MUISTOJA VUODELTA 2017

Vuoden 2017 kaikki tulevat muistamaan Suomi satavuotta juhlavuotena. Oli erilainen ja erikoinenkin vuosi. Vähän vaikeaa oli päättää, miten tämän kuvakoosteen toteutan, mutta erilaisia kuvapoimintoja nappasin tähän kuvakavalkadiin. 

Tammikuu 2017

Tammikuu oli varsinainen juhlakuu. Tähän valitsin tammikuuta edustamaan risteilyn Itämeren aalloilla. Olimme 40+ bloggaajien kanssa  Tallink Megastarin neitsytmatkalla Helsingistä Tallinnaan ja takaisin. Pääsimme laivan komentosiltaakin katsomaan ja sitä esitteli meille Megastarin kapteeni Vahur Söstra. Oli mieleenpainuva risteily ja makuaisteja hellivä risteily.

Helmikuu 2017

Helmikuulta poimin seuraavan: "Hyvä ruoka on aina pienen aarian arvoinen! Pizza on juhlaa, kakut ovat juhlaa ja ooppera se vasta juhlaa onkin." Dr. Oetker Oy:n pizzat saapuivat Suomeen 20 vuotta sitten ja valloittivat tämän maan. Tilaisuutta juhlittiin Oopperatalossa Helsingissä. Oli tyylikäs tilaisuus.

Maaliskuu 2017

Nämä patsaat oli käytävä katsomassa Wäinö Aaltosen museossa Turussa ennenkuin ne palasivat takaisin Eduskuntataloon. Maaliskuussa niitä kävin ihailemassa ja syksyllä oli patsaitten kuljetus peruskorjattuun Eduskuntataloon. Nyt niitä ei pääsekään enää lähelle ihailemaan. Televisiossa vilahtavat sitäkin useammin. Patsaista lisätietoa löydät täältä - linkki. 

Huhtikuu 2017

Ja huhtikuussa käytiin kipparin kanssa Berliinissä. Kuvat ovat Potsdamer Platzilta, se on erilaista Berliiniä. Kirjoitin blogipostauksen "Jäi multa matkalaukku Berliiniin." Sitä on luettu ihan kivasti, kiitos,  ja laitankin linkin vielä tähän. Postaus käsittelee modernia Berliiniä -  linkki. 

Toukokuu 2017 

Toukokuussa tehtiin 40+ bloggaajien kanssa retki Tallinnaan. Se oli ikimuistettava matka. Syötiin hyvin niin laivassa kuin Tallinnassakin. Tutustuttiin kaupunkiin, osa kävi sisustusliike Musterissa ja käytiin myös taidenäyttelyssä. Ja ihanassa paikassa syömässä Rataskaevu 16:ssa - olipahan herkulliset ja kauniit annokset! 

Kesäkuu 2017

Joskus sitä ei osaa katsoa lähelle. Raisioon on jo vuonna 1999 istutettu Alppiruusupuisto. Kävin puistossa ensimmäistä kertaa elämässäni tänä kesänä. Se oli elämys. Puistossa on yli tuhat alppiruusua ja eri lajitteitakin yli 20. Siellä minä kuljin kauniissa puistossa kukkien keskellä kuin Liisa Ihmemaassa. 

Heinäkuu 2017

Stenskär - saariston helmi. Tuo nimi on niin totta. Blogitarinassani kerron enemmän Stenskärin paratiisista - linkki. 

Elokuu 2017 

Ja vihdoinkin saimme saarimökin keittiörempan siihen malliin, että jo uutta uuniakin pääsin kokeilemaan. Ja hyvinhän tuo toimi. Onnistuin leipomuksessani, vuohenjuustopiirakka maistui mainiolta.

SYYSKUU 2017

Syyskuun tapaus Turussa oli Turun Kaupunginteatterin remontin valmistuminen kolmen vuoden jälkeen. Stingin hieno musikaali Viimeinen laiva aloitti uuden teatterikauden. Ja niin mekin laivaan noustiin. Olipa nautittava teatterikokemus. Viimeinen laiva seilaa vielä keväälläkin Turussa. 

Lokakuu 2017 

Rooma, ikuinen kaupunki lumosi. Isossa kuvassa Viktor Emanuel II:n hohtavan valkoisesta marmorista valmistettu valtava monumentti. Monumentti on 135 m leveä ja 70 m korkea. Se teki vaikutuksen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen monumenttiin lisättiin Italian tuntemattoman sotilaan hauta. Ja tottakai heitin lantin Fontana di Trevin suihkulähteeseen. Paluu on varmistettu. Ja Rooma innosti kippariakin, tuli otettua Rooma-selfie :)

Marraskuu 2017 

Marraskuu ja Turku. Käytiin katsomassa uutta Tuntematonta Sotilasta. Kuva on elokuvan julisteesta otettu. Ja Turun kauniisti valaistut talotkin tulivat ikuistetuiksi. Kaupungintalo ja Graniittilinna. 

Joulukuu 2017 

Ja joulutähteni ja lasimaljani päättäköön tämän vuoden. Tarinansa tälläkin. Minulla on kaksi näitä vihreitä Tauno Wirkkalan Revontulet -maljoja. Ne ovat olleet vähän liian koristeellisia omaan makuuni. Ja päätinkin ne jossakin vaiheessa myydä. Mutta myynti ei edennyt ajatusta pidemmälle. Ja nyt nämä maljat ovat minun jouludesigniani. 

Onnellista Uutta Vuotta 2018! 

- Tuula 

Tällä kuvakavalkadilla osallistun Pieni Lintu -blogin Muistoja vuodelta 2017 -haasteeseen. Muita muisteloita löydät täältä: linkki.

SHARE:

haaste, Makrotex, oma elämä, uusivuosi

ONNELLISTA JOULUNAIKAA !

Lämmin kiitos kaikille blogini lukijoille kuluneesta blogivuodesta. Taakse jää hyvä ja mielenkiintoinen vuosi. Monta muistoa ja hetkeä on tullut blogiin tallennettua. Kiitos, että olette olleet mukana. 

Ja kiitän myös yhteistyökumppaneitani hienosta vuodesta. Kiitos, että olette luottaneet minuun. 

Suomen Turku on julistanut joulurauhan. Nyt saa joulu alkaa.  

Onnellista joulunaikaa kaikille! 

- Tuula 

SHARE:

joulu, oma elämä

VIERAILULLA MARUDESIGN KIVIJALKAKAUPASSA

Olen ihaillut muutamilla tutuillani näitä ihania akryylikoruja: tähtiä, sydämiä, retropalloja... upeissa väreissä. Ja nyt vihdoinkin pääsin itsekin tutustumaan näihin Marudesign -tuotteisiin.

Minulle tuli heti valinnanvaikeus, kumman valitsen, tuon retrotyylisen pyöreän kaulakorun tai tähtikorun? Ja ketjulla tai punoksella?

Mutta ennenkuin kerron valintani, kerron vähän tästä myymälästä. 

Marudesignin popup-kivijalkamyymälä sijaitsee osoitteessa Yliopistonkatu 11, Turku. Marudesign'illa on myös verkkokauppa, osoite löytyy postauksen lopusta. 

Korujen lisäksi liikkeessä / verkkomyymälässä myydään myös vaatteita, jotka ovat ihanan selkeitä tyyliltään, niinkuin nämä korutkin. Ihastuin viskoosityyppiseen pitkään jakkuun ja se jäi vähän polttelemaan. Maru kertoi, että tulossa on myös vastaavanlaisia mekkoja ensi vuoden puolella. Jään odottelemaan. 

Tässä Arja - Lady of the Mess - esittelee tuota ihastelemaani jakkua. Se on kivasti laskeutuvaa viskoosia, joka ei rypisty. Nuo hihansuukoristeet ovat kiehtovat, hopeiset ympyrät. Ja kaulassa Arjalla on Marudesignin ketju, nyt en muista millä riipuksella.

Marudesignissa on kivoja pipoja. Myös tähtipipoja. Tässä Hannalla  (Villapuomi - blogista) merinovillainen pipo. Sopisipa pipo yhtä hyvin minulle kuin Hannalle.

Ja tässä minun koruvalintani: 

Minä valitsin mustan tähden ja punoksella. Taidan olla senverran leffafriikki, että on kiva omistaa edes yksi tähti. Koru piristää kivasti vanhaa puseroani. Jouluasuni, kenties.

Inspiraatiot, ilot ja elot by Marudesign / Mainio blogimuistikirja. 

Marudesignin takana on idearikas nainen, Marja Aalto-Setälä eli Maru. Suurin osa hänen tuotteistaan ovat suomalaisia. Marulla on Design from Finland -merkin käyttöoikeus tuotteissaan.

Kuvassa Marun päällä on omaa tuotantoa oleva kiva tunika sekä sydänkoru. 

Kiitos Maru lämminhenkisestä ja kivasta illasta!

Oletko sinä jo tutustunut Marudesignin tuotteisiin?

Verkkokauppaan löydät täältä: Marudesign 

Ihania koruja - vaikka joululahjaksi! 

Hyvää viikonloppua! 

- Tuula 


Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta. 

SHARE:

koru, lifestyle, Turku

RISTORANTE DENNIS - VEGAANINEN ILTA

Yhteistyössä Ristorante Dennis 

Olin mielissäni, kun sain kutsun Ristorante Denniksen vegaaniseen iltaan marras- / joulukuun vaihteessa. Dennis paikkana tuo mukavia muistoja nuoruudesta mieleeni. Kun silloin nuorena tyttönä kävin Denniksessä pizzalla, niin paikka tunnettiin nimellä Pizzeria Dennis ja se oli ensimmäinen pizzeria Turussa sekä ensimmäisiä pizzerioita koko Suomessa. Dennikseen sai jonottaa pitkään, se oli todella suosittu ravintola.

Nyt kun annosvalikoimat ovat monipuolistuneet Denniksessä, niin nimikin on päivittynyt. Dennis on nykyään Ristorante Dennis. Pizzat ovat edelleen yhtä herkullisia kuin silloin ennen ja Denniksestä saa nykyään muutakin herkkua kuin pizzaa. Dennis löytyy osoitteesta Linnankatu 17, Turku.

SHARE:

blogiyhteistyö, dennis, lifestyle, ruoka, Turku

SIBELIUS SYNTYMÄPÄIVÄKONSERTTI

Sibeliuksen syntymäpäivä, joulukuun kahdeksas, on virallinen liputuspäivä. Päivän virallinen nimi on Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Ensimäistä kertaa liputettiin Sibeliuksen päivänä vuonna 2011. 

Me saimme viettää hienoa Sibeliusjuhlaa Turun Tuomiokirkossa syntymäpäiväkonsertin merkeissä. Tuomiokirkko oli ääriään myöten täynnä Sibeliuksen musiikin ystäviä. Konsertissa soitti Akademiska Orkestern vid Åbo Akademi kapellimestarinaan Sauli Huhtala ja solistina oli lahjakas, tanskalainen 17-vuotias Adam Koch Christensen viuluineen. 

Adam Koch Christensen (kuva konsertin ohjelmasta)

SHARE:

konsertti, kulttuuri, Turku

ILTA JA AURAJOEN VALOT

Ilta on tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena 

Ilta ja Aurajoen valot. Aurajoki on kaunis iltavalaistuksessa. Tosi harvoin vain siellä tulee iltaisin käveltyä. Nämä kuvat näpsin, kun olin kokoustamassa tuossa kauniissa graniittilinnassa marraskuun puolessa välissä (toiseksi alin kuva). Ilta oli kaunis ja tuuleton ja ihmeellisen lämmin syksyiseksi illaksi. 

Tuolla kauimpana näkyy punaisena ja valaistuna Turku Energian savupiippu. Turkulaiset kutsuvat sitä numeropiipuksi. Se on 101 metriä korkea. Savupiipussa on seuraavat numerot: 1 1 2 3 5 8 13 21 34 55. Jokainen luku on kahden edellisen luvun summa. Numerot ovat kaksi metriä korkeita. Numeropiippu on ympäristötaideteos. 

Kaupungintalo joelta nähtynä

SHARE:

haaste, ilta, Makrotex, oma elämä

SINIVALKOISTA -HAASTE

Kuin tarjottimella oli tämä juhlava Sinivalkoista -haaste Kristiinan Kauniimpaakuinkoskaan  -blogissa. Haasteessa on tarkoitus juhlistaa 100-vuotiasta Suomea sinivalkoisin kuvin. Tähän hienoon haasteeseen on jo vastannut moni bloggaaja. Haasteen on laittanut alunperin liikkeelle Puutarhahetki - blogin Tiiu! Kiitos hienosta ja ajankohtaisesta haasteesta. Tiiun linkistä löytyvät muutkin haasteeseen vastanneet. 

Minähän ilolla tartuin tähän. Ajatukseni lähtivät hetkessä harmaasta marraskuisesta päivästä kesäiseen saaristoon: sininen meri, sininen taivas, poutapilvet, valkoiset linnut...  Näillä kuvilla toivotan onnea sinivalkoiselle Suomelle.

Upea joutsen mökkirannassa. 

SHARE:

haaste, sinivalkoinen, Suomi100

REPPU JA SORMUS MARIMEKOSTA

Kerroin aiemmassa postauksessani tekoturkistani, jonka hankin kirpparilta. Se oli onnistunut ostos eikä maksanut paljoa - lue täältä. Se kuitenkin teetti muuta ostettavaa...repun Marimekosta. 

Käytän nimittäin paljon reppuja. Mutta eniten käyttämäni Niken mustavalkoinen reppu ja turkki olivat kyllä ihan eri paria; olivat sporttia ja turkkia - outo yhdistelmä. 

Olin jo aikaisemmin ihaillut kuvissa Marimekon syysuutuutta, yksinkertaista mustaa reppua, nimeltään Floppy. (Repusta ei löytynyt vielä yksittäistä esittelyä Marimekon sivuilta, olisin laittanut linkin).  Ja niinpä kävin reppua ”sovittamassa” tekoturkkini kanssa. Takki ja reppu natsasivat kivasti yhteen. Ja niin  tuli taas yksi reppu hankittua reppuvalikoimaani. 

SHARE:

Marimekko, reppu, sormus

VIIKON VARRELTA - ÅBLOGIT, KIRPPISLÖYTÖ JA TUNTEMATON SOTILAS

Åblogien palaveri graniittilinnassa 

Viikko alkoi todella inspiroivasti. Meillä oli Åblogien syyskokous heti maanantaina. Ja kivassa paikassa olikin, Aurajoen rannassa graniittilinnassa, Grundlagen upeissa kokoustiloissa. Melkein parisenkymmentä åbloggaajaa pääsi paikalle. Oli kiva tavata blogikollegoita ja kuulla, mitä heille kuuluu niin bloggaamisen saralla kuin muutenkin. Vertaisiloa ja vertaistukea, sitä me bloggaajat välillä tarvitsemme, sillä kirjoittaminen on aika yksinäistä puuhaa. Ja vertaisiloa oli nyt tarjolla. Loistava ilta.

SHARE:

elokuva, kulttuuri, Tuntematon sotilas, Turku

YHDELLÄ SANALLA

Hei! Nappasin tämän haasteen blogikollegaltani Satulinnan Tuijalta.
Vastaa nopeasti ja yhdellä sanalla. Spontaanisti ja liikoja miettimättä. Näihin kysymyksiin oli kiva vastata. Tule sinäkin mukaan tähän pikahaastatteluun.

Katso kohta 3.  

Katso kohta 36. 

SHARE:

haaste, oma elämä

ROOMA - PINCION PUISTO JA EINO LEINO

Pieni pala Roomaa... 

Jo ennen matkaamme Roomaan luin Pincion puistosta, jonne suomalaiset Eino Leinon ihalilijat haluaisivat pystytettävän patsaan runoilijalle. 

Minua jäi askarruttamaan tuo Pincion puisto ja niinpä sinne sitten askeleet veivät reissullamme. Pincion puisto on iso ja kaunis puisto, ja siellä käyvät myös roomalaiset vapaapäivinään nauttimassa paikan tunnelmasta. 

Puistossa voi kokeilla monenlaista aktiviteettia. 

Yksi puiston erikoisuuksista on se, että se on täynnä patsaita: runoilijoita, kirjailijoita, hallitsijoita... Minusta Leino sopisi hyvin sinne joukkoon. Se olisi komea huomionosoitus Leinolle. Mahtaisikohan tämä Suomen itsenäisyyden juhlavuosi auttaa asiaa? Patsashanketta ajaa Osmo Pekonen, joka on Suomen ainoa sivistyshistorian dosentti.

Alla upeita näkymiä, jotka aukeavat Pincion puiston näköalapaikoilta. 

Me menimme puistoon metrolla, jäimme pois Piazza del Popolon aukiolla. 

Puisto on ilmainen.

Ja miksi sitten Eino Leino Rooman patsaspuistoon? Leino asui Roomassa 1908-1909. Hän oli saanut Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahoista apurahan, jotta suomentaisi Danten La Divina Commedian (Jumalaisen näytelmän). Minua hämmästyttää vieläkin se, että Leino ei osannut italian kieltä, kun häneltä oli pyydetty käännöstä. Hän opiskeli intensiivisesti kieltä vasta asuessaan Roomassa. No, Leinohan oli kielinero, joten se selittänee asiaa, mutta kuitenkin. La Divina Commedian suomennos on komea aikaansaannos. Latinan kieltä Leino kuitenkin osasi, hänen sanotaan olleen etevä latinisti.

Tiberin / Teveren joki 

Mutta vaikka vielä ei patsasta Leinolla ole Roomassa, niin muistomerkki kaupungista löytyy. Se on talon seinässä, jossa Leino asui Roomassa ollessaan. Rooman läpi virtaa Tiber-joki eli italiaksi Tevere-joki. Sen varrella sijaitsee Sacro Cuore -kirkko eli Pyhän Sydämen kirkko. Sen vieressä oli pensionaatti, jossa Leino asui, opiskeli ja aloitti Jumalaisen näytelmän kääntämisen. 

Pensionaatti, jossa Leino asui. Tänä päivänä talossa on erilaisia toimistoja - ehkä asuntojakin. Kyltti näkyy oven oikealla puolella.

Laatta on kunnianosoitus Rooman senaatilta ja kansalta vuodelta 1971.

Tässä vielä osoite: Lungotrevere Prati 17, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa. 

Varmaan ihan intensiivisesti Leino ei kuitenkaan ehtinyt opiskella, sillä hänen mukanaan Roomassa oli myös runoilija L. Onerva, Eino Leinon pitkäaikainen ystävä ja rakastettu. Koskaan he eivät kuitenkaan avioituneet  Voin kuvitella heidän pitkät kävelyretkensä Rooman nähtävyyksille, puistoihin ja kukkuloille. Roomahan on romanttinen kaupunki.

Eino Leino palasi kotimaahan huhtikuussa 1909 ja sai Jumalaisen näytelmän valmiiksi vuonna 1912.

Saa Leino sitten patsansa tai ei, niin Suomea kyllä tänä vuonna Roomassa muistetaan. Roomassa vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa ja Colosseum valaistaan Itsenäisyyspäivänämme juhlavasti sinivalkoisin värein!

"Rooma, mikä ylpeys on siinä sanassa", kirjoitti Eino Leino.

Pääni on vieläkin pyörällä kaikesta Roomassa nähdystä. Kunhan saan lisää "paloiteltua" mielessäni Rooma-tunnelmia, niin jatkoa seuraa... 

- Tuula 

SHARE:

kulttuuri, matkailu, Rooma

RAKASTUNUT RYTI RAUMALLA

Risto Rytin elämäntarina hakee vertaistaan. Olinkin mielissäni, kun sain kutsun Rauman Kaupunginteatterin uuteen musiikkinäytelmään, Rakastunut Ryti. Näytelmässä on historiaa, huumoria, romantiikkaa, musiikkia ja politiikkaa. Haastava kokonaisuus. Odotin paljon näytelmältä. Enkä pettynyt. Ja kippari oli myös innostunut näkemästään. 

Näytelmän tekoon liittyi myös tosieämän tragedia, sillä kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa teatteriväki sai suru-uutisen. Näytelmän ohjaaja Antti Majanlahti oli kuollut. Majanlahden perheen toiveena oli, että teatteri viimeistelisi Antin työn suunnitelmien mukaisesti. Näytelmä tehtiin kunnianosoituksena Antti Majanlahdelle. 

Kuva: Jari Aro-Heinilä 

Risto Ryti (1889-1956) oli Suomen viides presidentti. Ryti johti Suomea sen itsenäisen historian vaikeimpana jaksona. Hän oli talvisodan ajan pääministerinä sekä tasavallan preisdenttinä välirauhan ja jatkosodan aikana. Risto Rytin elämäntarina on erikoislaatuinen. Hän toimi myös kansanedustajana, valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin pääjohtajana. Talvisodan pääministeri ja jatkosodan presidentti loi henkilökohtaisilla ratkaisullaan kesällä 1944 henkilökohtaisilla ratkaisuillaan ne edellytykset, jotka veivät kansakunnan sodasta rauhaan. Ryti allekirjoitti saksalaisten kanssa Ribbentropp-sopimuksen, jonka vuoksi hänet tuomittiin myöhemmin sotasyylliseksi ja kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Ryti kärsi tuomiostaan kolme vuotta ennen kuin presidentti Paasikivi armahti hänet.

SHARE:

kulttuuri, musiikkinäytelmä, Rakastunut Ryti, Rauma

KUOLEMANLAAKSO - KIRJA JOKA PUHUTTELEE

Kuolemanlaakso on pysäyttävä tarina jääkiekkoilija Tommi Kovasesta, joka sai aivovamman. Ja samalla se on tosielämän selviytymistarina.  

26. tammikuuta 2013 Rauman Lukolla oli peli Espoo Bluesia vastaan.  Ottelu muutti Rauman Lukon puolustajan Tommi Kovasen elämän kokonaan. Ottelun piti olla aivan tavallinen ottelu, samanlainen peli kuin 500 kertaa aiemmin puolustaja Tommi Kovasen liigauran aikana. Mutta mikään ei ollut ottelun jälkeen Kovasella samoin kuin ennen. 

Näin kertoo Tommi Kovanen kirjassaan: 

"Kiekko kimposi maalivahdin ohi kaukalon omaan päähän. Ei hätää, ajattelin. Luistelin kiekon perään päätyyn ja toimin kuten puolustajilla on tapana toimia: pari potkua maalin taakse ja odotin, että oikealta puolelta tuleva karvaaja on lähellä." Karvauksella tarkoitetaan sitä, että kiekoton joukkue häiritsee kiekollisen joukkueen hyökkäykseen lähtöä - pääasiallisesti kiekollisen joukkueen kenttäpuoliskolla. "Sitten syötin kiekon laidan kautta pakkiparille ja valmistauduin ottamaan taklauksen vastaan oikealta puoleltani. Yhtäkkiä kului kova pamaus ja maailmani musteni. Menetin tajuntani. Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki."

SHARE:

kirja, Kirjamessut 2017, kulttuuri, Kuolemanlaakso

JUOKSIJALEGENDA PAAVO NURMI

Paavo Nurmen nimen tietävät kaikki. Paavon juoksusaavutukset ovat vertaansa vailla. Hän juoksi uransa aikana yhdeksän olympiakultaa ja kolme olympiahopeaa sekä 22 maailmanennätystä. Lisäksi muissa suurissa arvokisoissa hän juoksi satoja arvomitaleja. Nekin olivat suurimmaksi osaksi kultaa. Nurmea on kutsuttu kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin myös kaikkien aikojen yleisurheilijaksi. Hän on todellinen juoksijalegenda. 

Turun Kaupunginteatterin näytelmässä Paavo - lentävä turkulainen, kerrotaan ajasta ja maailmasta, jossa Paavo elämäänsä eli. Mutta mikä tekee näytelmästä mielenkiintoisen on se, miten mennyt aika kohtaa meidän aikamme ja tämän ajan ilmiöt.

Paavo Nurmen lapsuuden perhe oli köyhä ja isä kuoli varhain. Paavo meni töihin jo 12-vuotiaana - leipurin juoksupojaksi, jotta perhe saisi lisäelantoa. Paavo säästi ja osti säästöillään haaveilemansa kumitossut 15-vuotiaana. Juokseminen muuttui helpommaksi. Ja juoksemista Paavo rakasti.

Näytelmä liikkuu eri aikatasoilla. Näytelmä on yhdistelmä fiktiota ja elämäkertaa. Nuorta Paavo Nurmea näyttelee Markus Järvenpää, ja upeasti näytteleekin. Vanhaa Paavoa näyttelee legendaarinen Heikki Nousiainen, jonka tunteitten kautta näytelmä etenee.

Turun Jarrumiehenkadun puutalorötiskät pitäisi kaataa ja saada uusia kerrostaloja tilalle. (Hauska detalji muuten, että maailman paras juoksija asui Jarrumiehenkadulla). Eräästä rötiskän asunnosta löytyy vanhus, jossa on jotain tuttua. Näytelmä kertoo, miten uusi kaupunkistrategia sen jälkeen etenee ja mitä tapahtuukaan rötiskästä löytyneelle vanhalle Paavo Nurmelle. Turun kunnallispolitiikka tuodaan näytelmässä kiinnostavana esiin. Nurmen kotitalo on kuitenkin edelleen pystyssä ja toimii kotimuseona. Ja Paavo Nurmi joutuu näytelmässä Loppukiri-nimiseen palvelutaloon. Vanhustenkin kohtelua heijastellaan Nurmen kautta. 

Näytelmän on kirjoittanut turkulaishuumorin taitava Roope Lipasti ja sen on ohjannut Jarno Kuosa. Näytelmä etenee lennokkaasti ja rytmikkäästi, mikä sopii hyvin lentävän suomalaisen tarinalle.

Paavo Nurmi oli mielenkiintoinen, sulkeutunut, epäsosiaalinen ja ristiriitainen persoona ja se osataan tuoda tässä tarinassa hyvin esiin. Paavo menestyi kaikessa, mihin hän ryhtyi. Hän harjoitteli määrätietoisesti ja juoksi sekuntikelloa vastaan. Lahjakkuus ja määrätietoisuus tekivät hänestä sen kuuluisan lentävän suomalaisen. Mutta ihmisistä hän ei pitänyt. 

Paavo kuitenkin toimi juoksu-uransa jälkeen vielä valmentajana ja senkin hän osasi. Berliinin olympialaisissa oli yhdeksän mitalia tarjolla ja Nurmen valmennettavat voittivat niistä seitsemän.

Nurmi oli myös taitava liikemies. Juoksijauransa jälkeen hän suuntasi määrätietoisuutensa ja tarmonsa liike-elämään ja menestyi loistavasti liikemaailmassa. Hän rakennutti Helsinkiin noin 40 taloa. Talvisodan aikana pommitettiin Helsinkiä. Ja näytelmässä tuodaankin nuo pommitukset kiinnostavasti esiin - Pienen näyttämön hienoa tekniikkaa käyttäen. Paavo Nurmi tarkkailee, mihin pommit Helsingissä osuvat. Ja kuin ihmeen kaupalla Paavon rakennuttamat talot säästyivät tuhoilta.

Näytelmän punaisena lankana kulkee Paavon ajatukset yksin pärjäämisestä. "Koskaan en ole apua tarvinnut". "Rikas on se, jonka ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään". "Toiset ihmiset ovat voittamista varten". 

Nuo ajatukset kyllä pistävät miettimään tätä aikaa tässä nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa. Toisaalta ymmärrän myös nuo ajatukset Paavon köyhää lapsuutta vasten.

Paavo Nurmi oli brändi aikana, jolloin koko brändi -sanaakaan ei tunnettu. Innostuin Paavo Nurmi -näytelmän vuoksi kuunelemaan Turun Kirjamessuilla Kalle Virtapohjan esitelmän kirjastaan: Mies, josta tehtiin patsas - Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö.  Ja sieltä aukesi vielä yksi mielenkiintoinen kulma Nurmeen: Paavo Nurmi loi Suomi -kuvaa ulkomailla voimakkaammin kuin tänä päivänä ehkä ymmärretään. Hänellä oli apuna ulkoministeriön konsulaattiverkosto, joka välitti kilpailukutsuja. On todella mielenkiintoista peilata Paavo Nurmea nykyaikaan. 

Mutta takaisin näytelmään. Taas kerran nautin projisoinneista. Koko näyttämön korkuiset juoksevat jalat olivat hieno idea. Ja Paavon syntymäkin oli toteutettu jännittävästi - varjoteatterin keinoin. Kiitos Mika Hiltunen ja työryhmä.

Näytelmä loppuu mielenkiintoiseen keskusteluun, kun vanha ja nuori Paavo kohtaavat toisensa. On antoisaa kuunnella heitä, sillä he kyseenalaistavat toistensa valintoja. Vanha Paavo on jo elämänsä elänyt ja tekisi elämässään joitakin asioita toisin, sieltä löytyi se inhimillinen Paavo. Kun taas Nuori Paavo on nuori Paavo elämän uhossaan ja tietää tarkalleen, mitä tekee. Markus Järvenpää on uskottava särmikkäässä roolissaan. 

Näytelmän muut noin viisikymmentä roolia esittävät: Minna Hämäläinen, Kimmo Rasila, Ulla Reinikainen, Stefan Karlsson, Aksa Korttila ja Ulla Korttila. Sekä bodarit: Esa Lindfors ja Miika Jernberg. 

Paavo Nurmi on aina kiinnostava ja ajankohtainen, sen tämä näytelmä osoitti. Ja Nurmen tarinasta löytyy paljon viitteitä tähän aikaan. 

Paavo Nurmen syntymästä  tulee tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta  

(1897-1973).

Kiitos Turun Kaupunginteatteri kiinnostavasta näytelmästä. Vilkutin Paavo Nurmen patsaalle ylittäessäni Itäistä Rantakatua...  

- Tuula

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Teatterin kuvapankki

Turun Kaupunginteatteri on blogini yhteistyökumppani.

Lisää ohjelmatarjontaa löydät TÄÄLTÄ.

SHARE:

kulttuuri, Paavo Nurmi, Turun Kaupunginteatteri