Kolmas elämäni

Kuulostaa dramaattiselta otsikkoni... tiedä sitten tuosta dramaattisuudesta,
mutta muutoksista kerron.

Minä olen tämän vuoden keväästä asti ollut virallisesti eläkkeellä. Vapaaherrattareksi kutsun itseäni nykyään. Työurani on ollut pitkä ja mielenkiintoinen, ja sitä kesti melkein 42 vuotta. Tein työurani puhelin- ja tietoliikenteen parissa. Ja voin sanoa, että on ollut hienoa saada seurata jos ei ihan aitiopaikalta niin ainakin hyvältä penkkiriviltä näiden vuosien nopeaa ja varsinkin viime vuosien todella vauhdikasta kehitystä televiestinnän alalla.

Yli neljäkymmentä vuotta kuulostaa nykyisten pätkätöitten ja lyhyitten työsuhteitten aikana tosi pitkältä ajalta. Kyllä siinä ajassa ovat monet muutosten tuulet ja YT:t käyty. Mutta iso teleoperaattoriyritys on myös tarjonnut paljon mahdollisuuksia erilaisiin työtehtäviin, kun on vain uskaltanut hypätä uusiin juttuihin. Annan todella ison kiitoksen työnantajalleni, joka on aina tukenut kouluttautumista uusiin tehtäviin. Ja kun olen luonteeltani innostuva ja utelias kaikelle uudelle, niin minähän tartuin haasteisiin - asiakaspalvelusta käyttö-ja datakeskuksen kautta toimittamisen mielenkiintoiseen maailmaan. Tuo toimittaminen tarkoittaa koti- ja yritysasiakkaille erilaisten tietoliikenneyhteyksien "reitittämistä", jotta yhteydet toimivat - niin puhelin-, data- kuin mobiililiikennekin. Viimeiset vuodet toimin delivery managerina ja siinä mielessä pätkätöihinkin sain tuntumaa, kun rekrytoin erilaisiin projekteihin nuoria tietoliikenneosaajia  sekä monena kesänä kesätyöntekijöitä. Sekä näistä projektityöntekijöistä että kesätyöntekijöistä on aika moni saanut jatkaa samassa talossa. Ja siitä olen todella iloinen, on ollut ilo seurata heidän urakehitystään.

Viihdyin työssäni, ja viihdyn nyt eläkkeellä. Jos työuraani ajattelen, niin  tuntuu, että mikään ei jäänyt minulla kesken, enkä  tuntenut luopumisen tuskaa. Oli tullut aika antaa tilaa nuoremmille ja päästä itse nauttimaan tästä kolmannesta elämästä. Mukavia työkavereitani en enää näe niin useasti, mutta moni heistä on jossakin somen sopukoissa ja whatsappin ryhmissä, joten yhteydenpito on helppoa. 

Tuulia saarimökin laiturissa

  

 Tässä kohtaa on hyvä tehdä muitakin uudistuksia. 

Tuulian tarinoita-blogini vaihtaa nimeä, tuosta blogista kun ei tullut purjehtijan päiväkirjaa, no joiltain osin kylläkin, saaristosta ja kivoista  vierasvenesatamista tuli kirjoitettua. Ja kyllä Tuulian (veneemme) seikkailut edelleen jatkuvat, tosin ensi kesänä, silloin tämän uuden otsikon alla. Vaan Tuulia on minulle merkityksellinen nimi, josta kovasti pidän, mutta kutsumanimeni se ei ole.  Purjeveneemme on nimetty Tuuliaksi ja pikkuista taloammekin kutsun joskus leikilläni
nimellä Villa Tuulia.

Minun nimeni on Tuula, niin kuin moni teistä tietääkin. Jatkossa on helpompi yhdistää kasvot ja nimi.

Oli muuten hankala tehtävä keksiä nimi tälle uudelle blogille, sillä huomasin pyörittäväni nimiä, jotka jo olivat käytössä. Tämän tarinan otsikko johdatti minut tähän valintaan. Saanko esitellä,
 uusi blogini on nimeltään Tuula's life.

Sydämellisesti tervetuloa mukaan entiset kuin uudetkin lukijat. Toivottavasti löydämme toisemme. 

** Syysterveisin, Tuula

SHARE:

ajatuksia, elämä, oma elämä, purjehdus, Tuulia