Vuoden 2020 viisi luetuinta postausta

 

Tässä vuoden 2020 viisi luetuinta postausta.  On ollut joka tavalla erikoinen ja erilainen vuosi, niinkuin kaikki tiedämme. Ja minä olen kirjoittanut vähemmän blogitekstejä kuin aikaisempina vuosina. Olen ollut vailla punaista lankaa, miten ja mitä kirjoittaisin blogiini. Tapahtumat, matkat, teatterit, museot, taidenäyttelyt, ravintolat - niistä olen ammentanut iloa elämääni ja tarinoita blogiini. Vaan ne ovat olleet suurinpiirtein kiellettyjen listalla tänä outona vuonna. Ympärilläni on niin monia riskiryhmään kuuluvia, että olen suosiolla jättänyt isot tapahtumat väliin. 

Viisi luetuinta, otsikoita klikkaamalla pääsee blogipostauksiin:

1. Kuka minä olen?

Ja mitä minä tein ennen kuin minusta tuli bloggaaja?  Kun vaihdoin viime vuonna blogipohjaa, niin siinä samalla tuli mieleeni kertoa itsestäni ja työurastani ennen kuin minusta tuli bloggaaja Se taisi olla tarpeen, koska tämä juttu keräsi eniten lukijoita vuonna 2020. Tämä juttu osoitti, että omakohtaiset tarinat kiinnostavat lukijoita. 

2. Sininen toukokuu

Saariston sininen toukokuu keräsi mukavasti lukijoita. Saaristo ja sen kauneus kiinnostavat ihmisiä, sen olen huomannut. Me olemme kesäsaaristolaisia ja tänä kesänä saarimökki on ollut toinen kotimme. 

3. Saarimökki, murupiirakka ja erikoiset vieraat

Kerroin tässä jutussani saarimökistämme ja mökki- / venepiirakan ohjekin tuli mukaan. Meillä on saarella peuria, mutta hirviä en ole aikaisemmin nähnyt. Ja nytkin taisivat olla vain vierailemassa saarella. Sain otettua kuvan, kun hirviemo ja hirvivasa uivat seuraavaan saareen. 

4. Ihanat naiset Turussa

Ihmiskontakteja ei voita mikään ja oli ihana tavata bloggaajaystäviäni Maarit (Sopusointuja -blogi) ja Sari (Casamimi -blogi) Turussa. Olimme suunnitelleet tätä tapaamista jo pitkään ja vihdoin elokuussa se toteutui. Sain toimia Turun oppaana näille ihastuttaville leideille. Ehdimme nähdä paljon tällä Turku -visiitillä. Ja ilokseni tämä vierailu nousikin korkealle luettujen listassa.  

5. Birger Kaipiaisen näyttely Turun taidemuseossa

Turussa eivät ole museokäynnit kiellettyjä, mutta silti olen niitä vältellyt. Mutta tämä Birger Kaipiaisen näyttely minun vain oli nähtävä. Maski kasvoille ja heti aamusella museoon, tämä oli taktiikkani. Ja hyvin toimi. Kurkkaahan sinäkin blogiin, olisiko Birger Kaipiaisen tyyli sopinut myös Marimekon kankaisiin? Tämä kysymys nousi esiin taidenäyttelyn aikana. 

Jäikö joku postauksista sinun mieleesi vuonna 2020?

Kohta vuosi vaihtuu. Lämmin kiitos kaikille lukijoilleni. Hyvää uutta vuotta 2021, kohti valoa käymme! 

- Tuula 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Blogit.fi:n, ja Bloglovinin kautta

SHARE:

oma elämä

Turku on pukeutunut jouluun

 

Joulutervehdys Turusta. Turku on pukeutunut jouluun! Tervetuloa kanssani kaupungin joulutunnelmaan. 

Turun vanhan pääkirjaston edessä on  kauniisti valaistu Leijona-suihkulähde, kesällä se solisee iloisesti, mutta näin talviaikaan se ei ole käytössä. Suihkulähteen on lahjoittanut kaupungille Gustav Albert Petrelius vuonna 1924. Leijona vartioi historiallista Vähätoria, joka kesäaikaan kuhisee turisteja. Nyt oli hiljaista. 

Ylitin Aurajoen Tuomiokirkkosiltaa pitkin ja kuvasin Vähätoria toiselta rannalta. Vesi oli mustaa ja ihastelin kauniita heijastuksia. Kuvassa näkyvä talo tunnetaan nykyään  Casagranden talona, mutta vanhemmat turkulaiset muistavat vielä rakennuksen aikaisemman nimenkin eli Ingmanin talon.  Tänne joen toiselle puolelle ei näy, mutta talon seinässä komeilee hieno lause: "Omnia vincit amor" eli "Rakkaus voittaa kaiken". Rakennuksen historia ulottuu aina 1500-luvulle asti. 

Turun kaupungintalo

Turun kaupungintalo sijaitsee myös Aurajoen rannalla. Talon on suunnitellut arkkitehti Charles Bassi vuonna 1812. Turun kaupunginvaltuusto on kokoontunut talossa vuodesta 1885 lähtien. 

Käväisin pikaisesti myös Yliopistonkadun kävelykadulla. Lapsuudessani Yliopistonkadun joulukatu oli runsaammin koristeltu - havuköynnöksissä loistivat sadat lamput. Se oli lumoavaa lapsen silmin. Nykyinen tyyli on modernimpaa. 

Teatterisilta

Ja jatketaan modernia maailmaa. Teatterisilta on pukeutunut joulun väreihin - punaiseen ja vihreään. Teatterisilta on suosittu kävelykohde ja siellä riittää kuvaajia. Sillalta näkyy Aurajoki valaistuine laivoineen. Laitankin tähän viime vuonna sillalta ottamani kuvan - silloin ei satanut, oli kaunis, sininen hetki. 

Aurajoen ylittää myös toinen kävelysilta, Kirjastosilta. Sillan kaiteet ovat lamppuja ja ne loistavat eri värisinä eri teemapäivinä. Nyt väreinä olivat punainen ja sininen. 

Ja historialliseen Turkuun

Brahenpuisto on Turun tuomiokirkon vieressä. Pietari Brahe seisoo puistossa ylväänä. Brahe syntyi kreivilliseen sukuun ja opiskeli nuorena Euroopan yliopistoissa, joissa hän hankki laajan sivistyksen. Hän toimi Suomessa kenraalikuvernöörinä kahteen otteeseen vuosina 1637-1640 ja 1648-1654. Brahe kehitti Suomen hallintoa ja perusti Suomeen kymmenen uutta kaupunkia sekä Turun akatemian. "Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen", lukee patsaan jalustassa. Ja vielä nykyäänkin käytetään sanontaa "kreivin aikaan", se tarkoittaa, että jotakin tapahtuu juuri sopivasti. 

Ja  komeaan Turun tuomiokirkkoon lopetan tämän kaupunkikierrokseni. Joka joulu tuomiokirkko saa edustalleen joulukuusen. Kirkkoa on alettu rakentaa 1200-luvun lopulla - ensin puisena. Kirkkoa rakennettiin todella pitkään ja sen vuoksi se edustaa useaa eri tyylisuuntaa mm. romaanista, goottilaista ja uusgoottilaista tyyliä. Kirkkoa kutsutaan myös Suomen kansallispyhätöksi. 

*****

Lämmin kiitos kaikille blogini lukijoille kuluneesta vuodesta. Vuosi on ollut erilainen ja haastava. Kiitos, että olet ollut matkassa mukana. Ja lämpimästi tervetuloa Sinulle, joka olet täällä ensimmäistä kertaa. Sekä lämmin kiitos yhteistyökumppaneille! 

Onnellista joulunaikaa kaikille! 

- Tuula 

SHARE:

joulu, oma elämä, Turku

Vitamiineja ja ravintolisiä - näin lisään vastustuskykyäni

 *Pr-tuote - Vitatabs -tuotteet saatu

Nyt eletään monella tapaa sellaista aikaa, että on tärkeää huolehtia omasta vastustuskyvystään. Korona-aika ja pimeä syksy vaativat veronsa. Jos on hyvässä kunnossa, niin ei pääse kaamosmasennuskaan helposti iskemään. Kerron tässä postauksessa, miten minä lisään omaa vastustuskykyäni.  

Terveellinen ruoka, liikunta, vitamiinit ja ravintolisät - ne ovat minun juttuni. Myönnän heti, että ei se ruoka aina ole niin terveellistä, jota syön, mutta yritän kuitenkin. Kyllä ne suklaat ja jäätelöt maistuvat ihan liian hyviltä. Tänä syksynä en ole päässyt jumpalle enkä uimaan. Mutta ulkoiluun olen panostanut tänä syksynä enemmän, lähinnä kävelemiseen, välillä sauvoilla ja välillä ilman. 

Mitä vitamiineja syön säännöllisesti? 

D-vitamiini vaikuttaa ihmisen terveyteen kokonaisvaltaisesti. D-vitamiinia olen syönyt pitkään. Suomessa D-vitamiinia saadaan varastoon kesäaikaan, mutta sen pitoisuus laskee pimeinä talvikuukausina. Ja kertyneet varastot eivät yksinään riitä ylläpitämään pitoisuutta riittävänä. Viimeisissä mittauksissa vuosi sitten tulokseni oli 75,8 nmol/l eli tulos ylitti juuri ja juuri viitearvot  >75,0 nmol. Vaihdoin vahvempaan D-vitamiiniin. Otan nykyään D-vitamiinia 50 ug päivässä. Nyt en ole vuoteen käynyt mittauttamassa D-vitamiiniarvojani, olen välttänyt laboratorioita. Ja huom. tuo vitamiinin määrä, jonka otan, on vain minun ottama määrä. Tuo määrä on jokaiselle yksilöllinen. Suomessa suositeltu D-vitamiinin päiväannos on aikuisilla 10-50 ug / päivä. 

Tässä muutamia fysiologisia vaikutuksia D-vitamiinista:

• D-vitamiinien pitkäaikainen puutos johtaa aikuisilla, erityisesti vanhuksilla, luuston pehmentymiseen ja murtumisherkkyyden lisääntymiseen. Lapsilla se saattaa aiheuttaa kasvun ja motorisen kehityksen häiriintymistä.
• Uusimpien tutkimusten mukaan D-vitamiinilla saattaa olla ravitsemuksellista merkitystä ykköstyypin diabeteksen, nivelreuman ja MS-taudin torjunnassa. Sillä on todettu olevan vaikutusta myös lihasten parantuneessa toiminnassa ja luunmurtumien ehkäisyssä. 
• D-vitamiini vaikuttaa suotuisasti immuunipuolustusjärjestelmään ylläpitäen hyvää vastustuskykyä ja on tärkeä luustolle, hampaille, lihaksille, mielialalle ja hormonitoiminnalle.
• Vitatabs D -vitamiinitabletit saatavana tavarataloista, marketeista ja terveyskauppoista. Valmistettu Suomessa. 

C-vitamiini kuuluu myös terveyspatteristooni. C-vitamiini lisää vastustuskykyä ja antioksidanttisuojaa. Iholle, verisuonistolle ja hermostolle, väsymykseen ja uupumukseen. 

• C-vitamiini osallistuu kollageenin muodostumiseen mm. ihon, ikenien, hampaiden ja verisuoniston normaalia toimintaa varten.
• C-vitamiini edistää hermoston normaalia toimintaa, auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta, edistää raudan imeytymistä ja piristää. 
• C-vitamiinin vähäinen saanti aiheuttaa väsymystä ja infektioherkkyyttä
• Vitatabs C-vitamiini tabletteja on saatavana sekä purutabletteina että kapseleina ja myös jauheena. Valmistettu Suomessa. 

Sinkkiasetaattia käytän kuuriluontoisesti. Olen ottanut sinkkiasetaattia flunssan ensioireisiin. Nyt ei tosin ole flunssia ollut ja kun flunssaan voi olla toinenkin mahdollisuus, niin pitkään aikaan en ole sinkkiasetaattia tarvinnut. Toki sinkkiasetaattia voi syödä jatkuvastikin. Siihen yhdistetään hyviä terveysväitteitä, se edistää mm. 

• kognitiivista toimintaa
• luuston pysymistä normaalina
• hiusten pysymistä normaaleina 
• ihon pysymistä normaalina
• näön pysymistä normaalina 
• Vitatabs sinkkiasetaatti tabletit saatavana tavarataloista, marketeistä ja terveyskaupoista.

Tiedätkö Echinasan punahattu-uutteen? Se on valmistettu Suomessa viljellyistä punahatuista. Punahattu-uute on oiva apu kurkkukipua, nuhaa tai yskää poteville henkilöille. Minä olen käyttänyt punahattu-uutetta myös pienten haavojen hoitoon ja hyönteisten pistoihin. Kiva suomalainen tuote. 

Miten sinä huolehdit, että saat päivittäin tarpeeksi vitamiineja? 

Ylös, ulos ja lenkille sekä vitamiineja! 

Hyvää joulukuuta! 

- Tuula 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta.

SHARE:

kauneus ja terveys

Ruissalon polkuja ja ranskalaista piirakkaa

Jokainen päivä on uusi alku. Minä olen aina mielelläni herännyt uuteen päivään ajatuksella, että mitähän kivaa tänään tapahtuu. Olen yrittänyt pitää tätä ajatusta yllä myös korona-aikana. Välillä huonommalla ja välillä paremmalla menestyksellä. 

Ja kivoja asioita on tapahtunut. Elämääni tulla tupsahti kauan kadoksissa ollut ystäväni. Noin viisitoista vuotta sitten tiemme erkanivat ja syy oli minun. Minulle tapahtui silloin niin paljon ikäviä asioita, että en jaksanut pitää yhteyttä ystäviini. Myöhemmin facebookin kautta heitä on tullut takaisin elämääni, mutta tämä yksi ystävä jäi kokonaan pois elämästäni. Kunnes vihdoin tapasimme. Ja missäpä muualla kuin Ruissalon poluilla. Ja ystävyytemme sai uuden alun.  

Kävelimme välillä luontopolullakin, eipä siellä koko ajan näin märkää ollut. Ja juttua riitti, kun kuroimme noin 15 vuotta kiinni. Ei siinä kaikkea muistanut,  niin paljon oli kummallekin tapahtunut, mutta niitä tapahtumia vuosien varrelta ehtii myöhemminkin kertoilla. 

Kahvila-ravintola Promenade legendaarisessa Ruissalon kansanpuistossa. 

*****

Ja vietimme me pienenpienet pikkujoulutkin kipparin kanssa. Tein Sopusointuja Maaritin reseptillä ranskalaista tomaattipiirakkaa. Piirakka maistui mainiolle ja menee ehdottomasti jatkoon. Kiitos Maarit! Laitan ohjeen tähän omaankin postaukseeni:

TOMAATTIPIIRAKKA 

1 valmis suolainen piirakkapohja

noin pari kourallista pikkutomaatteja

2 rkl Dijon-sinappia (minulla oli Turun sinappia)

pari dl juustoraastetta esim. emmental

1 valkosipulin kynsi

öljyä, suolaa, mustapippuria

yrttimausteita maun mukaan esim. basilika, oregano, timjami 

1. Sulata pohja, painele piirakkavuuan pohjalle ja tee haarukalla reikiä. Levitä sinappi pohjalle. 

2. Lisää 1/3 juustosta, sitten puolitetut tomaatit ja puristettu valkosipuli. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Lorauta päälle öljyä ja loput juustoraaste. Ripottele päälle yrttimausteet. 

3. Paista non 200 asteessa 20-25 min. Vahdi paistoa. Tutki milloin taikina alkaa olla kypsää myös keskeltä ja sitä etteivät reunat pääse palamaan. 

Annoin piirakan jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja ja laitoin koristeeksi rucolaa ja vesimelonia. 

Tämä on siitä kiva piirakka, että tämä maistuu myös kylmänä erinomaiselta. 

Hyvää sunnutai-iltaa  ja turvallista uutta viikkoa! 

- Tuula 

Ps. Minulta on Instan puolella kysytty, mistä näitä kaitaliinoja hankin? Olen ne ostanut Pentikiltä. Nyt pöydällä tämän vuoden joulumalli Vahakukka. Tykkään pienissä kattauksissa kovasti kaitaliinoista, ne ovat keveämpiä kuin pöytäliinat. 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta.

SHARE:

oma elämä, Ruissalo, ruoka ja juoma

Max Seeck: Uskollinen lukija

 

"Hulppeasta Kulosaaren merenrantahuvilasta löytyy kuollut nainen. Nainen on sonnustautunut mustaan iltapukuun ja hänen kasvonsa ovat vääntyneet irvokkaaseen hymyyn. 

Rikosylikonstaapeli Jessica Niemi saa tapauksen tutkittavakseen. Pian käy ilmi, ettei juhlapukuinen nainen ole ainut uhri. Lisää uhreja on tulossa. Joku nimittäin toteuttaa uskollisesti menestyskirjailija Roger Koposen romaanien äärimmäisen raakoja rikoksia." 

Max Seeck kirjoittaa tämän hetken vetävintä jännitystä. Kirjailijan nimi on tullut tänä syksynä useasti vastaan eri medioissa. The New York Times julkaisi Yhdysvaltain myydyimpien pokkareiden listan 11.11.2020 - siellähän oli helsinkiläisen Max Seeckin vuonna 2019 trilleri Uskollinen lukija eli The Witch Hunter noussut 11. sijalle. Tämän menestyksen myötä minunkin oli pakko tarttua kirjaan. 

Voitteko kuvitella, että suomalaisista kirjailijoista vain Mika Waltari on kyennyt vastaavaan. 20th Century of American Bestsellers sivuston mukaan Waltarin The Egyptian eli Sinuhe oli vuonna 1949 Yhdysvaltain myydyin kaunokirjallinen teos. 

Ja tähän pitää vielä mainita, että The Witch Hunter on Barnes & Noble -kirjakauppaketjun kuukauden kirjana nyt marraskuussa eli kirjan myynti vain kasvaa. Minä olen todella innostunut Max Seeck'in menestyksestä Atlantin toisella puolella. 

Uskollinen lukija kertoo poliiseista ja rikoksista. Päätutkijana on on Jessica Niemi, joka saa tutkittavakseen oudon murhasarjan. Murhasarja noudattaa tunnetun kirjailijan Roger Koposen kirjoissa tapahtuvia murhia. Mielenkiinnon herättää heti se, että ensimmäinen Kulosaaresta löydetty uhri on Roger Koposen oma vaimo. 

Tarina saa uusia käänteitä nopeasti, Juvalla menehtyy kaksi henkilöä. Roger Koposen kirjaa tutkitaan tarkasti, olivatko nämäkin kirjassa. Juttu saa yhä kummallisempia käänteitä. Ja lisää ruumiita. Ja nuo käänteet yllättävät poliisitkin. 

Rikosylikomisario Erne Mikson on huolissaan, tarvitaan epäiltyjä, nopeasti! Erne ehdottaa: Aloittakaa kustantajasta." Miksi, kysyy rikosylikonstaapeli Jessica Niemi. Erne vanhana konkarina jatkaa: "Se on mun tietääkseni ainoa taho, joka hyötyy tästä tapahtumaketjusta. Mä kuulin lehdistötilaisuudessa, että Koposen Noitavaino-kirjat on muutamassa tunnissa myyty loppuun kaikissa pohjoismaisissa verkkokaupoissa."

Uskollisen lukijan kieli on sujuvaa. Tekstissä tuli esiin uusia asioita, joita välillä googletin, että onko näin. Ja google todisti asiat oikeiksi. Mutta parasta kuitenkin kirjassa on loistava juoni ja jännitys pysyy koko ajan yllä. 

Nautin myös kovasti henkilöhahmoista. Ylikonstaapeli Jessica Niemi on mielenkiintoinen nainen, jolla on salaperäinen menneisyys. Rikosylikomisario Erne Mikson on kotoisin Virosta, rauhallinen ja taitava työssään. Ja muutkin poliisihahmot ovat autenttisesti kuvattuja. Tärkeimpänä tapahtumapaikkana on vähäluminen ja pimeä Helsinki marraskuussa. 

Jotta en vie teiltä lukunautintoa, niin enempää en uskalla avata tarinan kulkua. Luen Uskollista lukijaa e-kirjana sekä välillä myös kuuntelen. Riippuu vähän tilanteesta.        

En lainkaan ihmettele, että romaanin käännösoikeudet on myyty lyhyessä ajassa 38 maahan ja teoksen pohjalta on valmisteilla myös Hollywood-sarja nimeltään The Witch Hunter. Aikamoisen lumipalloefektin on kirja aiheuttanut. 

Voin itsekin sanoa, että Uskollinen lukija on parhaita suomalaisia dekkareita, joita olen pitkään, pitkään aikaan lukenut - koukuttava murhakaruselli! 

Ja minä olen siirtynyt jo Max Seeckin seuraavaan eli hänen viidenteen kirjaansa, tänä syksynä ilmestyneeseen  Pahan verkko -trilleriin. Outoja ovat verkot! Siinäkin on mukana Jessica Niemi. Kirjassa on taas mukaansa tempaava tarina ja hyvät sivujuonteet, mutta se on vielä minulla kesken... onneksi. 

Lukuintoa syksyyn! 

- Tuula

 Luetko dekkareita? Oletko lukenut Max Seeckin kirjoja? 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta. 

SHARE:

kirjat, kulttuuri, oma elämä

Syksyn aakkoset

Olen nähnyt vastaavia postauksia blogeissa ja niitä on ollut hauska lukea. Niistä inspiroituneena keräsin nyt omat syksyn aakkoset tähän postaukseen. Joskus on kiva pysähtyä miettimään elämän menoa. 

A Aurinko. Marraskuussa on ollut myös aurinkoisia päiviä. Loppusyksyn harmauteen kaipaa aurinkoa. 

B Blogi on rakas harrastukseni, vaikka tämä erikoinen aika onkin vähentänyt kirjoittamista. Kirjoittaminen on kuitenkin supermukavaa, joten bloggailu jatkuu. 

C-vitamiini kuuluu päivittäiseen vitamiiniannokseeni syksyllä. 

D-vitamiini on minulle se tärkein vitamiini. Sitä tarvitaan normaaliin immuunipuolustukseen. Nyt D-vitamiini on paikallaan.

E Elämäntaparemontti. Siihen pitäisi ryhtyä. Koronakiloja on tullut. 

F Minulle tuli ensimmäisenä mieleen Fazer edellisestä vastauksesta huolimatta. Fazerin Sininen on suklaiden aatelia. 

G Google. Olen ahkera asioitten tarkistaja. 

H Helsinki. Jos minun pitäisi muuttaa Turusta johonkin muuhun kaupunkiin Suomessa, niin se olisi ehdottomasti Helsinki. Helsingin kulttuuritarjonta vetää puoleensa. Valitettavasti Helsingin käymiset ovat jääneet korona-aikana tosi vähiin. 

I Instagramista tykkään. Se on suosikkikanavani somessa. 

J Jäätelö on meidän perheen ykkösherkku, syksylläkin. En edes osaa nimetä yhtä suosikkia. 

K Korona. Seuraan edelleen tosi tarkasti koronatilannetta. En tiedä, onko se hyvä tai huono asia, mutta niin teen. Ja toivon, että kohti parempaa huomista mennään. Rokotukselle asetan toiveet. 

L Liikunta on ollut minulle näinä aikoina kävelyä. Jumppasalille en ole uskaltautunut.

M Marimekko pienesti. Hankin taasen syksyn sesonkimukin, joten jonkinlainen Marimekko -mukien kerääjä olen.

N Nauru. Edesmennyt Tarja -ystäväni oli ihanan nauravainen. Kaipaan niin hänen iloista nauruaan ja loistavaa tilannekomiikan tajuaan.  

O Onni on kiitollisuutta. Edesmenneellä äidilläni oli tapana sanoa, että lyhin tie onneen on kiitollisuus. 

P Purjevene. Meillä on vanha purjevene Tuulia nimeltään. Vuosi vuodelta vähemmän purjehditaan, mutta ei siitä vielä raaski luopuakaan. Vene pääsi talvisäilöön jo lokakuun alussa. 

Q Queen - yhtyeitten aatelia. Queenin musiikki ei vanhene. Ja olen mielissäni, että uskomattoman Freddie Mercuryn tilalle löytyi lahjakas Adam Lambert. 

R Rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus. 

S Saarimökki. Tänä kesänä saarimökki on ollut kakkosasuntona. Kaupungissa olemme olleet tosi vähän. 

T Tanssii tähtien kanssa. Minulle tämä tanssiohjelma on ollut jo vuosien ajan syksyn huipennus sunnuntai-iltaisin. Tanssi on rajaton riemu! 

U Ulkoilu. Ulkona liikkuminen on monella tapaa hyväksi terveydelle. Tsemppaan siihen itseäni näin syksyllä. 

V/W Volkswagen on meikäläisen menopeli.   

X Xanadu. Olen musiikki- ja tanssielokuvien suuri ystävä. Olivia Newton-John esitti tämän elokuvan hittikappaleen. 

Y Ystävyys. Yksi rakkaimmista ystävistäni menehtyi pari vuotta sitten ja hän jätti elämääni ison aukon. Ystävät ovat tärkeitä. 

Z zzz Nukkuminen. Hyvä uni antaa puhtia päivään.

Å Åbo. Kun tuo T tuli käytettyä jo tanssiin, ja kotikaupunkini on aina kiva mainita, siis Turku eli Åbo.  

Ä Äiti. Jo edesmennyt äitini. 

Ö Ö-mappi. Siellä on tekemättömiä töitä. Eilen saimme vihdoinkin saarimökkimme talviteloille. Ja nyt mappi Ö:ssä on kaupunkikodin tekemättömiä hommia. 

Hyvää tulevaa viikkoa! 

- Tuula 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta. 

SHARE:

oma elämä

Viimeksi minä innostuin, päätin, inspiroiduin ja monta muuta

Mukavaa marraskuun viikkoa!

"Otan tällä hetkellä vastaan jokaisen kuukauden ilolla, koska minulle se tarkoittaa sitä, että olemme aina lähempänä sitä aikaa, kun ajat paranevat." Näin sanoi ystäväni Sari.  Ja ehkäpä juuri noitten sanojen vuoksi kirjoittelen blogiin viimeksi minä -postauksen.  

Viimeksi minä... 

Innostuin kävelyretkellä Raisionjoella. Huhkon empiretyylistä kartanoa ei voi kävelytieltä olla huomaamatta. Toki kartano oli kiinni keskellä viikkoa, mutta totuttuun tapaani otin kartanon historiasta selvää kotiin tultuamme. Huhkon kartanon tarina ulottuu pitkälle aina 1700-luvulle ja sillä on ollut historiassa monia erilaisia vaiheita. Mutta hypähdän suoraan nykyaikaan. Raision kaupunki osti rakennuksen vuonna 1977, jolloin pihapiirin rakennukset purettiin. Luin, että turkulainen arkkitehti Riitta Rasmus suunnitteli Huhkon päärakennuksen restauroinnin. Rakennus pyrittiin palauttamaan 1800-lvun asuun. Ja minähän tunnen Riitta Rasmuksen vuosien takaa. Nykyään kartanossa pidetään erilaisia tilaisuuksia,  juhlia ja kokouksia. 

Ilahduin kävelyretkellä Raisionjoen varrella. Kävelytiet / -kävelyreitit on uusittu hienoon kuntoon, ja jokimaisema näyttää jännittävältä merimaisemiin tottuneelle. Keäisin voi joella nähdä melojia. 

päätin että joka päivä on ulkoilupäivä! 

Ahteentaan yhteyssatama

harmistuin,  että saarimökillä odottaa vielä huussin huolto. Tähän hommaan kippari haluaa assistentin mukaan. 

nauroin  itselleni eilen yhden sekaannuksen takia. Nauraminen saa suhtautumaan elämään astetta keveämmin. Ja nyt jos koskaan on siihen tarvetta.   

kokeilin  vaihtaa huonekalujen paikkaa. Ja palasin vanhaan. Se siitä kokeilusta.  

Kuva netistä.  

jännitin vaalitulosta. Ja sieltä tuli ilouutisia Atlantin takaa. Onnea uudelle presidentille Joe Bidenille. Ja varapresidentti Kamala Harrisille. Koittakoon toivon ja tasa-arvon aika.

inspiroiduin  Max Seeckin dekkareista. On kulunut vuosia, kun olen dekkareita lukenut. Ja nyt on kädessäni Seeckin toinen tänä syksynä ilmestynyt kirja - Pahan verkko.  Luin edellisen Seeckin kirjan ennätysvauhtia. Edellisen kirjan Uskollinen lukija eli englanniksi käännettynä The Witch Hunter käännösoikeudet on myyty 38 maahan. Ja siitä tehdään Hollywood -sarja. Pahan verkko jatkaa Uskollisen lukijan tarinaa. Olisi kiva kirjoittaa näistä oma analyysi... no kunhan saan Pahan verkon päätökseen. 

Auringonlasku mökillä viikonvaihteessa. 

Mistä sinä olet ilahtunut viimeksi tai mistä innostunut? 

- Tuula 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta. 

Ps. Nappasin postauksen idean Mahdollisesti ehkä -blogista. 

SHARE:

oma elämä

Helsingin kirjamessut 2020 - kirjoja ja pukeutumista

//postaus sisältää affiliate -linkin//

Olen monta vuotta käynyt Turun kirjamessuilla, mutta tänä vuonna niitä ei koronatilanteesta johtuen pidetty. Helsingissä kirjamessut pidettiin tänä vuonna virtuaalisesti ja voitin Tarun Sutkautuksia -blogista liput kirjamessuille. Lämmin kiitos, Taru. Olenkin käynyt kuuntelemassa haastateltavia kirjailijoita omalta kotisohvaltani. Nämä kirjailijoitten haastattelut ovat kuultavissa 8.11. asti, joten vielä on aikaa kuunnella lisää tarinoita kirjoista ja niiden synnystä. 

 

Jos minulla olisi ollut mahdollisuus mennä oikeille kirjamessuille, niin olisin pukeutunut tähän Cellbesiltä saamaani asuun. Ja tällä mennään nyt virtuaalikierrokselle. 

Näitä keskusteluja kuuntelin: 

Miika Nousiainen: Pintaremontti / haastattelijana Susanna Laari: 

Tämä kirjan luen, kunhan saan entiset kirjat päätökseen. Kirjassa on kavalkadi nelikymppisistä pehmomiehistä: Samista, jolla on vauvakuume ja hän menee jokaisille treffeille perheenperustaminen mielessä, no eihän se onnistu. Ja Markuksesta, joka on kolmen tyttären yksinhuoltajaisä. Kirjassa kuvataan hauskasti myös sukupolven välisiä eroja. Hyvänmielen romaani. 

Ella Kanninen: Minun Italiani

Ella Kanninen ja haastattelija Baba Lybeck saivat minut uskomaan, että tarvitsen tänä syksynä nojatuolimatkan Italiaan. Ella kertoo kirjassaan, millainen on hänen Italiansa ja millaisia ovat hänen italialaisensa. Kirja kertoo aakkosjärjestyksessä tapoja Italiasta. Ella sanoo, ettei ole olemassa vain yhtä totuutta Italiasta ja juuri siinä on maan rikkaus. Ihastuttava haastattelu, Italian nojatuolimatka kutsuu.

Panu Rajala: Päivä on tehnyt kierroksensa 

Rajala ja professori Jyrki Nummi keskustelivat Rajalan toimittamasta Väinö Linna -kirjasta. Heitä haastatteli Jari Mäkäräinen. Kirjan pohjana ovat ennen jukaisemattomat haastattelunauhat. Linna ei koskaan kirjoittanut muistelmiaan, mutta hän tilitti muistojaan ääninauhalle kymmeniä tunteja. Nyt 50 vuoden kuluttua meillä on mahdollisuus kuulla kirjailijan "ääni". Muistelmia ei oltu koskaan tarkoitettu julkisuuteen, joten muistelmat ovat aitoa ja rehellistä tilitystä. Väinö Linnan 100-vuotispäivänä joulukuussa 2020 päivä on todellakin tehnyt kierroksensa. 

Samu Haber - Forever you / kirjoittanut Tuomas Nyholm / haastattelija: Mari Mikkola

Samu Haberin elämäkerrasta tuli ilmestymisviikollaan myydyin tietokirja sekä Suomessa että Saksassa. Kirja on herättänyt kiinnostusta muuallakin maailmassa ja siitä ollaan tekemässä useita käännöksiä eri kielille. Samu Haber kehui haastattelussa kirjailijaa Tuomas Nyholmia, joka halusi tehdä kirjan Sarmu Haberista, Samun ääni ja tarina edellä. Kirjassa ei ole käyty läpi satoja lehtileikkeitä, vaan kirjailija ja Samu pitivät monen tunnin sessioita ja niissä kaiveltiin Samun elämää. Kirjailija kertoi, että Samun tarinoita oli kiva kuunnella, koska Samu osasi kertoa kuohkeasti elämästään, sen aallonpohjista ja menestyksestään. Tuomas Nyholm sanoo, että tämä on kirja ihmisestä. Odotan innolla, että pääsen tämän kirjan ääreen. Vähän kirjan vierestä vielä... Mr. Voice of Germanya ihaillaan ja hypetetään suuresti Saksassa. Siitä kertoo myös se, että Samu on saanut suuren määrän pikkukaimoja Saksassa. Tulee ihan mieleen Italia ja Jarno Saarinen. 

Mitä jäin kaipaamaan? Olisin mielelläni kuunnellut Max Seeckiä myös näillä kirjamessuilla. Luen parhaillaan Max Seeckin kirjaa Uskollinen lukija (2019). Häneltä on ilmestynyt tänä syksynä uusikin kirja, mutta luen ensin tämän edellisen. Uskollinen lukija on taitavasti kirjoitettu, vetävä ja erittäin koukuttava kirja.  Kirjasta on suunnitteilla Yhdysvalloissa tv-sarja. En ole naismuistiin lukenut dekkareita ja nyt innostuin dekkareista uudelleen. Kiitos Max Seeckin. 

Ps. Jos olisi ollut mahdollista mennä oikeille kirjamessuille, niin olisin pukeutunut tähän  lämpimään ja helppoon asuun. Sekä housut että jakku on saatu Cellbesiltä. Housut ovat tekonahkaa, mutta niissä on miellyttävä sisäpinta, joten ne ovat ihanantuntuiset päällä.  - Tästä linkistä pääset verkkokaupan sivuille: Cellbes  

Marraskuu on alkanut. Tuulee. Sataa. Ja pimeys laskeutuu varhain. Mutta ei anneta marraskuun lannistaa. Luin Sarin Casamimi -blogista nämä toiveikkaat sanat: "Otan tällä hetkellä kiitollisena vastaan jokaisen uuden kuukauden, koska minulle se tarkoittaa sitä, että olemme aina hieman lähempänä aikaa, kun ajat paranevat. Mutta sitä ennen, pukeudutaan lämpimästi  ja yritetään nauttia nykyisyydestä."

Hyvää marraskuuta kaikille!

- Tuula

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta. 

SHARE:

kirjat, kulttuuri

Birger Kaipiaisen näyttely Turun taidemuseossa

 

Birger Kaipiaisen (1915-1988) tuotanto alkoi 1930-luvun lopulla. Kaipiaisen satuhahmot, kukat, kasvit ja kuvioinnin runsaus olivat silloin vastakohta funktionalismin säännöllisyydelle ja askeettisuudelle. Kaipiaisen tyyli oli alusta asti hyvin persoonallinen. Hän kulki omaa tietään. Sen kertoo hienosti laaja näyttely Turun taidemuseossa. Näyttely koostuu pääosin Kyösti Kakkosen kokoelmaan kuuluvista teoksista.

Birger Kaipiaisen äiti huomasi pojan taiteellisuuden, vaikka suvussa ei taiteilijoita ollutkaan. Neuvokas äiti otti yhteyttä Ateneumiin, siellä sijaitsi silloin Taideteollisuuskeskuskoulu. Poika pääsi 11-vuotiaana koeluokalle, jossa oli opetusta pari kertaa viikossa. 17-vuotiaana Kaipiainen siirtyi virallisesti opiskelemaan Ateneumiin pääaineena kulissimaalaus eli lavastustaide. Pari vuotta myöhemmin lopulliseksi pääaineeksi valikoitui keramiikka. 

Kun Birger Kaipiainen valmistui vuonna 1937, kävi heti kutsu Arabian tehtaan taideosastolle. Mutta taiteen tekeminen oli loppua alkuunsa, sillä Kaipiainen sairastui polioon. Ja hänen parantumisensa hidastui virhediagnoosin takia. Oikea jalka vaurioitui pysyvästi. Ja sen myötä sai dreijaaminen jäädä. Dreija ei olisi muutenkaan ollut oikea kapine Kaipiaiselle, sillä hän vannoi siveltimen ja fantasian nimeen. Birger Kaipiainen rakasti myös musiikkia, oopperaa ja balettia. Ja ne jättivät myös jälkensä hänen teostensa aihemaailmaan. 

Birger Kaipiainen nuorena taiteilijana

Kun sota loppui, niin Kaipiainen oli löytänyt oman keraamis-kuvataiteellisen tyylinsä. Ja mikä hienointa, myös yleisön. Sodan päätyttyä Ruotsin, Norjan ja Tanskan katseet suuntautuivat Suomeen. Kaipiainen toi persoonallisen lisän muotoilun uusiin visioihin. 1950-luku oli Suomen taideteollisuudessa luovuuden aikaa ja meidät huomattiin muuallakin maailmassa. 

Vuonna 1954 Kaipiainen lähti Ruotsiin, Röstrandin posliinitehtaalle ateljeetaiteilijaksi. Se oli Kaipiaiselle taiteellisesti vapauttavaa aikaa. Hänen teoksiaan nähtiin Milanossa ja New Yorkissa. Ikimuistoinen näyttelyvierailu New Yorkiin oli Kaipiaiselle hieno matka. Manhattanilla järjestettiin juhlat 40 vuotta täyttävälle taiteilijalle. 

Minä ihastuin Kaipiaisen 50-luvun keramiikkatöihin. Taidekriitikot eivät olleet yhtä innostuneita Kaipiaisen töistä kuin yleisö. Kaipiaisen töitä ostettiin innokkaasti. Alla muutama Kaipiaisen työ  50-luvulta. 

Reliefi, Röstrand (1954-58)

Kaksi naista  

Birger Kaipiainen keräsi mainetta ja kunniaa maailmalla. Ja Suomessa elettiin 1960 -luvulta alkaen Marimekon kulta-aikaa. Legendaarisia juhlia vietettiin Armi Ratian kesäparatiisissa Bökarsissa. Bökarsiin kermaan kuuluivat Birger Kaipiainen, Tarmo Manni ja pianisti Cyril Salkiewitz. Armi Ratia yritti saada Kaipiaista suunnittelemaan Marimekolle kangasmalleja, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Se on sääli. Olisi ollut hienoa nähdä marimekkokankaissa Kaipiaisen kädenjälki. 

Kun näitä Birger Kaipiaisen töitä katselin museossa, niin huomasin, että monessa työssä oli kello, joka näytti aikaa 12.15. Kyselin näistä kelloista oppaalta ja hän kertoi, että tuohon kellon aikaan liittyy kolme erilaista teemaa. Tämä teema kosketti minua: Birger Kaipiaisella oli erittäin hyvä nuoruudenystävä, joka kuoli nuorena. Birger Kaipiainen on kuuleman mukaan sanonut, että ystävän kohdalla päivä ei ehtinyt iltaan. Päivä päättyi liian aikaisin. 

Paratiisi-sarjan esineet olivat vitriinissä. Niitä oli hankala kuvat.  

Pitkän houkuttelun jälkeen Birger Kaipiainen  suunnitteli Arabialle ainoan sarjatuotantoon tarjoitetun astiastonsa, Paratiisi-sarjan. Sarja oli tuotannossa 1970-1974. Kaipiaisen kuoltua Arabia otti sarjan takaisin tuotantoonsa 1990-luvulla. 

Kaipiainen oli ensisijaisesti keramiikkataiteilija ja suunnitteli ja valmisti enimmäkseen uniikkeja taide-esineitä. Teollinen muotoilu ei häntä kiinnostanut. Tämä oli varmasti myös syy, miksi hän ei tehnyt Marimekolle kangasmalleja. Kuitenkin hän vuonna 1957 poikkeuksellisesti toteutti Pihlgren ja Ritola Oy:lle tapettisarjan kiurujen elämästä. Niistä on tullut tapettiklassikoita: "Kiurujen yö ja Ken kiuruista kaunein".

Birger Kaipiainen sai professorin arvonimen 1977 ja vuonna 1981 hänelle myönnettiin taiteiijaeläke. Eläkkeestään huolimatta hän kävi päivittäin Arabian tehtaalla ja jatkoi taiteellista tuotantoaan kuolemaansa saakka.

Birger Kaipiainen kuoli 18.7.1988 Hän teki urallaan tuhansia uniikkeja keramiikkateoksia. Nämä kuvaamani teokset eivät ole aikajärjestyksessä. 

Kaipiainen oli alusta asti hyvin persoonallinen taiteilija ja hän mursi rajoja keramiikka- ja kuvataiteen välillä. Olisipa hän ollut suosiollisempi teollisille töille. Olisin niin mielelläni nähnyt hänen kädenjälkensä Marimekon kankaissa. 

Olisiko sinun mielestäsi Kaipiaisen tyyli sopinut Marimekon kankaisiin?

 - Tuula

Ps. Turun taidemuseossa jaetaan ilmaiset kertakäyttömaskit kaikille vierailijoille. Minulla sattui jo tullessa olemaan oma maski. 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Blogit.fi:n,Twitterin ja Bloglovinin kautta. 

SHARE:

kulttuuri, Turun taidemuseo