Minulla on tapana (jos vain mahdollista) tutustua niin teatteriesitykseen, elokuvanäytökseen ja museoiden näyttelyihin etukäteen mahdollisimman hyvin. Saan silloin enemmän irti aiheesta.
Sain joulahjaksi Hannu Salmen kirjoittaman kirjan Tunteiden palo - Turku liekeissä 1827. Ja kirjan innoittamana kävin taas Luostarinmäen museokorttelissa (en tiedä monettako kertaa). Näin pääsin syvemmälle Turun palon tapahtumiin.
Tässä pähkinänkuoressa Luostarinmäen museosta, joka aikaisemmin tunnettiin Turun Käsityöläismuseona. Kortteli on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 Turun palossa. Alueen yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Korttelin pihat, kodit ja kujat muodostavat ainutlaatuisen miljöön keskellä Turun kaupunkia. Museo on ainutlaatuinen koko maailmassa.
Luostarinmäen kujilla kulkiessani voin vain kuvitella, millainen järkytys Turun palo on ollut sen ajan ihmisille. Turun palo syttyi 4.9.1827 ja se oli Pohjoismaiden suurin palo koskaan. Palossa menehtyi 17 ihmistä, mutta aineelliset vahingot olivat mittavat. Kaupungista 70% paloi eli vain 1/3 rakennuksista säästyi palolta. Yli 11000 ihmistä menetti yhdessä yössä kotinsa. Turussa asui tuohon aikaan 14000 asukasta.
Kirjailija Hannu Salmi lähestyy paloa tunteiden näkökulmasta, ihmisten historiana. Tapahtuman jälkeen ihmiset eivät saaneet katastrofiin mitään psyykkistä apua, sellaista apua ei silloin tunnettu. Mitä kaikkea onkaan jäänyt kytemään ihmismielissä. Salmi kuvaa kirjassaan kauhunhetkiä, alakuloa, syyllisyyttä, ahneutta, surua ja myötätuntoa.
*****
Siirrytään teatteriin. Kävin syksyllä katsomassa Turun Kaupunginteatterissa Hiljaiset sillat. Valmistauduin taas kerran huolella esitykseen. Kävin ensin mediatilaisuudessa, jossa minulla oli ilo jutella lavastaja Jani Uljaksen kanssa tulevan musikaalin lavastuksesta ja yleensäkin, miten hän saa inspiraation lavastukseen eri esityksissä, miten sen suunnittelee ja miten aloittaa. Mediatilaisuuden jälkeen luin Robert James Wallerin romaanin ja palautin näin mieleeni siltojen tarinaa. Ja ennen teatterinäytöstä vuokrasin vielä elokuvan Areenasta ja katsoin sen. Olin unohtaa... kuuntelin myös Broadwaylla taltioituja kappaleita ko. musikaalista.
Tätä voi jo sanoa huolelliseksi valmistautumiseksi, eikö totta. Mitä huolellinen valmistautuminen minulle antoi? Intiimin ja hienosti toteutetun musikaalin, Lavastus oli hieno, lavalla oli kaikki tarinaan kuuluvat tärkeät elementit. Ja valaistus kruunasi vielä kaiken. Ja nuo musikaalin laulut ja sävelmät olivat minulle jo tuttuja, joten minulle musikaali oli todellinen elämys. Kiitos Maria Ylipään, Jonas Saaren ja Samuel Harjanteen.
*****
Ja nyt mennään niinkin pitkälle kuin vuoteen 2017. Kun aikoinaan kävin katsomassa uutta Tuntematonta sotilasta, niin valmistauduin elokuvaan lukemalla Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan (perintökirjojani). Luin kirjan silloin kolmannen kerran elämässäni ja valmistauduin elämykseen. Enkä pettynyt, elokuva oli hieno ja vaikuttava, vaikka Edvin Laineen versio on aina ollut minulle rakas.
Nautin vastaanottavin silmin ja korvin näistä uusista tulkinnoista: Koskela, Rokka, Vanhala, Hietanen, Lahtinen, Sarastie ja moni muukin. Kiitos Aku Louhimies, kun päivitit elokuvan tähän päivään. Vanhasta Tuntemattomasta oli jätetty moni asia pois johtuen sen ajan arasta tilanteesta. Nyt moni asia sai oikean selvityksen.
*****
Tällaisia lähestymistapoja minulla on kulttuurielämyksiin. Tunnistatko sinä itsesi näistä tai haluatko kokea asiat "uusin silmin".
Minulta on pyydetty, että kirjoittaisin useammin blogia kuin kerran kuussa, joka on valitettavasti ollut tahtini tämän vuoden aikana. Kiitos kivasta pyynnöstä ja kauniista sanoista, yritän parantaa tapani.
Kiitokseni kaikille lukijoilleni ja Onnekasta Uutta Vuotta 2023!
/ Tuula