torstai 21. syyskuuta 2017

HEMMOTTELULAHJAKORTIN ARVONTA


Hei! Syyskuu on jo pitkällä. Kaikenmoiset syyshommat on varmaan meillä itsekullakin tekeillä. Täällä on jo alettu laittaa Tuulia -venettä talvikuntoon, jotta se saadaan nostettua ja vietyä telakalle talvisäilytykseen. Siinä sitä on puhdetyötä. Puomin irrotusta,  purjeitten poistamista ja pakkaamista  ja maston poisnostoa. No, ne kuuluvat tuohon syksyn venerumbaan.

Mutta hemmotteluunkin pitää ottaa välillä aikaa. Sain ilokseni Offerilla:lta kivan tarjouksen. Minulla olisi mahdollisuus saada heiltä lahjakortti johonkin palveluun joko itselleni tai arvontaan. Koska olin hemmottelussa tällä viikolla Helsingissä, niin päätin näin:



Arvon hemmottelulahjakortin yhdelle lukijoistani! Hemmottelu sisältää SPA-jalkahoidon ja kosteuttavan käsihoidon. 

Offerilla on minulle tuttu jo entuudestaan. Se on suurin paikallisten tarjousten markkinapaikka. Palvelusta löytyy 50-90 %   alennuksella sadottain erilaisia kiinnostavia tarjouksia. Muutamia mainitakseni esim. kampaamoista, ravintoloista, kauneushoitoloista, autokorjaamoista, kuntosaleista. Yläpalkista kaupunkia vaihtamalla näet eri kaupunkien tarjoukset - Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu. Offerilla myy myös edullisia, mielenkiintoisia tuotteita. Offerilla on täysin suomalainen palvelu ja se tarjoaa asiakkailleen joka päivä uusia mielenkiintoisia diilejä.    

Kerron tässä kohtaa, miten Offerilla toimii ja lopuksi mennään arvontaan.
Offerilla toimii niin, että etsit palvelusta sinua kiinnostavan tarjouksen. Tämän jälkeen ostat tarjouksen ja saat sen jälkeen sähköpostiisi lahjakortin. Lahjakorttia liikkeessä näyttämällä saat lunastettua ostamasi palvelun. Lahjakorttia ei tarvitse erikseen tulostaa, vaan riittää,  kun näytät kännykässä näkyvää lahjakorttia. Helppoa!

Vielä näistä Offerillan diileistä. Minä olen karsinut mainospostia isolla kädellä maileistani, mutta näistä Offerillan diileistä en luovu. Niitä tulee sopivan maltillisesti. Ja niissä säästää rahaa. Miltä kuulostaa esim. pizzat ja jäätelöannokset kahdelle 15 €. Ei huono! Kannattaa siis tutustua Offerillan diileihin. 


Pixabay

Ja nyt arvontaan:

  Yhdelle lukijalle Virkistävä SPA-jalkahoito ja kosteuttava käsihoito  
Kauneus- ja Hyvinvointihoitola Cosmoksessa 
Tuureporinkatu 17, Turku


Toimi näin:


Jos sinulle ei vielä tule Offerillan uutiskirjettä, niin:
  Klikkaa tästä ilmainen uutiskirje itsellesi. 

Ja kommentoi postaukseni alle kommenttikenttään osallistuaksesi 
lahjakortin arvontaan. Lahjakortti on voimassa 3 kk. 
Muista jättää sähköpostiosoite. 


Arvonta päättyy viikon kuluttua 28.9. kello 20.00  


Syysterveisin, 
- Tuula


*Yhteistyössä Offerillan kanssa 


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

SUDIO SWEDEN -KUULOKKEET JA ALENNUSKOODI


Blogiani pidemmän aikaa seuranneet tietävätkin, että rakastan äänikirjoja. Kuuntelen kirjoja lenkkeillessäni, nurmikkoa leikatessani, imuroidessani... Niinpä olin mielissäni, kun sain mahdollisuuden testata ruotsalaisen Sudio Swedenin  langattomia kuulokkeita. Ja minulla riittikin pohdintaa kummat otan testiin, tyylikkäät designkuulokkeet Regentit tai pienet TRE-nappikuulokkeet.


Valitsin langattomat, valkoiset TRE -nappikuulokkeet. TRE-nappeja on myös mustina ja vaaleanpunaisina. Yksi päätökseen vaikuttava tekijä oli kuulokkeitten pieni koko. Kuulokkeet on helppo pitää mukana, koska ne mahtuvat vaikka käsilaukkuun pienessä nahkaisessa kotelossaan. Ja silmälasit ja aurinkolasit istuvat niiden kanssa mainiosti.


Kuulokkeet saapuivat kauniissa paketissa, jossa oli myös nahkainen säilytyskotelo sekä latausjohto. Ja sininen kesäkassi. Kesäkasseja jaetaan niin kauan kuin niitä riittää. Olin innoissani ja lähdin heti kuulokkeet ladattuani ne päässä lenkille.


Näissä nappikuulokkeissa on siivekkeet. Siivekkeitä on kolme erikokoista paria, joten niistä löytyy kyllä omille korville sopivat siivekkeet. Ne on helppo kiinnittää nappeihin. Nappikuulokkeet siivekkeilä istuvat tukevasti korvissa (alimmassa kuvassa siivekkeitten istuvuutta).


perjantai 15. syyskuuta 2017

UUDISTUNUT TURUN KAUPUNGINTEATTERI



Turun Kaupunginteatteri on palannut takaisin Aurajoen rantaan. Takana on kolme evakkovuotta eri paikoissa Turussa. Uudistunut Turun Kaupunginteatteri on kokenut valtavasti muutoksia. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan peruskorjattuun teatteritaloon tällä viikolla. 


Kun katselin upeaa, isoa aulaa valtavine ikkunoineen, niin ajattelin, että ei täällä niin valtavasti muutoksia näy. Mutta...  

Yleisöltä näkymättömissä 

Todellisuudessa on tehty valtava työ, kaikki pinnat on käyty läpi betoniin asti ja ne on rakennettu uudestaan. Rakenteiden alle on piilotettu myös suuret määrät talotekniikkaa, kuten ilmastointi-, sähkö- ja datatekniikkaa. 

Meitä kuljetti uusissa työtiloissa Turun Kaupunginteatterin tekninen päällikkö Juhani Koski ja kertoi uudistetusta rakennuksesta ja sen uudisosasta. Tilaa on saatu esimerkiksi puvustukselle, tarpeistolle ja lavasteille. "Nykyajan lavasterakenteet ovat kolmiulotteisia. Ne vaativat tilaa, koneistoa ja muita apuvälineitä", kuvaili Koski. 


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

ATENEUM JA SYKSYN SUURNÄYTTELY: VELJEKSET VON WRIGHT



Kun päivä alkaa aamiaisella Ateneumissa, niin siitä voi tulla vain hyvä päivä. 


Tämän viikon torstaiaamu alkoi värikkäällä ja herkullisella aamiaisella kauniissa Ateunemin ravintolassa. Olin saanut mielenkiintoisen kutsun bloggaajana saapua muun mediaväen kanssa kuulemaan Ateneumin näyttelytarjontaa syksyllä 2017 ja keväällä 2018. 



tiistai 5. syyskuuta 2017

SYKSYN MERKKEJÄ




Varma syksyn merkki saaristosssa on Venetsialaiset eli toiselta nimeltään Muinaistulien yöt. Ne ovat elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettävä veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla. Silloin kaikkialla saaristossa palavat kokot, kynttilät ja erilaiset tulet.

Perinne on vanha ja alunperin tulet sytytettin heille, jotka eivät mereltä koskaan palanneet. Nykyään tulilla kunnioitetaan mennyttä kesää.



Nämä tulet eivät ole muinaistulia, mutta sopivat kuitenkin hyvin teemaan. Poltimme nimittäin viime viikonloppuna rakennushommista jääneitä puupalikoita tynnyrissä. Puut olisivat olleet mainioita polttaa Muinaistulienkin yönä, mutta me emme olleet silloin saaressa. Joten meillä oli nyt ihan omat muinaistulet :)


lauantai 2. syyskuuta 2017

KOLLAASIHAASTE / ELOKUU


Elokuu on veneilijöitten lempikuukausi. Säät ovat vielä kesäisiä.  Ja vedet ovat lämpimiä,  siitä veneilijä tykkää.  Ja satamapaikoissa ei ole niin kovaa tungosta kuin heinäkuussa.

Me kävimme ensimmäistä kertaa veneellä Iniön saaressa elokuun alussa ja Iniö yllätti positiivisesti. Siellä on hieno, nykyaikainen satama uusine saunoineen sekä viehättävä kirkonkylä. Kylästä löysimme pieteetillä kootun plokimuseon. Mikä on ploki? Plokia kutsutaan myös pylpyräksi. Se on purjeveneessä oleva köydenohjain. Noita plokeja löytyy ensimmäisen kollaasin alarivistä. Ylärivin vanha kassakone löytyi Iniön kaupasta, koneelle oli varattu oma nurkkaus jossa oli myös muita muita vanhoja tavaroita. 

Plokista blogiin... keskirivissä on kesäisiä blogin kirjoituspaikkojani: saarimökki sekä kollaasin keskellä on venetoimistoni eli boat office, niinkuin minä sitä leikilläni kutsun :)  



Ja elokuun lopussa kävimme Airisto Strandin satamassa, kuvat alla.


Vietimme pari päivää Airiston laiturissa ja viihdyimme. Mieleeni nuo päivät jäivät kauniina, mielenkiintoisina ja sinisinä. Kirjoitin hienosta Airiston satamasta oman blogijutun: Elokuussa Airistolla

Näillä kuvasarjoilla osallistun Pieni Lintu -blogin elokuun kollaasihaasteeseen. Lisää elokuisia kollaaseja löydät TÄÄLTÄ.   



Kesä jatkuu, vaikka elokuu on vaihtunut syyskuuksi...

Kuvaterveisin, Tuula 

lauantai 26. elokuuta 2017

ELOKUUSSA AIRISTOLLA


Luo aamuaurinko kimmeltään taas laineille Airiston. Luo aamuaurinko kimmeltään, sen lumojen valtaan jään.

Aamu Airistolla -valssi kuvaa hienosti Airiston idylliä ja luonnonkauneutta. Oli hieno aika käydä nyt elokuussa Airistolla, ei ollut heinäkuun tungosta. 


Airiston ulappa matkailuhotelleineen ja hienoine satamineen on minulle muistorikas paikka. Olen siellä vieraillut jo pikkutyttönä ja paikka komeine maisemineen teki minuun vaikutuksen jo silloin.

Nyt on kuitenkin jo kulunut vuosia siitä, kun olen viimeksi käynyt Airiston satamassa kesäaikaan. Työn puolesta meillä oli siellä yhtenä talvena osastopalaveri Airiston vuokrattavissa mökeissä. Ja täytyy myöntää, että talvellakin oli Airisto kaunis meren ollessa jäässä. Valkoista oli silmänkantamattomiin, kun katsoi ulapalle. Airistolle pääsee myös autolla. 


Tällä viikolla saimme taas kokea Airiston lumon, sinne kun meitä veivät suotuisat tuulet. Airisto Strand on muutaman tunnin purjehdusmatkan päässä kotisatamastamme Rymättylästä. 

Airiston satama on korkeiden kallioiden ympäröimä. Ja sinne nousi jo vuonna 1941 Airiston lomakeskus, joka oli ensimmäinen saaristoon rakennettu lomakeskus. Airiston ja sen sataman juuret juontavat kuitenkin paljon pidemmälle. Kerrotaan tarinoita, että viikingit olisivat purjehtineet Airistolla. Mutta 1500-luvusta saakka on jo tarkempaa tietoa - Airistoa pitkin matkasivat Koroisten linnan mahtipiispat. Ja Airisto on ollut myös venäläisten ja ruotsalaisten suuren meritaistelun näyttämönä vuonna 1808. Jopa Venäjän keisaripari on purjehtinut seurueineen Airistolla vuonna 1885. 


perjantai 18. elokuuta 2017

YSTÄVIÄ, VENN JA IKITIE


On ollut kiva viikko. Ja viikon vielä sokeroi bloggaajaystävät, 
ravintola Venn ja Ikitie-elokuva.



Minulla oli ilo käydä 40+ bloggaajien  kanssa tutustumassa tänä keväänä Helsingissä avatun VENN - ravintolan menuun.  Sekä myös käydä katsomassa elokuvan Ikitie ennakkonäytös elokuvateatteri Finnkinossa. Antti Tuurin kirjaan perustuva tositarina Ikitie saa ensi-iltansa syksyllä. Se on koskettava ja puhutteleva elokuva vaietuista asioista historiassamme. Ikitie-elokuva puhutti ja liikutti meitä bloggaajia kovasti. Vinkkaan vielä blogijutun lopussa elokuvaan.

Hyvä ruoka elokuvan jälkeen maistui ja naurukin nousi  taas ilmoille. Uudehko Mikonkadun ravintola Venn kutsui meitä maittavalle menu'lle. Olen joskus vuosia sitten käynyt vappuna syömässä samaisessa osoitteessa Mikonkadulla, siellä toimi silloin Michel -niminen ravintola.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

BOOKBEAT MUKANA SAARISTOSSA



* Yhteistyö BookBeatin kanssa 



Kesä ilman kirjoja olisi minulle outo kokemus. Kirjat kulkevat minulla aina mukanani niin mökillä kuin purjehdusretkillä. Ja nykyään minulla on kirjoja tuhansia mukanani, kun käytän BookBeat -sovellusta. Kirjat "mahtuvat" kännykkään tai tablettiin.  Eipä paljoa paina iso kirjamäärä merellä matkatessa. 

Urho Kekkonen ja Maarit Tyrkkö olivat mm. lukulistalla saarimökillä: Tyttö ja nauhuri. Suosittelen kirjaa Kekkosen ajasta kiinnostuneille. 

Ja seuraava suositus jännitysromaaneista pitäville: 


Jäin aikoinaan koukkuun kolmiosaiseen televisiosarjaan Murha Sandhamnissa. Sarja vei katsojan kesäiseen Tukholman saaristoon Sandhamnin saarelle. Ja kuinka ollakaan siellä lintukodossa jouduttiin selvittämään murhamysteereitä.  


Sarja perustuu ruotsalaisen Viveca Stenin kirjoihin. Innostuin näistä kirjoista, kun näin nämä kirjat BookBeatin tarjonnassa. Saaristo kiinnostaa... minäkin kun olen saaristossa tätä kesääni viettänyt. Nämä kaikki kolme kirjaa on saatavana niin e- kuin äänikirjoina. 

Sarjan ensimmäisessä osassa Syvissä vesissä lukija tutustuu rikosylikonstaapeli Thomas Andreassoniin ja hänen lapsuudenystäväänsä Nora Lindeen. Parivaljakko saa sarjan edetessä ratkaistavakseen rikoksen jos toisenkin. 




Sandhamissa aurinko paistaa, tuuli on lämmintä ja meri kimmeltää. Ihmiset kulkevat shortseissaan ja kesäsandaaleissaan. Saaressa on hienostunut ja viehättävä tunnelma. Ja kuitenkin siellä tapahtuu kauheita. 


Sarjassa ei pelkästään ratkaista rikoksia vaan siinä seurataan myös Thomaksen ja Noran yksityiselämän koukeroita. Thomas on rikki lapsensa menetyksesta ja lapsuudenystävänsä Nora on onneton avioliitossaan. Thomas ja Nora tukevat toisiaan... ja lukija toivoo, että heistä tulisi pari. 


Viveca Stenin jännitysromaanit ovat raikkaita ja viihdyttäviä - kuin Agatha Christietä modernina versiona. Jos sopivat purjeveneet Sandhamnin kesäparatiisiin, niin sinne sopivat myös nämä jännärit. 
Vaikka olisit katsonut televisiosta tämän sarjan, niin nämä jännitysromaanit vievät kummasti mukanaan. 


BookBeatia on helppo käyttää. Monista kirjoista on olemassa sekä e-kirja että äänikirja. Ja voi valita vaikka molemmat tavat "lukea" kirjaa. Palvelussa on kirjan kannessa joko silmälasien kuva (lukeminen) tai kuulokkeiden kuva (kuuntelu). Tai molemmat. Kansi siis kertoo, ovatko kirjasta molemmat versiot olemassa. Ja kirjasarjat tunnistaa valkoisella kirjapinosymbolilla esim. Lars Keplerin jännittävät dekkarit, joita olen myös kuunnellut sekä lukenut. 

Tänä kesänä olen käyttänyt todella paljon hyväkseni kirjojen lataamista kännykän muistiin, sillä saaristo on vaativaa aluetta gsm -kuuluvuudessa. Joissakin saarissa toimii Telia, joissakin Elisa ja joissakin DNA. Ladatut kirjat luet tai kuuntelet missä vain, eikä ole väliä mikä operaattori missäkin toimii. 




Minä sekä kuuntelen, että luen BookBeat -sovelluksesta kirjoja. Ja enimmäkseen kännykällä. Sovelluksessa on yläkulmassa pieni ratas, josta voi näppärästi muuttaa kirjainten kokoa ja fonttia. Kännykkäänkin saa siis tarpeeksi suuret kirjaimet, jolloin lukeminen on vaivatonta.   

BookBeatia on helppo käyttää. Monista kirjoista on olemassa sekä e-kirja että äänikirja. Ja voit valita molemmat tavat "lukea" kirjaa. Palvelussa on kirjan kannessa joko silmälasien kuva (lukeminen) tai kuulokkeiden kuva (kuuntelu). Tai molemmat. Kansi siis kertoo, ovatko kirjasta molemmat versiot olemassa. Ja kirjasarjat tunnistaa valkoisella kirjapinosymbolilla esim. Lars Keplerin jännittävät dekkarit, joita olen myös kuunnellut sekä lukenut. 

BookBeat -sovellus ei ole määräaikaan sidottu, vaan sitä voi käyttää kuukausimaksulla rajattomasti ja tilauksen voi lopettaa milloin vain haluaa. 

Suosittelen tätä BookBeat -sovellusta kaikille kirjoista pitäville. Käy rekisteröitymässä TÄÄLLÄ. Saat lukijanani kuukauden mittaisen ilmaisen kokeilujakson. Jakson jälkeen voit päättää, haluatko jatkaa sovellusta normaaliin 16,90 €:n kuukausihintaan.

Lukemisiin ja kuuntelemisiin! 

- Tuula 

Ps. Ottamani valokuvat eivät ole Sandhamnista vaan Turun saaristosta. 

tiistai 8. elokuuta 2017

ELOKUUN TAIKAA


ELOKUU on tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena.


Elokuussa on taikaa. 
Olin kuin "tyttö kuunsillalla" kuvatessani tätä näkymää viime yönä saarella.
"Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan."



Aamu valkeni kauniina ja kirkkaana. Meri kimmelsi tuhansina timantteina. Nämä timantit eivät ole ikuisia - paitsi kuvissa.  



Heinäsirkat soittivat viulujaan kaislikossa. 


Ja keltaiset kukat kukkivat kallion koloissa. 


Elokuu on yksi lempikuukausiani. Päivät ovat kirkkaita (jos ei sada) ja illat kuin sinistä silkkiä vaan. 


Nämä elokuun kuvat olen kuvannut kesäsaareltamme.  
Lisää elokuun haastevastauksia löytyy Pieni Lintu -blogista: link 


- Tuula 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

ROBERT DOISNEAUN PARIISI-VALOKUVAT HURMAAVAT


Tänä kesänä turkulaisia ja Turkuun tulevia turisteja hemmotellaan hienoilla taidenäyttelyillä. Yksi näistä on Turun Taidemuseon Robert Doisneaun (1912-1994) valokuvanäyttely Minun Pariisini. Mustavalkoiset Pariisin valokuvat hurmaavat.

En malta olla kertomatta, että upea graniittilinna eli Turun Taidemuseo (valmistui 1904) on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Kaunis rakennus sijaitsee yhdellä Turun seitsemästä kukkulasta - Puolalanpuiston mäen päällä.


Mutta nyt Pariisiin ja Doisneaun tunnelmiin:


Nämä näyttelyssä olevat valokuvat kertovat sodan jälkeisestä Pariisista. Pariisi huokuu romantiikkaa, elämäniloa ja lämpöä. Sota on takana. Elämässä on taas toivoa paremmasta.


Kampaajat ottavat aurinkoa.


Doisneaun rakasti kulkea Pariisin katuja. Hän on sanonut, että Pariisi on kuin elävä teatteri hänelle. Doisneau oli idealisti ja hänen kuvissaan on toivoa onnellisemmasta maailmasta. Kaupunki on monissa kuvissa vielä sodan murjoma ja kuvattavat köyhiä. Mutta elämää ei kuitenkaan oteta liian vakavasti. Doisneau suhtautuu kunnioittavalla tavalla kuvattaviinsa. Huumori ja hyväntuulisuus huokuvat kuvista.



Sisarukset hakevat maitoa kaupasta. On palattu sodan jälkeiseen arkeen. 



Doisneau rakasti Pariisia ja pariisilaisia. Ja hänen kuvissaan tapaamme myös hänen taitelilijaystäviään. Picasson leipäsormet (1952) on monellekin tuttu juliste. Alemmassa kuvassa Simone de Beauvoir jossakin Pariisin kahvilassa vuonna 1944.

Näyttelyssä oli paljon ihmisiä ja useat viipyivät pitkäänkin monen kuvan edessä. Mikä se on joka näissä vanhoissa valokuvissa koskettaa niin eri tavoin kuin nykypäivän kuvissa? Historia ja ajankuva toki. Mutta jotain muutakin vangitsevaa näissä vanhoissa kuvissa on. Nykyään otetaan ihan valtavasti valokuvia. Ja siitä valtavasta massasta tällaiset loisto-otokset ovat harvassa. Eivät riitä pelkästään korkealuokkaiset kuvat. Kuvissa pitää olla tarinaa ja sisältöä, näin minä sen näen. 


Ja viimeiseksi kuvaksi valitsin Robert Doisneuaun valokuvan Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä, se otettu vuonna 1950 Life -lehdelle. Kuvasta tuli maailmankuulu 1980-luvulla, kun siitä alettiin julkaista julisteita ja postikortteja. Kuva päätyi monen opiskelijakämpän seinälle ja kortit levisivät ympäri maailmaa.

Pian kuvan kuuluisaksi tulon jälkeen ilmaantui kaksi pariskuntaa, jotka kumpikin kertoivat, että he ovat tuo suuteleva pariskunta.  Molemmat pariskunnat halusivat päästä osallisiksi kuvan kaupallisesta menestyksestä.

Doisneau ei suostunut ja hänet haastettiin oikeuteen. Doisneaun maine sai kolauksen, kun hän joutui oikeudessa kertomaan, että kuva oli lavastettu. Hän oli nähnyt intohimoisesti suutelevan parin kahvilassa ja pyytänyt heitä kuvattavaksi.

Doisneaun tytär Francine Deroudille on kertonut BBC:lle näin: "Hänen mallinsa eivät sinänsä poseeranneet. Doisneau vain taltioi heidät flirttailemassa ja suutelemassa hyvin luonnollisella tavalla".

Tämän kuvan katsoin ensimmäiseksi ja myös  viimeiseksi. 
Pariisi on romanttinen kaupunki.

Iloa elokuuhun!

- Tuula 


Robert Doisneaun valokuvat (yli 100 kuvaa) ovat esillä 
Turun Taidemuseossa 27.8.2017 asti.

 Omat kuvani olen ottanut näyttelyssä. Siellä on kuvaaminen sallittua ilman salamavaloa. 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

VUOHENJUUSTOPIIRAKKAA UUDESSA UUNISSA


Pidempääm blogiani seuranneet tietävätkin, että meillä on parin kesän ajan tehty saarimökillä mittavaa remonttia. Saari tuo  omat aikataululliset ja kuljetukselliset hankaluutensa, kun mökille ei pääse kuin kesäaikaan. Mökin ulkokatosta se lähti ja siinä meni ikkunoitten ja  muun ohessa koko keittiökin uusiksi. Keittiön paikkaa vaihdettiin. Ja samalla keittiön kaapit ja viemäröinnit ja sähköt uusittiin. Jos keittiön kuvat näyttävät tutuilta, niin ne ovat olleet jo esillä instassa... (blogi oli kesätauolla). 


Tämän kesän heinäkuussa kokeilin hellan uunia  ensimmäisen kerran. Meille tulivat vieraiksi ystävämme Irmeli ja H Paraisilta s/y Marina -veneellään. Veneen kokki Irmeli on mainio ruuanlaittaja, joten halusin yllättää vieraat piirakalla, jota he eivät olleet aikaisemmin maistaneet. Uuni joutui ensimmäisen kerran testattavaksi. Toki hellan levyjä olin käyttänyt aikaisemminkin. Tein alkuruuaksi vieraille gluteenittoman vuohenjuustopiirakan. Ja pääruokana tarjosin saarimökin perinteistä lohikeittoa.  



Vuohenjuustopiirakka keräsi kehuja. Se maistui vieraille mainiosti. Herkullisen vuohenjuustopiirakan ohjeen olen napannut ystäväni Saaran lautasella -blogista. 

Gluteeniton Vuohenjuustopiirakka 

Pohja:
150 g voita 
3 dl Semper kuitupitoinen jauhoseos
3-4 rkl vettä 
150g emmental juustoraastetta (minulla emmental-mozzarella raastetta) 

Täyte: 
3 kananmunaa
100g creme fraiche 
150g vuohenjuustoa (tai fetajuustoa) 
100g  Creme Bonjour yrttitarha tuorejuustoa 
varrellisia terttutomaatteja 
tuoreita yrttejä esim. persilja / basilika / ruohosipuli 
(voiteluun vuokasprayta) 

Näin tarkat ohjeet on Saaran lautasella -blogissa, tässä ei voi kuin onnistua: 

-Aseta uunin lämpötilaksi 185 astetta.
-Mittaa taikinan aineet kulhoon ja sekoita joko yleiskoneella tai käsin. Muotoile  taikinasta pallo ja kääri se tuorekelmuun. Laita hetkeksi jääkaappiin.
-Pese terttutomaatit ja kuivaa ne.
-Riko 3 kananmunaa kulhoon ja sekoita.
-Lisää joukkoon 100 g creme fraichea ja yrttitarha tuorejuustoa. Murustele 
 joukkoon 150g vuohen- / fetajuustoa.
-Silppua tuoretta yrttiä joukkoon ja sekoita.
-Ota taikinapallo jääkaapista
-Voitele piirakkavuoka vuokaspraylla ja painele taikina vuokaan.
-Kaada päälle täyte, lisää terttutomaatit ja paista piirakkaa uunissa noin 40  minuuttia uunin alatasolla.


-Anna piirakan hetki jäähtyä ennen kuin nostat sen vuoasta. 

Piirakka oli menestys! 
Ja on niin ihanaa, että remppa on nyt tässä vaiheessa (huokaan). Oli niin kiva taas saada Irmeli ja H laiturin kylkeen ja mökille s/y Marinallaan. Heidän käyntinsä saarimökillä kuuluu meillä jo monivuotiseen kesäperinteeseen.  



Ja tässä viimeinen palanen. Vähiin kävi ennenkuin loppui. 

Nyt on elokuu! Nautitaan elokuun samettisista, pimenevistä illoista! 

- Tuula 

lauantai 29. heinäkuuta 2017

STENSKÄR - SAARISTON HELMI


Stenskär on pieni saaristokylä Nauvon ulkosaaristossa Gullkronan selällä. Saari on todellinen helmi, saariston helmi. Me vietimme siellä vierasvenelaiturissa muutaman päivän tällä viikolla. Tunnelma saarella oli leppoisaa ja rauhallista kuin menneestä maailmasta.



Saarella asuu kahdeksan asukasta vakituisesti ympäri vuoden, mutta kesä tuo tullessaan lukuisat venevieraat sekä myös saarella että lähisaarilla asuvat kesäasukkaat saarelle. Vierasvenesatama aloitti toimintansa Stenskärissä 1970 -luvulla. Mutta saaren tarina ulottuu peräti 1600-luvulle ja se on ollut saman suvun hallussa sieltä asti.





Vanha rantapuoti laiturilla  on palvellut saarella jo 1930 -luvulta alkaen. Sieltä saa ostaa tuorett savukalaa, uusia perunoita saaristolaislimppua, salaatteja, tilliä... saaren omia antimia.

Maisemia saarelta:




Menomatkalla Stenskäriin näimme myös upean s/y Astridin. Astridia harvoin näkee näillä vesillä. Astridin kotisatama on Pohjoisranta Helsingissä ja Helsingin saaristossa Astrid yleensä purjehtii. Nyt Astridin oli tuonut tänne Tall Ships Races Turussa. Ja niiden jälkimainingit toivat Astridinkin Stenskärin satamaan. Astridiin liittyy meillä kivoja muistoja...




Ja niihin muistoihin: 
Jokunen vuosi sitten ystävämme Tarja vietti syntymäpäiviään s/y Astridilla ja silloin purjehdimme Helsingin saaristossa. Ne olivat ikimuistoiset synttärit. Laivalla syötiin hyvin ja  tanssittiin haitarimusiikin tahdissa, se kun sopii saaristotunnelmaan. Ja nyt Astrid purjehti Stenskärin satamaan. Se oli mainio sattuma. Astridin kipparin kanssa vaihdoimme kuulumisia. 



Stenskärin saaren väki on ystävällistä ja ahkeraa. Aikaisin aamulla nostetaan verkot, jotta saaren venevieraat saavat villikalaa; yleensä savustettua ahventa ja siikaa joskus kuhaakin. Ja verkkojen puhdistukseen osallistuu saaren oma väki. Kaikkialla on siistiä ja puhdasta. Puupinotkin ovat kuin taideteoksia. Stenskärin paratiisissa viihtyy. 


Kiitos Stenskär ja sen ystävällinen väki viihtyisistä päivistä upealla saarella. 

Pääseekö Stenskäriin ilman omaa venettä? Pääsee. Yhteysalus Nordep ajaa Nauvon eteläistä ja poikittaista liikennettä. Aikataulut löytyvät täältä:
www.lautta.net


Ja ihanat blogini lukijat, toivottavasti teillä on heinäkuu mennyt mukavasti. 
Mitä kesäänne kuuluu?  

Tavataan pian, olen taas back in blogging. 

- Tuula