MOMENTS OF MY LIFE

ROBERT DOISNEAUN PARIISI-VALOKUVAT HURMAAVAT


Tänä kesänä turkulaisia ja Turkuun tulevia turisteja hemmotellaan hienoilla taidenäyttelyillä. Yksi näistä on Turun Taidemuseon Robert Doisneaun (1912-1994) valokuvanäyttely Minun Pariisini. Mustavalkoiset Pariisin valokuvat hurmaavat.

En malta olla kertomatta, että upea graniittilinna eli Turun Taidemuseo (valmistui 1904) on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Kaunis rakennus sijaitsee yhdellä Turun seitsemästä kukkulasta - Puolalanpuiston mäen päällä.


Mutta nyt Pariisiin ja Doisneaun tunnelmiin:


Nämä näyttelyssä olevat valokuvat kertovat sodan jälkeisestä Pariisista. Pariisi huokuu romantiikkaa, elämäniloa ja lämpöä. Sota on takana. Elämässä on taas toivoa paremmasta.


Kampaajat ottavat aurinkoa.


Doisneaun rakasti kulkea Pariisin katuja. Hän on sanonut, että Pariisi on kuin elävä teatteri hänelle. Doisneau oli idealisti ja hänen kuvissaan on toivoa onnellisemmasta maailmasta. Kaupunki on monissa kuvissa vielä sodan murjoma ja kuvattavat köyhiä. Mutta elämää ei kuitenkaan oteta liian vakavasti. Doisneau suhtautuu kunnioittavalla tavalla kuvattaviinsa. Huumori ja hyväntuulisuus huokuvat kuvista.



Sisarukset hakevat maitoa kaupasta. On palattu sodan jälkeiseen arkeen. 



Doisneau rakasti Pariisia ja pariisilaisia. Ja hänen kuvissaan tapaamme myös hänen taitelilijaystäviään. Picasson leipäsormet (1952) on monellekin tuttu juliste. Alemmassa kuvassa Simone de Beauvoir jossakin Pariisin kahvilassa vuonna 1944.

Näyttelyssä oli paljon ihmisiä ja useat viipyivät pitkäänkin monen kuvan edessä. Mikä se on joka näissä vanhoissa valokuvissa koskettaa niin eri tavoin kuin nykypäivän kuvissa? Historia ja ajankuva toki. Mutta jotain muutakin vangitsevaa näissä vanhoissa kuvissa on. Nykyään otetaan ihan valtavasti valokuvia. Ja siitä valtavasta massasta tällaiset loisto-otokset ovat harvassa. Eivät riitä pelkästään korkealuokkaiset kuvat. Kuvissa pitää olla tarinaa ja sisältöä, näin minä sen näen. 


Ja viimeiseksi kuvaksi valitsin Robert Doisneuaun valokuvan Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä, se otettu vuonna 1950 Life -lehdelle. Kuvasta tuli maailmankuulu 1980-luvulla, kun siitä alettiin julkaista julisteita ja postikortteja. Kuva päätyi monen opiskelijakämpän seinälle ja kortit levisivät ympäri maailmaa.

Pian kuvan kuuluisaksi tulon jälkeen ilmaantui kaksi pariskuntaa, jotka kumpikin kertoivat, että he ovat tuo suuteleva pariskunta.  Molemmat pariskunnat halusivat päästä osallisiksi kuvan kaupallisesta menestyksestä.

Doisneau ei suostunut ja hänet haastettiin oikeuteen. Doisneaun maine sai kolauksen, kun hän joutui oikeudessa kertomaan, että kuva oli lavastettu. Hän oli nähnyt intohimoisesti suutelevan parin kahvilassa ja pyytänyt heitä kuvattavaksi.

Doisneaun tytär Francine Deroudille on kertonut BBC:lle näin: "Hänen mallinsa eivät sinänsä poseeranneet. Doisneau vain taltioi heidät flirttailemassa ja suutelemassa hyvin luonnollisella tavalla".

Tämän kuvan katsoin ensimmäiseksi ja myös  viimeiseksi. 
Pariisi on romanttinen kaupunki.

Iloa elokuuhun!

- Tuula 


Robert Doisneaun valokuvat (yli 100 kuvaa) ovat esillä 
Turun Taidemuseossa 27.8.2017 asti.

 Omat kuvani olen ottanut näyttelyssä. Siellä on kuvaaminen sallittua ilman salamavaloa. 

28 kommenttia

  1. Täällä myös Doisneau-fani! Hänen ja muutama vuosi sitten myös Turun Taidemuseossa esitellyn, Rivieraa kuvanneen, Henri Lartiguen otoksia mulla on montakin esillä kotona. Molempien kuvista tulee hyvä olo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doisneau hurmaa kuvillaan. Minä tunsin ennestään vain tuon suudelmakuvan kaupungintalon edessä häneltä. Ja nyt minusta tuli Doisneau - fani. Minun pitää myös tutustua Henri Lartiguen töihin. On muuten mukava lähteä näyttelystä ulos hymyillen :)
      Kiitos Celia kivasta kommentista <3

      Poista
  2. Mikähän noissa vanhoissa kuvissa tosiaan viehättää? Niissä on tunnelmaa ja jotain kiehtovaa ihan arkiaskareissakin. Kiitos Tuula näistä, kiva postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin pohdin kuvia katsellessani :) Arjessa on kiinnostavat juttunsa, ne pitää vain osata kuvata esiin... se kuulostaa niin helpolta, mutta on todella vaikeaa. Tuo taidemuseon kierros oli kiehtova ja opettavainen. Ja innostava.
      Kiitos Ansu mukavasta ja pohtivasta kommentistasi <3

      Poista
  3. Harmittaa kun en eilisellä Naantali-Turku reissullani ehtinyt enää tänne WAMin jälkeen! Ole armoton Doisneau-fani minäkin :) Onneksi tässä on vielä aikaa tulla kokemaan nämä ihan livenä. Kiva postaus sinulta ja paljon minun suosikkeja mukana.
    Mukavaa sunnuntaita Tuula :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet ollut Naantalissa ja Turussa! Naantalissa oli perinneveneitä, ehditkö niitä katsomaan.
      Ja WAMissa olet käynyt hurmaavaa Hashimoton näyttelyä katsomassa.
      Minun pitää ottaa kunnolla aikaa ja käydä lukemassa sinun kiehtovaa kesääsi. Sinä ehdit kyllä niin moneen mielenkiintoiseen paikkaan :)
      Doisneau iski vasta nyt minuun. Toki tuon suudelmakuvan tiesin, mutta muuten on jäänyt kuvaaja vieraaksi. Vaan faniksi ryhdyin tämän näyttelyn myötä.
      Kiitos paljon Marjo ja kuulumisiin <3

      Poista
  4. Aivan upeita kuvia. Kampaajat näyttävät niin kauniilta ja tuossa suudelmassa on kyllä sitä oikeaa Pariisia, rakkautta <3
    Mukavaa sunnuntaita Tuula!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hymyillen ja ihastellen kuljin museon huoneissa. Näissä kuvissa on tunnelmaa.
      Ja Pariisi on rakastavaisten kaupunki. Doisneau osasi vangita sen :)
      Kiitos Outi ja mukavaa sunnuntai-iltaa <3

      Poista
  5. Kiitos taas Tuula postauksestasi. Kiva aihe! Minäkin tykkään noista Doisneaun valokuvista. Pariisista ostin kerran Orsayn taidemuseon museokaupasta pari ihanaa postikorttisarjaa, jotka on tehty Doisneaun valokuvista. Olen niitä sitten kirjoitellut ystäville silloin tällöin, mutta jostain syystä hyvin säästeliäästi ;). Noissa kuvissa on kyllä eleganssia ja taikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun Taidemuseo on tuonut hienon näyttelyn Turkuun. Doisneaun työt ilahduttavat ja hymyilyttävät. Ymmärrän hyvin sinua, että Doisneaun postikortteja olet lähetellyt säästeliäästi, eihän niistä raaski luopua. Eleganssia ja taikaa - juuri oikeat sanat Doisneaun kuville.
      Kiitos taas Leena niin kivasta kommentistasi. Mukavaa alkanutta viikkoa Amsterdamiin <3

      Poista
  6. Aivan ihastuttavia vanhoja kuvia:) Kaunista elokuuta sinullekin Tuula:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä oli ilo katsella. Doisneua osaa hurmata kuvillaan :)
      Kiitos Jael ja mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  7. Kiitos tästä pienoisnäyttelystä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Oli kiva tuoda edes muutama Doisneaun kuva esille :)
      Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  8. Hurmaavia valokuvia ja tuo mustavalkoisuus on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doisneau osaa kuvillaan hurmata. Mustavalkoisuus on hienoa vanhoissa valokuvissa ja varsinkin näissä :)
      Kiitos Kristiina ja mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  9. Komea rakennus ja ah, ihana Doisneau! Olisipa vain lähempänä, tai no joo - eihän Turkuun niin pitkä matka kuitenkaan ole. Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun Taidemuseo on uljas. Ja Doisneau hurmaa. Kuvat ovat vielä elokuun Turussa, joten jos matka tänne käy... niin Taidemuseoon :)
      Kiitos FF ja terkkuja ja iloa viikkoosi!

      Poista
  10. Upeita kuvia! Minäkin rakastan vanhoja (mustavalko)kuvia, koska niissä on sitä jotain. Filmiaikaan oli pakko kuvata säästeliäästi ja ajatuksella. Nykyään räiskiä satoja otoksia ja melkein kaikilla on hyviä/kohtuullisia kameroita ja kuvankäsittelyohjelmatkin ovat kaikkien ulottuvilla. Silti ne upeimmat kuvat syntyvät ajatuksesta, hyvästä ajoituksesta ja Siitä Jostain, jota vain harvalla on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno analyysi! Filmiaikaan oli kallista ottaa kuvia ja niitä otettiin vähän ja ajatusella.
      Kuvan tarina, ajatus ja ajoitus on vieläkin se juttu. Tuolla näyttelyssä pohdin juurikin noita asioita. Noissa Doisneaun kuvissa ei aina ole paras laatu, mutta tunnelma voittaa laadun mennen tullen. Taitava tulkitsija.
      Kiitos Tuula mielenkiintoisesta pohdinnastasi ja mukavaa elokuun viikkoa!

      Poista
  11. Kiitos jälleen tästä tietoiskusta sekä ihanista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robert Doisneau teki vaikutuksen, joten oli pakko tarttua "kynään" :)
      Kiitos Kaisa ja mukavaa viikkoa!

      Poista
  12. Hienoja kuvia! Noissa vanhoissa kuvissa minua kiinnostaa ajankuva, pääsee aikahypylle menneisyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiasta kiinnostuneena minua myös kiinnostaa näissä kuvissa ajankuva kuin myös kuvan taltioima tunnelma. Aikahyppy menneisyyteen on kiehtovaa.
      Kiitos kivasta kommentista rva Kepponen ja mukavaa viikkoa!

      Poista
  13. Minä myös tykkään Doisneaun kuvista tosi paljon. Mustavalkoisuus ja kuvien huoleton tunnelma, vaikka silloinkaan aika ei ollut paras. Kuvat "herättävät muistoja" ajasta, jota ei edes itse ole ollut kokemassa. Ihana Doisneau :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin rva Kepposelle sanoin, aikahyppy menneisyyteen on kiehtovaa. Ja sinä viet vielä tuon ajatuksen tasoa ylemmäs - kuvat "herättävät muistoja" ajasta, jota ei ole edes itse kokenut. Mietin tuota ja minulle nuo muistot tulevat kirjojen kautta ja ehkä myös jonkin verran television kautta.
      Sinut minä osaisin kyllä mieltää ranskattareksi baskereinesi ja vihreine silminesi Pariisin kaduille kulkemaan nykyhetkeen :)
      Doisneau on ihana, osaa innostamisen taidon kuvillaan.
      Kiitos Heli kivasta kommentistasi ja mukavaa viikkoa <3

      Poista
  14. Kiitos paljon Krisse! Doisneau teki minuun vaikutuksen :)
    Kaunista elokuuta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Professional Blog Designs by pipdig