MOMENTS OF MY LIFE

lauantai 29. huhtikuuta 2017

MALL OF BERLINISSÄ SHOPPAILEMASSA


Enpä olisi uskonut, että kirjoitan blogijutun joskus ostoskeskuksesta. But never say never. Nyt kirjoitan. Suuresta ja kauniista Mall of Berlinistä. 

Kerroinkin tuossa edellisessä postauksessani, että modernisti rakennettu Potsdamer Platzin aukio - link oli lähellä hotelliamme, ja siellä tuli käytyä useampaankin kertaan. Tuolla upealla aukiolla sijaitsee myös Euroopan suurin city-mall eli kaupunkiostoskeskus, nimeltään Mall of Berlin. Pyörittelin silmiäni, kun astelin ovesta sisään...


 
Kuulin jälkeenpäin, että tämä Mall of Berlin -tavaratalo kilpailee koreudessaan ja ylellisyydessään Dubain hienojen ostoskeskuksien kanssa. Tosin Dubaissa ostoskeskukset ovat vieläkin suurempia. Mutta myös Berliini elää matkailusta, joten komea tavaratalo sopii hyvin tähän kiinnostavaan kaupunkiin. Osan kuvista olen ottanut sunnuntaiaamuna, Saksassahan ovat kaupat kiinni sunnuntaisin. Ostoskeskukseen kyllä pääsi sisään silloinkin - vaikka ei liikkeisiin, tyhjät käytävät kertovat sunnuntaista. 

Tällä samalla paikalla on ollut kuuluisa ja arkkitehtuurisesti arvokas Wertheimin tavaratalo, joka tuhoutui toisessa maailmansodassa. Tähän uuteen syksyllä 2014 avattuun Mall of Berlin -ostoskeskukseen on haluttu samaa loistoa kuin vanhassa tuhoutuneessa tavaratalossa oli ollut. Lattiat ovat koreat ja seinät on koristeltu Berliinin kulta-ajan valokuvilla. 


Ja tässä luksustavaratalossa ei ole vain kalliita merkkiliikkeitä, täältä löytyvät kyllä melkein kaikki tuotemerkit kalliimmasta halvempaan: Lagerfeld, Max Mara, Massimo Dutti, C&A, Gina Tricot, Intersport... mitä niitä nyt onkaan. Ja minäkin ostin C&A:sta kahdet farkut. Tarinan loppuun tulee siis  farkkupostaustakin. 



Ostoskeskuksen yläkerrassa on valtava ravintola- ja kahvilamaailma. Ja sieltäkin löytyy joka kukkarolle sopivaa syötävää ja tuttuja ketjuja. Ostoskeskuksen ravintolat ovat sunnuntaisin kiinni. Mutta arkisin tämä "ruokaparatiisi" oli varsin täynnä. 



Näin tavaratalo jatkuu rakennuksesta toiseen. Ja musiikkia ja muuta ohjelmaa oli noilla välikaduilla. Minusta on mielenkiintoista, että katujulkisivut eivät kerro, miten valtavasta ostoskeskuksesta on kyse. Pinta-alaa tässä rakennuskompleksissa on yli 100 000 kerrosneliötä. 



Ja mennään vielä hissillä ajelemaan. Hissit olivat kuin menneestä maailmasta - upeat. En tiedä, ovatko Wertheimin komean tavaratalon hissit olleet samanlaiset. 

Ja farkutkin piti esittelemäni :) 




Olen joskus vuosia sitten löytänyt hollantilaisen C&A -ketjun. Ja olen peräti kahdet C&A:n farkut käyttänyt loppuun. Harmikseni Suomessa ei ole C&A -liikkeitä. Monesta muusta Euroopan maasta liikkeitä löytyy. Hollantilaisethan ovat Euroopan kookkaimpia ihmisiä, joten he osaavat tehdä tavallisen kokoiselle naiselle sopivia farkkuja. Jos farkut sopivat kropalle niin ne sopivat myös kukkarolle. Ostin kahdet tummansiniset farkut (yhteensä 50 €). Vielä pitää hankkia ne valkoiset tennarit, sen jälkeen tämä "tyttö" on valmis astumaan kevääseen ja vappuun -tällä kertaa Mall of Berlinin C&A:n kautta. 


Iloista VAPPUA kaikille! 

- Tuula 

SHARE:

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

JÄI MULTA MATKALAUKKU BERLIINIIN


Kävin jo toistamiseen vierailemassa Berliinin upeassa elokuvamuseossa Potsdamer Platzilla ja museon kuulokkeet korvilla kuuntelin tarinaa Marlene Dietrichistä. Ja yhtäkkiä luureissa alkoi soida Marlenen laulama laulu: "Jäi multa matkalaukku Berliiniin". Enteellinen laulu. 


Laulussa kerrotaan, että joskus vielä palaan hakemaan tuota pientä matkalaukkuani Berliinistä. Marlene lähti 1930 -luvulla Berliinistä Yhdysvaltoihin. Adolf Hitler olisi halunnut tehdä Marlenesta Saksan loistavimman tähden, mutta Marlene oli kansallissosialistien kiihkeä vastustaja ja kieltäytyi kunniasta. Marlene kävi pari kertaa uransa aikana Saksassa, mutta sitä "matkalaukkua" hän ei koskaan hakenut. Hänestä tuli 1937 Yhdysvaltain kansalainen.


Olen käynyt useamman kerran Berliinissä ja tällä kertaa oli tarkoitus esitellä kaupunkia kipparille, jolle Berliini on jäänyt vieraaksi kaupungiksi. Mutta siinä kävi niin, että kipparin kaatoi vatsatauti. "To go" -lista koki pienen muutoksen. Olen itse käynyt monissa Berliinin sota-ajoista, juutalaisten joukkosurmista kuin muurin historiasta kertovissa museoissa, joten otin erilaisen näkökulman Berliiniin. Halusin katsella modernia ja uutta Berliiniä. Toki kun Berliinissä ollaan, niin historia kulkee aina mukana.

Ja haluankin tässä sanoa, että minusta on hienoa se, miten Saksa nykyään tuohon synkkään menneisyytensä suhtautuu. Kunnioittaen ja totuudellisesti. Berliini on täynnä muistomerkkejä ja museoita - asioita ei salata. Ja 1990 -luvun jälkeen on tehty paljon elokuvia ja sarjoja Saksan synkästä historiasta, totuudenmukaisia tarinoita. Ja elokuvamaailmaa sivuan tässäkin jutussani. 


Meidän hotellimme sijaitsi lähellä Potsdamer Platzia, joka on uutta ja modernia Berliiniä. Paikka on lasista ja teräksestä rakennettujen pilvenpiirtäjien ja komeitten talojen täyttämä alue. Toisessa maailmansodassa hieno Potsdamer Platzin alue pommitettiin maan tasalle ja muurin aikana alue ei ollut kenenkään maata, se oli tyhjää rakentamatonta aluetta. 1990-luvulla aukiota alettiin rakentaa, alue oli silloin Euroopan suurin rakennustyömaa. Nykyään paikka on modernin Berliinin keskus.



Vinkkejä: Metro U2 ja bussi 200 ajavat tälle upealle aukiolle. Aukiolla on muuten ilmainen wifi 24 h. Alueelta löytyy vaikka mitä, jopa osia Berliinin muurista. Muurin kulkureitti näkyy myös erilaisena laatoituksena kaduissa. 



Potsdamer Platzin alueella sijaitsee elokuvafriikkien taivas! Valtavassa lasikupolilla katetussa Sony Centerissä on CinemaxX eli 17-salinen elokuvateatterikompleksi. Siellä voi katsella sekä  amerikkalaisia että saksalaisia elokuvia. Ja siellä näytetään myös pienemmän budjetin filmejä eri kielillä.   

Sony Centerissä on myös upea Berliinin elokuvamuseo - peräti neljässä kerroksessa riittää katsottavaa ja tottakai siellä on myös museokauppa. On mukavaa, että kaupungin useimmissa museoissa on käytössä nk. päiväkortti. Välillä voi mennä vaikka syömään ja tulla uudelleen samalla kortilla. Museot ovat isoja ja niissä riittää ihmeteltävää. 


Elokuvamuseon edessä on Boulevard der Stars. Paikka tuo mieleen Hollywoodin Walk of Famen. Ja punainen asfaltti on kuin punainen matto tähdille. Tähtiä on omistettu Saksan viihdetaiteilijoille. Ja löysinhän minä sieltä Marlenenkin tähden. 



Museosta löytyy niin tarinaa elokuvien kulta-ajoista kuin tästäkin päivästä ja avaruus- ja scifiseikkailut ovat myös hyvin edustettuina museossa - jokaiselle löytyy jotakin. 




Elokuvamuseo on arkkitehtuurisesti hieno. Tämän kuvan nappasin sieltä eräältä pitkältä peilikäytävältä. Päiväkortti tähän museoon maksaa seitsemän euroa. Ja paikka on elokuvafriikeille must! Elokuvamuseossa kuvaaminen on kiellettyä, joten kuvia olen ottanut vain sallituilta alueilta. Kuvattavaa siellä olisi ollut vaikka kuinka. 





Ja mahtuu sinne Sonylle vanhaa historiaakin. Kun tätä hienoa Sony Centeriä alettiin rakentaa, niin Berliinin senaatti päätti, että Grand Hotel Esplanaden aamiaishuone ja keisarisali oli säilytettävä; nämä olivat säästyneet toisen maailmansodan tuhoilta. Ja huoneet säilytettiin. Vuonna 1996 yhden viikon aikana 1300 tonnia rakennusta lastattiin pyörille ja siirrettiin 75 metriä.



Ps. Mahdoinkohan jättää sen matkalaukun tahallani Berliiniin :) 

- Tuula 

SHARE:

tiistai 18. huhtikuuta 2017

BERLIINI KUTSUU








Hei, ihanat lukijani. Minä olen matkalla Helsingistä Berliiniin. Tämä on ajastettu postaus, istun lentokoneessa, kun tämä juttu tulee "eetteriin". Berliinissä tuskin ehdin paljoa kirjoitella, mutta sitten jälkeenpäin... 

Berliini on minulle tuttu kaupunki. Tämä on neljäs vierailuni tuohon mielenkiintoiseen kaupunkiin, jonka synkän historian melkein kaikki tuntevat. Ja Berliini on myös moderni kaupunki nykyään. Olen tehnyt jonkinmoista suunnitelmaa paikoista, joissa haluan käydä,  ja kippari joutuu "juoksemaan" kanssani. No, Tekniikan museon hän on nimennyt ykköskohteekseen.   

Sain jo jokin aika sitten lahjaksi varsin koukuttavan elämäkertateoksen: "Elämäni ja isänmaani", jonka on kirjoittanut Lenita Airisto, nainen, jonka kaikki tuntevat ja joka ei jätä ketään kylmäksi.

Kirja on vielä kesken minulla, ja se jääkin odottamaan, kunnes olen taas kotosalla. Mutta Lenitan Berliinin opiskeluajan ehdin kirjasta lukea. Mustavalkoiset kuvat ovat kirjasta. 

Tiesittekö, että Lenita on opiskellut muutaman kuukauden vuonna 1959 Berliinissä? Hän opiskeli saksan kieltä Technische Universitet Berlinissä. Hän mainitsee, että opintomatka oli sijoitus hänen tulevaan työuraansa. Lenita opiskeli silloin Svenska handelhögskolanissa ja toimi TES-TV:ssä tv-toimittajana. Hänellä oli myös Berliinissä sopimus tv-työharjoittelusta. Se keskittyi Länsi-Berliinin studioille, mutta hän pääsi tutustumaan myös Itä-Berliinissä toimivaan Deutscher Fernsehfunkiin. Aikamoinen tehopakkaus oli Lenita ja sitä hän on vieläkin.

Lenita kertoo myös, että opintomatkan hulppein osuus oli Berliinin yhdeksännet elokuvajuhlat, jonne hän akkreditoitui pikavauhtia. Paikalla olivat sen ajan suuret tähdet, Sophia Loren ja Carlo Ponti, Rita Hayworth, David Niven...

Omiin Berliinin muistoihini kuuluu myös Berliinin elokuvajuhlat; ne olivat 52. Berlinalet vuonna 2002. Silloin filmiväki tuli Potsdamer Platz -aukiolle, jossa oli elokuvista innostunutta kansaa pilvin pimein. Jos vaikka vilauksenkin näkisi jostakin filmitähdestä... Silloin ei aukiolla ollut vielä screenejä, joten tuo filmitähtien bongaaminen oli tosi hankalaa.  Paikalla olivat silloin mm. Halle Berry, Catherine Deneuve, Russel Crowe... Harmikseni en nähnyt ketään kuuluisaa tähteä. 

Tämän piti olla vain nopea ilmoitus tauosta blogin puolella, mutta innostuin aiheesta... Kiitos, jos jaksoit kahlata ilmoitukseni loppuun asti.  

Auf Wiedersehen, Tuula 

SHARE:

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

PYYKKIPÄIVÄ TALLINNASSA



Kotona olen konmarittanut ja Tallinnassa vietin pyykkipäivän. Tärkeitä puuhia ovat kumpainenkin. Meille bloggaajille oli Tallinnan hemmottelumatkalla järjestetty myös mieleenpainuva käynti Adamson-Ericin taidemuseoon; minä museofriikkinä olin siitä mielissäni. Museo sijaitsee keskiaikaisessa kauppiaantalossa. Näyttelyn teemana oli Pyykkipäivä. Sitä lähdimme katsomaan. Pyykkipäivä jatkaa museossa 28.5.2017 asti. 


Pieni katsaus museoon. Museo on omistettu Adamson-Ericille (1902-1968). A-E oli yksi 1900-luvun virolaisen taiteen monipuolisimmista taitelijoista. Adamson-Ericin museorakennus kunnostettiin 1983, kun Viron taidemuseo sai taiteilijan leskeltä huomattavan lahjoituksen. Lahjoitus käsitti lähes 1000 taideteosta. Lisää museosta löydät täältä.

Bloggaajat ovat tarkkaavaisia kuulijoita. 
Teemanäyttely Pyykkipäivä esittelee Viron valtion museokokoelmien upeita helmiä 1800-luvun lopusta 1970-luvulle. Adamson-Ericin rinnalla on esillä töitä sellaisilta kuuluisilta virolaisilta taiteilijoilta kuten August Jannsen, Andrus Johani, Lydia Mei, Karin Luts, Karl Pärsimägi, kaksosveljekset Kristjan ja Paul Raud, Ülo Sooster ja Olev Subbi.

Tässä Pyykkipäivän tunnelmia. Osassa maalauksia on myös taulun tekijä mainittu, mutta valitettavasti en kaikkiin maalauksiin löytänyt tekijää. Jos joku tietää, niin otan mielelläni tiedot vastaan. 

Heleä kesäpäivä. Pyykit kuivuvat auringossa hyvin.

Jännittävä värimaailma. Onkohan aikainen kevät? 

Andrei Jegorov (1878-1954) Pärnu motiiv. Ja pyykit ottavat tulijat vastaan. 

August Jansen (1881-1957) Boy with a Boat. Kuuman kesäpäivän voi aistia. 
Kun saapuu syys.
Olev Subbi (1930-2013) Late Summer / Myöhäiskesä. Taulu ihastutti väreillään ja tunnelmallaan.

Tämä taulu toi mieleen muistoja. Lapsuudenkodissanikin kuivatettiin pyykkiä talvisin ulkona. Vieläkin muistan ne kankeat,  melkein jäätyneet lakanat, 
kun ne tuotiin sisään.
Albert Kesner (1898-1965) - Tarto in winter 

Vanha, virolainen sauna. Virolainen saunaperinne on yli 800 vuotta vanha. Ja savusaunat kuuluvat myös Viroon. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva savusauna on tärkeä osa virolaista perinnettä. Ja kuulin, että myös virolaisessa saunassa käytetään vihtoja. Jos suomalaiset rakastavat saunaa, niin rakastavat myös virolaiset! Ja virolaiset vievät myös mielellään vieraat saunaan. Kuulostaako tutulta?
View of Naples / Napolin näkymä - Karl Alexander von Winkler (1860-1911) Kerrassaan upea taulu. Ja valo tulee hienosti tähän kapeaan kujaan.  


Viihdyn näyttelyissä, jotka rakentuvat jonkun teeman ympärille. Tämä Pyykkipäivä-näyttely oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Meillä oli vielä loistava näyttelyn asiantuntijakin kertomassa tauluista ja niiden tekijöistä ja Visit Tallinnan Mall Oja käänsi tarinat suomeksi. 

Museon kellaritiloihin oli koottu vielä pieni installaatio tuon ajan pyykkipäivän välineistä:



On se ollut kovaa työtä.


Olipahan erilainen pyykkipäivä. Puhdas pyykki, iloinen mieli. 
Kiitos Adamson-Ericin museo hienosta näyttelystä. 

- Tuula 



Yhteistyössä TALLINK, Visit Tallinn ja Nelkytplusblogit 

Jos haluat kurkata lisää Tallinnan hemmottelulomasta niin muut postaukseni löydät täältä: Tallinnaan Silja Euroopalla  ja  Tallinnan punaiset katot
SHARE:

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

TALLINNAN PUNAISET KATOT JA HERKUTTELUA


Osa 2 


Ensimmäisessä Tallinna-postauksessani kerroinkin laivamatkastamme Tallinnaan - linkNyt on yö nukuttu laivassa ja pikkubussi on tuonut virkeän bloggaajaväen satamasta Vanhaankaupunkiin. Voi, miten paljon mahtuukaan yhteen päivään. Tästä se alkaa... päivä Tallinnassa. 



Osa meistä lähti sisustusliikkeeseen nimeltään Muster. Se sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Meillä oli pikkubussi käytössä, joten sinne pääsi helposti. Tässä vielä osoite innokkaille sisustajille: Pärnu mnt 139a. Kuulin jälkeenpäin, että se oli ollut oikea sisustajan taivas. Ja siellä kävijöillä oli ostoskasseja kädet täynnä sieltä tullessaan. Olisikohan pitänyt mennä mukaan?

Mutta minä ja Taru (Sutkautuksia) -blogi lähdimme vanhaan kaupunkiin ja kiertelimme kaupunkia vähän eri reittejä. Omia intressejä oli kummallakin. 


Tähän postaukseeni haluan myös tallentaa sitä ajatusten virtaa, jota koin kävellessäni noilla Tallinnan mukulakivikaduilla. Keskiaikaiset talot, suojaisat pihat, kauniit kirkot, vartiotornit ja kaupunginmuuri - Tallinna on kuin satukaupunki. 




Sää oli puolipilvinen ja selkeä. Siellä liehuu lippu Suomen suurlähetystössä. Pikkusiskoni on työskennellyt tuossa rakennuksessa, joten pitihän siitä  kuva ottaa. 

Olen kahden eestiläisen ystäväni ja pikkusiskoni kanssa keskustellut paljonkin maittemme historiasta. Tässä pienesti: 

Meillä kahdella pikkumaalla on täysin erilainen historia. Suomi kävi sodat ja taisteli viisi vuotta säilyttääkseen itsenäisyytensä. Viro ei halunnut itselleen samaa kohtaloa kuin Suomella, Viro ei halunnut käydä sotaa. 

Puna-armeija miehitti Viron ja maa liitettiin Neuvostoliittoon. Neuvostomiehitys oli maassa vuosina 1945-1991. Jos sai Suomi maksaa kovan hinnan itsenäisyydestään, niin julma on ollut Vironkin kohtalo miehityksen alla. Kovia kokeneita pikkumaita ovat Viro ja Suomi. Ymmärrämme hyvin toisiamme. 

"Jos ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttäkään". Näin on sanonut Adolf Ehrnrooth.



Vaan mikä ilo oli kulkea viehättävässä Tallinnan vanhassakaupungissa. Ja Toompean mäelle piti kiivetä ihailemaan taas kerran Tallinnan valokuvauksellisia, punaisia kattoja.  Ja uskokaa tai älkää, melkein hyppelehdin mäeltä alas, niin hyvä oli mieleni. Ja väriterapiaakin tuli matkalla vastaan. 






Ja historiatuokion jälkeen maistuu ruoka. Visit Talllinn / markkinointipäällikkö Mall Oja oli valinnut meille loistavan ruokapaikan. Rataskaevu 16 on erittäin suosittu ravintola ja se sijaitsee Tallinnan tunnetuimmassa kummitustalossa. Pienenä detaljina vielä, ravintola on ykkössijoilla TripAdvisorin listoilla. Pöytävaraus kannattaa tehdä, jos ravintolaan mielii.   

Sari (Casa MiMi) ja Minna (Kristallikimara
Katja (Sydämellä tehtyä-blogi) ja Sari (Saaran lautasella)
Kun tässä nyt näitä Rataskaevu16:n kuvia katselen, niin oikeastaan vähän harmittelen; näitä henkilökuvia olisi pitänyt ottaa enemmän. Miksi en kävellyt pöydän ympäri ja napsinut kuvia? Valo oli niin hyvä tuossa meidän upeassa  ja rouheassa kabinetissamme. Mukana herkuttelemassa olivat myös meidän bloggaajien lisäksi Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd sekä Visit Tallinn'in markkinointipäällikkö Mall Oja.


Meille tuotiin juomien kanssa samanaikaisesti pöytään maistiaisiksi vastapaistettua virolaista leipää. Se oli lämmintä ja maittavaa. Kun voi vielä suli tuon leivän päälle, niin leipäähän olisi mennyt vaikka kuinka monta siivua. Mutta vielä oli tulossa muutakin ruokaa...


Alkuruokavalintani oli uunissa paistettu vuohenjuusto, lämmin kasvistyyny ja marjakastike. Oih! Uskomattoman hyvää!


Pääruuaksi valitsin uunilohen kera peruna-ruohosipulitahnan. Ja annoksessa oli vielä parsaa ja sokeriherneitä ja taimenen mätiä. On parhaimpia lohiruoka-annoksia, joita olen syönyt. Lisukkeet ja maut olivat niin kohdillaan. Oi, mikä paikka ja ruuat ja tunnelma. 

Historiaa ja herkuttelua oli tässä postauksessa. Mikä ihana päivä ja se jatkuu...

Ja seuraavassa postauksessani on Viron taidetta. Taidetta kutsutaan sielun ruuaksi. Osaankohan tarjota sen maittavasti? 

Lämmin kiitos Marika Nöjd, Mall Oja ja Heli-Hannele Pehkonen!  On ollut ilo olla mukana tällä ikimuistoisella matkalla ja se jatkuu... Ja haleja myös 40+ bloggaajille.


- Tuula 

Yhteistyössä TALLINK, Visit Tallinn & Nelkytplusblogit 

SHARE:
Professional Blog Designs by pipdig