MOMENTS OF MY LIFE

perjantai 18. tammikuuta 2019

Eija-Riitta Korhola - oli oltava kuolemaa nopeampi





"Olen nähnyt läheltä niin monta hienoa ihmistä, joiden taistelutahto ja rakkaus olisi riittänyt vaikka mihin, mutta silti julma sairaus vei heidät."
Tämä Eija-Riitta Korholan lause kirjasta kosketti minua erityisesti. Menetin rakkaan lapsuudenystäväni viime syksynä. Ja allekirjoitan tuon Eija-Riitan lauseen. Ystäväni Tarjan taistelutahto ja rakkaus olisi myös riittänyt vaikka mihin, mutta lopulta julma sairaus vei hänet.


Halusin lukea tämän Eija-Riitan kirjan peilaten sitä ystäväni Tarjan sielunmaisemaan sairauden aikana. Ja voi, miten paljon yhtäläisyyksiä löysinkään. 
Kun Eija-Riitta sai puhelimessa kuulla, että hänessä on nopeasti leviävä aggressiivinen syöpä, se oli kuin isku vyön alle. Samoin tunsi Tarja. Hän ei itse pystynyt soittamaan sukulaisilleen ja ystävilleen asiasta, vaan hänen tyttärensä soitti hänen puolestaan. Muistan vieläkin tuon soiton, Tarjan tytär huolehti, että olen hyvässä paikassa ja istun, kun hän kertoi uutisensa. 
Mutta kirjaan. Heti diagnoosin saatuaan Eija-Riitta alkoi kirjoittaa ajatuksiaan muistiin ja vähitellen niistä syntyi tämä kirja - Kuolemaa nopeampi - lähikuvia elämästä. Tuo kuolemaa nopeampi tulee siitä, että Eija-Riitta kirjoitti kilpaa kuoleman kanssa. Hänen olisi oltava kuolemaa nopeampi. 
Eija-Riitta kertoo, että hänellä oli kova työ totutella syöpäpotilaan rooliin. Hänellä ei ollut syöpään sukurasitusta, ei epäterveellisiä elintapoja, hän oli synnyttänyt ja imettänyt lapsia, harrastanut liikuntaa eikä hänellä ollut ylipainoa. Vihollinen yllätti.


Syöpädiagnoosin saatuaan Eija-Riitta mietti, mitä hän tekee julkisuuden suhteen. Lehdille hän ei halunnut asiaa tilittää. Häntä kylmäsi ajatus julkisuudesta. Hän pohti, että varmasti suurin osa palautteesta olisi myötätuntoista ja kannustavaa, mutta hän halusi säästää itseänsä niiltä parilta prosentilta, joiden sanoista ei koskaan tiennyt. Hän ajatteli, että jos joskus on vielä terve, hän haluaa puhua asiasta omilla sanoillaan. 
Kirjassa Eija-Riitta kertoo rankoista syöpähoidoista ja komplikaatioista hoidon aikana. Vastoinkäymisiä sattui yllättävän paljon. Ja jokaisen vastoinkäymisen jälkeen hän ajatteli, että helpotus, taas tästä selvittiin. Kunnes tuli uusia vastoinkäymisiä. Sairauden hoito ja komplikaatiot riepottelivat. 
Kirja on kiinnostavasti koottu. Eija-Riitta porautuu välillä menneisyyteen ja välillä nykyhetkeen. Eija-Riitta on tehnyt pitkän uran europarlamentikkona, joten kirjassa kerrotaan mielenkiintoisia tarinoita mepin arjesta, elämästä ja politiikasta. Ja E-R myös tarinoi lapsuudestaan, filosofiasta, kirjallisuudesta, rakkaudesta ja uskosta. Ja ystävistään E-R kertoo kauniisti ja hellästi. 
Minua ihastutti Eija-Riitan rakkaus kirjoihin. Eija-Riitta kertoo tilanteesta, jossa hänelle sanottiin, että hän voisi olla ihminen, joka osaa erottaa seitsemän venäläiskirjailijaa tekstinäytteiden perusteella sokkotestissä. E-R pohti, että Dostojevskin suhteen hän olisi vahvimmillaan. E-R kertoo, että hän suoritti Dostojevsk -urakkaansa, kun hänellä oli esikoisvauva. Vauva oli rauhallinen ja kiltti ja eli rintamaidolla ja sylillä. Dostojevsk-projektin päätteeksi vauva oli sangen pulska tyttö ja hänellä oli seitsemän kaksoisleukaa. Vauva sai Dostojevskinsa kirjaimellisesti äidinmaidossa. 
Ja tämä on ihan oma huomioni: Minä olen nähnyt E-R:n esikoistyttären Reeta Vestmanin pariin otteeseen lavalla ja Reeta on hoikka kuin pajunvitsa.


Minä en ole lukenut filosofiaa koulussa. Akilleen kantapäästä tiedän vain sen, että se on se heikko kohta ihmisellä, jokaisella eri. Nyt Eija-Riitan kirjasta selvisi Akilleen tarukin. Akilles oli voittoisa soturi, jonka ainut heikko kohta oli kantapää. Akilles oli kastettu jokeen, jonka uskottiin suojelevan haavoittumiselta. Mutta kantapää, josta häntä oli pidetty kiinni, oli jäänyt suojaamatta. Tämänkin tarinan Eija-Riitta oli hienosti sisällyttänyt omaan elämäänsä. 
Kirja oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan. Ja herätti tunteita. Eija-Riitta osaa pukea sanoiksi vaikeat asiat. Niistä huolimatta tai ehkä juuri siksi, kirjassa on lämpöä ja ihmisyyttä eikä huumoriakaan ole unohdettu. 

- Tuula

Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

*Kirja on arvostelukappale

JAA TÄMÄ POSTAUS:

perjantai 11. tammikuuta 2019

PARASTA KULTTUURIA -HAASTE



Nappasin teatterin lippuluukulta käteeni mielenkiintoisen Kulttuurihaitari -lehden. Lehdessä oli kulttuuriantia ympäri Suomen ja luin sen kannesta kanteen. Törmäsin lehdessä mainioon Parasta kulttuuria -haasteeseen, jossa Marzi Nyman kertoi kulttuuritottumuksistaan. Päätin siltä istumalta toteuttaa samaisen haasteen itsekin. 

Ja nyt laitan kulttuurihaasteen kiertämään. Tule sinäkin mukaan. 

Tervetuloa kanssani kulttuurimatkalle :) 



Minkälainen kulttuurin kuluttaja olet? 
Kulttuuri kuuluu osana elämääni. Kulttuuri avaa minulle uusia ja erilaisia maailmoja. Ystäväpiirissä sanovat minua leikillään kulttuurin suurkuluttajaksi... no totta toinen puoli. 

Onko Suomessa jokin kulttuurilaitos, jossa sinuun törmää useamman kerran vuodessa? 
Teatterit ja museot. Niissä käyn ahkerasti. Laskin, että kävin 14 kertaa viime vuonna teatterissa.

Turun Kaupunginteatteri (kuvan otin talvella 2018, kun joki oli jäässä)


Minkälainen musiikki on lähellä sydäntäsi?
Olen musiikin suhteen melkeinpä "kaikkiruokainen". Musiikki on minulle tunnelmantekijä. Elokuvamusiikki on kiehtovaa. Tuossa jokin aikaa sitten Helsingissä käydessäni pysähdyin kuuntelemaan katusoittajia, jotka soittivat ihanaa tangoa elokuvasta "Naisen  tuoksu". Musiikki vei minut elokuvan tunnelmiin ja oli lähellä etten ottanut tanssiaskelia siinä seisoessani.

Kuva netistä

Käytkö oopperassa? 

Liian harvoin. Olen nähnyt Veronan amfiteatterissa Puccinin Turandotin ja Berliinin Oopperatalolla Verdin Aidan (se oli syntyäpäivälahjani). Savonlinna on toivottavasti seuraava kohde.

Millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa?
Elämäkerrat kiehtovat minua erityisesti. Toki luen kirjallisuutta laidasta laitaan dekkareista proosaan. Lukeminen on ihanaa luksusta, mutta tuntuu, että siihen jää nykymenossa ihan liian vähän aikaa.



Mitä kirjoja aiot lukea tänä vuonna? Uutuuskirjoja?
Minulla on vielä lukematta Michelle Obaman Minun tarinani, sen luen ensi tilassa. Sekä myös kirjan Naisia, jotka valvovat öisin. Ja sain eilen postista Eija-Riitta Korholan uutuuskirjan "Kuolemaa nopeampi", minua kiinnostaa tutustua Eija-Riitan sielunmaisemaan hänen sairastuttuaan vakavasti. Aihe on minulle läheinen. 

Paljonko käyt teatterissa? Onko sinulla mielessäsi jokin tuleva tai ajankohtainen näytelmä, jota aiot mennä katsomaan?
Käyn teatterissa niin usein kuin voin. Rakastan teatterin tunnelmaa. Musikaali Kinky Boots Helsingin Kaupunginteatterissa on vielä katsomatta, sen haluaisin nähdä ja kuulla. Ja Turun Kaupunginteatteriin on tulossa keväällä kaksikin mielenkiintoista näytelmää - Katoava maa sekä Komisario Palmun erehdys. Ja Linnateatterin Moottoritie on kuuma, houkuttaa myös.

Miten paljon käyt taidenäyttelyissä? 
Aina kun vain ehdin. Minulla on museokortti. Se on ajokortin jälkeen paras korttini. Ateneumissa menee vielä tammikuun 21. päivään asti  upea näyttely "Kohtaamisia kaupungissa". Näyttely kertoo kiehtovan tarinan 1900-luvun Suomesta 1980-luvulle asti. Eri taiteilijoitten teoksia on esillä noin 300.

Henry Ericsson "Fazerin baari" (1931)

Käytkö katsomassa tanssiesityksiä?
Liian vähän. Viimeksi näin Joutsenlammen Turun Logomossa 2014. Baletin esitti St Petersburg Festival Ballet. Tanssin ystävänä kaikenlainen tanssi kiinnostaa minua. Onneksi musikaaleissa näkee hienoja tanssiesityksiä.

Virallinen kuva seurueen näytöksestä. 

Mitä kotimaista elokuvaa olet viimeksi käynyt katsomassa tai aiot mennä katsomaan? Perusteletko tai kuvailetko elokuvaa? 

Kävin viime vuoden lopulla katsomassa JUICE -elokuvan. Elokuvassa on särmää, eikä Juicea käsitellä silkkihansikkain. Riku Nieminen onnistui loistavasti Juicen roolissa.

Kun matkustat, paljonko tutustut matkakohteesi kulttuuritarjontaan? 

Käyn matkoilla museoissa, se on itselleni luonnollinen tapa tutustua maahan ja kaupunkiin. Olen muutenkin enemmän kaupunkilomien ystävä. Myös musiikkia tulee käytyä matkoilla mahdollisuuksien mukaan kuuntelemassa.



Mikä ulkomaan käyntikohde: teatteri, näyttely, museo tms. on jäänyt mieleen kaikkein kiehtovimpana ja miksi?
Niitä on monia. Berliinin monet museot ovat hienoja kuin myös Lontoon museot. Picasson näyttely Lontoon modernin taiteen museossa Tate Modernissa tulee äkkiseltään mieleeni. Näyttelytila oli avattu vuonna 2000 entisen voimalaitoksen tiloihin. Eli jo arkkitehtuuri itsessään oli kiinnostavaa. 



Kulttuuriterveisin, Tuula 


Laitetaan kulttuurihaaste kiertämään.  Tule mukaan kertomaan, mikä on parasta kulttuuria sinulle. 

Ja erityisesti haluan haastaa mukaan: 
Marjon Marjon matkassa -blogista.
Leenan Kanavalla Krunikassa -blogista 
sekä Päivin Kultturelli - matkalaukussa -blogista



Tuula's life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta


JAA TÄMÄ POSTAUS:

tiistai 8. tammikuuta 2019

BLINIKAUDEN AVAJAISET KAPPELISSA




Ravintola Kappelin bliniperinteet alkavat jo tsaarinajoilta. Olin innoissani, kun sain kutsun blinikauden avajaisiin ja pääsin nauttimaan näin pitkästä ja hienosta perinteestä.

Tunnelmia Kappelista:

Ravintolan terassilla nautittiin ensin tervetuliaismalja ulkosoihtujen loimussa. Ja sen jälkeen nuoret kasakat toivottivat meidät tervetulleiksi sisälle ravintolaan. Blini on englanniksi Russian pan cake. 



Kuvassa myös iloiset bloggaajat @souliina / Pauliina ja @sutkautuksia / Taru 


Ilmassa oli jo paistuvien blinien houkutteleva tuoksu. Historian ystävänä minua kiehtoo ajatus, että blinien historia ulottuu yhtä kauas kuin Suomen ja Venäjän yhteinen aika.


Vuonna 1867 rakennettiin arkkitehti Hampus Dahlströmin suunnittelema ravintola. Paikalla oli aiemmin ollut myyntikoju, jota kutsuttiin Kappeliksi. Myyntikojun kutsumanimi periytyi tälle uudelle ravintolalle. Ravintola Kappelista tuli 1800 -luvun lopulla monien taiteilijoiden suosima kantapaikka. Ja vieraisiin kuuluivat muunmuassa runoilija Eino Leino, kirjailija Juhani Aho, taiteilija Akseli Gallen-Kallela ja säveltäjät Jean Sibelius ja Oskar Merikanto. Ravintola Kappelilla on huikea historia.


Blinit on tehty ravintola Kappelin vanhalla, kuuluisalla reseptillä. Olivat herkullisia. Ja lisukkeiden kera suussa sulavia. Lisukkeina oli sienisalaattia, punasipulia, suolakurkkuja, smetanaa, sillikaviaaria, siianmätiä ja poromoussea. Tämä blinien ystävä oli ruokataivaassa.


Jälkiruokana oli Créme brulée ja kuusijäätelöä. Kuusenkerkkää? Maistuivat samettisilta. Ja juomina oli illan aikana valinnan mukaan joko olutta tai valkoviiniä. Olut oli valittu blinien makuun sopivaksi. Viininä oli Chablis -viiniä. Viini muistuttaa maultaan shampanjaa. Vain kuplat puuttuvat. Se oli minun valintani.


Ja tunnelmallista iltaamme viihdytti Kalinka -orkesteri. Saimme kuulla kauniita venäläisklassikoita aina Moskovan valoista reippaseen Kalinkaan.


Oi, mikä ihana ilta! Lämmin kiitos  Ravintola Kappeli ja Raflaamo 
sekä Pieni Ideapuoti.

- Tuula

Ja nyt on ihan pakko kysyä: Maistuvatko blinit sinulle?


Ps. Yllätyksekseni luin tänään Iltalehdestä ravintola Kappelin suositun bliniohjeen, se on julkaistu eilen blinikauden avajaispäivän kunniaksi. 
Tässä linkki ohjeeseen.


JAA TÄMÄ POSTAUS:

torstai 3. tammikuuta 2019

VARISSUO -MUSIKAALI VALLOITTAA TURUN KAUPUNGINTEATTERISSA





Olin kuullut paljon kehuja Turun Kaupunginteatterin uudesta Varissuo -musikaalista. Niinpä odotukseni olivat korkealla, kun sitä menin vuodenvaihteessa katsomaan. Enkä pettynyt eikä myöskään viisihenkinen seurueemme...  Varissuo valloittaa energisyydellään ja inhimillisyydellään. 

Karokepubissa - Reijo (Mika Kujala) ja muuta Varissuon väkeä
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Urbaani Varissuo -musikaali kertoo turkulaisesta lähiöstä, jolla on hieman kyseenalainen maine. No, näitä lähiöitä "maineineen" on Suomi täynnä. Tosin Varissuo on kiitettävästi parantanut viime vuosina mainettaan. 


JAA TÄMÄ POSTAUS:
Blog Design Created by pipdig