ELOKUUSSA AIRISTOLLA

Luo aamuaurinko kimmeltään taas laineille Airiston. Luo aamuaurinko kimmeltään, sen lumojen valtaan jään.

Aamu Airistolla -valssi kuvaa hienosti Airiston idylliä ja luonnonkauneutta. Oli hieno aika käydä nyt elokuussa Airistolla, ei ollut heinäkuun tungosta. 

Airiston ulappa matkailuhotelleineen ja hienoine satamineen on minulle muistorikas paikka. Olen siellä vieraillut jo pikkutyttönä ja paikka komeine maisemineen teki minuun vaikutuksen jo silloin.

Nyt on kuitenkin jo kulunut vuosia siitä, kun olen viimeksi käynyt Airiston satamassa kesäaikaan. Työn puolesta meillä oli siellä yhtenä talvena osastopalaveri Airiston vuokrattavissa mökeissä. Ja täytyy myöntää, että talvellakin oli Airisto kaunis meren ollessa jäässä. Valkoista oli silmänkantamattomiin, kun katsoi ulapalle. Airistolle pääsee myös autolla. 

Tällä viikolla saimme taas kokea Airiston lumon, sinne kun meitä veivät suotuisat tuulet. Airisto Strand on muutaman tunnin purjehdusmatkan päässä kotisatamastamme Rymättylästä. 

Airiston satama on korkeiden kallioiden ympäröimä. Ja sinne nousi jo vuonna 1941 Airiston lomakeskus, joka oli ensimmäinen saaristoon rakennettu lomakeskus. Airiston ja sen sataman juuret juontavat kuitenkin paljon pidemmälle. Kerrotaan tarinoita, että viikingit olisivat purjehtineet Airistolla. Mutta 1500-luvusta saakka on jo tarkempaa tietoa - Airistoa pitkin matkasivat Koroisten linnan mahtipiispat. Ja Airisto on ollut myös venäläisten ja ruotsalaisten suuren meritaistelun näyttämönä vuonna 1808. Jopa Venäjän keisaripari on purjehtinut seurueineen Airistolla vuonna 1885. 

Vuonna 1941 rakennettu Hotelli Airisto 

SHARE:

Airisto, saaristo, Tuulia

YSTÄVIÄ, VENN JA IKITIE

On ollut kiva viikko. Ja viikon vielä sokeroi bloggaajaystävät, 
ravintola Venn ja Ikitie-elokuva.

Minulla oli ilo käydä 40+ bloggaajien  kanssa tutustumassa tänä keväänä Helsingissä avatun VENN - ravintolan menuun.  Sekä myös käydä katsomassa elokuvan Ikitie ennakkonäytös elokuvateatteri Finnkinossa. Antti Tuurin kirjaan perustuva tositarina Ikitie saa ensi-iltansa syksyllä. Se on koskettava ja puhutteleva elokuva vaietuista asioista historiassamme. Ikitie-elokuva puhutti ja liikutti meitä bloggaajia kovasti. Vinkkaan vielä blogijutun lopussa elokuvaan.

Hyvä ruoka elokuvan jälkeen maistui ja naurukin nousi  taas ilmoille. Uudehko Mikonkadun ravintola Venn kutsui meitä maittavalle menu'lle. Olen joskus vuosia sitten käynyt vappuna syömässä samaisessa osoitteessa Mikonkadulla, siellä toimi silloin Michel -niminen ravintola.

SHARE:

blogitilaisuus, elokuva, Helsinki, Ikitie, kulttuuri, ruoka, Venn

BOOKBEAT MUKANA SAARISTOSSA

* Yhteistyö BookBeatin kanssa 

Kesä ilman kirjoja olisi minulle outo kokemus. Kirjat kulkevat minulla aina mukanani niin mökillä kuin purjehdusretkillä. Ja nykyään minulla on kirjoja tuhansia mukanani, kun käytän BookBeat -sovellusta. Kirjat "mahtuvat" kännykkään tai tablettiin.  Eipä paljoa paina iso kirjamäärä merellä matkatessa. 

Urho Kekkonen ja Maarit Tyrkkö olivat mm. lukulistalla saarimökillä: Tyttö ja nauhuri. Suosittelen kirjaa Kekkosen ajasta kiinnostuneille. 

Ja seuraava suositus jännitysromaaneista pitäville: 

SHARE:

BookBeat

ELOKUUN TAIKAA

ELOKUU on tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena.

Elokuussa on taikaa. 

Olin kuin "tyttö kuunsillalla" kuvatessani tätä näkymää viime yönä saarella.

"Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan."

Aamu valkeni kauniina ja kirkkaana. Meri kimmelsi tuhansina timantteina. Nämä timantit eivät ole ikuisia - paitsi kuvissa.  

Heinäsirkat soittivat viulujaan kaislikossa. 

Ja keltaiset kukat kukkivat kallion koloissa. 

Elokuu on yksi lempikuukausiani. Päivät ovat kirkkaita (jos ei sada) ja illat kuin sinistä silkkiä vaan. 

Nämä elokuun kuvat olen kuvannut kesäsaareltamme.  

Lisää elokuun haastevastauksia löytyy Pieni Lintu -blogista: link 

- Tuula 

SHARE:

elokuu, Makrotex

ROBERT DOISNEAUN PARIISI-VALOKUVAT HURMAAVAT

Tänä kesänä turkulaisia ja Turkuun tulevia turisteja hemmotellaan hienoilla taidenäyttelyillä. Yksi näistä on Turun Taidemuseon Robert Doisneaun (1912-1994) valokuvanäyttely Minun Pariisini. Mustavalkoiset Pariisin valokuvat hurmaavat.

En malta olla kertomatta, että upea graniittilinna eli Turun Taidemuseo (valmistui 1904) on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Kaunis rakennus sijaitsee yhdellä Turun seitsemästä kukkulasta - Puolalanpuiston mäen päällä.

Mutta nyt Pariisiin ja Doisneaun tunnelmiin:

Nämä näyttelyssä olevat valokuvat kertovat sodan jälkeisestä Pariisista. Pariisi huokuu romantiikkaa, elämäniloa ja lämpöä. Sota on takana. Elämässä on taas toivoa paremmasta.

Kampaajat ottavat aurinkoa.

Doisneaun rakasti kulkea Pariisin katuja. Hän on sanonut, että Pariisi on kuin elävä teatteri hänelle. Doisneau oli idealisti ja hänen kuvissaan on toivoa onnellisemmasta maailmasta. Kaupunki on monissa kuvissa vielä sodan murjoma ja kuvattavat köyhiä. Mutta elämää ei kuitenkaan oteta liian vakavasti. Doisneau suhtautuu kunnioittavalla tavalla kuvattaviinsa. Huumori ja hyväntuulisuus huokuvat kuvista.

Sisarukset hakevat maitoa kaupasta. On palattu sodan jälkeiseen arkeen. 

Doisneau rakasti Pariisia ja pariisilaisia. Ja hänen kuvissaan tapaamme myös hänen taitelilijaystäviään. Picasson leipäsormet (1952) on monellekin tuttu juliste. Alemmassa kuvassa Simone de Beauvoir jossakin Pariisin kahvilassa vuonna 1944.

Näyttelyssä oli paljon ihmisiä ja useat viipyivät pitkäänkin monen kuvan edessä. Mikä se on joka näissä vanhoissa valokuvissa koskettaa niin eri tavoin kuin nykypäivän kuvissa? Historia ja ajankuva toki. Mutta jotain muutakin vangitsevaa näissä vanhoissa kuvissa on. Nykyään otetaan ihan valtavasti valokuvia. Ja siitä valtavasta massasta tällaiset loisto-otokset ovat harvassa. Eivät riitä pelkästään korkealuokkaiset kuvat. Kuvissa pitää olla tarinaa ja sisältöä, näin minä sen näen. 

Ja viimeiseksi kuvaksi valitsin Robert Doisneuaun valokuvan Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä, se otettu vuonna 1950 Life -lehdelle. Kuvasta tuli maailmankuulu 1980-luvulla, kun siitä alettiin julkaista julisteita ja postikortteja. Kuva päätyi monen opiskelijakämpän seinälle ja kortit levisivät ympäri maailmaa.

Pian kuvan kuuluisaksi tulon jälkeen ilmaantui kaksi pariskuntaa, jotka kumpikin kertoivat, että he ovat tuo suuteleva pariskunta.  Molemmat pariskunnat halusivat päästä osallisiksi kuvan kaupallisesta menestyksestä.

Doisneau ei suostunut ja hänet haastettiin oikeuteen. Doisneaun maine sai kolauksen, kun hän joutui oikeudessa kertomaan, että kuva oli lavastettu. Hän oli nähnyt intohimoisesti suutelevan parin kahvilassa ja pyytänyt heitä kuvattavaksi.

Doisneaun tytär Francine Deroudille on kertonut BBC:lle näin: "Hänen mallinsa eivät sinänsä poseeranneet. Doisneau vain taltioi heidät flirttailemassa ja suutelemassa hyvin luonnollisella tavalla".

Tämän kuvan katsoin ensimmäiseksi ja myös  viimeiseksi. 

Pariisi on romanttinen kaupunki.

Iloa elokuuhun!

- Tuula 

Robert Doisneaun valokuvat (yli 100 kuvaa) ovat esillä 

Turun Taidemuseossa 27.8.2017 asti.

 Omat kuvani olen ottanut näyttelyssä. Siellä on kuvaaminen sallittua ilman salamavaloa. 

SHARE:

kulttuuri, Robert Doisneau, taidemuseo, Turku

VUOHENJUUSTOPIIRAKKAA UUDESSA UUNISSA

Pidempääm blogiani seuranneet tietävätkin, että meillä on parin kesän ajan tehty saarimökillä mittavaa remonttia. Saari tuo  omat aikataululliset ja kuljetukselliset hankaluutensa, kun mökille ei pääse kuin kesäaikaan. Mökin ulkokatosta se lähti ja siinä meni ikkunoitten ja  muun ohessa koko keittiökin uusiksi. Keittiön paikkaa vaihdettiin. Ja samalla keittiön kaapit ja viemäröinnit ja sähköt uusittiin. Jos keittiön kuvat näyttävät tutuilta, niin ne ovat olleet jo esillä instassa... (blogi oli kesätauolla). 

Tämän kesän heinäkuussa kokeilin hellan uunia  ensimmäisen kerran. Meille tulivat vieraiksi ystävämme Irmeli ja H Paraisilta s/y Marina -veneellään. Veneen kokki Irmeli on mainio ruuanlaittaja, joten halusin yllättää vieraat piirakalla, jota he eivät olleet aikaisemmin maistaneet. Uuni joutui ensimmäisen kerran testattavaksi. Toki hellan levyjä olin käyttänyt aikaisemminkin. Tein alkuruuaksi vieraille gluteenittoman vuohenjuustopiirakan. Ja pääruokana tarjosin saarimökin perinteistä lohikeittoa.  

Vuohenjuustopiirakka keräsi kehuja. Se maistui vieraille mainiosti. Herkullisen vuohenjuustopiirakan ohjeen olen napannut ystäväni Saaran lautasella -blogista. 

Gluteeniton Vuohenjuustopiirakka 

Pohja:
150 g voita 
3 dl Semper kuitupitoinen jauhoseos
3-4 rkl vettä 
150g emmental juustoraastetta (minulla emmental-mozzarella raastetta) 

Täyte: 
3 kananmunaa
100g creme fraiche 
150g vuohenjuustoa (tai fetajuustoa) 
100g  Creme Bonjour yrttitarha tuorejuustoa 
varrellisia terttutomaatteja 
tuoreita yrttejä esim. persilja / basilika / ruohosipuli 
(voiteluun vuokasprayta) 

Näin tarkat ohjeet on Saaran lautasella -blogissa, tässä ei voi kuin onnistua: 

-Aseta uunin lämpötilaksi 185 astetta.

-Mittaa taikinan aineet kulhoon ja sekoita joko yleiskoneella tai käsin. Muotoile  taikinasta pallo ja kääri se tuorekelmuun. Laita hetkeksi jääkaappiin.

-Pese terttutomaatit ja kuivaa ne.

-Riko 3 kananmunaa kulhoon ja sekoita.

-Lisää joukkoon 100 g creme fraichea ja yrttitarha tuorejuustoa. Murustele 
 joukkoon 150g vuohen- / fetajuustoa.

-Silppua tuoretta yrttiä joukkoon ja sekoita.

-Ota taikinapallo jääkaapista

-Voitele piirakkavuoka vuokaspraylla ja painele taikina vuokaan.

-Kaada päälle täyte, lisää terttutomaatit ja paista piirakkaa uunissa noin 40  minuuttia uunin alatasolla.

-Anna piirakan hetki jäähtyä ennen kuin nostat sen vuoasta. 

Piirakka oli menestys! 

Ja on niin ihanaa, että remppa on nyt tässä vaiheessa (huokaan). Oli niin kiva taas saada Irmeli ja H laiturin kylkeen ja mökille s/y Marinallaan. Heidän käyntinsä saarimökillä kuuluu meillä jo monivuotiseen kesäperinteeseen.  

Ja tässä viimeinen palanen. Vähiin kävi ennenkuin loppui. 

Nyt on elokuu! Nautitaan elokuun samettisista, pimenevistä illoista! 

- Tuula 

SHARE:

oma elämä, piirakka, ruoka, saaristo