Marjatta Sarpaneva: Timo Sarpaneva. Taide ja elämä
Kiehtova kirja. Sain kirjan arvostelukappaleen sopivasti juuri ennen syntymäpäivääni, kiitos Tammi. Sarpaneva -kirja ilmestyi viime vuoden lopulla, se on taiteen ja kulttuurin ystävälle oikea aarreaitta. "Teos päästää taiteilijan vierelle, missä elämä ja taide ovat yksi ja sama asia." Kirja tulee olemaan "my coffee table book", sillä kirjan kuvat ovat kauniita ja niitä on paljon.
Teos on puhutteleva ja olen viettänyt sen parissa unohtumattomia hetkiä. Kirjan on kirjoittanut Timon vaimo Marjatta Sarpaneva, joten kirjasta saa hyvän kuvan Timosta yksityishenkilönä sekä myös hänen mittavasta ja hienosta elämäntyöstään.
Kirja esittelee Timo Sarpanevan (1926-2006) monipuolisuutta taiteilijana. Timo Sarpaneva oli kiinnostunut monista materiaaleista ja niitä hän myös työsti. Sarpanevan kiinnostus eri mateliaaleihin on hengästyttävän laaja: hän suunnitteli taide- ja käyttölasia, posliiniastiastoja, terästuotteita, rautapatoja, näyttelyjulisteita, pukumallistoja, ryijyjä ja kankaita.
Marjatta Sarpaneva kertoi Arto Nybergin haastattelussa, että hän aloitti kirjan kirjoittamisen, jotta lapset saisivat tietoa myös hänen omista elämänvaiheistaan, eikä heillä olisi tarvetta selvitellä asioita jälkikäteen. Nämä yksityiset merkinnät toimivat hienosti kirjassa, ne tekevät kirjasta sekä elämäkerran että taidekirjan.
Puolisona ja isänä Timo Sarpaneva oli varsin hankala. Hänellä työ meni yksityiselämän edelle, niinkuin useasti suurilla taiteilijoilla. Sekä Timon että Marjatan lapsuudenkodit olivat vaatimattomia. Mutta Timo nousi lahjakkuudellaan ja intohimoisella työllään taiteen huipulle.
Marjatta Svennevig oli töissä lähettinä Mainostoimisto Erva Latvalassa, kun Timo rakastui ensi silmäyksellä tähän siroon Kallion työläistyttöön. Timo oli silloin naimisissa Pi Sarpanevan kanssa ja heillä oli kaksi poikaa. Marjatta kertoo pohtineensa vakavasti heidän suhdettaan ennen kuin sitoutui Timoon, Timollahan oli perhe ja lisäksi heillä oli 18 vuoden ikäero. Marjatta sanoo, että häntä voi hyvin kutsua Timon muusaksi. Marjatta ystävystyi myös Timon vaimon Pin kanssa, kävi Sarpanevoilla kutsuilla ja toimi usein heillä lapsenvahtina. Marjatta kertoo, että heidän suhdettaan ei sen ajan taiteilijapiireissä ihmeemmin kummasteltu.
 |
| Kuva netistä. |
Seurustellessaan Timon kanssa Marjatta esiintyi myös mannekiinina. Moni muistaakin hänet Lenitan tanssivana mannekiinina, hän kierteli Lenitan tyttöjen mukana ympäri maailmaa. Ja siitä Timo ei oikein pitänyt. Marjatta osaa kertoa suhteestaan Timoon avoimesti, mutta kuitenkin hienotunteisesti.
Ja minä muistan Marjatan eli Jatan sekä Timon Linnan juhlista. Marjatta oli silloin vielä Marjatta Svennevig. Hän oli usein tehnyt pukunsa itse. Jatta oli aina yksi tyylikkäimpiä naisia Linnan juhlissa.
Timo Sarpaneva oli keskeisiä henkilöitä, jotka olivat luomassa Finnish Designia. Hän osallistui lukuisiin Suomen taideteollisuutta esitteleviin näyttelyihin maailmalla. Hän saavutti kansainvälistä menestystä ja useita kansainvälisiä palkintoja. Hän voitti Grand Prix -palkinnot 1954 ja 1957 Milanon triennaalista. Sekä näyttelyarkkitehtuurista Milanon ja Montrealin maailmannäyttelyissä. Kirjassa on listattu Sarpanevan palkinnot ja lista on todella mittava.
 |
| Kajakki. Kuva netistä. |
Kajakki voitti Grand Prix -palkinnon Milanon triennaalissa vuonna 1954. Voittajatyö on niittänyt maailmalla mainetta.
Geneven Christie'sillä myytiin yksi Kajakki vuonna 1990 hintaan 420 000 markkaa.
Kajakki on myös Guinnesin ennätyskirjassa vuonna 1991 maininnalla "maailman kallein modernin lasitaiteen teos.
Vuonna 1966 Timo suunnitteli meille jokaiselle suomalaiselle tutun Festivo -kynttilänjalan. Siitä kehitettiin eri kokoversioita. Festivo on ollut Iittalan tuotannossa yhtäjaksoisesti vuodesta 1967. Kynttilänjalkoja piti valmistaa vain 20 kappaletta. Mutta vuosikymmenten saatossa niitä on valmistettu miljoonia kappaleita.
Juttuni alussa kerroin Timon työstämistä eri materiaaleista. Hän oli suunnittelijana hämmästyttävän monipuolinen. Hän kaatoi raja-atioja ja liikkui vaikeuksitta materiaalista toiseen. Kestilälle hän suunnitteli Juniper-asut. Asujen leikkaukset olivat monilta osin ainutlaatuisia. Päällystakkeja, vapaa-ajan asuja, bleisereitä ja smokkeja. Timo työskenteli suoraan mallimestareiden kanssa, näin hän sai ajatuksensa ymmärretyksi.
Timo suunnitteli Suomi-astiaston Rosenthal Ag:n tehtailla Saksan Baijerissa. Timo Sarpanevan Suomi-kokoelma esiteltiin ensimmäisen kerran Bonnin taidemuseossa vuonna 1976. Saksassa järjestettiin sinä vuonna kaikkiaan kymmenen Suomi-kokoelmaa esittelevää näyttelyä. Seuraavana vuonna Suomi-kokoelmaa esiteltiin myös Amsterdamissa, Brysselissä, Genevessä, Göteborgissa, Haagissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa, Luxemburgissa, Milanossa, Pariisissa, Roomassa, Tukholmassa, Oslossa ja Zürichissä. Astiasto voitti palkintoja siitä tuli suurmenestys. Suomi on edelleen Rosenthal Ag:n kaikkien aikojen myydyin astiasto, se on edelleen tuotannossa. Jos nyt alkaisin kerätä astiastoa, niin Suomi-astiasto olisi valintani.
Kirjassa käydään hienosti läpi, miten eri materiaalit taipuvat suunnittelijan tahtoon. Minusta oli hienoa lukea, miten Timo kunnioitti tekijöitä. Timohan ei itse esim. puhaltanut lasia, mutta hänen työnsä lasinpuhaltajien kanssa oli saumatonta. Timo opetteli, mihin kaikkeen lasimassa voi taitavien lasinpuhaltajien pilleissä taipua. Ja se yhteistyö on tuottanut maailman kauneimpia lasiesineitä.
 |
| Lansetti II, veistos Lasiaika-kokoelmasta vuonna 1983. Korkeus 87 cm. |
Kirjassa esitetyt upeat kuvat uniikeista lasiveistoksista ovat pysäyttäviä. Niitä jaksaa katsoa vaikka kuinka kauan. Lasi on uskomaton materiaali.
Tässä kohtaa haluan kertoa vielä Marjatta Sarpanevasta. Marjatta on myös taiteellinen ja luova, hän on mm. valmistanut Instrumentariumille aikanaan kehysmalliston: Jatta Reliefi. Hän olisi saanut Instrumentariumilta jopa pääsuunnittelijan paikan, mutta Timo ei pitänyt lainkaan ajatuksesta. Ja niin Marjatta luopui suunnittelijan työstään. Timolla oli asiasta huono omatunto vuosien ajan. Mutta Timo sai taitavan ja tehokkaan apulaisen Jatasta. Marjatta piirsi puhtaaksi muovi- ja teräsastioita sekä Suomi-aterimia. Valmisti hahmomalleja pakkauksiin ja painotuotteisiisn. Marjatta teki hiljaista ja vaativaa taustatyötä.
Taiteilijan elämä ei ollut pelkkää suosiota ja voittoja. Eikä elämä aina pelkkää ruusuilla tanssimista muusankaan kanssa, sillä Marjatan ja Timon luonteet olivat varsin erilaiset. Oli kiinnostavaa lukea myös Suomen poliittisesta ilmapiiristä, joka nosti ja pudotti suomalaisia taiteilijoita. Marjatta Sarpaneva osaa kirjoittaa siitäkin ajasta kaunistelematta. Timo Sarpanevakin joutui pudotetuksi. Suomessa hänen nimensä alkoi sammua, mutta maailmalla riitti kysyntää. Koville otti suosion lasku, sen kirja kertoo.
Tiesinkin Timo Sarpanevan rakkaudesta saaristoon ja kivikkoisiin kalliosaariin, kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti Sarpanevojen saaristoelämää. Ja Urho Kekkosen ja Timo Sarpanevan ystävyydestä myös kerrotaan.
Keväällä 2000 Timo Sarpanevalla diagnosoitiin kolme dementoivaa sairautta. Ja luomistyö ei enää hänellä onnistunut. Marjatasta tuli Timon omaishoitaja. Huolehtiva vaimo ja ihana muusa. Kun Timo kuoli vuonna 2006, Marjatta ja Timo olivat kulkeneet yhteistä tietä päivälleen 46 vuotta.
Kiehtova teos! Kirja on kunnioitus Timo Sarpanevan elämäntyölle.
 |
| Kuva kirjasta. |
EDIT Insta Stories puolella esittelin Marjatta ja Timo Sarpanevan tornikodin. Kuva sai paljon huomiota, joten ajattelin tuoda tornin vielä tänne blogiinkin. Marjatta kertoo kirjassaan, että torni oli kunnostettu asunnoksi ensimmäisen kerran jo 1930-luvulla. Lapsiperheelle tilat eivät olleet ihanteelliset: viisi kerrosta ja jyrkkä kierreportaikko. Sarpanevojen lapset olivat pieniä, Johanna 4 nelivuotias ja Aleksei parin kuukauden ikäinen, kun he muuttivat torniin. Hän jatkaa, että lapset oppivat nopeasti kulkemaan portaissa, eikä onnettomuuksia sattunut. Tornitalo osoittautui kodikkaaksi ja mukavaksi asunnoksi.
Olisipa hienoa nähdä Marjatta ja Timo Sarpanevan tarina joskus valkokankaalla. Heidän elämässään olisi aineksia kokoillan elokuvaan.
- Tuula
Sarpaneva design -sivustolla voi ihailla lisää taiteilijan kädenjälkeä.
Tuula's life blogia voi seurata
