MOMENTS OF MY LIFE

perjantai 26. helmikuuta 2021

Anna -sarja ja punatukkaisia tyttöjä

 

Rakastin pienenä tyttönä ja vähän isompanakin Lucy Maud Montgomeryn kirjoittamia Anna -kirjoja. Ja tuo sana rakastaa ei ole ylisana noille kirjoille. "Jos mielessä liikkuu suuria ajatuksia, niin kai silloin on pakotettu myös käyttämään suuria sanoja", näin sanoi Annakin.  

Anna oli punatukkainen tyttö pisamineen niinkuin minäkin. En ole Anna -kirjoja aikuisena lukenut, mutta nyt olen palannut Annan maailmaan Avonleaniin Prinssi Edwardin saarelle, Kanadaan - Netflixin mukana. Ja Anna-sarja tulee myös Yle TV Ykköseltä. 

Saga ja Anna-nukke
Sarja on saanut suomeksi nimen Anna, A lopussa. Englanninkielinen nimi on "Anne with an E".  Tuossa ensimmäisessä kuvassa on meidän suvun pikkuinen punapää eli mieheni pojantytär Saga. Vierellään Anna -nukke Avonleasta. Anna -nuken kuvan löysin netistä. Nukke on L.M. Montgomeryn syntymäkodista. Minusta Anna -nukke ja Saga ovat niin samannäköisiä. Ja tukkakin on samanvärinen. 

Niin minä kuin sarjan Annakin inhosimme punaista tukkaamme tyttösinä. Nuorena huomasin, että ei se nyt niin paha ollutkaan. Toki minut oli helppo tunnistaa ja muistaa punaisesta tukasta. Nykyään punainen tukkani on haalistunut ja harmaantunut. Ja kun joku vanha tuttu tapaa minut vuosien jälkeen, niin melkeinpä ensimmäinen kysymys on, mitä sinun punaiselle tukallesi on tapahtunut? 

Pikku Sagan punaista tukkaa olen aina ihastellut ja kehunut. Tukka on upea kruunu hänellä. Saga taitaa sen itsekin ymmärtää. Ja minäkin olen kuvassa vielä punapäänä. Tukanvärien vertailukuva: oma kuvani kollaasissa on nelikymppisestä minusta. Sagan kuva on tuoreempi. 

Mutta Annan tarinaan: Iäkkäät sisarukset Marilla ja Matthew Cuthbert päättävät vuonna 1896 adoptoida orpopojan. He asuvat Kanadassa, Prinssi Edwardin saarella, Avonleassa. Mutta kuinka sitten kävikään... he saavat tilalleen Vihervaaraan punatukkaisen orpotytön Anna Shirleyn. Anna on puhelias ja hänellä on vilkas mielikuvitus. Matthew ihastuu nopeasti reippaaseen tyttöön, mutta Marilla vastustaa. Koeaikakaan ei suju kommelluksilta, mutta vihdoin Marillankin sydän heltyy ja Anna saa jäädä Vihervaaraan. Monenlaisia vaikeuksia ja seikkailuja on edessä. Mutta Anna on saanut rakastavan kodin. 

En muista tarkkaan lukemieni kirjojen maailmaa, mutta sarjasta on tehty modernimpi versio. Sarja käsittelee mm. orpotytön ulkopuolisuutta kyläyhteisössä, koulukiusaamista ja sitä miten vaikeaa köyhän orpotytön on saada ystäviä koulumaailmassa. Sarja sopii hyvin myös aikuisten katseltavaksi.  

Sarja on palkittu Canadian Screen Awards palkinnolla parhaana sarjana kahteen otteeseen. Myös Matthew Cuthbert eli R.H. Thompson sekä Marilla Cuthbert eli Geraldine James on palkittu. Sekä ihastuttava Anna eli Amybeth McNulty on saanut Canadian Screen Awards sekä ACTRA Toronto Awards palkinnot vuonna 2019. 

Amybeth McNulty on syntynyt Irlannissa Donegalissa, minullekin tutussa kaupungissa. Hänen isänsä on irlantilainen ja äitinsä kanadalainen. Tiedot kertovat, että Amybeth on käynyt kotikoulua. Varma en ole. Mutta seuraavasta olen varma, kun sarjaan haettiin Annaa, niin hakijoita oli yli 1800. Ja Amybeth valittiin!


Ja edelleen Anna näyttää inspiroivan minua. Onneksi on vielä jaksoja katsomatta. 

Aurinkoisia helmikuun viimeisiä päiviä! 

Oletko sinä katsonut sarjaa Anna, A lopussa? 

- Tuula 


Tuula's life blogia voi seurata 
SHARE:

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

12 kysymystä talvesta

 


Heippa kaikille! Nyt eletään lumen keskellä joka puolella Suomea, joten tämä Tuulannelilta nappaamani 12 kysymystä talvesta sopii ajankohtaan ja helmikuun tunnelmaan. Yhden kysymyksen muutin, muuten samoilla mennään. 

1. Kuntosali vai metsälenkki?

Kuntosaleilla en ole käynyt, joten valitsen metsälenkin. Ihan metsänsiimeksessä olen käynyt vain muutaman kerran, mutta Ruissalo on valikoitunut kohteeksi melkeinpä kerran viikossa. Siellä on pitkät rantapromenadit ja myös hoidetut metsälenkit, joita on kiva kulkea. Kahvit termarissa ovat olleet mukana Ruissalon lenkeillä.

2. Mökkeily vai hotellimajoitus? 

Kyllä minä valitsisin mökkeilyn. Mutta meillä on mökki saaressa, joten ennenkuin jäät kantavat, sinne ei ole menemistä. Merivesi on plussan puolella ja vaikka on ollut pakkasia, niin lumimassat ovat jäitten päällä peittona, joten jää on jäänyt paikoin ohueksi. Katsotaan miten tilanne kehittyy.

3. Kuuma kaakao vai kermakahvi? 

Valintani on helppo, kermakahvin sijaan maitokahvi tai kahvi mustana. 

4. Kirja vai tv-sarja?

Molemmat. Olen koukuttunut täysin tv-sarjaan The Fall, joka löytyy Yle-Areenasta. Siinä on pääosassa upea Gillian Anderson. Hän näytteli The Crownissa Margaret Thatcheria, mutta Crownissa en kuitenkaan  vaikuttunut hänestä. The Fall muutti mielipiteeni Gillianista, hän on kerrassaan uskomaton näyttelijä. The Fall on psykologinen jännäri, joka on filmattu Belfastissa. Olen Irlannissa asuessani käynyt muutaman kerran Belfastissa, joten sekin loi sarjaan oman mielenkiintonsa. Jännittävä, mielenkiintoinen sarja! Ja jännittävä kaupunki. 

Belfastissa Seijan kanssa kauan sitten. 

5. Hiihto vai luistelu?

Olen löytänyt hiihdon uudelleen tänä talvena. Olin hankkinut sukset muutama vuosi sitten, mutta tänä talvena ne tulivat vasta korkattua. Meillä on tuttavapiirissä innokas maastohiihtäjä, joka hiihdon lisäksi haluaa kokeilla suksien uusia ominaisuuksia. Tällä Timolla on autotallin seinä täynnä suksia. No hän aikoinaan kehui näitä Yokon optigrip suksia, jotka ovat voiteluvapaat. Ja minulle, sunnuntaihiihtäjälle, nämä ovat oiva valinta. 


6.  Pilkkikalastus vai lumikenkäily? 

Lumikenkäily voisi olla kivaa, en ole koskaan kokeillut. Lajista on tullut todella suosittu, kun katselee instagram -kuvia.

7. Nastakengät vai Uggit?

Nastakengät ehdottomasti! Ilman niitä en lähde lenkkeilemään. Loistava keksintö! 

8. Pipo vai hattu? 

Talvella ehdottomasti pipo. Muistan ne nuoruuden talvet, jolloin en pipoa käyttänyt, kun tukka mukamas kärsi. Pipo kuuluu talvivaatteiden kanssa käytettäväksi, ehdottomasti. Lämmin on kaunista. 


Ja välillä se pipo menee silmille pulkkamäessä. Pikkuväen kanssa pulkkamäessä on lystiä. 

9. Avanto vai uimahalli? 

Muutamt ystäväni harrastavat avantouintia, mutta eivät ole vielä saaneet minua mukaan avantoon. Tervesyvaikutuksista puhuvat ja uinnin jälkeisestä hyvästä olosta. Katsotaan miten minun tulevaisuudessa käy. 

10. Toppatakki vai villakangastakki? 

Toppatakki on talvitakkini. Lyhyenä ja pitkänä. 

11. Lumityöt vai joutenolo takkatulen ääressä? 

Ensin lumityöt ja sitten vasta takkatulen lämpöön. 

12. Ihonhoito pakkasella?

Pakkanen kuivattaa ihoa. Sain testattavaksi kosteuttavaa yövoidetta -  by Raili / Pro Lift Night Mask. Se on uudenlainen yönaamio, jossa on ihoa uudistavia, kosteuttavia ja kiinteyttäviä aktiiviaineita, kuten ubikinonia. Aamulla iho on kimmoisa ja kosteutettu. Ihana voide talvella. 


Löytyikö yhtäläisyyksiä? Nappaa sinäkin Tuulannelin kivat kysymykset ja kerro talvestasi. 

Heleää helmikuuta! 

- Tuula


Tuula's life blogia voi seurata 


SHARE:

torstai 11. helmikuuta 2021

Marjatta Sarpaneva - Timo Sarpaneva. Taide ja elämä

 

Marjatta Sarpaneva: Timo Sarpaneva. Taide ja elämä

Kiehtova kirja. Sain kirjan arvostelukappaleen sopivasti juuri ennen syntymäpäivääni, kiitos Tammi. Sarpaneva -kirja ilmestyi viime vuoden lopulla, se on taiteen ja kulttuurin ystävälle oikea aarreaitta. "Teos päästää taiteilijan vierelle, missä elämä ja taide ovat yksi ja sama asia." Kirja tulee olemaan "my coffee table book", sillä kirjan kuvat ovat kauniita ja niitä on paljon. 


Teos on puhutteleva ja olen viettänyt sen parissa unohtumattomia hetkiä. Kirjan on kirjoittanut Timon vaimo  Marjatta Sarpaneva, joten kirjasta saa hyvän kuvan Timosta yksityishenkilönä sekä myös hänen mittavasta ja hienosta elämäntyöstään. 

Kirja esittelee Timo Sarpanevan (1926-2006) monipuolisuutta taiteilijana. Timo Sarpaneva oli kiinnostunut monista materiaaleista ja niitä hän myös työsti. Sarpanevan kiinnostus eri mateliaaleihin on hengästyttävän laaja: hän suunnitteli taide- ja käyttölasia, posliiniastiastoja, terästuotteita, rautapatoja, näyttelyjulisteita, pukumallistoja, ryijyjä ja kankaita. 

Marjatta Sarpaneva kertoi Arto Nybergin haastattelussa, että hän aloitti kirjan kirjoittamisen, jotta lapset saisivat tietoa myös hänen omista elämänvaiheistaan, eikä heillä olisi tarvetta selvitellä asioita jälkikäteen. Nämä yksityiset merkinnät toimivat hienosti kirjassa, ne tekevät kirjasta sekä elämäkerran että  taidekirjan. 

Puolisona ja isänä Timo Sarpaneva oli varsin hankala. Hänellä työ meni yksityiselämän edelle, niinkuin useasti suurilla taiteilijoilla. Sekä Timon että Marjatan lapsuudenkodit olivat vaatimattomia. Mutta Timo nousi lahjakkuudellaan ja intohimoisella työllään taiteen huipulle. 

Marjatta Svennevig oli töissä lähettinä Mainostoimisto Erva Latvalassa, kun Timo rakastui ensi silmäyksellä tähän siroon Kallion työläistyttöön. Timo oli silloin naimisissa Pi Sarpanevan kanssa ja heillä oli kaksi poikaa. Marjatta kertoo pohtineensa vakavasti heidän suhdettaan ennen kuin sitoutui Timoon, Timollahan oli perhe ja lisäksi heillä oli 18 vuoden ikäero. Marjatta sanoo, että häntä voi hyvin kutsua Timon muusaksi. Marjatta ystävystyi myös Timon vaimon Pin kanssa, kävi Sarpanevoilla kutsuilla ja toimi usein heillä lapsenvahtina. Marjatta kertoo, että heidän suhdettaan ei sen ajan taiteilijapiireissä ihmeemmin kummasteltu. 

Kuva netistä. 

Seurustellessaan Timon kanssa Marjatta esiintyi myös mannekiinina. Moni muistaakin hänet Lenitan tanssivana mannekiinina, hän kierteli Lenitan tyttöjen mukana ympäri maailmaa. Ja siitä Timo ei oikein pitänyt. Marjatta osaa kertoa suhteestaan Timoon avoimesti, mutta kuitenkin hienotunteisesti. 

Ja minä muistan Marjatan eli Jatan sekä Timon Linnan juhlista. Marjatta oli silloin vielä Marjatta Svennevig. Hän oli usein tehnyt pukunsa itse. Jatta oli aina yksi tyylikkäimpiä naisia Linnan juhlissa. 

Timo Sarpaneva oli keskeisiä henkilöitä, jotka olivat luomassa Finnish Designia. Hän osallistui lukuisiin Suomen taideteollisuutta esitteleviin näyttelyihin maailmalla. Hän saavutti kansainvälistä menestystä ja useita kansainvälisiä palkintoja. Hän voitti Grand Prix -palkinnot 1954 ja 1957 Milanon triennaalista. Sekä näyttelyarkkitehtuurista Milanon ja Montrealin maailmannäyttelyissä. Kirjassa on listattu Sarpanevan palkinnot ja lista on todella mittava. 

Kajakki. Kuva netistä.

Kajakki voitti Grand Prix -palkinnon Milanon triennaalissa vuonna 1954. Voittajatyö on niittänyt maailmalla mainetta. 

Geneven Christie'sillä myytiin yksi Kajakki vuonna 1990 hintaan 420 000 markkaa.

Kajakki on myös Guinnesin ennätyskirjassa vuonna 1991 maininnalla "maailman kallein modernin lasitaiteen teos. 



Vuonna 1966 Timo suunnitteli meille jokaiselle suomalaiselle tutun Festivo -kynttilänjalan. Siitä kehitettiin eri kokoversioita. Festivo on ollut Iittalan tuotannossa yhtäjaksoisesti vuodesta 1967. Kynttilänjalkoja piti valmistaa vain 20 kappaletta. Mutta vuosikymmenten saatossa niitä on valmistettu miljoonia kappaleita. 

Juttuni alussa kerroin Timon työstämistä eri materiaaleista. Hän oli suunnittelijana hämmästyttävän monipuolinen. Hän kaatoi raja-atioja ja liikkui vaikeuksitta materiaalista toiseen. Kestilälle hän suunnitteli Juniper-asut. Asujen leikkaukset olivat monilta osin ainutlaatuisia. Päällystakkeja, vapaa-ajan asuja, bleisereitä ja smokkeja. Timo työskenteli suoraan mallimestareiden kanssa, näin hän sai ajatuksensa ymmärretyksi. 


Timo suunnitteli Suomi-astiaston Rosenthal Ag:n tehtailla Saksan Baijerissa. Timo Sarpanevan Suomi-kokoelma esiteltiin ensimmäisen kerran Bonnin taidemuseossa vuonna 1976. Saksassa järjestettiin sinä vuonna kaikkiaan kymmenen Suomi-kokoelmaa esittelevää näyttelyä. Seuraavana vuonna Suomi-kokoelmaa esiteltiin myös Amsterdamissa, Brysselissä, Genevessä, Göteborgissa, Haagissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa, Luxemburgissa, Milanossa, Pariisissa, Roomassa, Tukholmassa, Oslossa ja Zürichissä. Astiasto voitti palkintoja siitä tuli suurmenestys. Suomi on edelleen Rosenthal Ag:n kaikkien aikojen myydyin astiasto, se on edelleen tuotannossa. Jos nyt alkaisin kerätä astiastoa, niin Suomi-astiasto olisi valintani. 

Kirjassa käydään hienosti läpi, miten eri materiaalit taipuvat suunnittelijan tahtoon. Minusta oli hienoa lukea, miten Timo kunnioitti tekijöitä. Timohan ei itse esim. puhaltanut lasia, mutta hänen työnsä lasinpuhaltajien kanssa oli saumatonta. Timo opetteli, mihin kaikkeen lasimassa voi taitavien lasinpuhaltajien pilleissä taipua. Ja se yhteistyö on tuottanut maailman kauneimpia lasiesineitä. 

Lansetti II, veistos Lasiaika-kokoelmasta vuonna 1983. Korkeus 87 cm. 

Kirjassa esitetyt upeat kuvat uniikeista lasiveistoksista ovat pysäyttäviä. Niitä jaksaa katsoa vaikka kuinka kauan. Lasi on uskomaton materiaali. 


Tässä kohtaa haluan kertoa vielä Marjatta Sarpanevasta. Marjatta on myös taiteellinen ja luova, hän on mm. valmistanut Instrumentariumille aikanaan kehysmalliston: Jatta Reliefi. Hän olisi saanut Instrumentariumilta jopa pääsuunnittelijan paikan, mutta Timo ei pitänyt lainkaan ajatuksesta. Ja niin Marjatta luopui suunnittelijan työstään. Timolla oli asiasta huono omatunto vuosien ajan. Mutta Timo sai taitavan ja tehokkaan apulaisen Jatasta. Marjatta piirsi puhtaaksi muovi- ja teräsastioita sekä Suomi-aterimia. Valmisti hahmomalleja pakkauksiin ja painotuotteisiisn. Marjatta teki hiljaista ja vaativaa taustatyötä. 

Taiteilijan elämä ei ollut pelkkää suosiota ja voittoja. Eikä elämä aina pelkkää ruusuilla tanssimista muusankaan kanssa, sillä Marjatan ja Timon luonteet olivat varsin erilaiset. Oli kiinnostavaa lukea myös Suomen poliittisesta ilmapiiristä, joka nosti ja pudotti suomalaisia taiteilijoita. Marjatta Sarpaneva osaa kirjoittaa siitäkin ajasta kaunistelematta. Timo Sarpanevakin joutui pudotetuksi. Suomessa hänen nimensä alkoi sammua, mutta maailmalla riitti kysyntää. Koville otti suosion lasku, sen kirja kertoo. 

Tiesinkin Timo Sarpanevan rakkaudesta saaristoon ja kivikkoisiin kalliosaariin, kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti Sarpanevojen saaristoelämää.  Ja Urho Kekkosen ja Timo Sarpanevan ystävyydestä myös kerrotaan. 

Keväällä 2000 Timo Sarpanevalla diagnosoitiin kolme dementoivaa sairautta. Ja luomistyö ei enää hänellä onnistunut. Marjatasta tuli Timon omaishoitaja. Huolehtiva vaimo ja ihana muusa. Kun Timo kuoli vuonna 2006, Marjatta ja Timo olivat kulkeneet yhteistä tietä päivälleen 46 vuotta.

Kiehtova teos! Kirja on kunnioitus Timo Sarpanevan elämäntyölle. 

Kuva kirjasta. 

EDIT Insta Stories puolella esittelin Marjatta ja Timo Sarpanevan tornikodin. Kuva sai paljon huomiota, joten ajattelin tuoda tornin vielä tänne blogiinkin. Marjatta kertoo kirjassaan, että torni oli kunnostettu asunnoksi ensimmäisen kerran jo 1930-luvulla. Lapsiperheelle tilat eivät olleet ihanteelliset: viisi kerrosta ja jyrkkä kierreportaikko. Sarpanevojen lapset olivat pieniä, Johanna 4 nelivuotias ja Aleksei parin kuukauden ikäinen, kun he muuttivat torniin. Hän jatkaa, että lapset oppivat nopeasti kulkemaan portaissa, eikä onnettomuuksia sattunut. Tornitalo osoittautui kodikkaaksi ja mukavaksi asunnoksi. 

Olisipa hienoa nähdä Marjatta ja Timo Sarpanevan tarina joskus valkokankaalla. Heidän elämässään olisi aineksia kokoillan elokuvaan. 

- Tuula 

Sarpaneva design -sivustolla voi ihailla lisää taiteilijan kädenjälkeä. 



Tuula's life blogia voi seurata 

SHARE:

torstai 4. helmikuuta 2021

Torstain terveiset

 

Torstain terveiset - tyyliä, tulppaaneja ja Netflix -sarja: Musta kuningatar 



Kodin Kuvalehden tämän vuoden kolmannessa numerossa on ihastuttava juttu bloggaajaystäväni Sarin pukeutumistyylistä. "Rohkeus kasvaa iän myötä" Sari tekee ostoksia useasti nettikaupoista ja antaakin artikkelissa vinkkejä, miten onnistua nettiostoksilla. Sari kertoo myös, millä perusteella hän valitsee vaatteensa: "Suosin monikäyttöisiä, klassisia vaatteita, jotka eivät ole lyhyen hetken muotia. En osta ostamisen ilosta, vaan katson laatua ja materiaalia. Täydennän klassikoita sesonkituotteilla, jotka ovat edullisempia. Toivon, että samaa vaatetta voi käyttää arkena ja pienissä juhlissa."

On hienoa, että meitä aikuisia naisia on alkanut näkyä yhä enemmän eri medioissa. Sarin tyyliä ja elämää voi seurata hänen mielenkiintoisesta blogistaan: Casamimi-blog


Toinen ajankohtainen asia ovat tulppaanit. Tulppaani on lempikukkiani. Ja niinkuin moni varmasti tietää tulppaani on Hollannin kansalliskukka. Tulppaani mainitaan Turun Akateemisen kasvipuutarhan luetteloissa ensimmäisen kerran 1670. Silloin tulppaani tuli Suomeen. 

Ensi-ihastumiseni tulppaaniin tapahtui, kun sain ensimmäisen Aalto-maljakkoni, eli vuosikymmeniä sitten. Silloin tulppaanit ja maljakko olivat moderni juttu. Ja edelleen ne ovat lyömätön yhdistelmä. No, nyt kuitenkin toisenlaisessa maljakossa. 

Musta kuningatar eli The Queen's Gambit 

Kuva netistä. 

Minä vasta tämän vuoden puolella aloin katsoa tätä yhtä Netflixin loppusyksyn suosituinta seitsemänosaista sarjaa - Musta kuningatar. Yllättävää on, että tämä sarja kertoo shakista ja shakinpeluusta. Pääosassa Elizabeth Harmonina nähdään Anya Taylor-Joy. Beth Harmon oppii shakin alkeet orpokodissa talonmiehen opastuksella. Tytöllä on selvästi nerokkuutta shakinpeluussa, se paljastuu nopeasti. Jos ei tiedä mitään shakista, niin sarja opettaa, että pelin avauksella on merkitystä. 

Ja vaikka sarjassa kerrotaan shakista, niin sarja on todella jännittävä. Tämän tv-sarjan on sanottu kuvaavan shakkiotteluita asiantuntijoiden mukaan realistisemmin kuin mikään muu sarja tai elokuva. Beth Harmonin päihteidenkäyttö sarjassa on kuvattu jotenkin sadunomaisesti. Hän näkee shakkisiirrot mielessään, kun hän ottaa rauhoittavia lääkkeitä. Uskomaton sarja - minäkin jäin koukkuun, onneksi vain sarjaan. Katsoin jaksot peräjälkeen. 


Ja vielä helppo ruokavinkki.  Tämä on Kodin Kuvalehden sarjasta nopeita ja helppoja arkiruokia. Uunissa muhii niin riisi kuin lohikin, kiva ja herkullinen resepti:  Punastuva pestolohi

Pirteitä pakkaspäiviä kaikille! 

- Tuula 


Tuula's life blogia voi seurata 
SHARE:
Professional Blog Designs by pipdig