MOMENTS OF MY LIFE

Punainen viiva -ooppera. Pala suomalaista historiaa


Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Olin eilen Turun kaupunginteatterissa katsomassa Punainen viiva -oopperaa. Olipa komeaa ja koskettavaa katsottavaa. Ooppera perustuu Ilmari Kiannon samannimiseen romaaniin ja libreton on tehnyt Aulis Sallinen. 

Tarina kertoo vuodesta 1906, jolloin uusi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden takaava laki säädettiin sekä vuodesta 1907, jolloin koko kansa pääsi ensimmäistä kertaa äänestämään eduskuntavaaleissa eli vetämään punaisen viivan. Suomen eduskuntavaaleissa punainen viiva oli vuosina 1907-1935 käytetty merkintätapa. Punaiseen väriin oli päädytty sen erottuvuuden vuoksi, mikä helpottaisi ääntenlaskua.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Topi (Waltteri Torikka) ja Riika (Johanna Rusanen) elävät kolmen lapsensa kanssa Kainuun Korpiloukossa. Elämä on todella köyhää, kaikesta on puutetta. ja lähistöllä liikkuu karhu, joka on taas tappanut lampaan. "Minä vielä tapan sen karhun", vannoo Topi. 

Koska perheellä on nälkä ja ruokaa ei ole, lähtee Topi pitkän matkan taa tapaamaan rovastia, jotta saisi hätäapua perheelleen. Mutta hätäapua ei heru. 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Topi palaa matkaltaan tyhjin käsin, mutta kertoo punaisesta kirjasta ja sosiaalidemokraattien lupauksesta parantaa köyhien olot. "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo" näistä kolmesta uudesta sanasta puhuu agitaattori Puntarpää kyläläisille Uudenvuodenpäivänä.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Vaikka sosiaalidemokraatit voittivat vaalit vuonna 1907, apua ei kuitenkaan saatu Kainuun Korpiloukkoon. Topin ja Riikan kolme lasta sairastuvat ja kuolevat. Heidät tappoi nälkä ja tauti. Vaalien voitto ei helpota Topin ja Riikan hirvittävää tuskaa.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Nyt voinkin kertoa, miten ooppera päättyy, sillä enää on yksi esitys jäljellä. Ulkoa kuuluu koirien haukuntaa. Ja Topin ainokaisen lehmän ääntä. Lähistöllä liikkuva karhu on tappanut lehmän. Topi ryntää ulos. Topi ja karhu kohtaavat. Kohtaamisessa käy huonosti. Topi kuolee ja veri valuu punaisena viivana Topin kaulan poikki. 


Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Oopperan esittelyssä sanotaan: "Punaisen viivan kuvaama maailma on karu ja luonnolla on suuri symbolinen merkitys." Turun Kaupunginteatterin, Saaristo-oopperan ja Turun filharmonisen orkesterin kanssa toteutettu yhteistyö on komea. Ja kun vielä Paavo Hyökin johtama Chorus Cathedralis Aboensis ja sekä mieskuoro Euga laulavat, niin en osaa edes kuvailla, miten hienolta oopperaesitys kuulosti, se oli todella vaikuttavaa. 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Mikko Kouki on ensimmäistä kertaa elämässään ohjannut oopperan, mutta tekee sen taidolla. Kapellimestarina on Ville Matvejeff, joka on innoissaan tarttunut tahtipuikkoon: "Punainen viiva on fantastinen mestariteos, yksi keskeisempiä suomalaisia oopperoita." 

Lavastussuunnittelun on tehnyt Jani Uljas, lavan visuaalinen toteutus on karun komea. 

Eikä sovi unohtaa hienoja koreografioita. "Onko Suomessa kevät", kysytään alun kauniisti soivassa kuorokohtauksessa. Se ja muut oivaltavat joukkokohtaukset ovat koreografi Jouni Prittisen käsialaa. 

Lapsiesiintyjät olivat taitavia, kiitos heille! Esityksissä vuorottelivat: Lauri Bergman, Linda Kankare, Lovisa Huhtinen, Viljo Kouvonen, Iina Sokka ja Beata Hämäläinen. 


Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Tähän loppuun sopii hyvin kapellimestari Ville Matvejeffin sanat: "Elämme pelontäyteistä aikaa, jossa helposti kaipaa kepeää viihdettä. Sitä Punainen viiva ei ole. Mutta se on mestariteos, joka on hirveän ajankohtainen; meillä on nytkin yhteiskunnassa köyhyyttä ja vaalit tulossa. Taiteen kautta koettuna synkätkin asiat auttavat purkamaan raskasta tunnetta. Kun sitä pystytään prosessoimaan yhdessä, se helpottaa. Kyynelistä tulee parempi olo. Eiväthän Titanic ja Romeo ja Juliakaan lopu onnellisesti, mutta silti niitä rakastetaan."

Olen iloinen, että ehdin nähdä ja kuulla Punaisen viivan. Se oli upea kokemus! 

/ Tuula 


Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin ja Instagramin kautta



12 kommenttia

  1. Waltteri Torikan ääni saa aina aikaiseksi kylmänväreet. Upeat näyttelijät tässä oopperassa kyllä ollut.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Waltteri Torikan komean baritonin kyllä tunnistaa. Hienosti se soi tässäkin oopperassa. Myös Johanna Rusasen kaunis sopraano upeasti. Eikä voi unohtaa koko oopperan kaartia: muita laulajia, orkesteria, kuoroa, isoja joukkokoreografioita. Upea ja väkevä kokonaisuus ja niin koskettava.
      Kiitos Outi <3 Hyvää uutta viikkoa!

      Poista
  2. Punaista viivaa ei todellakaan voi sanoa kevyeksi viihteeksi ei kirjana eikä oopperana. Se on aina ajankohtainen - historiaa ei sovi unohtaa, ettei sitä joutuisi toistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punainen on historaa ja rankkaa historiaa. Hyvin sanottu, että se on aina ajankohtainen, myös näinä päivinä. Kuitenkin siinä väkevyydessään, oopperassa on myös toiveikkuutta ja eteenpäin menoa.
      Kiitos Nadine <3 Hyvää uutta viikkoa!

      Poista
  3. Rankka tarina kertakaikkiaan. Ja varmaan aika totuudenmukainen osan elosta tuohon aikaan. Ei siitä niin kauaa ole kun Suomi oli kovin köyhä maa. Ooppera on aina elämys ja mahtavaa, kun esitetään kotimaisia tuotantoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka tarina, mutta upea toteutus. Totuudenmukainen kuvaus köyhän väen elosta Kainuun korvessa 1900-luvun alussa. Kaikesta oli puutetta. Oopperassa oli hieno koreografinen kohtaus, kun Riika (Johanna Rusanen) muistelee nuoruuttaan tanssien niityllä muiden tyttöjen kanssa. Ei tiennyt Riika silloin, mitä elämä tuo tullessaan - ainaista puutetta ja lasten kuolemista nälkään ja sairauksiin.
      Tämä oli elämäni kolmas ooppera, jonka näin. Olen nähnyt Turandot'in ja Aidan. Ja Punainen viiva ei yhtään häpeä näitten maailmankuulujen oopperoitten rinnalla.

      Poista
  4. Kiitos Tuula mielenkiintoisesta blogipostauksesta! Ooppera Punainen viiva on kertomus historiallisista tapahtumista, joita on aina hyvä muistella, jotta omat arkipäivän ongelmat asettuvat oikeisiin ja omiin uomiinsa ja arkipäivä ei ole enää yhtään niin hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Ooppera on ollut mielessä joka päivä. Ja olen sitä aikaa verrannut tähän aikaan. Ainakin omat ongelmani ovat pieniä verrattuna Korpiloukon elämään. Sieltä ei lähdettykään kauppaan, kun vellijauhot olivat lopussa ja karhu oli tappanut lampaan.
      Nyt en enää valita kauppaan menoa :)
      Kiitos Heidi kivasta kommentistasi ja mukavaa uutta viikkoa!

      Poista
  5. Oma mies ei ole koskaan ollut oopperassa ja olinkin viemässä häntä nyt kun oli hääpäivä, mutta tulikin Titanic 3D ja se piti nähdä. Toinen kerta sit.

    VastaaPoista
  6. Toisella kerralla sitten. Tämä oli minun kolmas oopperani, jonka näin. Upea kerrassaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Professional Blog Designs by pipdig