Nextory - kirjasto taskussa (kokeile kuukausi ilmaiseksi)

 

*Mainos / Sisältää affiliate -linkin

Olen aina ollut lukutoukka. Ja tämä erikoinen aika on vain lisännyt rakkauttani kirjoihin. Välillä on ollut paikallaan paeta tätä korona-aikaa kirjojen maailmaan. Luen sekä kuuntelen kirjoja aina tilanteen mukaan. 

Nextory -sovellus on e- ja äänikirjojen tilauspalvelu. Kirjasto on aina mukanasi, kun se on kännykässä. Eikä tarvitse mennä kirjastoon, kun kirjastot ovat avoinna rajoitetusti ja aika on mikä on. Eikä niitä uusia kirjoja sieltä kirjastosta saa kuin vasta pitkän, usein kuukausien, odotuksen jälkeen. Uudet kirjat ilmestyvät Nextoryyn melkeinpä saman tien, kun kirja julkaistaan kirjana. Laitan tuonne loppuun linkin, jolla uusi käyttäjä voi aloittaa 30 päivän kokeilujakson ilmaiseksi Nextoryssa.

Kännykällä sekä luen että kuuntelen. E-kirjan lukeminen onnistuu kännykässä mainiosti, koska fonttikokoa voi muuttaa. Ja lukeminen onnistuu myös tabletilla. Kirjat voi ladata offline -tilaan, jolloin kirjoja voi lukea tai kuunnella ilman nettiä. Ladatut kirjat eivät vie paljoa tilaa kännykän muistista. Nextory on kirjojen taivas. Minulla on tapana tallentaa kirjoja palvelun "omalle kirjahyllylle" odottamaan sopivaa luku- tai kuunteluhetkeä. 

Tässä luku- ja kuuntelusuosituksiani: 

1. Samu Haber: Forever yours, lukijana Samu Haber / kirjoittanut Tuomas Nyholm 

Olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä Samu Haberin kanssa. Jos Haberilla on kiva lauluääni, niin sitä on myös hänen puheäänensä. Kävelylenkeille on ollut kiva lähteä, kun on ollut näin mielenkiintoista seuraa. Samun elämä on ollut aikamoista vuoristorataa. Samu kertoo rehellisesti nuoruusvuosistaan. Ja  lomaosakekaupoistaan, joista hän on saanut myös rikostuomion. Sunrise Avenuen synnystä ja siitä, miten Sunrise Avenue sai pakit levy-yhtiöiltä. Mitä levy-yhtiöt menettivätkään! Voisin kuvitella, että näitä yhtiöitä on myöhemmin suuresti harmittanut, kun bändi nousi ulkomaita myöten kuuluisuuteen. Ja miten Samusta tuli Voice of Germanyn tuomari. Kirja on käännetty useille kielille ja Saksassa kirja on ollut erittäin suosittu. Kävelyretket Samun kanssa ovat olleet antoisia. 

1. Teatteria koko elämä - Heidi Herala, kirjoittanut Liisa Talvitie (lukija: Krista Putkonen-Örn)

 Monet lukijani tietävätkin, että olen suuri teatterin ystävä. Parhaillaan teatterit ovat suljettuina ja olen muutenkin nyt korona-aikana vältellyt paikkoja, joissa on paljon ihmisiä. Mutta teatterin maailmaan pääsin lukemalla kirjan Heidi Heralasta: Teatteria koko elämä. 

Kun Heidi Herala syntyi 10.1.1960, hänen ensimmäinen ääninäytteensä kuultiin heti radiossa. Heidin äiti oli suostunut hypnoosisynnytykseen ja siitä tehtiin radio-ohjelma. Nauhalta kuuluu Heidin ensiparkaisu. Heidin suvussa oli paljon näyttelijöitä. Kirjassa kerrotaan mielenkiintoisesti suvusta.  Äiti oli näyttelijä Marja Korhonen ja isänsä kaikkien tuntema näyttelijä Helge Herala. Heidillä oli myös kaksi isoa veljeä, Turo ja Jarkko. Heidi oli 14-vuotias, kun hänen isoveljensä, perheen esikoispoika Jarkko kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1974. Isä Helge Herala on sanonut, että jotain hajosi silloin hänen sisällään. Hän vaihtoi uraa, jätti teatterin ja perusti veljensä kanssa Turkuun leipomon, joka oli toiminnassa vuoteen 1991. Muistan niin hyvin ne Heralan herkulliset lihapiirakat! Isä Herala jatkoi kuitenkin vielä esiintymistään. Moni muistaa vielä suositun televisio-ohjelman Valehtelijoiden klubi. 

Heidi pyrki Teatterikorkeakouluun vuonna 1979 ja pääsi sisään. Koulun rehtorina oli silloin Eero Melasniemi. Ja Heidin viimeisenä teatterikouluvuotena rehtorina toimi Jouko Turkka. Kirjassa kerrotaan mainiosti näistä vuosista. Ja rakkaudestakin kerrotaan. Siitä miten Heidi ja Seppo Maijala kohtasivat Turussa, Samppalinnan kesäteatterissa. Se rakkaus on kestänyt ja perhe on kasvanut. Heidin ura on ollut hieno ja se jatkuu. Viimeisimpiä rooleja hänellä on ollut Helsingin kaupunginteatterin Everstinna. Hän on saanut siitä loistavat arvostelut. Vaan sitten tuli korona ja Heidillä jäi esittämättä monta Everstinnaa. 

Kun kirjan aloitin, niin se vei mukanaan. Kirja tarjosi mielenkiintoisia tarinoita Suomen teatterimaailmasta ja teatterin lähihistoriasta. Iso suositus kaikille teatterin ystäville ja muillekin. 

3. Vanha nainen tanssii / Eveliina Talvitie

Tämän vuoden ensimmäisessä blogipostauksessani kerroin Eveliina Talvitien kirjoittamasta ja lukemasta koukuttavasta kirjasta "Vanha nainen tanssii". Se löytyy myös Nextorysta. Voit joko kuunnella tai lukea kirjan. Tässä linkki postaukseen: Link

Oletko sinä jo löytänyt äänikirjojen tai e-kirjojen pariin? 

* Jos olet uusi Nextoryn käyttäjä, niin saat lukijanani 30 päivän mittaisen ilmaisen kokeilujakson. Lukea ja kuunnella voit niin paljon kuin ehdit. Käy rekisteröitymässä palveluun täällä.  

Hyviä luku- ja kuunteluhetkiä!

- Tuula 

SHARE:

kirjat, Nextory

Ulkoilua Ruissalossa

Ulkoilua kauniissa Ruissalossa

Korkkasin tämän blogivuoden käyntiin "tanssien" eli Eveliina Talvitien kirjalla Vanha nainen tanssii. Mutta tämä blogivuosi ja talvi ovat lähteneet käyntiin myös ulkoilemalla. Tänne Etelä-Suomeenkin on saatu lunta. Nyt on kauniita lumimaisemia kaikkialla ja muutamaa todella kylmää päivää lukuunottamatta on ollut hienoja ulkoilukelejä. Nastakengät ovat olleet kovassa käytössä. On rentouttavaa, kun ei tarvitse jännittää lihaksia, vaan uskaltaa kävellä reippaasti. 

Kotikulmillakin on mukava ulkoilla ja kivoja lenkkimaastojakin löytyy, mutta samoihin maisemiin kyllästyy. Melkeinpä kerran viikossa olen käynyt Ruissalossa lenkillä. Meiltä sinne ajaa autolla noin 20 minuuttia. Ruissalo on todella suosittu ulkoilukohde niin kesällä kuin talvellakin. Alue on iso ja vaikka siellä on väkeä, niin ahdasta siellä ei ole. Jos turkulaisten pitäisi nimetä joku maantieteellinen paikka suosikikseen, se olisi ehdottomasti Ruissalo. 

Ruissalossa voi myös hiihtää. Kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalle voi jättää autonsa, sieltä lähtee latuja. Ruissalossa ei tarvitse kokea itseään hidastelijaksi huippuhiihtäjien joukossa. Miten sen nyt sanoisi, siellä hiihtäminen on enemmänkin hiihtelyä ja upeitten lumisten maisemien katselua sekä luonnosta nauttimista. Ja mistä minä tykkään, Ruissalossa ei ole suuria mäkiä. Suosittelen. 

Olen tehnyt näitä Ruissaloretkiä nuoruudenystäväni, kaima-Tuulan kanssa. Tuula tuntee Ruissalon hyvin kaikkine luontopolkuineen ja tietää monien Ruissalon huviloitten tarinoita, joten liikunnan lisäksi näillä retkillä on mukana myös ripaus historiaa, kulttuuria ja muistoja.  

Ja lumisista maisemista siirrytään musiikkiin. Ja turkulaiseen artistiin...

Valitettavasti en saa videota näkyviin mobiilissa, tietokoneella näkyy. 

UMK21 -voitosta kisaa tänä vuonna seitsemän artistia. Ja mukana on myös turkulainen laulaja-lauluntekijä Oskr eli Oskari Ruohonen. Oskr on musiikillisestä perheestä ja hän on todellinen multi-instrumentalisti. Oskarin isä on Teppo Ruohonen ja setänsä on Matti Ruohonen, he ovat suomalaisen musiikkiviihteen legendoja. 

Oskr tulkitsee Lie -kappaleen karheanpehmeällä äänellään ja kappale on herättänyt kiinnostusta viisufanien joukossa ulkomaita myöten. Monille Oskrin ääni ja Lie -kappale on tuonut mieleen megatähti Ed Sheeranin. Minusta Oskrilla on vielä hienompi ääni, tämä on minun mielipiteeni. Joka tapauksessa upea kappale. Paljon onnea kisaan Oskr!

Miten sinä harrastat ulkoilua? Ja oletko kuunnellut UMK21-kappaleita? Suosikkisi?

Reipasta tammikuuta kaikille! 

- Tuula 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Blogit.fi:n, ja Bloglovinin kautta

SHARE:

oma elämä, Ruissalo

Vanha nainen tanssii - miltä vanheneminen tuntuu

 

* Sisältää affiliate-linkin

Eveliina Talvitien naisen vanhenemisesta kertova uunituore kirja VANHA NAINEN TANSSII on ilmestynyt tämän vuoden tammikuun 1. päivänä. Teoksessa ei vain tanssita, vaan tuntemamme naiset kertovat, miltä vanheneminen tuntuu. Kirjassa kysytään suoraan, miksi nainen ei saisi sanoa ylpeästi olevansa vanha. Kun luin arvostelun Helsingin Sanomista, niin ajattelin, että tämän kirjan haluan lukea. Ja luinkin sen samantien, sillä kirja oli ilmestymispäivänään saatavissa myös Nextoryssa. 

Kun kirjailija Eveliina Talvitien 50-vuotispäivä lähestyi, hän päätti kirjoittaa kirjan, jossa tuotaisiin esille myös vanhan naisen elämän iloisia puolia. Ja hän halusi kirjallaan myös lisätä sukupuolien välistä kommunikaatiota. 

Talvitie lähetti naisille haastattelupyyntöjä. Mutta kaikki eivät ihastuneet haastattelupyynnöistä. Muun muassa eräs 62-vuotias naisjohtaja vastasi hänelle: "Kiitos viestistäsi, mutta en voi osallistua kirjaasi, sillä en koe itseäni vanhaksi naiseksi!" Vanhaksi kutsuminen on monelle suuri loukkaus. Onko lainkaan viisasta kirjottaa aiheesta, mietti Eveliina. 

Talvitie ehti jo ajatella, että pitäisikö kirjan nimi muuttaa muotoon: "Nainen tanssii" ja alaotsikoksi "Askelmerkkejä ikuiseen nuoruuteen". Kirjailija paini itsensä kanssa, idea samanaikaisesti kiehtoi ja hylki häntä.  Hän mietti eroja miesten ja naisten välillä. Vanhan nainen on totisesti eri asia kuin vanha mies. Miettikääpä vaikka Yhdysvaltojen entistä ja tulevaa presidenttiä. 

Mutta Talvitie löysi upeita, vanhoja naisia, jotka halusivat kertoa elämästään ja ajatuksistaan. Luetttelen tässä nämä naiset ja kirjoitan joidenkin heidän ajatuksistaan. Tanssitaiteilija ja koreografi Ervi Sirén, pyskologi Pirkko Lahti, mallitoimiston toimitusjohtaja Laila Snellman, kirjailija Katariina Souri, toimittaja Marketta Mattila, toimittaja Raisa Rauhamaa, elokuvafestivaalin johtaja Leena Pasanen, entinen Pamin puheenjohtaja Ann Selin, näyttelijä Anu Sinisalo, toimittaja Pirkko Arstila ja näyttelijä Seela Sella. 

Tanssitaiteilija Ervi Sirén kertoo monia mielenkiintoisia asioita pitkästä tanssijan urastaan. Kun Talvitie kysyy Siréniltä, mitä mieltä hän on väitteestä, että nainen muuttuu vanhetessaan näkymättömäksi. Sirén vastaa: "Olen varmaan ollut näkymätön joskus, mutta en ole enää. Kun täytin 35 vuotta, muistan miettineeni, olenko vanha, voinko esiintyä enää. Nyt 71-vuotiaana haluan esiintyä enemmän kuin koskaan. Minulla on hyvä olo itseni kanssa. Nyt elän uutta vaihetta ja se tuntuu hyvältä. Onko liian isosti sanottu, että haluan itsenäni vaan loistaa?"

Kaikkien meidän tuntema psykologi Pirkko Lahti täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Tässä hänen sanojaan: "Minähän olen vanha, siis iältäni. En ole yhteiskunnalle kuitenkaan rasite. Tuotan, maksan veroja, kulutan." Lahti tunnustautuu mielellään tädiksi, kukkahattutädiksikin. Hänen mielestään täti, kuten vanha nainenkin pitäisi käsitteenä valloittaa, ottaa haltuun, nostaa arvoon, joka sille kuuluu. Tädit ovat tärkeitä, he pitävät taide- ja kulttuuri-instituutioita hengissä. Tässä viisaan psykologin mietteitä: "Perusongelma on, että vanhoja ihmisiä käsitellään yhtenä nippuna, siitäkin huolimatta, että iäkkäät ihmiset ovat keskenään erilaisempia kuin ihmiset minään muuna ikäkautena. Vanha on ehtinyt raivata tilaa omalle persoonalleen." Pirkolla on väitöskirja kesken, hän toivoo saavansa sen valmiiksi, kun on enemmän aikaa, ehkäpä 85-vuotiaana. 

Kuluva vuosikymmen on ehditty nimetä yoldien vuosikymmeneksi. Yold on yhdistelmä sanoista young and old. Sana tulee Japanista. Siellä kutsutaan 65-75 vuotiaita yoldeiksi. Kaupallinen sektori on pikkuhiljaa haistanut potentiaalin. Mainoskuviin on ilmestynyt kauniita harmaahiuksisia naisia. 

Laila Snellman ihailee Isabella Bergmania. Isabella on kaunis ja luonnollinen. Hän on 67-vuotias ja kaunis velttoineen ja helttoineen kaikkineen. Laila on samanikäinen. Laila Snellman ei aio tehdä kasvoilleen itsekään mitään, hän ei ota edes filtteriä Instagramiin. Hän ei halua näyttää 20 vuotiaalta. 

Minusta oli mielenkiintoista löytää kirjasta myös 53 vuotias Katariina Souri. Talvitie kysyy Sourilta: "Mitä arvostat itsessäsi nykyään eniten. Ja Souri vastaa: "Juuri sitä matkaa, kokemusta. Kaikki mitä nykyään teen, miten teen, mistä puhun, pohjaa omaan kokemukseen. En ole hädissäni, en pelkää. Nuorempana pelkäsin. Apinoin muita ja opettelin ulkoa." Ja Souri jatkaa: Ikääntymisessä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. En vaihtaisi kokemustani nuoruuteen." 

Anu Sinisalo Turun Linnateatterissa 

Hypähdän seuraavaksi Anu Sinisaloon. Anu on 54-vuotias. "Miten vanhaksi tunnet itsesi", kysyy Talvitie Anulta. Anu vastaa: "Hämmästyn toisinaan, kun tajuan, etten olekaan niin vanha kuin luulen. Nahat ja sisus ovat eri paria:" Siis juuri päinvastoin kuin ihmisillä, jotka valehtelevat ikänsä alaspäin. Kirjassa on myös paljon tilastoasiaa ja tässä yksi. Vuonna 2016 Anu Sinisalo sai toisen kerran Venla-patsaan, hän oli 50-vuotias eli kaikkien aikojen vanhin nainen Suomessa, joka oli saanut Venla-patsaan. Palkittujen naisten keski-ikä on 37 vuotta. 

Eveliina Talvitie haastatteli myös Pirkko Arstilaa. Minulle jäi vähän auki, mitä Pirkko Arstila ajattelee vanhenemisesta. Pirkkohan sai kuusikymppisenä potkut työstään uutisankkurina, kun miehet saivat jatkaa 65 vuoden ikään. Pirkko ryhtyi sen jälkeen kolumnistiksi. Ja sekin ura katkesi yhteen kolumniin. Eveliina Talvitie päättää kappaleen näin: "Tätä keskustelua täytyy vielä joskus jatkaa."

Turun Kirjamessuilla vuonna 2019 Jenni Haukio haastatteli Seela Sellaa.  

Ja sokerina pohjalla -  kirjassa tanssii ja kertoo ajatuksistaan myös suuresti ihailemani Seela Sella. Minusta Seela on iätön. Ja kirjassa sanotaan myös, että hän on mestarillinen. Harvoin naisia kutsutaan mestarillisiksi. "Mä en ole mikään seniori enkä mikään hörönlörö. Olen vanha ihminen." Sella myöntää olevansa vanha, mutta ei ole hypännyt pois elämän kelkasta. Seela on kuin rocktähti, hän kiertää keikkabussissa ympäri maata. Tauolla on nyt Hitlerin rooli ja Sella sanoo siitä, että hän ei olisi voinut tehdä sitä aikaisemmin. Sen pohjalla on kaikki, mitä hän on elänyt, kokenut, lukenut, kuullut, ajatellut... Roolityötä on kehuttu huikeaksi. Roolissaan juutalainen 83-vuotias naisnäyttelijä esittää natsidiktaattoria Adolf Hitleriä. 

Tässä Seela Sellan ajatuksia: "Tässä iässä mulla ei ole mitään rajaa, mitä näytellä. Kaikenikäiset Seelat on mun sisällä. Ne on mun käyttövara". 

Muistatteko, kun vuoden 2017 Linnan juhliin Seela Sella asteli mustassa nahka-asussaan? Sitä pidettiin hävyttömänä. "Nahka tulkitaan seksikkyydeksi ja seksikäs pukeutuminen on hävytöntä, jos on ylittänyt tietyn iän." Seela Sella muistuttaa, että seksualisuus ei häviä mihinkään, vaikka ihminen vanhenee. 

Oi, Seela Sella minkä sanoit! Kaikenikäiset Tuulat ovat myös minun sisälläni ja toivon niiden olevan myös käyttövara minulle! 

Olipa mielenkiintoinen kirja. Suosittelen. 

 Tässä linkki Nextoryyn

- Tuula 

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Blogit.fi:n, ja Bloglovinin kautta

SHARE:

kirjat, kulttuuri