Elämän raidat ovat kirkkaita ja tummia. Meillä oli samana päivänä iloa ja surua. Mieheni pojanpoika täytti vuosia. Ja mieheni äiti nukkui ikiuneen.
Ajattelin ensin, että en kirjoita tästä surullisesta aiheesta tänne mitään, mutta ajatusmaailmani on muuttunut asiaa käsitellessäni.
Leila-mamma ehti täyttää 87 vuotta juuri ennen kuolemaansa. Hän oli sinnikäs pieni nainen, joka ei valitellut, vaikka elämä välillä kovasti kohtelikin.
Vuonna 1989 Leila-mamma oli miehensä kanssa pahassa autokolarissa. He olivat molemmat onnettomuuden jälkeen pitkään teho-osastolla. Molempien elämä muuttui ratkaisevasti. Kolarin vuoksi Leila-mamman selkää ja lonkkaa jouduttiin leikkaamaan useaan kerran. Ja jo edesmennyt Kaarlo-pappa menetti onnettomuudessa toisen jalkansa. Elämä kuitenkin jatkui Leila-mammalla rollaattorin kanssa. Ja Leilan sinnikkyydestä kertoo sekin, että hän teki muutaman ulkomaan matkankin rollaattori kumppaninaan. Muutama vuosi sitten Leila-mammalta leikattiin toinen jalka polven yläpuolelta poikki, kolarista johtuen sekin. Elämän kuviot pienenivät oleellisesti.
Vähän aikaisemmin Leila-mamma oli jo muuttanut palvelutaloon.
Mutta Leila-mamma säilytti kuitenkin positiivisuutensa ja hyväntuulisuutensa. Muisti huononi vuosien varrella, mutta laulujen sanoja hän ei koskaan unohtanut. Miten monta kertaa kurkkasinkaan Leilan huoneeseen, jossa oli 'laulukonsertti' meneillään. Sisään astuttuani yhdessä sitten jatkoimme laulamista. Palvelutalossa muutamalle hoitajallekin Leila-mamma oli opettanut laulun sanoja. Hoitajat ovatkin kertoneet, että harva asukas heillä yksinään on laulanut. Heistä oli mukavaa, kun Leilan huoneesta kuului laulua.
Viimeiset viikot olivat Leila-mammalle rankkoja, hänellä oli päällä infektiokierre ja parikin keuhkokuumetta, ja häntä kuljetettiiin sairaalan ja palvelutalon välillä. Lopulta Leilan voimat uupuivat.
Tarinaan, jota minun ei pitänyt täällä kertoa, johdatti blogystäväni Ladyofthemess 'in instagram-haaste, jossa hän pyysi minua valitsemaan 3 lempikuvaani omalta instatililtäni. Kuvani valitsin ajatuksella - rakkaudesta saaristoon. Samalla muistelin Leila-mammaa, joka myös rakasti saaristoa ja saariston lintuja. Leila ei enää moneen vuoteen ole päässyt saarimökillä käymään. Mutta nyt jo minusta tuntuu siltä, että tulevina kesinä Leila-mamma on mukana saarella - meren kimalluksessa, saaren puissa, kallioilla, lintujen laulussa…
Palvelutalon hoitajat sanoivat niin hellästi ja kauniisti, että nyt meidän laululintusemme ei enää laula täällä; Leila laulaa siellä jossakin, missä hänen on nyt hyvä olla.
Aurinko laskee,
jo pitenee varjot.
Poissa on ystävä kallehin...
Näkemiin Laululintu, hyvää matkaa.
Ihan itku pääsi kun luin tekstisi. Kauniisti kirjoitettu ja kauniit kuvat. Niin monen vanhuksen 'tutusta' lopusta huolimatta Leilalla taisi olla kuitenkin hyvä elämä.
VastaaPoistaOsanottoni ja Voimia!
Kiitos paljon Satu! Leila osasi olla kiitollinen pienistä asioista. Olen jostakin lukenut hienon lauseen, että kiitollisuus on lyhin tie onnellisuuteen. Leilassa se lause konkretisoitui. Isoista vastoinkäymisistä ja liikkumisrajoittuneisuudesta huolimatta hän osasi iloita pienistä asioista. Hieno taito!
PoistaOih, otan osaa suruunne <3 Tuo lopussa oleva laulua saa aina kyyneleet silmiini. Ihania kuvia! Voimia teille, sinulle ja miehellesi <3
VastaaPoistaKiitos paljon Jaana! Minulla alkoi heti Leilan kuoleman jälkeen soida päässäni tuo kaunis Rydmanin laulu. Laulun sanat ovat niin koskettavat. Ehkä se Leilan laulaminen tarttui minuun :)
PoistaKiitos osanotosta!
Osanotto. Niin kauniisti kirjoitat <3.
VastaaPoistaTuota instakollaasiasi jo ihailin. Kauniit sinisen sävyt ja mitä ihanimmat aiheet Suomen kesästä.
Kiitos paljon osanotosta, Katja!
PoistaSaaristo tarjoaa ihania hetkiä, ihania tunnelmia, ihania värejä. Tähän kohtaan oli hyvä muistella Suomen kesää.
Lämpöisin osanottoni. Niin kaunis ja koskettava teksti ja kuvat. Laululintusen siivet ovat olleet vahvat, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Olkoon laulunsa lempeitä ja valoisia myös kaarisillalla. Voimia suruunne♥
VastaaPoistaKiitos Hannah niin kauniista sanoistasi. Sinä osaat pukea tuon hienosti sanoiksi - laululintusen siivet ovat olleet vahvat, vastoinkäymisistä huolimatta. Saatan melkein mielessäni kuulla Leila-mamman taas laulavan; ehkä hän jo laulelee siellä kaarisillalla.
PoistaKiitos osanotostasi <3
Kyyneleet silmissä täälläkin, niin kauniisti kirjoitit. Lämmin osanotto ❤ Leila-mamman elämänasenne on ollut upea. Siitä olisi varmasti meillä kaikilla opittavaa.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi, Anu! Niinkuin sanot, Leila-mamman elämänasenne on ollut upea ja esimerkillinen. Hän todella osasi iloita pienistä asioista: jäätelö oli Leilan suurta herkkua, ja hän oli aina kiitollinen, kun hänelle vietiin jäätelöä. Itse sitä kun ei pystynyt mistään hakemaan.
PoistaOsanottoni.
VastaaPoistaIhana kirjoitus ♡
Toisilla ihmisillä positiivisuutta ja sitkeyttä riittää, vastoinkäymisistä huolimatta. Pitää ottaa itsekin oppia.
Kiitos paljon Rouva Kivitikka! Olen iloinen, että kirjoititin tämän tarinan Leila-mammasta, vaikka ensin en ajatellutkaan niin tehdä. Tämä olkoon pieni kunnianosoitukseni Leilalle, upealle naiselle, joka jaksoi olla positiivinen, vaikka elämisen puitteet olivat kovin rajoitetut.
PoistaOtan osaa suruunne! Kaunis tekstisi liikutti kyyneliin. Tuija
VastaaPoistaKiitos paljon Tuija kauniista sanoistasi ja osanotostasi!
PoistaNiin kaunista - kaikki.
VastaaPoistaKiitos paljon, Anne <3
PoistaLämmin osanottoni.
VastaaPoistaKiitos paljon, Susanna <3
PoistaVoimia. Kauniisti olit saanut puettua ajatuksesi/tunteesi sanoiksi!
VastaaPoistaKaunis kiitokseni Sinulle sanoistasi ja osanotostasi.
PoistaVoi miten kauniisti kirjoitit rakkaasta ihmisestä. Otan osaa teidän suruunne <3
VastaaPoistaKaunis kiitos sinulle Outi sanoistasi ja osanotostasi <3
PoistaHei Tuula, kirjoitit niin kauniisti Leila mammasta...ihana mamma <3
VastaaPoistaHaleja ja tsemppejä sulle arkeen ja elämään <3
Hei Sari, kiva nähdä sinut täällä.
PoistaIhana Leila-mamma ansaitsi tämän pienen kirjoituksen.
Kiitos sinulle Sari osanotostasi ja kauniista sanoistasi <3
Osanottoni! Hän on ollut kyllä samantyylinen mammu, kuin mitä meidänkin oli. Hän nukkui viime toukokuussa pois. Aina oli laulu herkässä. Välistä sitä muistelee itse hymy huulilla. Uskon, että myös Leila-mumman laulut saavat hymyn teille monesti huulille. Yhdyn kyllä sinun valintaan kauneimmista kuvistasi, tuo joutsenkin on aivan upea!
VastaaPoistaIhanat, kauniit sanat sinulta! Kiitos paljon Aikku! Samantyyliset laulavat mammut meillä. Tänä aamuna, kun heräsin, niin minulla soi päässäni Leila-valssi - Leila, Leila, Leila lempiystäväin. Leilaa aina hymyilytti, kun hän lauloi omasta nimestään tehtyä laulua. Ja tänä aamuna minäkin hymyilin hyräillessäni tuota.
PoistaKiitos vielä sanoistasi kuvakollaasiin. Tuo joutsen lipui viime kesänä saaren ohi noin upeana. Ajattelin silloin, että siinä on ylpeä ja suojelunhaluinen isä. Joutsenpuoliso kun ui kauempana kolmen pikkuisen joutsenen kanssa kanssa.
Hyvää viikonloppua, Aikku!
Niin kaunis muistokirjoitus, lämmin osanottoni. Laululintu pääsee nyt lentämään ilman kipuja ja tuskaa, hyvää matkaa mammallenne <3 Nuo kuvat mökkimaisemistanne ovat kerrassaan upeita, kesää on jo kova ikävä. Tultiin eilen tänne mökille ja iloksemme huomattiin, että veneväylällä välkehtii taas vesi. Kovaa vauhtia ollaan menossa kohti valoa ja kevättä.
VastaaPoistaAuringonsäteitä viikonloppuun!
Kiitos paljon Teija-ystäväni! Laululinnuksi alkoivat Leilaa kutsua palvelutalon hoitajat. Kauniin ja niin sopivan lempinimen Leila-mammalle antoivat. Laululintu matkaa jossakin, ehkä on jo siellä kaarisillalla laulamassa. Melkein kuulin Leilan laulavan, kun aamulla herätessäni Leila-valssi soi mielessäni.
PoistaTe olette mökillä, voi ihanaa! Me emme ole päässeet saarimökillä käymään tänä talvena. Syksy oli pitkä ja leuto. Ja kylmäkausi tosi lyhyt. Ei tehnyt jäätä kantavaksi. Mutta kevättä ja valoa kohti mennään, aika kuluu niin nopeasti.
Kiitos auringonsäteistä. Niitä toivotan myös sinne meren rannalle!
Kauniita muistoja ja kerroit niistä koskettavasti. Osanottoni.
VastaaPoista"Mukana meren kimalluksessa, saaren puissa, kallioilla, lintujen laulussa"...niissä Leila-mamma kulkenee mukananne.
Hyvää matkaa mammalle ja teille voimia!
Kiitos Marjatta-ystäväni!
PoistaLaululinnun siivet olivat vahvat, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ne kantoivat. Mamma matkaa nyt siellä jossakin, ehkä on jo kaarisillalla. Melkein kuulen hänen laulavan.
Ja voimia myös teidän perheelle. Elämä kutoo erilaisia kuvioita!
Osanotto suruun <3 Oma mammani nukkui kaksi vuotta sitten maaliskuussa pois ja oli Leilamamman kaltainen; muisti heikko, mutta muisti laulun sanat. Oli myös aika vahva tervaskanto, mutta sitten melkein 91 vuoden iässä voimat vain ehtyivät keuhkokuumeen saavuttua.
VastaaPoistaRakas ystäväni sanoi silloin minulle, että aika rakentaa muistoista lohdutuksen, se oli niin kauniisti sanottu, että kannan sitä aina mukanani. Nyt annan ne viisaat sanat sinulle lohduksi suruun <3
Kiitos paljon Jonna! Laulavat isomammat ovat ihastuttavia. Heistä jää jo laulujenkin kautta niin hienot muistot.
PoistaAnnoit minulle hienot sanat lohdutukseksi "Aika rakentaa muistoista lohdutuksen". Kiitos, tulen kantamaan myös tuota lausetta mukanani.
Lämmin osanotto suruun <3 Minun tätini nukkui pois tällä viikolla 68v iässä, kaipaus on suuri mutta onneksi mieliin tulvahtelee ihania muistoja vuosien varrelta <3 Hyvää viikonloppua :)
VastaaPoistaKiitos paljon, Elina! Sinun tätisi oli kovin nuori, lämmin osanottoni. Muistoja tulvahtelee myös täällä mieleen. Ja kun sukulaiset ja ystävät ovat soitelleet, niin siinä on käyty monenlaisia muistoja Leila-mamman matkan varrelta. Muistot ovat kultaa <3
PoistaHyvää viikonloppua!
Lämmin osanottoni <3. Kirjoitit niin kauniisti, että ihan tuli kyynel silmään. Kuvaiusi perusteella Leila oli ihminen jollaisen minäkin olisin halunnut tuntea.
VastaaPoistaKiitos paljon Katinka-ystäväni! Päällimmäisenä minulla on Leila-mammasta mielessä positiivisuus ja kiitollisuus. Hän osasi olla pienistä asioista kiitollinen. Olisit pitänyt Leilasta. Palvelutalossa yksi hoitaja sanoi, että hänellä on aina Leilalla paikka sydämessä.
PoistaMinä täällä pakahdun näihin kauniisiin sanoihin ja toivotuksiin. Kyyneleitä pyyhin.
Hyvää viikonloppua!
Voimia suruunne♥ Isäni täyttä huhtikuussa 86 vuotta♥
VastaaPoistaKiitos paljon osanotosta, Irmastiina!
PoistaIsäsi on jo korkeassa iässä. Vie hänelle terveiseni ja myöhäiset onnittelut!
Hyvää viikonloppua!
Lämmin osanottoni ♥ Niin kaunis ja koskettava muistokirjoitus ihanan iloisesta Leila-mammasta, että kyyneleitä täällä pyyhin poskiltani ja katselen upeita kuviasi.
VastaaPoistaTässä vielä lyhyt ote Jenni Vartiaisen laulusta Suru on kunniavieras:
"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoo se maahan, on multaa.
Näet sen silti kukkana aina,
muistot on kalleinta kultaa."
Voimia ja valonpisaroita päiviinne ♥
Kiitos Ansku-ystäväni kauniista sanoistasi ja osanotosta <3
PoistaEn tuntenut tuota Jenni Vartiaisen laulua ennestään. Kaunis ja liikuttava laulu. Niin sopiva tähän tilanteeseen. Muistot on kalleinta kultaa.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
Nyt kastui silmät, kirjoit niin kauniita. Leila oli selvästi sydämellinen ja reipas ihminen. <3 Lämpöisiä ajatuksia Tuula <3
VastaaPoistaKiitos paljon Tiia <3 Oikeat sanat sanoit, sitä Leila oli reipas ja sydämellinen. Nyt kun olemme vielä monen sukulaisen kanssa jutelleet, niin nuo sanat olivat usean ajatuksissa.
PoistaHyvää laskiaissunnuntaita!
Lämmin osanottoni Tuula<3
VastaaPoistaKyllä tuli kyyneleet silmiini tätä lukiessan, ja niin kauniita kuvia saaristosta, kyllä varmasti Leila on aina mukanasi siellä veden välkkeessä.
Hän kuulostaa olleen juuri sellainen, jonka lasi oli aina puoleksi täynnä.
Kiitos paljon Anne! Leila tulee olemaan mukana saariston aalloissa ja veden välkkeessä. Hän ja miehensä alkujaan hankkivat tuon saaripaikan, joten se oli rakas paikka hänelle.
PoistaKaikista vastoinkäymisistä huolimatta Leilan lasi oli puoliksi täynnä. Positiivinen nainen!
Hyvää laskiaissunnuntaita!
Otan osaa<3 Leila oli mitä ilmeisemmin valonkantajaihminen, joka toi iloa muiden elämään. Hämmäsyttävää, miten he toipuivat vielä tuon kolarin jälkeenkin. Me ajoimme '85 uuden auton lunastukseen onnettomuudessa, josta ei pitänyt voida selvitä, mutta kiitämme aina vain sekä tuuria että turvavöitä.
VastaaPoistaKaunista helmikuun jatkoa sinulle <3
Kiitos paljon Leena <3 Valonkantajaihminen - niin hienosti sanottu. Sitä Leila oli.
PoistaOlemme monta kertaa keskustelleet tuosta kolarista ja sen jälkijutuista. Reijon isä oli ainoastaan yhden kerran saarimökillä kolarin jälkeen. Mökille kun mennään pikkuveneellä, niin pikkuvene ja pyörätuoli osoittautuivat liian hankalaksi yhtälöksi. Ja vaikka saarelle rakennettiin laudasta käytäviä, niin liikkuminen sielläkin oli vaikeaa. Innokas kalastaja joutui luopumaan paljosta. Äitinsä pääsi rollaattorilla saareen kyllä. Jos fyysisesti kolari oli rankka niin myös
henkisesti.
Kiitos osanotostasi ja ajatuksistasi.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
Kyyneleet virtasivat minullakin kaunista muistokirjoitustasi lukiessani.
VastaaPoistaMinunkin mummulleni jäi viimeiseksi laulu.
Varmasti Leila-mammanne on kanssanne noissa kauniissa saaristomaisemissa,joita rakasti.
Kiitos paljon Mirjam-Matilda!
PoistaMielenkiintoista tuo, että aika monelle on jäänyt laulu. Laulu on varmaan elänyt monissa elämänvaiheissa mukana, siksi ehkä.
Minä uskon että Leila on saaren tunnelmissa mukana - aalloissa, lintujen lauluissa...
Kiitos lämpimästä osanotostasi. Tulen käymään vierailulla blogissasi.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
♥ halaus ja osanotto.Kaunis kirjoitus.
VastaaPoistaKaunis kiitos Anne sanoistasi. Halaus otetaan vastaan <3
PoistaHyvää laskiaissunnuntaita!
Kyyneleet silmissä täällä luin kaunista kirjoitusta Leila-mammasta, voimi teille kaikille suureen suruunne <3
VastaaPoistaKiitos paljon Souliina kauniista sanoistasi <3
PoistaKiva kun nyt ollaan tutustuttu.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
Lämmin osanotto teidän suruunne. Ja ihan varmasti Leila-mamma laulaa nyt jossain muualla ja on mökillä kanssanne.
VastaaPoistaKiitos paljon Kirjailijatar!
PoistaJossakin Leila laulaa myös nyt, laulu oli hänelle niin tärkeää.
Ja kesällä Leilan henki taitaa olla kaikkialla saaressa.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
Lämmin osanotto. Kauniisti kirjoitit Leila-mammasta. Leila-mammalle hyvää matkaa ja enkelit pitävät hänestä varmasti huolta. <3
VastaaPoistaKiitos paljon Maiju <3
PoistaLeila-mamma ansaitsi tämän pienen kirjoituksen. Hän ei paljoa pitänyt ääntä itsestään.
Enkelit pitävät hänestä nyt huolta, niin uskon minäkin.
Hyvää laskiaissunnuntaita!
Kaunis kirjoitus Leila-mammasta. Lämmin osanotto <3
VastaaPoistaKaunis kiitos osanotostasi <3 Leila ansaitsi tämän pienen muistokirjoituksen.
PoistaHyvää laskiaissunnuntaita!
osanottoni suruunne
VastaaPoistaKaunis kiitos Sussi <3
PoistaHyvää sunnuntai-iltaa!
Lämmin osanottoni miehesi ja sinun suruun
VastaaPoista<3 Kuinka kauniisti kirjoitit anopistasi - laululintusesta. Hän sai elää pitkän elämän ja oli onnekas, kun hänellä noin lämmin ja häntä arvostava miniä <3
Monilla dementikoilla säilyy muistissaan musiikki ja laulunsanat. Äitini on muistisairas ja he asuvat isäpuoleni kanssa palvelutalossa. Kuinka siellä joskus mummot laulavat ihanasti yhdessä vanhoja nuoruutensa kappaleita <3 Monet heistä eivät puhu enää mitään, mutta laulaa he osaavat :) Musiikilla on ihmeitä tekevä voima.
Mukavaa sunnuntai-iltaa Tuula ja voimia teille surussanne.
Kiitos Tiina niin kauniista sanoistasi <3
PoistaSinulla on kosketuspintaa muistisairauteen äitisi kautta. Muistisairaus tuo kanssakäymiseen omat haasteensa. Mutta jollakin tapaa se myös lähensi meitä Leilan kanssa. Minun piti kohdata hänet entistä läsnäolevampana. Kun ei ollut enää sanoja tai ainakin ne kadottivat merkityksensä, niin kohtasimme muilla keinoin: katseella, hymyllä, kosketuksella ja lähesyydellä. Ja laulamalla.
Niinkuin hienosti sanot: "Musiikilla on ihmeitä tekevä voima".
Hyvää tulevaa viikkoa. Ja lämmin kiitos <3
Lämmin osanottoni suruunne! Kauniisti kirjoitit anopistasi - hän on ollut tärkeä ihminen myös sinun elämässäsi.
VastaaPoistaVoimia surutyöhönne <3
Kiitos kauniista sanoistasi Pia <3
PoistaLeila-anoppini on ollut tärkeä ihminen minulle. Nyt kun olen häntä paljon ajatellut, niin olen ymmärtänyt, että hän opetti minulle oikeaa asennetta elämään. Huomaamattaan. Kunpa sen aina muistaisin.
Hyvää tulevaa viikkoa!
Otan minäkin osaa suureen suruusi, Tuula. "Niin kuin kehon asuttava sielu kulkee halki lapsuuden, nuoruuden ja vanhuuden, niin kuolemassakin se vain siirtyy toisenlaiseen olomuotoon."
VastaaPoistaKiitos paljon Stadin Friidu <3 Kauniisti kuvattu sielun matka.
PoistaHyvää viikkoa!
Voimia kaikille perheenjäsenillenne <3!
VastaaPoistaLämmin kiitos Rouva Sana!
PoistaHyvää viikkoa!
Lämmin osanottoni. Kauniiden sanojen ja kuvien myötä saatoit hänet muistojesi satamaan.
VastaaPoistaKaunis kiitos Orvokki! Näin minäkin nyt tunnen. Olen hyvilläni, että nämä sanat kirjoitin.
PoistaHyvää viikkoa!
Osanottoni myös minulta. Poismeno jättää Leilan kokoisen, suuren tyhjiön, mutta onneksi meillä on muistot!
VastaaPoistaLämmin kiitos Eeviregina! Tuo on totta, on tullut tyhjiö sydämeen ja arkeen. Muistot ovat mukana.
PoistaHyvää viikkoa!
Lämmin osanotto suruun. Rakkaat Mammat on aina ajatuksissa. Omat mammani ovat nukkuneet pois monta kymmentä vuotta sitten, mutta silloin tällöin heitä muistelen, erityisesti äitini äitiä, joka asui meidän kans ja olipa meitä neljä sukpolvea saman katon alla, joka on tänä päivänä harvinaisuus.
VastaaPoistaKiitos vierailusta ja kommentistasi blogiini ♫
Hyvää helmikuun jatkoa Sinulle ♥
Lämmin kiitos Sinulle!
PoistaNeljä sukupolvea saman katon alla. Se on harvinaista suomalaisessa yhteiskunnassa, on nyt ja oli varmasti silloin aikoinaankin. Siinä on oppinut nuorempikin polvi tuntemaan hyvin isovanhempansa.
Olipa mukava, kun tulit tänne myös vierailulle!
Hyvää helmikuuta <3
Kiitos kauniista postauksesta ja lämpimistä sanoista anopistasi. Osanotto suruunne! <3
VastaaPoistaKiitos Sinulle Piipe kauniista sanoistasi ja osanotostasi <3
PoistaHyvää helmikuuta!
Osanottoni. Kaunis postaus ja onneksi kauniit muistot säilyy... <3
VastaaPoistaKiitos paljon Marita <3 Niin totta, kauniit muistot säilyvät ja "aika rakentaa muistoista lohdutuksen".
PoistaHyvää helmikuuta!
Osanottoni Leila-tätini poismenon johdosta. Ja kiitos kauniista muistokirjoituksestasi kuvineen.
VastaaPoistaYhdessä teidän Leila-mammanne ja minun Helga-äitini muuttivat Forssaan. Yhdessä omien elämänvaiheidensa jälkeen jälleen asuivat toistensa naapureina siinä palvelutaloissaan. Ja tuo laulaminen, vaikka kaikki muut muistamiset olivat mielestänsä pois pyyhkiytyneet, niin laulut sanoineen ja melodioineen säilyivät myös Helgalla aivan loppuun saakka.Minulle jäi laulava muisto omasta äidistäni, ja hyvinpä näyttävät sisarrukset olleet tässä suhteessa toistensa näköiset.
Ystävällisin terveisin Pentti Vähätalo o.s. Mäntylä
Kiitos paljon Pentti osanotostasi ja kauniista sanoistasi. Reijo kiittää myös.
PoistaTämä oli mieluinen yllätys, kun löysit tänne sivuilleni.
Laulava muisto on hieno muisto äideistä, sisaruksista. Niin lämpimästi ajateltu.
Tapaamme pian.
Lämmin tervehdys, Tuula