Heideken kesäkomedia Naantalissa

*Kutsuvierasliput saatu

Auringonlasku Naantalissa on aina kaunis. Nyt Naantaliin meitä houkutteli tämän kesän huikea komedia Heideken Emma Teatterissa, jossa etsitään Turun ydintä kautta aikojen ja tapojen. 

Vaikka synnytyssairaala Heidekeniä ei enää ole,  se määrittää monen mielestä aidon turkulaisuuden. Heideken suljettiin jo vuonna 1995. Onko sen jälkeen aitoja turkulaisia enää syntynytkään? Heideken -näytelmässä selviää, että pelkkä syntyminen Heidekenillä ei määritä turkulaisuutta, joten ei syytä huoleen te nuorempi turkulainen sukupolvi. 

Ilkka Forss etsimässä Turun ydintä (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Näytelmässä määritellään turkulaisuutta monesta eri näkökulmasta

Päähenkilö, ulkopaikkakuntalainen poliisi Pekka (Ilkka Forss) Turkuun tullessaan alkaa selvittämään turkulaisuuden ydintä. Aikamoiseen seikkailuun Pekka -poliisi joutuukin metsästäessään Turun ydintä menneitten aikojen kautta. Olipa kiva nähdä Ilkka Forss sympaattisessa poliisin roolissa. Olen tottunut näkemään hänet useimmiten roiston roolissa televisiosarjoissa, viimeksi Ratamossa. Hienosti taittui sympaattinenkin puoli mainiolta näyttelijältä. 

Hilma Kotkaniemi (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Muistan ne kouluaikaiset, makoisat piispanmunkit, joiden sokeroitu kuorrutus jäi kiinni hampaisiin. En koskaan sanoisi niitä berliininmunkeiksi. Ja tähän kohtaan pieni selvennys, olen kolmannen polven turkulainen.

Entä Turun Sinapin myynti Ruotsiin 1990-luvun lopussa? Se oli meille turkulaisille surullinen juttu. Me emme ostaneet Ruotsissa tai sittemmin Puolassa valmistettua sinappia. Nykyään Turun Sinappia valmistetaan taas Suomessa, ei kuitenkaan Turussa. Mutta Turun Sinapin tarina on saanut aikamoisen kolhun ja jää monelta turkulaiselta nykyään ostamatta.

Tom Petäjä, Ilkka Forss ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Yksi mainioita kohtauksia näytelmässä oli pankkiryöstö. Arvatkaapas, miten siinä kävi. Oikein! Mönkään se meni, kun ryöstö tapahtui Turun murteella ja tyypillisellä aloituksella: "Ei kai sull sattuis rahaa olemaa..."

Voisiko Aurajoki olla Turun ydin? Niinpä. Näytelmässä käydään läpi myös sekä Turun tauti että Hyvä veli -järjestelmä. Entä nuo mustavalkoiset asusteet? Myös Heidekenin kellarista löytyy jännittäviä turkulaisia asioita. Ohjaaja Pentti Kotkaniemi sanoo: "Turkulaisuus on niin monipuolinen asia, että sen käsitteleminen ansaitsisi kirjan."  Niinkuin kaikki tiedämme vitsejä turkulaisuudesta riittää. Ja jatkaa: "Olisi itsemurha tulla tekemään turkulaisuutta käsittelevä esitys, jossa Turkua esitettäisiin negatiivisesti."

Tom Petäjä ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Mutta millainen on turkulainen itsetunto? Toinen käsikirjoituksen tekijä, tamperelainen Satu Rasila on opetellut turkulaisuutta 20 vuotta ja sanoo, että turkulainen mielenlaatu on omanlaisensa, se näkyy mm. päätöksenteossa. Siihen liittyy itseironiaa ja kaikkitietävyyttä. 

Heideken -komediassa turkulaisille piirteille hymähdellään ja naureskellaan. Ja katsomossa naurettiin isoon ääneen monelle kohtaukselle. Heideken upposi hyvin yleisöön. 

Tom Petäjä, Hilma Kotkaniemi ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Ilkka Forssin lisäksi näyttämöllä nähdään Teemu Aromaa, Hilma Kotkaniemi ja Tom Petäjä. Roolihahmoja on kaiken kaikkiaan 87. Vaatii näyttelijältä paljon taitoa hypätä moneen rooliin näytelmän aikana, mutta tässä näytelmässä näitä taitavia hyppyjä nähdään! Hilma Kotkaniemi oli minulle uusi tuttavuus, nyt muistan hänetkin jatkossa. Kantoi hyvin erilaiset roolit. 

Kesäteatterikokemuksena tykkäsin kovasti Heidekenistä. Näytelmä oli kuin minulle tehty, Heidekenillä syntyneelle. Turkulaisuus on mielenkiintoinen aihe. Ja tähän on vielä kiva lisätä, että Matti ja Teppokin esiintyivät lavalla tai ainakin heidän kaksoisolentonsa. Odotinkin näytelmän tuoksinassa heitä jo lavalle. 

Mä näitä polkuja kuljen / Matti ja Teppo
Tom Petäjä ja Teemu Aromaa (Kuva: Otto Ville Väätäinen)

Vuoden 2018 turkulaiseksi valittu Miska Kaukonen kirjoittaa Heidekenin esitteessä näin: 

"Rakkauskirje Turulle

Heideken on varsinainen turkulaismyyttien syntysija. Turkulaisuuden ydin sijaitsee aivan varmasti juuri siellä. Tämän komedian tarkoitus on auttaa ymmärtämään turkulaisia. Heideken on mun ja Satun rakkauskirje Turulle. Me halutaan näyttää maailmalle, millaisia me ollaan."

Löytyikö se Turun ydin? Kyllä se lopulta löytyi. Mutta sitä en paljastakaan.

Emma Teatteri sijaitsee Kailon saarella eli samalla saarella kuin Muumimaailmakin. Heideken on mainio esitys kesäteatteriin. Oli ilo nähdä kesäteatterissa kaikenikäistä väkeä ja hymyileviä kasvoja. Tuli tunne, että turkulaisuus on sittenkin iloinen asia. 

Heidekeniä esitetään Emma Teatterissa 19.8.2019 asti. Lisäinfoa ja liput:  TÄÄLTÄ 

Heideken ja Emma Teatteri - mainio syy tulla Naantaliin. 

#aitoturkulaine kesäkomedia 

- Tuula 

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

SHARE:

Emma Teatteri, Heideken, kulttuuri, Naantali

Viisi viikon varrelta

Pienen blogitauon jälkeen on kiva aloittaa viisi viikon varrelta -postauksella:
Kupittaan puiston isot kuplapallot, valkoinen riikinkukko, Peggy Guggenheim -kirja taiteen keräilijästä, aurinkosuojatuotteet ja tietenkin myös viikon riesa on mukana!

VIIKON KUVAT

Olimme viikolla kipparin pojantyttärien kanssa Turun Kupittaan puistossa. Tytöt ovat 6- ja 7-vuotiaita, iloisia ja liikunnallisia tyttöjä. He menevät mielellään kaikenlaisiin laitteisiin. Kupittaan puistoon oli tullut ihan uusi juttu, iso allas, jossa oli kuplapalloja. Kuplaan pääsi yksi kerrallaan ja tytöthän innostuivat...

Ps. Kuplissa ei ole vettä. Sattui kiva kuvakulma.

Kuplan sisällä voi temppuilla mielin määrin, vaikka se todella hankalaa onkin. Alaikäraja kuplaan on 4 vuotta. Yläikärajaa ei ole, mutta painoa ei saa olla yli 100 kiloa. Mainiot kuplat, tytöillä oli lystiä.

VIIKON LINTU

Edelleen pysytellään Kupittaalla, mutta mennään Lintupuistoon. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni harvinaisen, valkoisen riikinkukon. Valkoiset riikinkukot tuotiin Kupittaalle vuonna 2013 ja ne alkoivat nopeasti kotiutua puistoon. Nyt oli pesimäaika ja koiraslinnut esittelivät naaraille komeita pyrstöjään. Pikkutytöt tykkäsivät enemmän värikkäistä riikinkukoista.

VIIKON KIRJA

Yle Areenassa on nähtävissä heinäkuun ajan mielenkiintoinen dokumentti: Peggy Guggenheim, taiteen rakastaja. Dokumentin innostamana luin Peggystä kirjoitetun kirjan, hänen muistelmateoksensa, Peggy Guggenheim, taiteenrakastajan tunnustuksia. Kirja tempaisi mukaansa. 

Guggenheimin suvun tarina on uskomaton tarina ryysyistä rikkauksiin. Peggy Guggenheim oli Benjamin Guggenheimin tytär. Benjamin Guggenheim kuoli Titanicin upotessa vuonna 1912. Peggy Guggenheimista tuli merkittävä taiteen kerääjä ja mesenaatti, hän oli rohkea nainen miesten maailmassa. Peggy perusti Venetsian Guggenheim -museon vuonna 1949. Peggyn elämäkerta vilisee tuttuja nimiä taidepiireistä: Pablo Picasso, Samuel Beckett, Max Ernst, Jackson Pollock... muutamia mainitakseni. Museo sijaitsee Canal Granden varrella Venier dei Leoni -nimisessä palatsissa. Peggy kuoli 1979 ja hänen museonsa siirtyi Solomon R. Guggenheim -säätiölle. 1980 museo avattiin suurelle yleisölle. 

Peggy Guggenheimin setä oli Solomon Robert Guggenheim. Solomon oli myös taiteenkerääjä ja mesenaatti. Solomon R Guggenheim ja Hilla von Rebay perustivat vuonna 1937 säätiön, jonka tehtävänä oli säilyttää ja tulkita modernia nykytaidetta. Vuonna 1939 valmistui Guggenheimin nykytaiteen museo. Ja vuonna 1959 valmistui New Yorkiin Frank Lloyd Wrightin suunnittelema uusi museorakennus, Solomon R. Guggenheimin taidekokoelma sai pysyvän sijoituspaikan. 

Guggenheim Helsinki oli Solomon R. Guggenheim -säätiön suunnitelma taidemuseon rakentamiseksi Helsinkiin vuonna 2011. Helsingin kaupunginhallitus hylkäsi hankkeen.

Suuresta taidevaikuttajasta siirrynkin kauneuteen... 

VIIKON AURINKOSUOJATUOTE

Laadukas aurinkosuoja on kesäisin välttämätön. Tästä Lierac'in Sunissime Anti-Age -sarjasta on tullut suosikkini. Minulla on ollut nuorempana punainen tukka ja omistan myös tyypillisen punatukkaisen vaalean ihon. Ja kasvoissani on pisamia. Nuo perinteisemmät aurinkovoiteet kasvoilla eivät ole minun juttuni, sillä kaipaan kasvoihin pientä värisävyä ja voiteen häivyttävän ihovirheitä. Tämä Liera'cin BB-voide myös kosteuttaa ja siinä korkea suoja aurinkoa vastaan SPF50!

Ihastuin tuohon BB-voiteeseen, mutta niin ihastuin myös silmänympärysvoiteeseen. Puikkomainen suoja on helppo levittää ja se on myös hajusteeton. Värisävy on vaalea keltabeige ja sen sisältämät pigmentit sopivat kaikkien ihoväriin. Hieno keksintö BB-voiteen rinnalle. Tässä on myös suojakerroin SPF50. Tätä puikkoa voi käyttää myös pigmenttiläiskiin, tummiin silmänalusiin ja huulten ympäryysihoon. *Olen saanut tuotteet testaukseen, kiitos Lierac. Ja ihastuin ikihyviksi. 

VIIKON RIESA

Yhteysveneen trimmi rikki. Mutta tämähän ei ole iso riesa, kipparihan tykkää näitä nostella ja laskella. Hyvää liikuntaa, kuulemma. Nyt vene odottaa kotipihalla korjaamoon pääsyä.

Uusi viikko alkaa kuitenkin aurinkoisissa merkeissä, pikkutytöt tulevat taas meille hoitoon :)

- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

SHARE:

kulttuuri, Lierac, oma aika, viikkokatsaus

Perjantai on Pahin - Samppalinnassa

Perjantai on Pahin Samppalinnan Kesäteatterissa

Niin pitkälle kuin muistan, kesäteatterit ovat aina kuuluneet kesääni. On ihanaa istua raikkaassa ulkoilmassa ja seurata esityksen tapahtumia lavalta. 

Ja nyt tuulimyllyn juurelle -  Samppalinnan Kesäteatterin upeisiin tunnelmiin... 

Turun Samppalinnan Kesäteatteri lähti rohkeasti tekemään Disney -musikaalia Perjantai on Pahin ja vieläpä kesäteatteriin. Musikaali on Pohjoismainen kantaesitys. Ja olen ymmärtänyt, että se ei ollutkaan ihan helppo tehtävä. Matkan varrella on tarvinnut lähettää monenlaisia tarkistuksia, ja selvityksiä ja kieleen liittyviä kontekstejä Valtameren toiselle puolelle jo vuoden ajan. Mutta se on  kannattanut, nyt meillä on viihdejätti Disneyn musikaali Suomen Turussa. Tarina perustuu kirjailija Mary Rodgersin romaaniin Freaky Friday ja siitä on tehty samanniminen elokuva vuonna 2003 sekä musikaaliversio Yhdysvalloissa 2016.

Samppalinnan versiossa pääosia esittävät Maria Lund Katariina-äitinä ja Linda Hämäläinen hänen tyttärenään Ellinä. Maria Lund'han hurmasi kesäteatteriyleisön Turussa jo vuonna 2016 Nunnia ja konnia musikaalissa ja Linda Hämäläinen on löytö Teatterikorkeakoulusta. Isoissa rooleissa ovat myös Katariinan poika ja Ellin pikkuveli Fletcher (Atte Lehto) sekä isäpuoliehdokas Aarni Kivinen.

Musikaali pureutuu teinien ja vanhempien ikiaikaiseen ongelmaan: "Kun sä et todellakaan ymmärrä, miltä musta tuntuu." Mutta mitä sitten tapahtuukaan, kun osat vaihtuvat? Perjantai on Pahin näytelmässä äidin ja tyttären persoonallisuudet muuttuvat taianomaisesti vanhan tiimalasin myötä. Tytär sysätään äidin saappaisiin ja äiti tyttären saappaisiin.

Olen iloinen siitä, että Samppalinnan Kesäteatteri tekee teatteria nuoremman yleisön suuntaan. Ja myös esiintyjäjoukko on tavallista nuorempaa. Näyttämöllä on raikasta menoa ja tuoreita kasvoja.

Juonen peruskulku lyhyesti: 

Perheen isä on kuollut muutama vuosi sitten ja äiti on menossa uusiin naimisiin. Tästä tytär ei ole lainkaan mielissään. Ja sitten erään riidan jälkeen tapahtuu äidin ja tyttären kehojen vaihto tiimalasin taian voimasta. Äiti ja tytär joutuvat katselemaan maailmaa uusin silmin - toistensa silmin. Ja koska kyse on komediasta, niin  äiti ja tytär uusissa kehoissaan joutuvat jännittäviin ja kiperiin tilanteisiin.

Maria Lund Katariina-äitinä on tyylikäs catering -yrittäjä, johon rooliin hän sopii loistavasti. Mutta kun roolit vaihtuvat niin Katariinasta tulee tytär Elli. "Täsmällisen tarkan äidin sielu teinin kropassa keskellä hämmentävän sotkuista sosiaalista elämää herättää lähinnä pakokauhunomaisia tunteita". Mutta Maria Elli-tyttären roolissa osaa olla räväkkä ja välillä epävarma ja jopa haistatellakin. Linda Hämäläinen äitinä onnistuu myös. Ja tekee oivallisen roolin. Uskomaton kaksikko. Tekevät saumatonta yhteistyötä.

Lavasteet ja puvustus ovat kuin Disney -elokuvasta. Ne ovat värikkäitä ja niissä on kivaa särmää. Maasto on kesäteatterissa epätasainen, mutta silti nautin kovasti tanssiesityksistä. Tanssijana nousee joukosta Alen Nsambu, joka tekee myös mainion roolin tyttären Ellin ihastuksen kohteena.

Musiikki vie mukanaan ja nautin erilaisista tyyleistä ja kappaleista. Maria Lundin laulama "Tuo mun poika kotiin" vetoaa tunteisiin. Yleisö palkitsi isoilla aplodeilla monta laulua. Nämä uudet sävellykset on tehnyt Tom Kitt. Musiikin sovituksen on tehnyt taitava Jussi Vahvaselkä ja kapellimestarina toimii Markus Länne. Ja Samppalinnan oma livebändi ansaitsee isot kiitokset! 

Ja vaativan jumppamaikka Reetta Korhosen valmennukseen olisi kiva ollut päästä itsekin. Eipä olisi ollut mahdollista lintsata tunnilta. Miten pärjääkään äiti teini-ikäisten joukossa?

Näytelmän tiimellyksessä on tiimalasi kadonnut. Hankalan etsintäkierroksen jälkeen se löytyy. Ja onneksi äiti ja tytär saavat taiankin katoamaan. Olipa kiva olla mukana äidin ja tyttären matkassa. Se oli opettavainen matka heille kumpaisellekin ja myös minulle. Loppu hyvin - kaikki hyvin.

Ps. Minusta oli mielenkiintoista seurata sitä, kun puvustus ja roolihenkilö eivät vastanneet toisiaan, vaan ne puhuivat ihan eri kieltä. Yleensähän asujen tehtävä on tukea kyseessä olevaa roolihenkilöä. Tässä musikaalissa ei pääosien näyttelijöillä vaihtuneissa rooleissaan ollut apua puvuista. 

Käsikirjoitus: Bridget Carpenter

Musiikki:  Tom Kitt

Sanoitukset: Brian Yorkey

Työryhmä: 

Ohjaus: Heikki Sankari

Musiikin sovitus: Jussi Vahvaselkä

Koreografi: Sami Vartiainen

Kapellimestari: Markus Länne

Lavastus: Niina Suvitie

Puvustus:  Kaarina Kopola

Naamiointi:  Petriina Suomela

Äänisuunnittelu: Eero Auvinen 

Rooleissa: Maria Lund, Linda Hämäläinen, Valtteri Lehtinen,  Aarni Kivinen, Reetta Korhonen, Annica Milán,  Alen Nsambu,  Mikko Jokinen,  Helena Puukka, Joonatan Perälä, Emilia Keskivinkka, Olga Lepistö, Ella Niinistö, Samuli Pajunen, Alvari Stenbäck, Lassi Jämsä, Mikael Setälä ja Atte Lehto.

Pirteää, nuorekasta ja taianomaista teatteria! Tätä oli virkistävä katsoa!

Iso kiitos Samppalinnan Kesäteatteri! 

- Tuula  

Kuvat Samppalinnanteatterin lehdistökuvia.

*Kutsuvierasliput saatu. 

Liput Samppalinnan Kesäteatteriin löydät TÄÄLTÄ

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

SHARE:

kesäteatteri, kulttuuri, perheonpahin, samppalinna