuminen silloin ,,,Ensimmäinen kuvasi on kuin postikortti:)
VastaaPoistaKiitos Jael! Olipa kiva kun tulit mukaan Utön saarelle :)
PoistaEstonia satuttaa vieläkin, tuolla saarella se tuli taas muistikuviin. Niin surullinen tapahtuma. Sen jälkeen korjattiin monien laivojen keulavisiirit.
Tuo punainen pikkumökki oikein kutsui kuvaamaan. Kiitos :)
Hyvää viikonloppua sinulle <3
Kiitos paljon Satu! Järkyttävä onnettomuus - joka kosketti niin Ruotsia, Viroa ja Suomea. Rannikkokaupungeissa tuo tapaus oli varmasti jotenkin kouriintuntuvaa.
VastaaPoistaPikkuinen lintu oli aikamoinen tähti :)
Hyvää viikonloppua!
Hienoja kuvia olet ottanut. Jurmo on minulle vähäsen tuttu. Joskus aikoja sitten teimme pienen retken noilla pikkusaarilla ja käytiin jopa Mariahaminassa ja yövyimme jossakin noissa pikku saareissa. En vain muista niiden nimiä.
VastaaPoistaUlkosaaristossa olet sinäkin retkeillyt. Kiva kuulla. Jurmo on minullekin tuttu paikka, jännittävä saari kivikkoisine rantoineen. Saaristo jättää muiston mieleen.
PoistaKiitos kivasta kommentista, Tuija ja hyvää viikonloppua!
Todella kauniita kuvia! Suomen saaristo on minulle ihan outo, kerran olen Ahvenanmaalla käynyt. Samoin veneily, en ole koskaan harrastanut sitä. Kiitos siis näistä ihanista kuvista. Estonian uppoaminen oli tosi surullinen tapaus.
VastaaPoistaKiitos paljon Eeviregina! En tiedä, missä asut, nähtävästi sisä-Suomessa. Ymmärrän hyvin, jos meri ei ole läsnä elämässä eikä saaristo, niin oudoksi se jää. Ei sitä kaipaa, kun ei ole koskaan tottunutkaan siihen. Mutta iloinen olet, että saaristokuviani katselet. Ne tuovat merituulahduksen :)
PoistaSe tuli taas niin lähelle tuolla Utössä, kun opas kertoi niistä yön tapahtumista. Se oli traaginen tapahtuma.
Kiitos paljon kivasta kommentistasi ja hyvää viikonloppua <3
Asun Kokkolan lähellä, siis ihan meren rannalla! Meillä ei ole kuitenkaan mökkiä tai venettä, joten ranta- ja vesielämä on jäänyt oudoksi.
VastaaPoistaOn aina mukavaa kuulla, missä bloggaajakollegat asuvat. Kyllä Turussakin riittää ihmisiä, joille merieläimä on vierasta. Joku muu alue vetää enemmän puoleensa. Ja Suomi on erilaisine luontoelämyksineen upea maa.
PoistaKiitos Eeviregina ja hyvää sunnuntaita!
Ai että, Utö näyttää ihanalta, paikalta joka varmasti veisi minunkin sydämeni. Vaikka olen Järvi-Suomen kasvatti ja tätäkin Saimaan rannalla naputtelen, jostain syystä aina kesäisin tulee kaipuu merelle. Tänä kesänä kaipuuta lievitti Hanko ja erityisesti upea, upea Bengtskär, josta kirjoitinkin blogiini. Onko Bengtskär jo sinulle tuttu?
VastaaPoistahttps://maailmanaarella.com/2016/07/31/bengtskarin-majakalla/
Kiitos Heidi! Anteeksi myöhästynyt vastaus.
PoistaYmmärrän tuo kaipuun merelle. Sinä olet sielultasi matkaaja ja meri on päättymätön tie.
Kävinkin jo katsomassa Bengtskärin blogikirjoitustasi. Ja nyt pitää tunnustaa, että Bengtskärissä en ole koskaan käynyt. Sinne pitää mennä jossakin vaiheessa.
Kiitos Heidi ja ihanaa elokuuta!
Utö näyttää niin upealta paikalta, että siellä haluan ehdottomasti käydä joskus. Nyt on otettu vasta haltuun Saariston Rengastietä mutta ehkä Marjo matka jo ensi kesänä ulottuisi tänne saakka. Minullekin tulee tästä mieleen Bengtskär ja sen majakka. Tosin Bengtskär on paljon pienempi paikka. Itse olen käynyt siellä parikin kertaa ja mieli tekisi taas mennä. Tästä voit kurkata minun postauksen Bengtskärin reissusta http://styleheaven-marjorie.blogspot.fi/2013/08/59-434-n-22-301-e.html
VastaaPoistaKiva kun tulit käymään Utön saarelle. Kyllä sinä olet ollut entisessä elämässäsi saaristolainen tai sitten sinulla on saaristolaisgeeni. Jokainen saari saaristossa erilainen erilaisine historioineen ja Utö tarjoaa ihan oman tarinansa. Sen asema eteläisimpänä asutettuna saarena kivikkojen takana on tuonut sille oman jännittävän historiansa.
PoistaJa kävin lukemassa hienon Bengtskärin postauksesi. Kyllä minäkin sinne vielä joskus...