MOMENTS OF MY LIFE

lauantai 23. helmikuuta 2019

Punainen



Punainen on tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena.

Edelliset postaukset ovatkin olleet enemmän ajatuksia ja pohdiskeluja herättäviä, mutta nyt ei tarvitse muuta kuin mennä suoraan kohti punaista :) 



Kun näin aiheen -punainen, niin ajattelin, että eipä ole minun juttuni, ei minulla ole mitään punaista. Ei vaatteissa, ei kengissä... eikä kotonakaan. Mutta väärin muistin. Onhan minulla tämä punainen tunikamekko, jota olen ahkerasti käyttänyt. Tässä istuskelen Turun Kaupunginteatterin portailla.



Pöydällä minulla on punaisia tulppaaneja, nyt jo vähän nahistuneita. Tämän kuvan otin instaan. Sain punaiset tulppaanit ja Tuula -karkit synttärilahjaksi. Kiva lahjaidea!


Tällä taululla vien teidät punaiseen kahvilaan.  Olen napannut kuvan Ateneumista. Kyseessä on Henry Ericssonin työ "Fazerin baari" (1931). Kahvilan tunnelma ja funkkishuonekalut ihastuttavat minua.


Funkkishuonekaluja lisää. Amos Rexin rakennuksessa Helsingissä on Iittalan myymälä, joka on kalustettu upeilla, vanhoilla funkkishuonekaluilla. En taitaisi meille kotiin punaisia funkkistuoleja ottaa, mutta mielelläni jossakin muussa värissä, vaikkapa mustina. Minä olen ikuinen "putkihuonekalujen" ystävä, niinkuin jotkut saattavat tietääkin. Ja tuo pieni pöytäkin on ihastuttava. 


Ja kun teatterista aloitin tämän  punaisen kierroksen, niin sinne sen  myös päätän. Teatterin tunnelmiin kuuluu väliajalla juoda kahvit ja syödä nimikkoleivos. Tämä punainen  herkku oli näytelmän Ihana neiti N:n nimikkoleivos. 


Tällä pienellä punaisella postauksella toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua! 

Lisää punaisia haastevastauksia löytyy Pieni lintu -blogista: LINK  


  - Tuula


Ps. Edellinen postaukseni Katoava maa, tarina kutsumattomasta vieraasta nimeltä Alzheimer, 
on puhuttanut monia. 


Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta



SHARE:

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Amos Rex ja René Magritte



Talon arvoitus: Talo näkyy ikkunan lävitse / Renè Magritte 1937 

Olin viime viikolla Helsingissä Amos Rexin uudessa näyttelyssä katsomassa belgialaisen surrealisti René Magritten näyttelyä - Elämänviiva. Taidemaalari René Magritte (1898-1967) oli surrealismin johtohahmo 1900-luvun Belgiassa. Magritten töitä on nyt ensimmäistä kertaa Suomessa esillä.

Ennenkuin menen Magritten näyttelyyn, niin kerron pienesti taidemuseosta. Amos Rex avattiin elokuussa 2018 - kahden ja puolen vuoden remonttirupeaman jälkeen. Museo yhdistää vuonna 1936 rakennetun Lasipalatsin, elokuvateatteri Bio Rexin ja upouudet maanalaiset näyttelytilat upeaksi kokonaisuudeksi. Amos Rexin taustalla on liikemies Amos Anderssonin (1878-1961) viimeinen tahto ja jälkeensä jättämä omaisuus.


Museoon laskeudutaan komeita valkoisia portaita myöten maan alle - ja tuo hieno maanalainen museo on entisen linja-autoaseman alla. Museon suunnittelusta ovat vastanneet JKMM arkkitehdit. Hienoa työtä!



Kävin jo syksyllä museon avajaisnäyttelyssä, joka koostui viidestä TeamLabin toteuttamasta näyttelystä. TeamLab on 2001 Tokiossa perustettu 500 jäsenen taiteilijaryhmä. Siihen kuuluu taiteilijoita, koodareita, insinöörejä, tietokoneanimaattoreita, matemaatikkoja, arkkitehtejä, graafisia suunnittelijoita sekä kirjailijoita. Ryhmän tavoitteena on "uudelleenmäärittää todellisuus". Ja niinkuin me kaikki tiedämme TeamLab oli huikea menestys. Reilussa neljässä kuukaudessa sen näki 250 000 ihmistä.



Mutta nyt René Magritten maailmaan. Näyttelyssä annetaan puheenvuoro taiteilijalle itselleen: se on rakennettu Magritten vuoden 1938 luennon Elämänviiva pohjalta. "Luennollaan hän selitti, miten muovasi taiteessaan arkipäivän esineistä hätkähdyttäviä. Lisäksi hän avasi käyttämäänsä "syväyhteyden" menetelmää. Kyseessä oli uusi todellisuuden tutkimisen tapa, jossa rinnastettiin kaksi toisiinsa yhteydessä olevaa arkista asiaa tai käsitettä siten, että niiden yhdistelmä aikaansai paljastavan visuaalisen yllätyksen."

Filosofian valossa 1936 / omakuva. Ilveilevän osuva kuvaus filosofista, joka maalaamisen avulla tutkii maailmaa ja ihmisen osaa. Teoksessa on piippusuisen hahmon teema, joka on tuttu monista Magritten töistä. 



Nocturne 1923 / René Magritten työt edustivat 1920 -luvulla kubistisuutta ja futurismia. Magritte on sanonut, että hän ei kuitenkaan ollut puhdasoppinen futuristi. 


Elämänviiva-luento oli yksi niistä harvoista kerroista, jolloin taitelilija avasi omaa ajatteluaan yleisölle. Magritte oli muutoin aina kieltäytynyt selittämästä teoksiaan. Teokset tarjoavat väläyksiä siitä, miltä "maailman mysteeri" voisi kuvallisessa muodossa näyttää.

Kesän askelmat 1938 


Magritten maalaukset ovat kiehtovia ja outoja. Tutkailin töitä tarkasti. Yritin hahmottaa totuutta tai ideaa töitten takana. Katselin niitä Magritten sanojen kautta: "Surrealismi perää valve-elämälle samaa vapautta kuin minkä koemme unissamme." Surrealistiset kuvathan kääntävät asioiden normaalin järjestyksen päälaelleen. Välillä tunsin olevani jäljillä ja välillä taas olin ihan eksynyt. Pohdin, että ovatko omat uneni näin surrealistisia?



Yhdessä huoneessa oli René Magritten mainostöitä. Taiteilijan oli henkensä pitimiksi tehtävä myös niitä. Hän kuvaili mainostöitä sanoilla "hullun hommia".  Magritte perusti veljensä Paulin kanssa Studio Dongon mainostöitä varten ja sieltäkin käsin hän yritti esitellä ymmärtämättömille asiakkailleen surrealistisia ideoitaan. Tykkäsin kovasti Magritten mainostöistä ja niiden selkeistä kuvista. Ja taiteilijan kuoleman jälkeen mainosteollisuuskin oivalsi näitten töitten kaupallisen iskevyyden. Magritten mainostöitä on häpeilemättä ryövätty ja muokattu mainosteollisuuden tarkoituksiin.


Liisa Ihmemaassa 1946 / Tämä iso taulu oli erityisen lähellä Magritten sydäntä. Taulu pysyi pitkään Magritten omistuksessa. "Renoir-vaihe" 1943-1947 

Suuri vuosisata / 1954
Minulle tämä avautui näin: Muuri takana ja mahdollisuudet edessä. 
Magritten kaksi viimeistä vuosikymmentä olivat kansainvälisen menestyksen aikaa. Arvovaltainen Museum of Modern Art New Yorkissa omisti René Magritten töille yksityisnäyttelyn vuonna 1965.



Tämän taideteos on pronssia ja teoksen nimi on La Joconde - Mona Lisa (1967) Miksi Mona-Lisa hymyilee? Tämäkään teos ei kerro sitä, vaan jättää salaisuuden verhojen taakse. Näin annoin itseni tämän teoksen ymmärtää.

Tässä pieni otos kiehtovasta näyttelystä, jossa tuttu onkin yhtäkkiä yllättävän vierasta. Näyttely on avoinna 19.5.2019 asti.


"Jokainen päivä olisi hyvä maustaa kulttuurilla." Ihana lause, jonka voisin hyvin ottaa motokseni. Lause on ystäväni Celian "käsialaa". 


Kulttuurimausteita ja heleää helmikuuta kaikille! 

- Tuula 


Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta


SHARE:

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Moottoritie on kuuma - Linnateatterin uutuuskomedia



Yksi kautta aikojen suosikkielokuviani on ollut road movie Thelma & Louise vuodelta 1991. Elokuvassa seurataan kahden ystävyksen Thelman ja Louisen automatkaa läpi Yhdysvaltojen. Niinpä olinkin innoissani, kun sain kutsun Turun Linnateatterin Moottoritie on kuuma -komedian ensi-iltaan.

Tämä suomalainen näytelmä kertoo kolmen eri-ikäisen naisen automatkasta Suomen teillä. "Road movie" on nyt Linnateatterissa näytelmällisin keinoin. 

Raakel (Heli Sutela), Sari (Pihla Penttinen) ja Linda (Fanni Noroila)
Kuva: Peter Nuutinen 

SHARE:

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Viikon varrelta: elokuvaa, teatteria, synttäreitä, pikkuväkeä




Mukavaa alkanutta viikkoa! Vielä kuitenkin hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Ihan ensimmäisiksi sanoiksi haluan sanoa, että ihailen pikkulasten äitejä, jotka lastenhoidon lomassa pystyvät kirjoittamaan blogia. Minulle tuli pidempi blogitauko juurikin pikkuväen takia. Ei ole ollut tietokone esillä eikä kännykkäkään, kun pikkutytöt ovat olleet hoidossa meillä. Ollaan oltu piilosilla, tanssittu, piirretty, halittu, leikitty...  ja se on hyvä asia se. Myönnän, että vähäsen ollaan YouTubeakin katsottu. YouTuben loppuhuipennus on tämän tarinan lopussa.


SHARE:
Professional Blog Designs by pipdig