MOMENTS OF MY LIFE

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Anu Pentik: Alussa oli siemen

 

Pentik juhlii 50-vuotisjuhlavuottaan, joka on samalla Anu Pentikin taiteilijajuhlavuosi. Sen huipentuma on Turussa avattu Alussa oli siemen -näyttely Turun Wäinö Aaltosen museossa eli WAM:issa. Näyttely koostuu sekä suurista installaatioista että pienemmistä keramiikkatöistä. 

Anu Pentikin 50-vuotinen matka on hieno tarina. Se on tarina taiteen palosta, tahdosta, taidosta ja uskomattomasta elämänjanosta. Anu Pentikin menestystarina alkoi 1970-luvun alussa, kun hän teki rujonkauniin möhkäleen, Kaamoskivi -kynttilänjalan. Anu kävi itse markkinoimassa kynttilänjalkoja Helsingin Stockmannille. Siellä hänelle sanottiin, että ei kukaan niitä osta, kun ne ovat niin rumia. Anu sanoi, että ottakaa koemyyntiin. Kynttilänjalka otettiin koemyyntiin ja viikon kuluttua Anulle soitettiin, kynttilänjalat on myyty loppuun! Saadaanko niitä lisää? Kaamoskivessä yhdistyivät ruskan värit, luonnon muodot ja Lapin karu maa. 

Pienestä ponnistanut Pentik on 50 vuodessa kasvanut menestyneeksi designtaloksi, joka työllistää 249 ihmistä Suomessa. Pentikillä on 50 omaa myymälää ympäri Suomea sekä verkkokauppa. 


Anu Pentik on luonut Wäino Aaltosen museon kauniisiin näyttelysaleihin upean kokonaisuuden enimmäkseen voikukista. Laajassa näyttelyssä keramiikka taipuu taidokkaasti voikukan elämänkaaren mukaan. 

Taustatiedoissa kerrotaan seuraavaa: Anu Pentik on käyttänyt näyttelyn esineisiin aikaa 2 vuotta ja tuhansia työtunteja. Yli 400 metriä 200 vuotta vanhaa hirttä. 900 kiloa kivitavarasavea. 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa. Teosten inspiraation lähteinä ovat olleet Lapin luonto, värit ja muodot sekä Posion eläimet. Mutta ennen kaikkea eletyn elämän eri sävyt vaaleasta tummaan aina mustaan, hiiltyneeseen puuhun. 

Ensimmäisessä tilassa on voikukkapelto, Jokaisen kukan kukinnot ovar eri vaiheissa - nupuista täyteen kukkaan. Takana olevassa seinässä oli valtava keramiikkavoikukka. En osaa edes kuvitella, millainen työ on ollut noitten pienten keramiikkaterälehtien tekeminen. 

Seuraavan tilan nimi on "Lentoon"



Sali on täynnä kauniita lentäviä hahtuvia, voikukan siemenet ovat lähteneet lentoon. Kepeitä ja kauniita. Nämä on tehty paperiposliinimassasta. 


Seuraavassa huoneessa on iso puinen teos "Voikukka kuihtuu".  Teokseen on käytetty vanhaa hirttä. 

Syksyä ja elämän synkimpiä sävyjä esitti tämä hiiltyneestä puusta tehty puu. Niitäkin on ollut Pentikin taipaleella. Mutta tummatkin taipaleet on Anu kääntänyt positiivisuudellaan ja rohkeudellaan voitoiksi. 

Seuraavaksi aukeni "Ilon puutarha". 


Ilon puutarha on täynnä värikkäitä ja kauniita kukkapuita. Puiden juurilla ja oksilla on mainioita värikkäitä lintuja. Jokainen lintu erilainen ilmeineen. 


Ja sitten elokuviin: 


Näyttelyssä esitetään hieno elokuva Anu Pentikistä ja hänen työskentelystään, ajatuksistaan ja elämästään. Suosittelen katsomaan elokuvan, se kertoo mielenkiintoista elämäntarinaa.  

Pentikin matka käyttökeramiikan parista taiteilijaksi alkoi omalle keramiikkatehtaalle kutsuttujen mestarien rinnalla erilaisia tekniikoita oppien. Uteliaisuus, luovuus sekä kokeilunhalu ovat tehneet Anu Pentikistä täysin omanlaisensa taiteilijan niin teknisesti kuin muotokielenkin osalta. 


Oli kerrassaan kaunis ja valoisa näyttely. Puhutteli minua. Oma käsitykseni Anu Pentikistä avartui valtavasti. Pentikin tarina on ollut todellinen suomalainen menestystarina. 

Anu Pentikin näyttely on esillä  Wäinö Aaltosen museossa  Turussa 19.9.2021 saakka. 

Lämpimät onnittelut Anu Pentikille! 

- Tuula 

Tätä näyttelyä on ilo suositella! 



Seuraa blogia myös Instagramissa: tuulaslife


SHARE:

torstai 24. kesäkuuta 2021

Milloin viimeksi

 


Nappasin tämän Milloin viimeksi -haasteen Tuulin Lumolifestyle-blogista. Haasteisiin on mukava vastata, kunhan eivät ole liian pitkiä. Tämä ei ollut. Ja tuntui kuin palapeliä olisin koonnut. 

MILLOIN VIIMEKSI...

KÄVIT UIMASSA?

Eilen. Aina kun olemme olleet mökillä, niin uimassa on tullut käytyä. 



KARJUIT?

Onpa jännä kysymys. Minä en ole kova karjumaan. Mutta jossakin vaaratilanteessa varmasti karjun tai huudan. Pari vuotta sitten nainen putosi yhteislaiturilta Ahteentaan satamassa, silloin minä karjuin. Nainen saatiin ylös ja mitään vahinkoa ei hänelle sattunut. Paitsi vaatteet kastuivat.

AJOIT AUTOA?

Ajan miltei päivittäin autoa, paitsi nyt kesällä, kun vietämme paljon aikaa mökillä. Kauppareissut teen aina autolla, koska edelleen tulee käytyä kaupassa harvemmin kuin normaalitilanteessa. Ja niitä kasseja on. 

HALASIT EI-PERHEENJÄSENTÄ AJATTELEMATTA, ONKO SE TURVALLISTA?

Halasin edesmenneen ystäväni Mia -tytärtä viime vuoden elokuussa, kun hän kävi Turussa. Sen jälkeen en ole halaillut, en kätellyt, enkä antanut poskisuudelmia. Kyynärpäillä ollaan tervehditty.


OLIT PELOKAS?

Koronan alkuvaiheessa olin varmasti pelokas, sillä tauti oli uusi ja tuntematon. Mutta alun jälkeen olen käyttäytynyt koronavastuullisesti ja en ole ollut varsinaisesti pelokas.

ITKIT?

Onneksi nyt ei ole ollut sellaisia suuria asioita, jotka olisivat itkettäneet. Joku leffa tuo joskus kyyneleet silmiin. 

SÖIT VAIN HERKKUJA LOUNAAKSI?

Kyllä se täällä mökillä oli. Tuli syötyä vain mansikoita ja hedelmiä, kun oli olevinaan kiirettä. 

OLIT KATEELLINEN JOLLEKIN TOISELLE?

En ole kateellinen ihminen. Olen kääntänyt asian toisin. Jos joku ihminen onnistuu jossakin asiassa, niin olen miettinyt, että kyllä minäkin voin onnistua ja ryhtynyt tuumasta toimeen. Voisiko tätä sanoa positiiviseksi kateudeksi? 

OLET SIJOITTANUT RAHAA OSAKKEISIIN TAI RAHASTOIHIN?

Minulla menee kahteen rahastoon joka kuukausi pieni summa rahaa. Toinen rahasto on Suomessa ja toinen ulkomailla. Osakkeita en ole ostanut vuosiin ja nyt osakkeiden hinnat ovat niin korkealla, että odottelen. En tiedä onko se viisasta. Jossakin vaiheessa minun piti ostaa pienesti Marimekkoa ja silloinkin pidin Marimekon osaketta liian kalliina. Olisi kannattanut ostaa, sillä Marimekko on noussut satoja prosentteja. 

SAIT OLLA YKSIN?

Jäin tänne saarimökille suosiolla yksin parisen viikkoa sitten, kun kipparilla oli mantereella asioita. En pelkää olla saarellakaan yksin. 

SÖIT ULKONA RAVINTOLASSA? 

Tästäkin on jo ehtinyt kulua aikaa. Kun Tarja -ystäväni tytär Mia oli Turussa elokuussa 2020, kävimme Tintåssa syömässä. Silloin söimme ulkona Tintån Vähätorin terassilla. 

KIROILIT?

Kun pakettia avatessani leikkasin saksilla myös keskisormeeni. Keskisormesta lähti nivelen kohdalta iso palanen pois ja vaikka tapahtumasta on jo ainakin kolme viikkoa, arpi sormessani sattuu yhä.

KÄVIT ULKOMAILLA?

Siitä on aikaa. Kävin 2019 syksyllä Tallinnassa. Fotografiskassa oli silloin upeita näyttelyitä. Meillä oli muuten matka varattuna Krakovaan huhtikuussa 2020, mutta se matka jäi koronan takia. 

Kristy Mitchellin näyttely Tallinnassa 2019.


MIETIT OMIA ARVOJASI?

Ajankohtainen kysymys. Kunnallisvaaliehdokasta valitessani.

TEIT HUTIOSTOKSEN?

Ostin lenkkitossut netistä. Sama merkki ja sama koko, mutta eri malli. Aluksi ne tuntuivat olevan ok. Mutta niitä käyttäessäni olen todennut lenkkitossut liian pieniksi. Enkä enää ole voinut niitä palauttaa.

SANOIT "MINÄ RAKASTAN SINUA?

Tyypillisenä suomalaisena tämä on minulle vaikea lause. Tuo lause tulee enemmän todeksi arjen teoissa. Arjen pienet teot ovat niitä minun rakkauslauseitani.

Ja lukijani, miten sinä vastaisit? 

Haastan Casamimi -blogin Sarin ja Sopusointuja -blogin Maaritin vastaamaan Milloin viimeksi -kysymyksiin. Mielelläni lukisin teidänkin vastauksia. 

Mukavaa juhannusta kaikille! 

- Tuula


Tuula's life blogia voi seurata 


SHARE:

lauantai 19. kesäkuuta 2021

Mitä bloggaaminen on minulle antanut


Mitä bloggaaminen on minulle antanut?


Vinkin aiheeseen antoi Nadinen blogipostaus: Mitä bloggaaminen oikeasti maksaa.

Nadine käsittelee aihetta laajasti postauksessaan. Hän kertoo, mitä maksaa, kun bloggaaminen on harrastus, mitä tarvikkeita tarvitset jne. Entä mitä maksaa ammattimaisempi bloggaaminen, kun bloggaaminen ei ole pääelinkeino, mutta rakas harrastus, jolla välillä pääsee tienaamaan jokusen euron.


Aloitin aikoinaan bloggaamisen, koska tykkäsin kirjoittamisesta ja valokuvien ottamisesta. Nälkä kasvoi kirjoittaessa. Hain ja pääsin mukaan kivaan yhteisöön: Nelkytplusblogit.  Ja sitä kautta minulle avautui uusi polku bloggaamiseen. Nykyään päivitän sekä blogiani että somekanaviani. 

Hyödyt:

1. Olen oppinut ainakin jotakin,  kirjoittajana, valokuvaajana ja sisällöntuottajana. 
2. Olen oppinut lisää tietotekniikkataitoja.
3. Olen oppinut hakukoneoptimointia.
4. Olen oppinut markkinoinnin perusteita.
5. Olen oppinut ymmärtämään, miten hieno asia on verkostoituminen.
6. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, joihin en olisi törmännyt ilman bloggaamista.
7. Olen pysynyt ajan tasalla, sillä ymmärrän, mitä teini-ikäiset puhuvat.
8. Olen saanut jopa muutaman ylimääräisen lantin kukkarooni. 
VAI olenko? Käyn seuraavaksi kulujani läpi. 

Kulut: 

1. Minulla on kunnolliset nettiliittymät sekä kotona että saarimökillä
2. Kännykkään olen aina panostanut (johtuen aikaisemmasta työurastani)
3. Minulla on sekä järjestelmä- että pokkarikamera.
4. Tietokone, joka toimii hyvin. 
5. Minulla on oma domain: www.tuulaslife.fi 
6. En ole satsannut blogikirjoitusteni mainostamiseen, mutta ehkä vielä joskus...
7. Olen ostanut muutaman valmennuskurssin ja myös aiheeseen liittyviä kirjoja.
8. Jos maksan itselleni tuntipalkkaa 8 € /tunti, niin yhteen postaukseen kuluu aikaa kuvineen noin 5h. 
9. Jos kirjoitan kulttuuriaiheista tai mitä tahansa asia-aiheista blogipostausta, niin siihen menee vielä lisää tunteja, sillä pyrin tarkistamaan aina taustatiedot. 


Bloggaamisen myötä olen tavannut ihmisiä, joita en olisi koskaan päässyt tapaamaan. Ja ainutlaatuisia kokemuksia on tullut myös kirjattua blogikansiooni. 
Tässä muutama helmi:

1. Sain mediakutsun tulla kuvaamaan Tanskan kruununprinsessa Maryn Turun vierailua 14.9.2018.



2. Pääsin mukaan Baltic Princessin telakkamatkalle Gdanskiin v. 2018. Laivalla Gdanskiin, se oli mielenkiintoinen matka: Linkki: Baltic Princess - telakkamatka Turusta Gdanskiin

Laivareittimme Turusta Gdanskiin

3. Kaikki mielenkiintoiset Viron matkat! Nostan tässä esiin yhden niistä, sillä pääsin käymään Hiidenmaalla Estonia -laivan muistomerkillä 2019. Linkki: Majakat ja Estonian muistomerkki


Näitä olisi vielä monia, mutta nämä nostan tähän postaukseen. 

Bloggaaminen on antanut minulle paljon. Korona-aika tosin vähensi kirjoittamistahtiani, sillä kaikki tapahtumat, teatterit, matkat, museot, taidenäyttelyt... Nämä jutut, jotka tovat tuoneet iloa ja hyvää mieltä elämääni ovat olleet pannassa. Ja juuri näistä aiheistä olen mielelläni kirjoitellut. Mutta nyt näyttää jo paremmalta. "Huomenna on uusi päivä", sanoi Scarlett O'Hara Tuulen viemässäkin. 



Aurinkoista kesäkuuta kaikille! 

- Tuula 


Tuula's life blogia voi seurata 



SHARE:

torstai 10. kesäkuuta 2021

Kesä - juuri nyt



Kesä hellii. Luonto on kaunis ja saaristo on kaunis. Me olemme vihdoin saaneet veneen laskettua veteen ja veneen ajettua kotisatamaan ja mastonkin paikoilleen. Eilen kiinnitimme pikkupurjeen. Isopurje odottaa vielä kiinnitystä. Mutta pikkupurjeellakin voi jo tehdä koekierroksen :) 

Tuulia -veneemme masto pystytetään Ajolanrannassa. Mastonpystytys on vaativaa hommaa, joten olemme antaneet sen ammattilaisten käsiin. Kirjoitin noin vuosi sitten Ajolanrannasta (ja mastomme pysytyksestä)blogipostauksen, se alempana. Ajolanranta on ihastuttava saaristokohde ja sinne pääsee myös autolla, Naantalista on matkaa noin 30 km. Mainio päiväkohde saariston ystäville. Ajolanranta on nykyään täyden palvelun satama, mutta siellä on kunnioitettu hienosti historiaa. Ajolan sukutila on ollut Saarisalon suvun hallussa jo vuodesta 1759.


Ajolanrannassa kohtaavat vanha ja uusi aika. 




Linkki postaukseeni:  Ajolanranta

Ja takaisin saarimökille. 

Minun tulee harvemmin otettua kuvaa saarimökistä tästä kuvakulmasta. Nyt Ajolanrannasta tullessamme oli kamera kätevästi esillä. Mökki on kuin piilopirtti tuolla kallion syleilyssä. Mökin toisella puolella on laituri. 

Saarimökin terassilla otin kuvat Cellbesin kesäisestä mekosta, jonka sain yhteistyönä. 


Tykkään tämän mekon 40-luvun tyylistä. Tämä mekko on kiva ottaa mukaan venereissuille, mekko ei rypisty. On mukavaa laittaa päälle jotain siistiä, jos ja kun tulee käytyä vieravenesatamissa syömässä. 

Tuolla Tuulia -vene nyt odottaa laiturissa sisältä siivoamista. Ja patjatkin sinne on vielä kiikuteltava. Mutta kesä on vasta aluillaan... 


Miten sinulla on lähtenyt kesä käyntiin? 

Aurinkoisia kesäkuun päiviä!

t. Tuula

Tuula's life blogia voi seurata 
SHARE:

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Silmälasit netistä - LensWay


Bongasin jokin aika sitten kivat silmälasikehykset ruotsalaisen instaajan @jennysfreed'in instagramista. Jenny mainosti LensWayn silmälaseja. LensWay myy silmälaseja, aurinkolaseja ja piilolinssejä netissä. Minulla on käytössä erivärisiä kehyksiä. Mutta jotakin vaaleaa kehystä kaipasin. Hopeanvärisiä pilottilasejani käytän tosi harvoin, hopea ei sovi kasvojeni väriin. Kulta! Sopisi juhliinkin, vaikka erikseen en mitään juhlarillejä etsi. Uskaltaisinko tilata netistä silmälasit?



Ja vähän tarinaa silmistäni. Sain 11-vuotiaana ensimmäiset silmälasini. Minä olin se luokan rillipää.

Nuoruusikäni käytin ahkerasti piilolinssejä, sillä en viihtynyt silmälaseissa. Ja vuonna 1995 annoin operoida silmäni. Silmäni operoitiin Tampereen Kirurgipalvelussa. Silmälääkäri Juhani Pietilä oli opiskellut USA:ssa silmien "leikkaamista" laser -tekniikalla ja oli tuonut sieltä laitteen ensimmäisenä Suomeen. 

Operaation jälkeen olin ihmeissäni. Maailma kirkastui ja näin erittäin hyvin. Pitkälti toistakymmentä vuotta minulla oli hyvä ja terävä näkö, mutta sitten näköni alkoi huonontua. Tiesinkin, että näin voi käydä, koska lähtötilanteeni oli todella huono, minulla oli -8 vahvuudet kummassakin silmässä ennen operaatiota. 


Nykyään näköni on verrattain hyvä. En tarvitse laseja lukiessani enkä tietokoneella työskennellessäni.  Tulen toimeen ilman laseja, mutta esim. autolla ajamiseen tarvitsen silmälasit, sillä haluan nähdä liikenteessä hyvin. Toinen silmäni on -1,0 ja toinen -0,50. Ja sikäli tilanne on muuttunut, että viihdyn nykyään silmälaseissa. 


Mutta nyt LensWayn sivuille. Löysin sieltä nuo instaaja Jennysfreedin kehykset, ja ne sopivat kooltaankin minulle. Nyt oli vielä kesäalekin, joten ei muuta kuin tilaamaan. Minulla oli (on) varsin uusi resepti silmistäni, joten kirjasin kaikki silmieni arvot tarkasti tilaussivulle. Ja tilaus menoksi. 

Muutaman päivän kuluttua paketti oli postissa. Olipa jännittävää saada silmälasit, jotka olin tilannut ilman sovitusta. Yllätyin positiivisesti, silmälasit istuivat hyvin ja tunsin ne heti omikseni. Kehysten väri on jännittävä, auringossa väri on kulta ja varjossa näyttää enemmänkin kullan ja hopean yhdistelmältä. Nämä ovat C.Jacobsenin mallistossa Lenswayn sivuilla ja kehysten nimi on Kust. 

Huom. En käyttänyt hyväkseni mahdollisuutta sovittaa neljät kehykset 10 päivän ajan kotona ilmaiseksi. Se olisi ollut mahdollista. Jotenkin minulla oli selvä visio näistä rilleistä. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. 


Nyt minulla on ensimmäiset kullanväriset silmälasit. Tähän asti olen vierastanut kullanvärisiä kehyksiä. 


Oliko hitti tai huti tai teinkö ylämummot? 

Voisitko sinä kuvitella tilaavasi silmälasit netistä? Tai oletko jo tilannut?


Näkemisiin, Tuula


Tuula's life blogia voi seurata 


SHARE:
Professional Blog Designs by pipdig