Turun taidemuseon Royal Salute on syksyn näyttelytapauksia

 

Royal Salute on syksyn näyttelytapauksia Suomessa. Kuninkaallinen tervehdys lahden takaa. Turun taidemuseoon on saatu näyttelyyn upeita taideteoksia länsinaapuristamme Ruotsin Nationalmuseumin valtavista kokoelmista. Näyttely esittelee eurooppalaista ja ruotsalaista taidetta 500 vuoden ajalta. 

Näyttely on iso ja valitsinkin tänne niitä omia silmiäni eniten miellyttäviä teoksia tai muuten vain  mielenkiintoisia teoksia. Keskityin maalauksiin ja valokuviin. 

Näin siinä käy, kun taiteesta ja elokuvista innostunut kulttuurifriikki, näkee maalauksessa Tyttökuninkaan, eikä tarkista näkemäänsä. Tarkkasilmäinen lukijani korjasi ja kommentoi, että kuvassa on Lucas Cranach'in maalaama Lucretia. Tämän tarkistin ja maalauksessa on kuvankaunis Lucretia. Hänen tarinansa löytyy Nürnbergin kronikasta 1500 -luvulta. Tarinassa Lucretia raiskataan ja hän surmaa itsensä iskemällä tikarin sydämeensä. 

Ja tässä toisessa alastonkuvassa, minua hymyilytti teoksen nimi. "Lyydian kuningas Kandaules näyttää puolisoaan Gygekselle". Ylhäisen rouvan ilkosillaan on maalannut Jacob Jordaensin 1640-luvulla.  Olisipa ollut mielenkiintoista kuulla enemmän taulusta, mutta en löytänyt googlettamallakaan.  

Viivyin pitkään mittaamattoman arvokkaan Rembrandtin taulun Vanhan naisen muotokuvan (1655) edessä. Olen lukenut, että Rembrandt oli valon ja varjon käytössä ainutlaatuisen taitava. Valon ja varjon avulla hän sai luotua syvyyttä ja kolmiulotteisuutta maalauksiinsa. Suomessa on vain yksi hollantilaisen Rembrandt van Rijn maalaus Lukeva munkki Suomen kansallisgalleriassa. En ole koskaan sitä nähnyt, joten tätä oli ilo katsoa. Rembrandtilta tiedetään olevan noin 300 teosta maailmassa. 

Korttipeli on ollut kautta aikain suosittua.. Pehr Hilleström vanhemman maalaus vuodelta 1782. "Pelierä valtiosihteeri Elis Schröderheimin kotona". 

Tämä Venetsialainen kauppahalli on Oscar Björckin maalaama teos vuodelta 1887. Harmi, että tästä kuvasta ei näy maalauksen kokoa. Teos on raameineen 2,6 metriä leveä. Sitä ripustamaan tarvittiin kuusi henkilöä. Venetsialaisessa kauppahallissa on meno päällä. Kalastajapoika myy etualalla kalaa, kuulin melkein hänen huutaen mainostavan kalojaan. Ihmiset, korit, hedelmät ja pyykitkin luovat omaa tunnelmaansa. Hienosti ja pikkutarkasti maalattu teos. 

Carl Larsson (1853-1919) lienee meille kaikille tuttu ruotsalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea värikkäistä kotia ja perhettä kuvaavista akvarelleista. "Lisbeth lukemassa".  Ajoittamaton maalaus. 

Ja Carl Larssonin jälkeen vien teidät katsomaan valokuvia. Kuningasperheen valokuvia. Nämä näyttelyyn saadut nykymuotokuvat ovat moderneja ja epämuodollisia. Valokuvat on näyttelyssä ripustettu yhteen huoneeseen. 

  Victoria, Ruotsin kruununprinsessa.  Kuvan on ottanut Mikael Jansson vuonna 2002. 

Prinsessa Victoria ja vartiomies. En huomannut tämän hellyyttävän valokuvan kuvaajaa merkitä muistiin. 

Kuningas Kaarle XVI Kustaan vasen käsi ja vallan merkit. Royal Salute. Kuvaaja Hans Geddan. 

Nykyinen kuningas on tässä kuvassa vielä pikkupoika, käsi kädessä hän kulkee isoisänsä kanssa Ulriksdalin linnan puistossa. Kuva: Lennart Nilsson.

Suomalainen Denise Grünstein on valokuvannut tämän kauniin taulun kuningatar Silviasta vuonna 1993. Silvia on ikkunan ääressä avaamassa verhoja tulevaan. 

Minäkin avaan vähän lukuja. Tukholman Nationalmuseumin kokoelmissa on 700 000 teosta - tauluja ja veistoksia. Ateneumissa on 25 000 teosta ja Turun taidemuseon kokoelmissa on 7 000 teosta. 

Turun taidemuseon näyttelyssä voi tehdä aikamatkan Suomen ja Ruotsin yhteiseen historiaan. Haluan lähteä vielä toistekin tälle aikamatkalle. Onneksi on museokortti.  Kerrassaan upea näyttely. 

Cafe Victor / Turun taidemuseo 

Royal Salute -näyttely  on esillä Turun taidemuseossa 1.10.2021-9.1.2022

"Jokainen päivä olisi hyvä maustaa kulttuurilla." 

- Tuula 

Seuraa blogia myös Instagramissa: tuulaslife 

SHARE:

kulttuuri, RoyalSalute, taidemuseo, taidenäyttely, Turun taidemuseo

Poimintoja syksyltä

Nyt pitää kyllä nolona vetää huppua silmille, sillä liian kauan on kulunut edellisestä blogipostauksestani. 

Maanantainen instatilini katoaminen ja maailmanlaajuinen facebook -ongelma saivat  minutkin  Tuulanneli'n tavoin  miettimään vanhaa viisautta, että munia ei kannata laittaa yhteen koriin eli vain instagramiin. On siis syytä päivittää myös blogia. 

Instatilini katoamisesta kerroinkin jo instassa. Kun aamulla avasin instatilini, se oli poissa. Uskokaa tai älkää, elin epäuskon ja epätoivon hetkiä. Onko vuosien työ valunut hukkaan?  Lähetin instagramille viestiä kaikista mahdollisista kanavista. 

Olin joskus kiinnittänyt instani IFTTT Alerts'iin. Ja sieltä neljä tuntia myöhemmin tuli viestiä: "We can't connect to your instagram." "Fix it." Tein työtä käskettyä. Sain tilin palautettua. 

*****

Syksy on jo ehtinyt niin pitkälle, että meillä on Tuulia -venekin jo saatu talviteloille. Tämän vuoden viimeisellä venematkalla Turkuun ohitettiin Loistokari ja Ruissalo. 

Loistokari on Airiston pohjoispäässä sijaitseva kallioinen luoto. Ja luodolla on loisto, jota on aikoinaan majakanvartija hoitanut, nykyään loisto toimii automaattisesti. Luodon ohi johtaa kolmen metrin väylä ja se on kahden laivaväylän risteyksessä. 

Tänä kesänä on moni instaaja käynyt Loistokarilla, joten olihan se kuvattava. Ja olenhan minäkin joskus tuolla luodolla viettänyt iloista iltaa työporukan kanssa. Höyrylaiva Ukkopekalla mentiin ja saarella syötiin tuoretta kalaa ja tanssittiin laiturilla. Laiturin turva-aita nostettiin ylös, joten tanssi oli turvallista. Ja tunnelmallista. Se oli aikaa ennen kännyköitä, yhtään kuvaa ei ole niistä juhlista. 

Ruissaloa oli kiva katsoa mereltä käsin. Nämä suloiset saunat olen useasti kuvannut kuivalla maalla, rantapromenadilla lenkkeillessäni. Tältä ne näyttävät mereltä käsin. Syysvärit ovat Ruissalossakin. 

Vähän yli kolme tuntia kesti ajaa moottorilla Rymättylästä Turun Hirvensaloon  - purjeet ja masto oli poistettu jo aikaisemmin. Vauhti oli noin 5-6 solmua tunnissa. 

Veneen nosto, pesu ja traktorin kyydissä halliin… kyllä siinä useampi tunti kului. Vielä on hommia, mutta ne on helppo tehdä sisällä hallissa. 

Ja pysytään edelleen Turussa. Olin menossa Turun Kaupunginteatterin pressitilaisuuteen kun nappasin kuvan tästä talosta. Sain siitä Instassa kiitoksia, kun kerroin pienen palan turkulaisesta arkkitehtuurista. Turussa on monia puutalojugendia edustavia taloja. Tämä talo sijaitsee Sirkkalankatu 42:ssa, As Oy Neitsyt. Rakennus on useammankin kerran tituleerattu Turun kauneimmaksi taloksi. Talon on suunnitellut rakennusmestari Karl Johan Sahlberg. Talo valmistui jo vuonna 1897.

Näihin syksyisiin poimintoihin on kiva lisätä yksi kirja. Luin Pirkko Soinisen kirjan "Valosta rakentuvat huoneet", joka kertoi Suomen ensimmäisiin naisarkkitehteihin kuuluneesta Wivi Lönn'istä. Hän teki uraansa samaan aikaan kuin Eliel Saarinen ja Herman Geselius. Miehet piirsivät monumentaalirakennuksia, mutta Lönn piirsi kouluja sekä tiloja lapsille ja vanhuksille. Suomessa on useita Wivi Lönnin suunnittelemia rakennuksia mm. Tampereella ja Jyväskylässä. Mutta Turusta löytyy vain yksi Lönnin suunnittelema rakennus, Svenska Samskolan, kaunis jugendrakennus, jonka Wivi Lönn suunnitteli vuonna 1909. Talo on osoitteessa Torninkatu 4. Se on tuo keltainen rakennus kuvassa. Nykyään koulussa toimii Puolalan koulun musiikkiluokkia. 

Myönnän, että syksyn poiminnat näyttävät vähän hajanaisilta. Mutta on niissä punainen lanka ja se on Turku. 

 Mukavaa lokakuun jatkoa teille kaikille! 

- Tuula 

SHARE:

syksy, Turku

Sibeliusmuseossa - Sibeliuksen mieliväri oli vaaleanvihreä

Sibeliuksella oli synesteettisiä kykyjä. Hän kuuli eri värit: C-duuri oli punainen, F-duuri oli vihreä ja D-duuri oli keltainen. Säveltäjän mieliväri oli vaaleanvihreä. Ei tainnut olla ihan sattumaa, että pukeuduin vihreään, kun kävin Sibeliusmuseossa. 

Turussa, Tuomiokirkon takana on Suomen monipuolisin musiikkimuseo -  Sibeliusmuseo . Betoninen rakennus sijaitsee Piispankadulla vanhojen talojen keskellä. Rakennuksen on suunnitellut Woldemar Baeckman. Rakennus lienee yksi 1960-luvun omaperäisimmistä luomuksista. Museorakennus vihittiin käyttöön vuonna 1968. 

Rakennuksen keskellä on huikea, betoninen konserttisali, jossa on järjestetty konsertteja melkeinpä rakennuksen valmistumisesta asti. Musiikinystävät ovat saaneet nauttia mm. kamarimusiikista kotimaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden esittäminä. 

Opaslehtisessä kerrotaan museon yli 2000 soittimen kokoelmasta. Lasivitriineistä löytyy hienoja soittimia ympäri maailman, niin perinne- kuin taidemusiikkisoittimia. 

Kun lähtee kierrokselle, niin itseoikeutetusti komea Sibeliuksen patsas toivottaa tervetulleeksi heti ensimmäisessä vitriinissä. Museossa on kuunneltavissa Sibeliuksen hienoimpia sävellyksiä joko kuulokkeista tai museo-oppaalta pyydettäessä, jolloin musiikkikappale toistetaan konserttisalissa. Ei onnistunut meillä, sillä konserttisalissa oli menossa Tiede ja taidetapahtuma ABOAGORA "Fire on pian täällä", johon meillä ei ollut lippuja. Mutta joskus vielä haluan kuulla Finlandian soivan tuolla upeassa betonisalissa. 

 Jean Sibelius - pieni elämäkerta

Johan Christian Julius Sibelius syntyi Hämeenlinnassa 8.12.1865. Häntä kutsuttiin Janneksi. Kun Janne oli 2-vuotias, hänen isänsä kuoli lavantautiin. Äiti ja lapset muuttivat äidinäidin luokse. 

Kun Janne oli 19-vuotias, hän muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Helsingin Musiikkiopistossa. Viulu vaihtui säveltämiseen. Ja Janne myös otti käyttöön taiteilijanimen Jean. Opiskeluvuosinaan Janne ystävystyi monien kirjailijoiden, muusikoiden ja kuvataiteilijoiden kanssa. Hän myös tutustui tulevaan vaimoonsa Aino Järnefeltiin. 

Aino ja Jean Sibelius (Kuva Soiva metsä -kirjasta)

Vuosina 1889-91 Janne opiskeli Berliinissä ja Wienissä. Ulkomailla opiskellessaan hän kiinnostui suomen kielestä ja Kalevalan myyttisestä maailmasta. Keväällä 1892 valmistui Sibeliuksen läpimurtoteos Kullervo ja kesällä Janne ja Aino menivät naimisiin. Lapsia syntyi kuin myös Sibeliuksen kansallishenkisiä sävellyksiä. Aino ja Janne saivat yhteensä kuusi tytärtä, joista nuorin kuoli lavantautiin vain kaksivuotiaana. Ensimmäinen sinfonia valmistui vuonna 1899. Tämän musiikin viimeinen osa sai myöhemmin nimen Finlandia. 

Ainola / Kuva on kirjasta Soiva metsä - Jean Sibeliuksen matkassa. 

Vuonna 1904 Sibeliukset muuttivat Helsingistä maaseudulle Järvenpäähän. Uusi talo Ainola oli valmistunut. Janne sai vihdoinkin kaipaamansa työrauhan. 

Jean Sibelius jatkoi myös ahkeraa matkustelua. Hän johti teoksiaan ja varsinkin niiden ensiesityksiä kaikkialla Euroopassa. Keväällä 1914 Sibelius teki pitkän matkan Yhdysvaltoihin. Norfolkin musiikkijuhlilla hän johti orkesteria, jota hän luonnehti parhaaksi kuulemakseen. Hänet vihittiin Yalen yliopiston kunniatohtoriksi. Matka oli yksi Sibeliuksen uran kohokohdista. 

I maailmansota (1914-1918) muutti Sibeliuksen elämää. Matkoja ei voinut tehdä. 

1920-luvulla Sibelius sävelsi viimeiset suuret teoksensa. Sibeliuksella alkoi olla jo ikää ja itsekritiikki vaivasi. Kahdeksatta sinfoniaansa Sibelius muokkasi vielä vuonna 1943, mutta poltti sen lopulta Ainolan takassa. 

Sibeliusmuseossa on useita upeita pianoja.

Viimeisinä vuosinaan Sibelius oli kansainvälisesti arvostettu suuri säveltäjä. Hänen musiikkiaan soitettiin ympäri maailmaa ja hänen kunniakseen järjestettiin festivaaleja. Merkkipäivinä hän sai lahjoja kaikkialta ulkomaisia valtionpäämiehiä myöten mm. Winston Churchilliltä ja Harry S. Trumanilta. 

Sibeliusta houkuteltiin elämänsä varrella useasti muuttamaan ulkomaille. Mutta hän ei halunnut jättää Ainolaa ja Suomea. "Täällä Ainolassa hiljaisuus puhuu", sanoi Sibelius kodistaan. Säveltäjämestari sai kuolla kotonaan 91-vuotiaana syyskuussa 1957. Hänet on haudattu Ainolan etelärinteeseen. 

*****

Sibeliusmuseossa on esillä myös mielenkiintoinen näyttely ensimmäisestä Ruisrockista. Näyttelyn nimi on Ruisrock 1970 - Miten kaikki alkoi. Kansainvälinen tuulahdus suuren maailman meiningistä veti nuoria ympäri maata ja muualtakin Euroopasta Suomeen, Ruissaloon. Järjestäjät odottivat paikalle 5000 nuorta, mutta paikalle tulikin 38 000 nuorta! Mutta se on jo toinen tarina. Ruisrock 1970 -näyttely on Sibelius-museossa 30.10.2021 asti. 

Kaunista elokuun viikkoa! 

-  Tuula 

Seuraa blogia myös Instagramissa: tuulaslife 

SHARE:

Jean Sibelius, kulttuuri, museo, Sibeliusmuseo

Helpot pannacotat ja helteinen heinäkuu

Heipparallaa kaikille! On ollut hiljaista blogissa. Toki insta on  sentään päivittynyt jonkun verran. Nyt on hyvä syy aloittaa bloginkin päivitys, sillä minulta on pyydetty Helpot pannacotat -ohjetta. Ohje on vuosia vanha, se on ollut joskus Pirkka -lehdessä. 

Helpot pannacotat (4 annosta) 

2 dl vispikermaa

1 dl kevytmaitoa

3/4 dl hyytelösokeria 

1/2 tl vaniljasokeria 

Mittaa kattilaan kerma, maito ja hyytelösokeri. Sekoita. Kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua n. 30 sekuntia välillä sekoittaen. Nosta kattila levyltä. Lisää vaniljasokeri ja anna jäähtyä hetken.

Kaada seon varoen pieniin laseihin. Peitä lasit foliopaperilla. Anna jäähtyä jääkaapissa vähintään tunti. Minä olen jäähdyttänyt yön yli.

Ennen tarjoilua lisää pannacotan päälle marjoja tai vaikkapa mustikkamehua n. 1/2 dl / annos. Ja koristele halutessasi sitruunamelissan tai mintun lehdillä. Tarjoile jälkiruokana. 

On ollut kuuma heinäkuu koko Suomessa. Täällä mökkisaaressa Rymättylässä on vesi ollut ennätyksellisen lämmintä +26 astetta. Olen käynyt uimassa miltei päivittäin. Sinilevää täällä ei ole. Laiturikahvit maistuivat ensimmäisinä hellepäivinä, mutta pian hakeuduimme varjoon ja sisälle.  Saarimökissä on ilmalämpöpumppu ja täällä sisällä on ollut miellyttävää olla. 

 

Kaupungissa olemme käyneet aina välillä, kauppareissuilla sekä postit tsekkaamassa. Nurmikkoakaan ei ole paljoa tarvinnut leikata, kuumuus ja kuivuus ovat pitäneet huolta, ettei ruoho ole kasvanut. 

Vanha Tuulia -purjevene on ollut vähällä käytöllä, sillä venettä ohjatessa olisi näillä helteillä  "paistunut", ainakin me olisimme. Tuulta ei ole ollut nimeksikään. Bimini-kate / -katos olisi pitänyt olla veneessä. Niitä on tänä kesänä näkynyt ohi lipuvissa veneissä. Se suojaa sekä auringolta että sateelta. Mutta eipä tajuttu alkukesästä hankkia. 

Ja toinenkin syy vähälle purjehtimisille on ollut. Koronan takia pidemmät venereissut ovat jääneet tekemättä. Vierasvenesatamien yhteiset saunatilat ja suihkut eivät houkuta, vaikka ovatkin siistejä ja hyvin hoidettuja, niin koronatilanne pitää varuillaan. Ja tuttujen kertoman mukaan Suomen puolella saariston satamissa on valtavat ruuhkat. Luultavimmin ruuhkat jatkuvat koulun alkamiseen saakka. Ja olemme nyt ihan kalkkiviivoilla eli 26.7. on toinen rokotus. Se tulee vähän helpottamaan elämää. 

Mutta muistoissa voi palata näihin tunnelmiin kolmen vuoden takaa: 

Silloin käytiin purjeilla saaristokierroksella Utössä, Aspössa ja Kökarilla. Minulla näyttää olevan jumpperi päällä, silloin ei ollut tällaista hellettä. Ja maailmakin on muuttunut tämän kierroksen jälkeen. 

Mutta näillä mennään. Mitä sinun heinäkuuhusi kuului? 

Kauniitä heinäkuun päiviä kaikille! 

- Tuula 

Seuraa blogia myös Instagramissa: tuulaslife 

SHARE:

ruoka ja juoma, saaristo

Anu Pentik: Alussa oli siemen

 

Pentik juhlii 50-vuotisjuhlavuottaan, joka on samalla Anu Pentikin taiteilijajuhlavuosi. Sen huipentuma on Turussa avattu Alussa oli siemen -näyttely Turun Wäinö Aaltosen museossa eli WAM:issa. Näyttely koostuu sekä suurista installaatioista että pienemmistä keramiikkatöistä. 

Anu Pentikin 50-vuotinen matka on hieno tarina. Se on tarina taiteen palosta, tahdosta, taidosta ja uskomattomasta elämänjanosta. Anu Pentikin menestystarina alkoi 1970-luvun alussa, kun hän teki rujonkauniin möhkäleen, Kaamoskivi -kynttilänjalan. Anu kävi itse markkinoimassa kynttilänjalkoja Helsingin Stockmannille. Siellä hänelle sanottiin, että ei kukaan niitä osta, kun ne ovat niin rumia. Anu sanoi, että ottakaa koemyyntiin. Kynttilänjalka otettiin koemyyntiin ja viikon kuluttua Anulle soitettiin, kynttilänjalat on myyty loppuun! Saadaanko niitä lisää? Kaamoskivessä yhdistyivät ruskan värit, luonnon muodot ja Lapin karu maa. 

Pienestä ponnistanut Pentik on 50 vuodessa kasvanut menestyneeksi designtaloksi, joka työllistää 249 ihmistä Suomessa. Pentikillä on 50 omaa myymälää ympäri Suomea sekä verkkokauppa. 

Anu Pentik on luonut Wäino Aaltosen museon kauniisiin näyttelysaleihin upean kokonaisuuden enimmäkseen voikukista. Laajassa näyttelyssä keramiikka taipuu taidokkaasti voikukan elämänkaaren mukaan. 

Taustatiedoissa kerrotaan seuraavaa: Anu Pentik on käyttänyt näyttelyn esineisiin aikaa 2 vuotta ja tuhansia työtunteja. Yli 400 metriä 200 vuotta vanhaa hirttä. 900 kiloa kivitavarasavea. 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa. Teosten inspiraation lähteinä ovat olleet Lapin luonto, värit ja muodot sekä Posion eläimet. Mutta ennen kaikkea eletyn elämän eri sävyt vaaleasta tummaan aina mustaan, hiiltyneeseen puuhun. 

Ensimmäisessä tilassa on voikukkapelto, Jokaisen kukan kukinnot ovar eri vaiheissa - nupuista täyteen kukkaan. Takana olevassa seinässä oli valtava keramiikkavoikukka. En osaa edes kuvitella, millainen työ on ollut noitten pienten keramiikkaterälehtien tekeminen. 

Seuraavan tilan nimi on "Lentoon"

Sali on täynnä kauniita lentäviä hahtuvia, voikukan siemenet ovat lähteneet lentoon. Kepeitä ja kauniita. Nämä on tehty paperiposliinimassasta. 

Seuraavassa huoneessa on iso puinen teos "Voikukka kuihtuu".  Teokseen on käytetty vanhaa hirttä. 

Syksyä ja elämän synkimpiä sävyjä esitti tämä hiiltyneestä puusta tehty puu. Niitäkin on ollut Pentikin taipaleella. Mutta tummatkin taipaleet on Anu kääntänyt positiivisuudellaan ja rohkeudellaan voitoiksi. 

Seuraavaksi aukeni "Ilon puutarha". 

Ilon puutarha on täynnä värikkäitä ja kauniita kukkapuita. Puiden juurilla ja oksilla on mainioita värikkäitä lintuja. Jokainen lintu erilainen ilmeineen. 

Ja sitten elokuviin: 

Näyttelyssä esitetään hieno elokuva Anu Pentikistä ja hänen työskentelystään, ajatuksistaan ja elämästään. Suosittelen katsomaan elokuvan, se kertoo mielenkiintoista elämäntarinaa.  

Pentikin matka käyttökeramiikan parista taiteilijaksi alkoi omalle keramiikkatehtaalle kutsuttujen mestarien rinnalla erilaisia tekniikoita oppien. Uteliaisuus, luovuus sekä kokeilunhalu ovat tehneet Anu Pentikistä täysin omanlaisensa taiteilijan niin teknisesti kuin muotokielenkin osalta. 

Oli kerrassaan kaunis ja valoisa näyttely. Puhutteli minua. Oma käsitykseni Anu Pentikistä avartui valtavasti. Pentikin tarina on ollut todellinen suomalainen menestystarina. 

Anu Pentikin näyttely on esillä  Wäinö Aaltosen museossa  Turussa 19.9.2021 saakka. 

Lämpimät onnittelut Anu Pentikille! 

- Tuula 

Tätä näyttelyä on ilo suositella! 

Seuraa blogia myös Instagramissa: tuulaslife

SHARE:

Anu Pentik, kulttuuri, taidemuseo., Turku, Wäinö Aaltosen museo museot

Milloin viimeksi

 

Nappasin tämän Milloin viimeksi -haasteen Tuulin Lumolifestyle-blogista. Haasteisiin on mukava vastata, kunhan eivät ole liian pitkiä. Tämä ei ollut. Ja tuntui kuin palapeliä olisin koonnut. 

MILLOIN VIIMEKSI...

KÄVIT UIMASSA?

Eilen. Aina kun olemme olleet mökillä, niin uimassa on tullut käytyä. 

KARJUIT?

Onpa jännä kysymys. Minä en ole kova karjumaan. Mutta jossakin vaaratilanteessa varmasti karjun tai huudan. Pari vuotta sitten nainen putosi yhteislaiturilta Ahteentaan satamassa, silloin minä karjuin. Nainen saatiin ylös ja mitään vahinkoa ei hänelle sattunut. Paitsi vaatteet kastuivat.

AJOIT AUTOA?

Ajan miltei päivittäin autoa, paitsi nyt kesällä, kun vietämme paljon aikaa mökillä. Kauppareissut teen aina autolla, koska edelleen tulee käytyä kaupassa harvemmin kuin normaalitilanteessa. Ja niitä kasseja on. 

HALASIT EI-PERHEENJÄSENTÄ AJATTELEMATTA, ONKO SE TURVALLISTA?

Halasin edesmenneen ystäväni Mia -tytärtä viime vuoden elokuussa, kun hän kävi Turussa. Sen jälkeen en ole halaillut, en kätellyt, enkä antanut poskisuudelmia. Kyynärpäillä ollaan tervehditty.

OLIT PELOKAS?

Koronan alkuvaiheessa olin varmasti pelokas, sillä tauti oli uusi ja tuntematon. Mutta alun jälkeen olen käyttäytynyt koronavastuullisesti ja en ole ollut varsinaisesti pelokas.

ITKIT?

Onneksi nyt ei ole ollut sellaisia suuria asioita, jotka olisivat itkettäneet. Joku leffa tuo joskus kyyneleet silmiin. 

SÖIT VAIN HERKKUJA LOUNAAKSI?

Kyllä se täällä mökillä oli. Tuli syötyä vain mansikoita ja hedelmiä, kun oli olevinaan kiirettä. 

OLIT KATEELLINEN JOLLEKIN TOISELLE?

En ole kateellinen ihminen. Olen kääntänyt asian toisin. Jos joku ihminen onnistuu jossakin asiassa, niin olen miettinyt, että kyllä minäkin voin onnistua ja ryhtynyt tuumasta toimeen. Voisiko tätä sanoa positiiviseksi kateudeksi? 

OLET SIJOITTANUT RAHAA OSAKKEISIIN TAI RAHASTOIHIN?

Minulla menee kahteen rahastoon joka kuukausi pieni summa rahaa. Toinen rahasto on Suomessa ja toinen ulkomailla. Osakkeita en ole ostanut vuosiin ja nyt osakkeiden hinnat ovat niin korkealla, että odottelen. En tiedä onko se viisasta. Jossakin vaiheessa minun piti ostaa pienesti Marimekkoa ja silloinkin pidin Marimekon osaketta liian kalliina. Olisi kannattanut ostaa, sillä Marimekko on noussut satoja prosentteja. 

SAIT OLLA YKSIN?

Jäin tänne saarimökille suosiolla yksin parisen viikkoa sitten, kun kipparilla oli mantereella asioita. En pelkää olla saarellakaan yksin. 

SÖIT ULKONA RAVINTOLASSA? 

Tästäkin on jo ehtinyt kulua aikaa. Kun Tarja -ystäväni tytär Mia oli Turussa elokuussa 2020, kävimme Tintåssa syömässä. Silloin söimme ulkona Tintån Vähätorin terassilla. 

KIROILIT?

Kun pakettia avatessani leikkasin saksilla myös keskisormeeni. Keskisormesta lähti nivelen kohdalta iso palanen pois ja vaikka tapahtumasta on jo ainakin kolme viikkoa, arpi sormessani sattuu yhä.

KÄVIT ULKOMAILLA?

Siitä on aikaa. Kävin 2019 syksyllä Tallinnassa. Fotografiskassa oli silloin upeita näyttelyitä. Meillä oli muuten matka varattuna Krakovaan huhtikuussa 2020, mutta se matka jäi koronan takia. 

Kristy Mitchellin näyttely Tallinnassa 2019.

MIETIT OMIA ARVOJASI?

Ajankohtainen kysymys. Kunnallisvaaliehdokasta valitessani.

TEIT HUTIOSTOKSEN?

Ostin lenkkitossut netistä. Sama merkki ja sama koko, mutta eri malli. Aluksi ne tuntuivat olevan ok. Mutta niitä käyttäessäni olen todennut lenkkitossut liian pieniksi. Enkä enää ole voinut niitä palauttaa.

SANOIT "MINÄ RAKASTAN SINUA?

Tyypillisenä suomalaisena tämä on minulle vaikea lause. Tuo lause tulee enemmän todeksi arjen teoissa. Arjen pienet teot ovat niitä minun rakkauslauseitani.

Ja lukijani, miten sinä vastaisit? 

Haastan Casamimi -blogin Sarin ja Sopusointuja -blogin Maaritin vastaamaan Milloin viimeksi -kysymyksiin. Mielelläni lukisin teidänkin vastauksia. 

Mukavaa juhannusta kaikille! 

- Tuula

Tuula's life blogia voi seurata 

   Facebookin, Instagramin, Blogit.fi:n, ja Bloglovinin kautta

SHARE:

haaste, oma elämä