Turun Linnateatteri tekee oivaltavaa komediaa ison tragedian pohjalta. Titaniiic!! Jäävuoren kokoinen komedia (The Sinking of The Titanic). Suomen Kantaesitys oli Turussa 15.3.2018. Komedia on ollut iso menestys Ruotsissa kuin myös kiertueilla muissa maissa. Titanicin tarina on aina ajankohtainen.
Sain avec -kutsun komediaan Linnateatterille illallisen kera. Olin mielissäni hienosta kutsusta, mutta kummastelin jonkin aikaa näytelmän aihetta... Voiko Titanicin uppoamisesta tehdä komediaa? Voiko tragediasta tehdä komediaa? Nyt nähtyäni esityksen, osaan tuohon vastata. Kyllä voi. Tämä komedia on kirjoitettu tragedian päälle. Ja niinkuin ohjaaja Toni Wahlström toteaa: "Komediallisten tapahtumien taustalla on melkein aina vakava pohjavire." Niin oli tässäkin komediassa.
Käsikirjoitus on John Fisken käsialaa. Linnateatterin suomennoksen on tehnyt teatterinjohtaja Kalle Lamberg. Esityksen ohjaa Toni Wahlström ja rooleissa nähdään pitkän linjan näyttelijät Teijo Eloranta ja Juha Veijonen.
Mutta ennenkuin alan pohtia näytelmää, niin mennäänpä herkuttelemaan Teatteriravintolaan. Linnateatterin yhteydessä on erinomainen ravintola. Ja mikä sopikaan paremmin teatteri-iltaan kuin hyvä ruoka. Se virittää hienosti teatteritunnelmaan. Herkulliset olivat tarjoilut!
 |
| Alkuruoka: Savustettua ankanrintaa, vuohenjuustoa ja viikunaa. Harvoin tulee syötyä ankkaa. Olipa hyvää. Ihanat makuyhdistelmät. |
 |
| Pääruoka: Karitsan paahtopaistia, haudutettua karitsan niskaa ja palsternakkapyrettä. Olen lammasruokien ystävä ja tämä maukas annos hieroi makunystyröitäni. |
 |
| Kipparin valinta pääruoaksi oli paistettua nieriää, parmesanlettuja ja porkkanaa. Maistelimme toistemme annoksia. Ja erinomaiseksi totesin myös nieriän ja nämä parmesanletut. |
 |
| Jälkiruoka: Tiramisua Linnateatterin tapaan ja kotimaisia juustoja, Linnateatterin omatekoista viikunahilloa ja siemenkeksejä. |
Ja komediaan: Kaksi näyttelijää on vilpittömästi päättänyt valita seuraavaksi esitykseksi mahdollisimman vaikuttavan aiheen. Ja mikä onkaan isompi aihe kuin teatterilaiva Titanicin uppoaminen teatterin keinoin. Tässä kohtaa olin vielä hämmentynyt, voiko näin suuresta tragediasta tehdä komediaa.
Kun päästään alkuun, niin huomaan, että näytelmän teksti haastaa tarkastelemaan asioita uusista ja yllättävistä näkökulmista. Eloranta ja Veijonen esittävät itsensä ikäisiä ja nimisiä henkilöitä näyttämöllä, ja he käyvät mielenkiintoista moraalista kamppailua historiallisesta tapahtumasta. Välillä vaatteitakin vaihdetaan, kun näyttelijät hyppäävät eri rooleihin ja eri katsantokantoihin. Ja näitä roolejahan on näyttelijöillä monta. Mikä parasta näyttelijät suoriutuvat osistaan erinomaisesti, heillä on jo ikää ja kokemusta mittarissa, joten he pystyvät tekemään tätä tarinaa uskottavasti.
Vaikka komediaa katsoimmekin, niin välillä kyllä tuli pala kurkkuun. Näytelmä kosketti. Historia kertoo, että 1900-luvun alussa vallinneiden luokkaerojen takia, kolmannen luokan matkustajat oli suljettu kannen alle. Ja tilastot kertovat karua kieltä: kolmannen luokan matkustajista 75 prosenttia sai surmansa, kun taas ensimmäisen luokan matkustajista menehtyi 38 prosenttia.
Näyttelijät pohtivat lavalla näytelmän yhtymäkohtia nykyaikaan. He tuovat esille piittaamattomuuden, salailun ja kyynisen välinpitämättömyyden. Ne olivat myös seikkoja, jotka johtivat Titanicin katastrofaaliseen uppoamiseen vuonna 1912 ja 1500 ihmisen kuolemaan.
Titanicin historia muodostaa kehyksen näytelmälle. Näyttämölle projisoidaan autenttisia kuvia Titanicista ja äänet ja valot täydentävät tunnelmaa. Kun konkreettinen lavastus puuttuu, näyttelijät hyödyntävät mimiikkaa. Ja he ovat taitavia siinä. Siitä syntyy mainiota komiikkaa. Monta ajatusta heitetään ilmaan. Ollaan isojen kysymysten äärellä. Ja koska kyseessä on komedia, homma ei aina mene ihan putkeen.
Kiitos myös lavastuksen työryhmälle: puvustus Anniina Kuula, maskeeraus Minna Pilvinen, valot Esa Näykki, äänet Marko Korkeaniemi, projisoinnit John Fiske ja Marko Korkeaniemi.
Lopussa näyttelijät huomaavat, että on tainnut tulla liian suuri kakku syötäväksi ja hylkäävät kunnianhimoisen ajatuksensa Titanic -näytelmästä. Ja sitten seuraakin iloista katseltavaa ja kuultavaa laulukimaran muodossa: Frederikin Titanic, Ennen oli miehet rautaa, Ankkurinappi, Merellä tuulee...
Ja minähän yllätyin, Juha Veijonen osaa laulaa!
Olipa mielenkiintoinen tragikoominen pläjäys taas Turun Linnateatterilta!
Ja mikä huikea illallinen! Kiitos! Tämä kombo maistui! Suosittelen.
- Tuula
*Blogiyhteistyö Linnateatterin kanssa
Täältä löydät Linnateatterin ohjelmiston
Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta.
Täältä löydät Linnateatterin ohjelmiston
Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta.
