MOMENTS OF MY LIFE

Hiljaiset sillat - tunnelmia Turun Kaupunginteatterin musikaalista

 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Hiljaiset sillat oli 1990-luvulla todellinen tapaus. Olen lukenut sekä kirjan että katsonut elokuvan. Minua jopa jännitti, miten tämä katkeransuloinen rakkaustarina toteutuu teatterinlavalla ja musikaalina. Tässä tunnelmiani. 

En kerro tässä jutussani loppuratkaisua, sillä nuorempi sukupolvi ei tätä tarinaa tunne. Tässä kuitenkin kehyskertomus pienesti, jotta tarina aukeaa. 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Francesca Johnson (Maria Ylipää) on syntynyt Italiassa.  Hän on sotamorsiamena muuttanut turvalliseen Amerikkaan Eurooopan toisen maaillmansodan kauhuista ja kotiutunut Iowan syrjäiselle maaseudulle. Francesca on jättänyt aikoja sitten opettajan ammattinsa ja tyytynyt osaansa kotirouvana sekä maanviljelijän vaimona. Iowassa on hyvä elää, mutta runous ja taide eivät kuulu siellä elämään ja niitä Francesca kaipaa. Hän ei ole päässyt toteuttamaan vieraassa maassa unelmiaan. 

Robert Kincaid (Jonas Saari) on National Geographic -lehden valokuvaaja, joka saapuu Madisonin piirikuntaan kuvatakseen vanhoja, katettuja siltoja. Mies on yksinäinen, oman tiensä kulkija, joka on kulkenut maailman eri kolkissa valokuvaamassa, se on ollut hänen valintansa. Robertille luonnonvalo on kuvatessa tärkeä, hänelle on kuvissaan tärkeää paljastaa arkielämän kauneus. 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Musikaalissa eletään vuotta 1965. Francescan mies on lähtenyt lapsien kanssa maatalousmessuille. Francesca istuu kotitalonsa kuistilla juomassa jääteetä, kun pihaan eksyy National Geographic -lehden kuvaaja Robert Kincaid vanhalla sinisellä farmariautollaan. Francesca lupautuu Robertille oppaaksi, jotta tämä löytäisi vielä sen seitsemännen sillan, Rosemanin sillan. 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Hiljainen silta - minne se viekään? Francesca ja Robert rakastuvat. Silta johdattaa Francescan ja Robertin polulle, jossa keskiössä ovat tunteet ja vaikeat elämänvalinnat. 

Hiljaisten siltojen tarina on tuttu monille Robert James Wallerin romaanista sekä vuonna 1995 ilmestyneestä elokuvasta, jota tähdittivät Meryl Streep ja Clint Eastwood. Tätä Suomessa ensimmäistä kertaa nähtävää musikaaliversiota tähdittävät Maria Ylipää ja Jonas Saari. Musikaalivelho Samuel Harjanne on ohjannut tämän kauniin ja surullisen rakkaustarinan. Olen aikaisemmin nähnyt Harjanteen ohjaaman musikaalin Pieni Merenneito Helsingin Kaupunginteatterissa, joten minulla oli isot odotukset myös Hiljaisiin siltoihin. 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Enkä pettynyt. Intiimi ja elämänmakuinen musikaali on hienosti toteutettu. Musiikki pystyi loistavasti korostamaan rakastavaisten ristiriitaisia tunteita. Se meni sieluun saakka. Francescalla on vaikea tehtävä valita perheen, uuden rakkauden ja unelmien välillä. Pysyäkö kotiäitinä vai valitako tuntematon tulevaisuus valokuvaaja Robertin kanssa.  Teema sopii hyvin tähänkin päivään ja siihen on helppo samastua. Onneksi oli nenäliinoja mukana. Musiikin sovituksesta vastaa monista musikaaleista tuttu kapellimestari Eeva Kontu

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Maria Ylipää roolistaan: "Minusta siinä on kyse myös jokaisen meidän nähdyksi tulemisen tarpeesta. Robert ja Francesca näkevät toisissaan jotain sellaista, mitä elämä ei ole muuten heille tarjonnut. Sillä on vaikutus molempiin. Ei tällainen valinta ole yhtään sen helpompi tänä päivänäkään."


Minua on aina kiinnostanut lavastus ja jo ennen esitystä pohdin, miten tarinan tärkeät elementit, Iowan maaseudun, maatalon, kuuman elokuun ja katetun sillan saa toteutettua Turun Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle? Lavastaja Jani Uljas on tehnyt loistavaa työtä, nämä kaikki toteutuivat. Ja loppukohtaus kertoi minulle sen saman kuin kirjassa ja elokuvassakin. Jos ei tunne tarinaa, loppukohtaus näyttäytyy toisin, mutta tulos on sama. Hieno toteutus. 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Ja valo on tärkeä myös tässä esityksessä, niin tähtitaivaat kuin Iowan komeat auringonnousut ja laskutkin on loihtinut valosuunnittelija Kalle Ropponen

Musiikin on säveltänyt ja sanoittanut Jason Robert Brown. Laulujen suomennoksesta vastaa Hanna Kaila. Francescan laulamassa musiikissa on kuultavissa myös hänen juurensa Italiassa. Jonas Saari yllätti minut laulajana, upeaääninen mies. Vielä nostaisin esiin Marian ja Jonaksen yhdessä esittämät balladit, ne sykähdyttivät. 

Hiljaisten siltojen teksti on Marshan Normanin. Taitavat videoprojisoinnit on suunnitellut Sanna Malkavaara. 1960-luvun puvustuksesta vastaa Tiina Valkama

Laulujen lisäksi musikaalissa on myös paljon puheosuuksia. Tekstin suomennoksen on tehnyt Reita Lounatvuori. Koreografina on Osku Heiskanen ja äänisuunnittelusta vastaa Iiro Laakso. Ohjaajan assistentti Jack Johansson. Naamioinnin suunnittelu: Jessica Rosenberg ja Petriina Suomela


Kirsi Tarvainen Margena irrotti monet makeat naurut yleisöltä. Kuvassa myös Lasse Pajunen. 


Muun esiintyjäkaartin muodostavat: Stefan Karlsson, Akseli Ferrand, Linda Hämäläinen, Kirsi Tarvainen, Marika Huomolin, Peter Nyberg, Reeta Vestman, Julius Martikainen, Lasse Pajunen, Anna-Maija Jalkanen, Peter Nyberg, Sonja Pajunoja. 


Robert Kincaid sanat Francescalle: "Tässä epävarmuuden universumissa tällaisen varmuuden saavuttaa vain kerran, ei useammin, vaikka eläisi kuinka monta elämää."

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Intiimi ja herkkä Hiljaiset sillat poikkeaa show -musikaalien joukosta. Tätä on ilo suositella. 


Kuvat: Otto-Ville Väätäinen 

Turun Kaupunginteatterin ohjelmisto löytyy TÄÄLTÄ

Olen nähnyt esityksen medialipulla. 

/ Tuula


9 kommenttia

  1. Yleensä en oikein pidä musikaaleista, mutta tämän arvostelun perusteella voisin katsoa Hiljaiset sillat. Terv Riitta Reissaa

    VastaaPoista
  2. Onpa kiva kuulla. Hiljaiset sillat on kyllä upea musikaalina. Taitava joukko tekijöitä. Ja Maria Ylipää sekä Jonas Saari ovat loistavia laulajia ja istuvat rooleihinsa. Minulle jäi musikaali päälle ja tänään kuuntelin Brodwaylla esitetyn musikaalin lauluja. Turussa esitetyn musikaalin numeroita ei vielä ole levytetty. Kiitos Riitta <3

    VastaaPoista
  3. Rakastan musikaaleja, mutta olen nyt hiukan varauksellinen tähän. Toimiiko oikeasti myös musikaalina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aikoinaan Hiljaisten siltojen pressitilaisuudessa, jossa musikaalin ohjaaja Samuel Harjanne kertoi, että häneen upposi tämä tuttu tarina vasta Broadwayn teatterikatsomossa, meni luuytimiin saakka. Ja niinpä hän tarttui toimeen ja sai onneksi tuotua musikaalin Turun Kaupunginteatterin näyttämölle. Minä olen lukenut niin kirjan ja nähnyt leffan useampaankin otteeseen ja minua kiinnosti kovasti, miten tämä saadaan toteutettua teatterissa ja musikaalina. Olen vielä tänäänkin mykistynyt musikaalista. Lavastus oli upea ja se toimi hienosti. Samoin lavastus. Ja musiikki on kerrassaan upeaa. Maria Ylitalo on Suomen parhaimpia laulajia ja Jonas Nurmi yllätti minut niin näyttelijänä kuin laulajanakin. Tänään olen kuunnellut Broadway'llä äänitettyä musiikkia (ei ole vielä äänitetty suomeksi) ja palannut uudelleen hiljaisille silloille.

      Poista
  4. Olen nähnyt elokuvana tämän Hiljaiset sillat ja se oli aivan ihana. Luulenpa, että ei ehkä paketillinen nessuja riittäisi minulle tuohon musikaaliin.
    Kaunista loppuviikkoa sinulle Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva Hiljaiset sillat on ihana, mutta niin on tämä musikaalikin. Uskomattoman hienosti toteutettu teatterin maailmaan. Minullakin oli nessuja mukana, tämä menee aina vain tunteisiin, vaikka tarina on tuttu. Hienoa, että Samuel Harjanne toteutti tämän musikaalina.
      Kiitos Outi ja kaunista loppuviikkoa myös sinne <3

      Poista
  5. Elokuva on ihana. Ja Hiljaiset sillat pääsi lennossa myös lempimusikaalieni joukkoon.

    VastaaPoista
  6. Ehdottomasti tämän esittelysi jälkeen pitää mennä Turkuun ja teatteriin,olet hienosti osannut tuoda esiin lavastusta,sävellystä ja näyttelijöitä.Olen myös elokuvan nähnyt,odotan innolla pääseväni katsomaan tämän.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Professional Blog Designs by pipdig