Saaristo kiehtoo. Ja vaikka meillä on kesämökki saarella, niin muutakin saaristoa pitää aika ajoin lähteä katsomaan. Nyt teimme ensimmäisen kerran retken yhteysaluksella. Yhteysalus Eivor lähtee Nauvon Pärnäisten satamasta ja alus pysähtyy Nötön, Aspöön ja Jurmon satamissa. M/S Eivorin päätepisteenä on Suomen eteläisin asuttu saari, Utö. Utön saarella asuu vakituisesti alle viisikymmentä asukasta, mutta kesäaikaan väkimäärä moninkertaistuu.
Matka Utööseen pysähdyksineen kesti noin neljä tuntia. Tässä linkki yhteysalus M/S Eivoriin - klik.
Saarelle voi jäädä yöksi hotelliin - Utön varuskunnan rakennus toimii nykyään hotellina... ja pienempiäkin majapaikkoja saarelta löytyy. Tai palata yhteysaluksella takaisin saman päivän aikana. Silloin saarella ehtii kierrellä kolmisen tuntia. Näin me teimme.
 |
Ei minulla ollut kirjoja mukana reissussa. Luotan aina kännykkään. Ei pitäisi!! Ulkosaaristossa ja rautalaivan sisällä eivät yhteydet pelaa. Mutta miellyttävillä matkakumppaneillamme, joihin tutustuimme laivalla, oli kirjoja Utöstä meillekin jakaa matkaluettavaksi.
|
Tämä oli kolmas käyntini Utön saarella, mutta en kertaakaan aikaisemmin ollut käynyt sen kuuluisassa majakassa. Todella tärkeässä majakassa, kun entisajan merenkulkua ajattelee. Utön saarelle ja saaristomerelle tullaan karikkorivien välistä. Se on ahdas portti. ”Portin” ahtaudesta kertovat kymmenet kenties sadat haaksirikot Utön vesillä.
Hanna Kovanen, joka on Hannas Horisont B&B - yrityksen pitäjä Utöllä, toimii myös oppaana saarella. Hänen sukuaan on monen sukupolven ajan asunut Utön saarella.
Utön majakassa hän kertoi monista havereista Utön vesillä. Utöllä onkin joskus ollut maine laivojen hautausmaana. Se oli aikaa ennen nykyisiä navigointivälineitä. Hanna kertoi isovanhempiensa joutuneen melkein vuosittain lähtemään raivoavalle merelle auttamaan tuntemattomia haveristeja.
 |
Hanna Kovanen on tuolla keskelle - punainen pusero ja aurinkolasit |
Nykypäivän suurin laivaonnettomuus näillä pohjoisen vesillä tapahtui noin 50 kilometrin päässä Utön eteläpuolella. Estonia-laiva oli 28.9.1994 matkalla reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Estonian keulavisiiri rikkoontui kovassa merenkäynnissä ja laiva vajosi nopeasti meren syvyyksiin syysmyrkyssä keskellä yötä. Se ei ollut haaksirikko.
Hanna kertoi, että silloin oli musta yö, myrksy pauhasi, aallot olivat korkeita ja vettä satoi solkenaan. Estonian onnettomuuden uhreista osa tuotiin helikoptereissa Utön rannikkolinnakkeeseen - Utössä oli silloin vielä varuskunta. Osa onnettomuuden uhreistä vietiin Turkuun tai Tukholmaan. Utöseen haettiin myös helikoptereilla Turusta sairaanhoitohenkilökuntaa. Helikoptereita lensi saaren yllä koko yön, mutta kun aamu valkeni, niin helikopterit eivät lentäneet, eikä ihmisiä enää tuotu saareen. Ihmisiä ei löydetty, he olivat hukkuneet.
 |
Nykyään varuskunnan tiloissa toimii Merihotelli Utö. |
Aiheeni meni kovin surulliseksi, mutta Hanna Kovanen kertoi niin mielenkiintoisesti näistä saaren vesien järkyttävistä tapahtumista, että ne nousivat väkisinkin Utön käynnin pääosaan.
Kaivoin esiin vielä tällaisia lukuja: Estonia-aluksessa oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 hukkui ja 137 pelastui. Estonian onnettomuudessa suhteessa laivan matkustajamäärään menehtyi enemmän ihmisiä kuin Titancin uppoamisessa vuonna 1912. Estonian hukkumisprosentti oli 86 ja Titanicin 68.
Mutta olisin voinut ottaa toisenkin näkökulman tähän karun kauniiseen, mielenkiintoiseen saareen. Utön saari on uskomaton lintusaari ja lintubongaajien paratiisi. Äärimmäisenä ulkosaarena Utö houkuttelee merta ylittäviä muutttolintuja ja myös Suomeen saapuvia lintuharvinaisuuksia.
Opas Hanna kertoo näin: "Eipä tiennyt kettusirkku, minkä hälinän se aiheutti, kun leijaili maahan Utön saaren kamaralle joulukuussa 2012. Yhtäkkiä saaren kaikki majoituspaikat täyttyivät. Jo ensimmäisenä päivänä yli sata lintubongaajaa tuli bongaamaan linnun. Lajia oli nähty Euroopassa vain kahdesti aikaisemmin".
Uskomaton saari!
Terveisin,
** Tuula