tiistai 11. heinäkuuta 2017

VEDEN ÄÄRELLÄ


Tämän viikon Pieni Lintu blogin Makrotex -haasteen teema on vesi.






Elämä on saanut alkunsa merissä. Ja jokainen olento maan päällä tarvitsee vettä elääkseen. Ja yllättävää on, että vaikka suurin osa maapallon pinta-alasta on veden peitossa, ihminen voi käyttää vedestä vain 1 %. Merivesi on suolapitoista vettä valtamerissä ja sivumerissä. Ja maapallon vesivaroista on jopa 96,5 % merivetenä merissä. Ne peittävät 70,8 % maapallon pinta-alasta. Tämä on googletettua tietoa. 

Näissä kuvissa olemme veden äärellä Turun saaristossa, kauniin Kotkakarin saarella. Kuvat on otettu viime viikonloppuna. Aurinkoinen sää helli, mutta vesi oli vielä kylmää. Kesäkuun kylmät ja tuuliset säät eivät ole vesiä lämmittäneet. Ja heinäkuun alkukin oli  kylmää. Mutta odotettavissa on heinäkuun puolen välin jälkeen lämmintä, jopa hellettä. Toivottavasti ennusteet pitävät paikkansa. Silloin uimavedetkin lämpenevät.

Tuo äärimmäisenä oikealla oleva vene on vanha ladymme Tuulia.
Viihdymme veden äärellä ja saaristossa. Saariston värit ja tunnelmat vaihtelevat suuresti kelien mukaan. Viime viikonloppuna saaristo oli uskomattoman sininen. Ja aurinko hymyili.

Lisää vesi -haasteita voi käydä katsastamassa Pieni Lintu blogista - > linkki . 

Heleää heinäkuuta!

- Tuula

perjantai 7. heinäkuuta 2017

IHANA AURINKOPUUTERI SENSAI



Olen koko ikäni kärsinyt pisamistani. Ja vaikka kummitätini minulle sanoikin, kun olin  pikkutyttö,  että kun sinulle tulee ikää, niin ne eivät enää ole niin tärkeä juttu. Tiedän, että nämä ovat turhia marinoita, ja ehkä kuulostan turhamaiseltakin, mutta ei ikä ole tehnyt minua armollisemmaksi pisamiani kohtaan. Toki hymyilen itselleni ja pisamilleni. Talvella niitä ei niinkään näy, mutta kun aurinko näyttäytyy, niin pisamatkin heräävät eloon.


Ja me kun vielä veneillään,  niin aurinkoa on todella vaikea välttää merellä. Siellä on vain pakko ollut laittaa paljon suojakerrointa ja pisamista välittää viis. No, tähän kohtaan on sanottava, että kipparin mielestä pisamat ovat kivoja. No, niin sanoo hän, jonka iho ruskettuu kauniisti ja tasaisesti.

Mutta nyt olen löytänyt oman aurinkosuojani. Ja se on samalla noussut kesämeikkisuosikikseni.

Se on Sensain Silky Bronze aurinkopuuteri, joka on enemmän kuin aurinkopuuteri, se on aurinkosuojameikkipuuteri. Se levittyy iholle kauniisti. Sen puuterimainen koostumus peittää pigmentaatiota (niitä pisamia) ja tekee ihonväristä kauniin ja tasaisen. Tämä on ihan huipputuote. Se antaa hyvän suojan UVA- ja UVB-säteitä vastaan ja sen suojakerroin on SPF 30. Aurinkopuuteria voi käyttää päivittäin vaikka ei auringossa olisikaan. Ja tuo hehku on vettä hylkivää, joten sateessakin kaunis sävy säilyy kasvoilla.


Suitsutanko vielä lisää :) Sensai Silky Bronze on anti-ageing tuote. Ja se on tärkeää tämänikäisenä, sillä aurinko on yksi niitä ihon pahimpia "vanhentajia". 
Tämä aurinkosuoja on pakattu kauniiseen rasiaan, jossa on myös peili ja vippa. Ja vippa kulkee omassa lokerossaan rasian kansiosassa.

Minä olen käyttänyt tätä aurinkopuuteria kuivalla vipalla, sillä saa puolimatan hehkun. Esitteessä sanotaan, että märällä vipalla saa raikkaamman matan. Tuo kuivalla vipalla laittaminen on vain helpompaa veneessä.

Ja kuin pisteenä i:n päälle Sensain rasia on ylellinen ja kaunis. Eikö kuulostakin ihan täydelliseltä tuotteelta. Ostin oman Sensainini Sokokselta ja sen hinta oli 55 euroa. On kallein aurinkopuuteri, jonka olen koskaan ostanut. Mutta tyytyväinen olen ostokseeni. 




Minulla oli sellainen käsitys, että Sensain aurinkopuuteri oli tullut markkinoille tänä keväänä, mutta se oli tullut markkinoille jo viime keväänä. Se selvisi minulle Tiian - Minäkö keski-ikäinen -blogista. Tiia on tehnyt viime kesänä kattavan Aurinkopuuterit testissä -postauksen. Se löytyy TÄÄLTÄ 

Aurinkoisia heinäkuun päiviä! 


- Tuula 

Käytätkö sinä aurinkopuuteria?
Jatkossakin ihonhoitopostauksia? 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

MINILOMALLA NAUVOSSA


Hei ystävät hyvät! 

Lähdimme viime viikolla purjeilla Rymättylästä Nauvoon ja tarkoitus oli viipyä satamassa yö tai korkeintaan kaksi. Vaan kuinkas kävikään. Vietimme miniloman Nauvossa - peräti kolme yötä. Kova puuskittainen itätuuli saapui Suomeen ja jumitti meidät Nauvon satamaan. Tuuli oli pahimmillaan 15-25 m/s alueesta riippuen. Onneksi ei satanut, joten Nauvossa oli kiva kulkea. 



Satama on erittäin hyvin varustettu saunoineen ja suihkuineen. Kunpa olisinkin voinut ottaa kuvan sataman naisten saunasta, sieltä on hieno näköala merelle. Nauvosta löytyy kaikki tarvittava. On kauppoja, apteekki, kahviloita, ravintoloita, minigolfia, antiikkiliikettä jne. Ja tori on avoinna lauantaisin. Ei mikään hassumpi paikka olla jumissa. 







Nauvon satamassa on viehättävä ostoskatu. Pienistä, hauskoista putiikeista löytyy kaikkea kivaa ostettavaa - merihenkisistä vaatteista aina kahvimukeihin.


Köpmans

Tuossa jo kerroinkin, että Nauvossa on erilaisia kahviloita ja ravintoloita. Niitä riittää moneen makuun. Me olemme tykästyneet Köpmans -nimiseen kahvila-ravintolaan, jossa on nykyisin myös majatalo. 



Kahvila-ravintolalla Köpmansilla on mielenkiintoinen historia. Tulipalo tuhosi Riitta ja Henri Talvitien vastaremontoidun kahvilan vuonna 2013. He eivät luopuneet unelmastaan, vaan rakensivat uudestaan uuden ja ehomman talon. Köpmans avasi ovensa 2015 ja B&B majoitustilat avattiin vuotta myöhemmin. Köpmans nimi tulee vanhasta tilasta.  Ja siniset ovet kutsuvat sisään... 





Sympaattisessa ravintolassa on erivärisiä pinnatuoleja ja kauniilla puulattialla Henri Talvitien äidin kutomat matot. Kesäkuussa oli tarjolla joka päivä lounaskeittoa saaristolaisleivän kera. Me söimme parina päivänä Köpmansissa lounasta. Herkullista savulohikeittoa (en huomannut ottaa kuvaa), ja suussa sulavaa tomaattikeittoa ja salaattia seuraavana päivänä. Omistajapariskunta kertoi, että pitävät paussin lounaan osalta heinäkuussa. Mutta ei hätää, listalta löytyy monta muuta herkullista annosta. Ja sieltä löytyy sitä savulohikeittoakin. 


Ja itseleivottuja, suussasulavia munkkeja. Arvatkaapas montako söin? Siis koko reissulla :) 



Ei mikään muu kuin sää estä herkuttelemasta tässä ihanassa Köpmansin puutarhassa. Puutarha on nimeltään Secret garden. 

Vaan tuulet ovat tyyntyneet ja kotimatka voi alkaa.



Börje's fiskin kalakauppa on ihan satama-alueen vieressä ja sieltä voi ostaa tuoretta savulohta. Lämmin ja tuoksuva savukala lähti mukaan evääksi kotimatkallemme. 


Näkemiin Nauvon satama. Me tapaamme jällehen. 

Ihanaa heinäkuuta kaikille!


- Tuula 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

7 VUOTTA FACEBOOKIN PROFIILIKUVIA



Monessa blogissa on pyörinyt haaste facebookin kymmenen vuoden profiilikuvat. Kiitos Lady of the mess ja Tuulanneli, teiltä tämän haasten nappasin. Itse olen hypännyt mukaan facebookin maailmaan vuonna 2010 eli vuosia minulla on FB:ssa seitsemän. Aluksi ajattelin, että tämä haaste ei ole minun juttuni. Mutta aloin kuitenkin katsella profiilikuvia sillä silmällä, että voisi noista saada jotakin aikaankin. Ja yllätyin. Kuvittelin, että ei minulla montaa profiilikuvaa löydy, sillä pidän melko kauan samaa kuvaa profiilissa.


Vuonna 2010 oli kaunis kesä ja silloin olimme paljon merellä Tuulialla. Tämä on ensimmäinen Tuuliamme, nyt on jo toinen Tuulia käytössä eli Tuulia II. Sen verran ujosti tänne facebook -maailmaan tulin, että kasvokuvaa en tohtinut laittaa.


Ja jatkoin profiilikuvien sarjaa venekuvilla. Loppukesästä 2010 kuva vaihtui tällaiseksi. Säät suosivat sinä kesänä, sellainen muistikuva minulla on.


Ja 2011 oli sitten jo oikean profiilikuvan vuoro. Tämä on otettu töissä henkilökorttia varten. Minulla oli silloin (ja on vielä nykyäänkin) aika vähän kuvia itsestäni, joten kelpuutin tämän tänne profiilikuvaksi.



Ja 2012 mentiin samalla taustalla.


Kesä ja 2013. Tässä poseeran kotona. Tämä on varmaankin ensimmäinen 
kuva kodistani FB:ssa. 


Syksyllä 2013 pyöri facebookissa haaste: Vaihda nostalginen kuva profiilikuvaksesi. Löysin tällaisen 90 -luvun kuvan. En ole kukkamekko -tyyppiä, mutta tässä mekossa viihdyin, se on vieläkin minulla tallessa. Vähän pitäisi laihtua, että sen voisin pukea ylleni.


Ja sitten saapui syys 2013 . Kuva on Turun Kauppahallin kahvilasta.


Kesä 2014. Tämä kuva on Helsingin Kappelista. Tuttuja treffattiin.



Syksy 2014 ja markkinat Turussa. Leikin hevoskuiskaajaa. 
Ja hevonen kuunteli tarkasti. 



Kevät 2015 / Puerto de la Cruzin tunnelmia. 
Teneriffan vanhinta puuta olimme ihailemassa. 



Syksy 2015 / Luostarinmäen käsityöläismuseossa


Maaliskuu 2016 / Tämä kuva on otettu yhtä blogijuttua varten. Ja kuvasta tuli myös profiilikuva tänne. Blogi oli tullut kuvioihin mukaan. 


Kesäkuu 2016 / Tämä tuhkimokuva Pietarista päätyi myös profiilikuvaksi. 


Lokakuu 2016 / Roosa-nauhatunnusta kannoin profiilikuvassa. 


Ja kuinka ollakaan, nyt facebookissa pyörii seuraava juttu: "Olemme tehneet kollaasin kauneimmista kuvistasi". Kollaasi sopii hyvin päättämään tämän 
7-vuotiskuvakatsauksen.

Tätä haastetta oli hauska tehdä... oli kiva mennä pienesti muistoihin. Jos olet bloggaaja, niin tartu ihmeessä haasteeseen. 

Kesäkuun viimeistä viikkoa mennään. Mukavaa viikkoa! 

- Tuula 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

PIENI ON KAUNISTA



PIENI on tämän viikon Makrotex -haasteen aiheena.
Sanasta pieni minulle tuli heti mieleen Turun Kupittaanpuiston 
ihastuttava liikennekaupunki. Siellä pätee tuo sanonta pieni on kaunista. 

Kupittaanpuiston liikennekaupunki on kuin pieni kaupunki taloineen. Kadut ovat asfalttia. Ja liikennevalot ja liikennemerkit kuuluvat kaupunkikuvaan. Eikä puitakaan ole unohdettu. Ja tämän pikkukaupungin kruunaa vielä 
Turun tuomiokirkko ja Turun linna. 

Tervetuloa Turkuun, pieneen Turkuun! 









Tässä oli pieni Turku -kierrokseni. Kupittaanpuisto on minulle rakas puisto. Olen saanut viettää lapsuuteni puiston naapurissa. Sinne pitää aina välillä poiketa. 

Täältä löytyy lisää Pieni Lintu -blogin Makrotex -haasteeseen vastanneiden 
 PIENI  -kuvia. 

Heleää juhannusviikkoa! 
  
 - Tuula 


Ps. Edellisessä postauksessani esittelin kukkivan Alppiruusupuiston Raisiossa. Se sopii hyvin jatkoksi tähän kotiseutuaiheiseen postaukseen - LINK.    

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

ALPPIRUUSUPUISTO KUKKII



En oikein ymmärrä, miksi en ole aikaisemmin käynyt Raision Alppiruusupuistossa. Se sijaitsee lähellä Raision keskustaa, Kirkkoväärtinkujan päässä. Ja sinne on helppo poiketa myös Turusta tullessa. Puisto on kuin satumetsä upeine kukkineen.


Alppiruusupuisto on raisiolaisten talkoilla istuttama puisto ja sitä aloitettiin tehdä vuonna 1999. Puistoa on kasvatettu useina myöhempinä vuosina lisää. Puisto siis täyttää parin vuoden kuluttua jo 20 vuotta. Puiston koko on 1,4 hehtaaria.


Puistossa on nykyään yli tuhat alppiruusua ja eri lajeja on yli 90. Enpä tiennyt, että alppiruusulajejakin on niin monta. Ja eri lajit aloittavat eri aikaan kukintansa.


Puiston läpi kulkee kävely- ja pyöräilyreittejä. Niiden varsilla on useita penkkejä istahtamiseen. Ja mikäs on tuolla kauneudessa istahtaa.  Kuvissa näyttää hiljaiselta, mutta kyllä siellä oli kukkien ihailijoita montakin. Paikka on löydetty.


Minulla on blogikollegoina puutarhaihmisiä, joten luettelen näitä alppiruusulajeja, vaikka en niitä itse erotakaan. Puistossa on lajikkeina mm. Elviira, Haaga, Hellikki, Helsinki University, Kullervo, Mikkeli, Pohjolan Tytär, P.M.A, Tigerstedt...


Ja uskomaton määrä värejä.



Metsäinen puisto on vaihtelevaa kangasmetsää. Siellä on pieniä kosteikkoja ja upeita kallioita. Alueella kasvaa luontaisesti suopursua. Puistosta löytyy myös koreantuijaa, jättituijaa, lännenhemlokkeja, köynnöshortensiaa ja pienikukallisia kärhöjä. 



Alppiruusujen kukinta-aika on kesäkuu. Ja puisto on juuri nyt kauneimmassa kukkaloistossaan. 

Siellä minä kävelin ja ihastelin kukkia kuin Liisa Ihmemaassa vai pitäisikö sanoa 
kuin Tuula Satumetsässä :) 

Kaunista kesäkuuta! 

- Tuula