Paavo Nurmen nimen tietävät kaikki. Paavon juoksusaavutukset ovat vertaansa vailla. Hän juoksi uransa aikana yhdeksän olympiakultaa ja kolme olympiahopeaa sekä 22 maailmanennätystä. Lisäksi muissa suurissa arvokisoissa hän juoksi satoja arvomitaleja. Nekin olivat suurimmaksi osaksi kultaa. Nurmea on kutsuttu kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin myös kaikkien aikojen yleisurheilijaksi. Hän on todellinen juoksijalegenda.
Turun Kaupunginteatterin näytelmässä Paavo - lentävä turkulainen, kerrotaan ajasta ja maailmasta, jossa Paavo elämäänsä eli. Mutta mikä tekee näytelmästä mielenkiintoisen on se, miten mennyt aika kohtaa meidän aikamme ja tämän ajan ilmiöt.
Paavo Nurmen lapsuuden perhe oli köyhä ja isä kuoli varhain. Paavo meni töihin jo 12-vuotiaana - leipurin juoksupojaksi, jotta perhe saisi lisäelantoa. Paavo säästi ja osti säästöillään haaveilemansa kumitossut 15-vuotiaana. Juokseminen muuttui helpommaksi. Ja juoksemista Paavo rakasti.
Näytelmä liikkuu eri aikatasoilla. Näytelmä on yhdistelmä fiktiota ja elämäkertaa. Nuorta Paavo Nurmea näyttelee Markus Järvenpää, ja upeasti näytteleekin. Vanhaa Paavoa näyttelee legendaarinen Heikki Nousiainen, jonka tunteitten kautta näytelmä etenee.
Turun Jarrumiehenkadun puutalorötiskät pitäisi kaataa ja saada uusia kerrostaloja tilalle. (Hauska detalji muuten, että maailman paras juoksija asui Jarrumiehenkadulla). Eräästä rötiskän asunnosta löytyy vanhus, jossa on jotain tuttua. Näytelmä kertoo, miten uusi kaupunkistrategia sen jälkeen etenee ja mitä tapahtuukaan rötiskästä löytyneelle vanhalle Paavo Nurmelle. Turun kunnallispolitiikka tuodaan näytelmässä kiinnostavana esiin. Nurmen kotitalo on kuitenkin edelleen pystyssä ja toimii kotimuseona. Ja Paavo Nurmi joutuu näytelmässä Loppukiri-nimiseen palvelutaloon. Vanhustenkin kohtelua heijastellaan Nurmen kautta.
Näytelmän on kirjoittanut turkulaishuumorin taitava Roope Lipasti ja sen on ohjannut Jarno Kuosa. Näytelmä etenee lennokkaasti ja rytmikkäästi, mikä sopii hyvin lentävän suomalaisen tarinalle.
Paavo Nurmi oli mielenkiintoinen, sulkeutunut, epäsosiaalinen ja ristiriitainen persoona ja se osataan tuoda tässä tarinassa hyvin esiin. Paavo menestyi kaikessa, mihin hän ryhtyi. Hän harjoitteli määrätietoisesti ja juoksi sekuntikelloa vastaan. Lahjakkuus ja määrätietoisuus tekivät hänestä sen kuuluisan lentävän suomalaisen. Mutta ihmisistä hän ei pitänyt.
Paavo kuitenkin toimi juoksu-uransa jälkeen vielä valmentajana ja senkin hän osasi. Berliinin olympialaisissa oli yhdeksän mitalia tarjolla ja Nurmen valmennettavat voittivat niistä seitsemän.
Nurmi oli myös taitava liikemies. Juoksijauransa jälkeen hän suuntasi määrätietoisuutensa ja tarmonsa liike-elämään ja menestyi loistavasti liikemaailmassa. Hän rakennutti Helsinkiin noin 40 taloa. Talvisodan aikana pommitettiin Helsinkiä. Ja näytelmässä tuodaankin nuo pommitukset kiinnostavasti esiin - Pienen näyttämön hienoa tekniikkaa käyttäen. Paavo Nurmi tarkkailee, mihin pommit Helsingissä osuvat. Ja kuin ihmeen kaupalla Paavon rakennuttamat talot säästyivät tuhoilta.
Näytelmän punaisena lankana kulkee Paavon ajatukset yksin pärjäämisestä. "Koskaan en ole apua tarvinnut". "Rikas on se, jonka ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään". "Toiset ihmiset ovat voittamista varten".
Nuo ajatukset kyllä pistävät miettimään tätä aikaa tässä nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa. Toisaalta ymmärrän myös nuo ajatukset Paavon köyhää lapsuutta vasten.
Paavo Nurmi oli brändi aikana, jolloin koko brändi -sanaakaan ei tunnettu. Innostuin Paavo Nurmi -näytelmän vuoksi kuunelemaan Turun Kirjamessuilla Kalle Virtapohjan esitelmän kirjastaan: Mies, josta tehtiin patsas - Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö. Ja sieltä aukesi vielä yksi mielenkiintoinen kulma Nurmeen: Paavo Nurmi loi Suomi -kuvaa ulkomailla voimakkaammin kuin tänä päivänä ehkä ymmärretään. Hänellä oli apuna ulkoministeriön konsulaattiverkosto, joka välitti kilpailukutsuja. On todella mielenkiintoista peilata Paavo Nurmea nykyaikaan.
Mutta takaisin näytelmään. Taas kerran nautin projisoinneista. Koko näyttämön korkuiset juoksevat jalat olivat hieno idea. Ja Paavon syntymäkin oli toteutettu jännittävästi - varjoteatterin keinoin. Kiitos Mika Hiltunen ja työryhmä.
Näytelmä loppuu mielenkiintoiseen keskusteluun, kun vanha ja nuori Paavo kohtaavat toisensa. On antoisaa kuunnella heitä, sillä he kyseenalaistavat toistensa valintoja. Vanha Paavo on jo elämänsä elänyt ja tekisi elämässään joitakin asioita toisin, sieltä löytyi se inhimillinen Paavo. Kun taas Nuori Paavo on nuori Paavo elämän uhossaan ja tietää tarkalleen, mitä tekee. Markus Järvenpää on uskottava särmikkäässä roolissaan.
Näytelmän muut noin viisikymmentä roolia esittävät: Minna Hämäläinen, Kimmo Rasila, Ulla Reinikainen, Stefan Karlsson, Aksa Korttila ja Ulla Korttila. Sekä bodarit: Esa Lindfors ja Miika Jernberg.
Paavo Nurmi on aina kiinnostava ja ajankohtainen, sen tämä näytelmä osoitti. Ja Nurmen tarinasta löytyy paljon viitteitä tähän aikaan.
Paavo Nurmen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta
(1897-1973).
Kiitos Turun Kaupunginteatteri kiinnostavasta näytelmästä. Vilkutin Paavo Nurmen patsaalle ylittäessäni Itäistä Rantakatua...
- Tuula
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Teatterin kuvapankki
Turun Kaupunginteatteri on blogini yhteistyökumppani.
Lisää ohjelmatarjontaa löydät TÄÄLTÄ.