Birger Kaipiaisen (1915-1988) tuotanto alkoi 1930-luvun lopulla. Kaipiaisen satuhahmot, kukat, kasvit ja kuvioinnin runsaus olivat silloin vastakohta funktionalismin säännöllisyydelle ja askeettisuudelle. Kaipiaisen tyyli oli alusta asti hyvin persoonallinen. Hän kulki omaa tietään. Sen kertoo hienosti laaja näyttely Turun taidemuseossa. Näyttely koostuu pääosin Kyösti Kakkosen kokoelmaan kuuluvista teoksista.
Birger Kaipiaisen äiti huomasi pojan taiteellisuuden, vaikka suvussa ei taiteilijoita ollutkaan. Neuvokas äiti otti yhteyttä Ateneumiin, siellä sijaitsi silloin Taideteollisuuskeskuskoulu. Poika pääsi 11-vuotiaana koeluokalle, jossa oli opetusta pari kertaa viikossa. 17-vuotiaana Kaipiainen siirtyi virallisesti opiskelemaan Ateneumiin pääaineena kulissimaalaus eli lavastustaide. Pari vuotta myöhemmin lopulliseksi pääaineeksi valikoitui keramiikka.
![]() |
Birger Kaipiainen nuorena taiteilijana |
Kun sota loppui, niin Kaipiainen oli löytänyt oman keraamis-kuvataiteellisen tyylinsä. Ja mikä hienointa, myös yleisön. Sodan päätyttyä Ruotsin, Norjan ja Tanskan katseet suuntautuivat Suomeen. Kaipiainen toi persoonallisen lisän muotoilun uusiin visioihin. 1950-luku oli Suomen taideteollisuudessa luovuuden aikaa ja meidät huomattiin muuallakin maailmassa.
Vuonna 1954 Kaipiainen lähti Ruotsiin, Röstrandin posliinitehtaalle ateljeetaiteilijaksi. Se oli Kaipiaiselle taiteellisesti vapauttavaa aikaa. Hänen teoksiaan nähtiin Milanossa ja New Yorkissa. Ikimuistoinen näyttelyvierailu New Yorkiin oli Kaipiaiselle hieno matka. Manhattanilla järjestettiin juhlat 40 vuotta täyttävälle taiteilijalle.
Minä ihastuin Kaipiaisen 50-luvun keramiikkatöihin. Taidekriitikot eivät olleet yhtä innostuneita Kaipiaisen töistä kuin yleisö. Kaipiaisen töitä ostettiin innokkaasti. Alla muutama Kaipiaisen työ 50-luvulta.
![]() |
Reliefi, Röstrand (1954-58) |
![]() |
Kaksi naista |
![]() |
Paratiisi-sarjan esineet olivat vitriinissä. Niitä oli hankala kuvat. |
Pitkän houkuttelun jälkeen Birger Kaipiainen suunnitteli Arabialle ainoan sarjatuotantoon tarjoitetun astiastonsa, Paratiisi-sarjan. Sarja oli tuotannossa 1970-1974. Kaipiaisen kuoltua Arabia otti sarjan takaisin tuotantoonsa 1990-luvulla.
Kaipiainen oli ensisijaisesti keramiikkataiteilija ja suunnitteli ja valmisti enimmäkseen uniikkeja taide-esineitä. Teollinen muotoilu ei häntä kiinnostanut. Tämä oli varmasti myös syy, miksi hän ei tehnyt Marimekolle kangasmalleja. Kuitenkin hän vuonna 1957 poikkeuksellisesti toteutti Pihlgren ja Ritola Oy:lle tapettisarjan kiurujen elämästä. Niistä on tullut tapettiklassikoita: "Kiurujen yö ja Ken kiuruista kaunein".
Birger Kaipiainen kuoli 18.7.1988 Hän teki urallaan tuhansia uniikkeja keramiikkateoksia. Nämä kuvaamani teokset eivät ole aikajärjestyksessä.
Kaipiainen oli alusta asti hyvin persoonallinen taiteilija ja hän mursi rajoja keramiikka- ja kuvataiteen välillä. Olisipa hän ollut suosiollisempi teollisille töille. Olisin niin mielelläni nähnyt hänen kädenjälkensä Marimekon kankaissa.
Olisiko sinun mielestäsi Kaipiaisen tyyli sopinut Marimekon kankaisiin?
- Tuula
Ps. Turun taidemuseossa jaetaan ilmaiset kertakäyttömaskit kaikille vierailijoille. Minulla sattui jo tullessa olemaan oma maski.