keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

APPLE TÖKKII... JA NIIN MINÄKIN




Mutta minä juon nyt kahvia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun yhdellä napin painalluksella häviää ajalla tehty blogikirjoitus bittiavaruuteen?  Ja vie kuvat ja linkit mennesssään. Minulle kävi äsken niin. Ja piti juuri julkaisemani tuo kirjoitus. En tässä kohtaa ehdi kirjoittaa aihetta uusiksi, mutta palaan siihen tuonnempana. 
Kyllä harmittaa. No maailmassa on paljon suurempiakin harmituksen aiheita. 

Jos minä niin Applekin tökkii. Tähän iPhone 6 plussaan on iskenyt tuo maailmanlaajuinen ongelma - linkit eivät aukea, esim. Safarin linkit. Tuon Safarin ongelman pystyin ratkaisemaan, kun poistin ohjelmasta JavaScriptin (vinkin luettuani). Ja myöskään bloggerin linkit eivät aukea, joten blogien lukeminen ja selaaminen ei kännykällä onnistu. 
Tämä ongelma ei esiinny kaikissa iPhone 6 plussissa, mutta olen ymmärtänyt, että näissä ensimmäisissä kännyköissä esiintyy. Onko teillä jollain muulla sama ongelma päällä? 

Pääsiäisenä minulla oli vain kännykkä mukana, joten monet blogit ovat jääneet lukematta ja selaamatta ja kommentoimatta. Tuli pidettyä pakollinen blogitauko. 

Nyt siippa heittää lisää löylyä: osta Anroid! Apple-fani ei luovuta, vetää vain henkeä... 
  
NYT TOIMII - 31.3. klo 23.30 😄
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Palaan pian.

/ Tuula 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

KUPILLINEN kahvia



Tämän viikon Pienilintu-blogin/ Makroviikot -haaste on: KUPILLINEN.




Kun juon kahvikupillisen,  niin usein luen myös jotakin - kirjaa, lehtiä, tietokoneen ruutua...

Tässä ensimmäinen kupillinen kahvia. 


Parhaillaan luen kirjaa Meryl Streep, jonka on kirjoittanut Petri Nevalainen. Kirja ei ole elämäkerta, vaan perustuu haastatteluaineistoihin ja arkistomateriaaliin.


Olen ihaillut Meryl Streepiä kauan. Ja katsonut melkein kaikki hänen elokuvansa. Tässä kirjassa kerrotaan mm., miten Meryl Streep tuli valituksi rooleihinsa. Tai miksi häntä ei valittu tai miksi hän ei suostunut johonkin rooliin.

Aika moni meistä on nähnyt elokuvan Postimies soittaa aina kahdesti, sen pääosissa ovat Jessica Lange (Coran roolissa)  ja Jack Nicholson. Minulle oli uutta tietoa, että Meryl Streepiä oli pyydetty Coran rooliin. Roolissa olisi pitänyt riisuutua alasti. Streep oli vastannut, että kyllä hän voi riisuutua  alasti, jos niin tekee myös Jack Nicholson. Siihen Nicholson ei suostunut! Ja pääosaan Coran rooliin otettiin Jessica Lange.
Minua hymyilytti. Meryl Streep on mainio ja rohkea nainen.


Ja nyt toinen kupillinen kahvia.




Toisen kupillisen kahvia juon ihailemani Urho Kekkosen seurassa. 
Tämän kivan Kekkosmukin hankin pari viikkoa sitten vieraillessani Tamminiemessä. Tamminiemi on ollut Suomen presidenttien virka-asunto. Kekkonen asui siellä viimeisenä presidenttinä. Hänen erotessaan presidentin tehtävistä vuonna 1982 hänelle myönnettiin oikeus jäädä asumaan Tamminiemeen, joka muutettiin hänen yksityiseksi palvelukodikseen. Vuonna 1987 Tamminiemestä tehtiin kotimuseo Kekkosen kuolinpesän lahjoituksella. 

Kekkosesta on kirjoitettu paljon, joten kirjat kertokoon tarinansa lukijoilleen. Hänellä on ihailijansa ja myös vihamiehensä. Vaan tämän lauseen haluan vielä tuoda esiin "Kekkonen oli luonteeltaan välitön, ja hän osasi seurustella erilaisten ihmisten ja yhteiskuntapiirien kanssa jo kauan ennen kuin verkoistoitumisesta tuli muotikäsite".






Ja tähän loppuun vielä kuvakollaasi, joka sopii hyvin tämän otsikon alle. Olen kuvannut kupilliset noin vuosi sitten facebookin kahvikuppi-haasteeseen. Nämä kupilliset saavat nyt uuden tulemisen tässä haasteessa. 

Tämä oli taas niin kiva haaste. Lukiossa pidin kovasti ainekirjoituksesta, kun annettiin otsikko ja sen alle sai kehitellä tarinaa. Nyt sain kehitellä tarinaa kuvien kanssa. Kiitos Pienilintu haasteesta!    

  
Muita kuvia haasteesta Kupillinen  löydät täältä:  Pienilintu / Makroviikot 



Toivottelen hyviä kahvihetkiä kaikille! 

/ Tuula 



lauantai 19. maaliskuuta 2016

OMA DOMAIN





Tämä on ollut juoksevien asioitten viikko. Mainio suomalainen sanonta. Mutta kaikki kyllä tietävät mitä se tarkoittaa. Asioita saadaan järjestykseen ja vaiheeseen. 

Tietokoneen ääressä on tullut vähemmän istuttua tällä viikolla, mutta sain kuitenkin tehtyä itselleni oman  domainin. Kaipa se kuuluu tuohon samaan sarjaan, että tulee asioita tehtyä. Olen nimittäin jo pitkään miettinyt omaa osoitetta blogille ja kun löysin hyvät ohjeet Beauty of Life - blogista: 
Miten luot blogillesi oman osoitteen?   Niin ryhdyin tuumasta toimeen. Vanha osoitteeni oli https://tuulaslife.blogspot.fi. Ja uusi osoitteeni esittäytyy seuraavassa kappaleessa. Paljon kiitoksia Beauty of life - blogille selkeästä ohjeesta. Ps. Linkit kursivoidulla tekstillä.

Osoitteen tilaaminen ja rekisteröinti onnistuivat hyvin. Mutta kun yritin tehdä muutosta bloggeriin, niin huomasin, että minulle ei oltu lähetetty lainkaan hallinnoitavien nimipalvelimien osoitteita 
(3 kpl), joten muutos ei onnistunutkaan siltä istumalta. Soittelin nimipalvelimien perään. Ja sain ne. Uudelleen bloggerin asetuksiin ja ohjeita noudattamalla onnistui blogin nimen päivittäminen uuteen osoitteeseen. Asetukset tulivat voimaan muutamassa tunnissa. Ja nyt minulla on oma rekisteröity domain: 


Olen jo tehnyt osoitteenmuutokset Facebook-sivuille,  Instagramiin ja Twitteriin.  Bloglovin  on vielä ihmettelyn alla, että mitenkä sinne osoitteen muutos onnistuu. Ja myös Pinterest, jota tuskin ollenkaan käytän. Pitäisiköhän alkaa käyttää enemmän  tämän nimenmuutoksen myötä? Vaan edelleen tuosta vanhasta osoitteesta pääsee uuteen osoitteeseen - blogger uudelleenohjaa tähän uuteen osoitteeseen. Yritän kuitenkin jossakin vaiheessa päivittää kaikki tilini uuteen osoitteeseen. 

Ja te ihanat lukijani säilytte automaattisesti tuossa lukijapaneelissa. Kun vanhan blogini nimen (Tuulian tarinoita)  vaihdoin Tuula's life -blogiksi, ja osoite vaihtui, niin silloin piti aloittaa blogi ihan tyhjältä pöydältä. Nyt minulla on osoite, joka tulee säilymään jatkossakin. Vaikka en tosiaan mitään "muutoksia" blogin suhteen nyt suunnittelekaan. Mutta jos joskus tulen vaikka vaihtamaan blogialustaa, niin se tulee tapahtumaan tällä uudella nimellä ja osoitteella, näin olen ymmärtänyt. Mutta täällä bloggerissa aion toistaiseksi pysyä, varmasti kauankin. Nämä alustan vaihdot yms, kun eivät ole niitä helpoimpia juttuja, ainakaan minulle.  





Hyvää viikonloppua kaikille! 

/ Tuula 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

HELSINGIN TULIAINEN - KAMERA



Viime viikko vierähti Helsingissä. Tavattiin ystäviä ja tuttuja, syötiin hyvin, ja käytiin museoissa.

Ja käytiin ostoksilla. Olen jo pitkään haaveillut minijärkkäristä. Tutkaillut ja vertaillut. Ja monista blogeista olen myös lukenut tästä pienestä, suuresta kamerasta. Niinpä kun suurella kirkolla olimme, niin menimme ostoksille Verkkokauppa.comiin. Päätös oli jo silloin tehty, uusi kamerani tulisi olemaan: OLYMPUS PEN E-PL 7.  Ensin ajattelin ostaa kameran kermanvalkoisena, mutta kuinka ollakaan mustahopean kameran kanssa sitten kaupasta ulos kävelin. Esitteissä tämän kameran väri on yllättäen hopea. Kuvat kamerasta on otettu kännykällä.






Kun olen oppinut vähän enemmän kameran tekniikkaa, niin palaan aiheeseen kuvien muodossa. Wifin olen jo saanut asennettua :)

Ja alla ensimmäiset kokeilukuvani minijärkkärillä:







Kuvat ovat Nykytaiteenmuseo Kiasmasta. Paikka tulvi valoa, joten kameran käyttö oli helppoa.
Kiasmassa oli monta hienoa näyttelyä, mutta kuvallinen ja sanallinen antini hienosta nykytaiteen museosta jää tällä kertaa näihin kuviin ja tämän kamerapostauksen sisään.

Vielä tuosta viimeisestä kuvasta sen verran, että minulla on tapana reissuillani käydä aina kirjastoissa, olen kirjastofriikki. Ja Kiasmassakin oli kirjasto, ylimmässä kerroksessa. Siellä oli paljon taidekirjoja ja -taidelehtiä. Sinne täytyy joskus mennä oikein ajan kanssa.

Ja tähän lopuksi haluan vielä kiittää Espoon väkeä. Talonvahteina meillä oli taas mainio mahdollisuus tutkailla Helsingin kulmia. Ja tutkailtiinkin... Kiitos ihanat! 



Kivaa sunnuntai-iltaa ja hyvää tulevaa viikkoa kaikille! 
Nyt tekisi mieli sanoa, valokuvauksellista viikkoa :) 

/ Tuula 

torstai 10. maaliskuuta 2016

LÄPINÄKYVÄ - TRANSPARENT



Osallistun näillä kuvilla tämän viikon Makrotex-haasteeseen. Haasteen aihe on läpinäkyvä. 







Tämä kuva on otettu tämän vuoden tammikuussa 6-vuotissynttäreiltä. Kaide on siinä tositoimissa.  


Olemme olleet mieheni pojan perheen luona talonvahteina ja lomalaisinakin täällä Helsingin kulmilla tämän viikon; pojan perhe on hiihtolomalla Lapissa. 

Ja kuin vahingossa huomasin, että Pienilintu-blogissa on MakroTex-haaste, jonka aihe on läpinäkyvä. Niinpä tartuin kameraan ja ikuistin ylätasanteen lasikaiteen. Ja bonusminiäni luvalla kuvat ovat nyt haasteessa. En tiedä kumpi on ollut makutuomarina -  mieheni poika tai miniä, mutta hyvällä maulla kaide on valittu. 

Auringonvaloa olisi saanut olla enemmän, kun näitä kuvasin, mutta näille säille ei mitään mahda.   

Enemmän läpinäkyviä kuvia löydät täältä:  Pienilintu / Makroviikot 



Valoisia päiviä kaikille!

/ Tuula


tiistai 8. maaliskuuta 2016

OLIPA KERRAN NEUVOSTOTAIDE -näyttely



Tällaisen haasteen esitti Jenni Haukio uudessa Kotiliesi-lehdessä  ”Haastan ostamaan Museokortteja lahjaksi miehille!” 

No, minä otin haasteen vastaan ja ostin Museokortin kipparille. Itselläni on ollut museokortti jo jonkin aikaa.

Olemme parhaillaan Helsingissä. Ja ensimmäiseksi museoksi täällä valikoitui tässä lähellä oleva Didrichsenin taidemuseo. Museossa on parhaillaan esillä (13.2.-15.5.2016) mielenkiintoinen näyttely Olipa kerran neuvostotaide. Sysäyksen näyttelyyn menolle antoi myös blogiystäväni Marjo, joka blogissaan Marjon matkassa  hienosti kertoo näyttelystä - link.

Neuvostotaide on jäänyt minulle aika vieraaksi. Ainoastaan Tallinnan taidemuseo Kumussa olen käynyt katsomassa neuvostoajasta Eestissä kertovan näyttelyn.

Taustaa Didrichsenin Olipa kerran neuvostotaide  - näyttelylle

Venäläinen taidekeräilijä Mihail Arefjev (s. 1958) kiinnostui sosialistiseksi realismismiksi kutsutusta suuntauksesta kuvataiteessa ja alkoi kerämään ajan taidetta 2000-luvun alussa. Hänellä on kokoelmissaan noin 1000 taideteoksen kokoelma. Ja nyt niistä voi nähdä neljäkymmentä teosta Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa. 

Näyttelyn pääpaino on ns. suojasään kauden ajalta. Stalin oli kuollut 1953 ja 1960 höllennettiin taiteelle asetettuja vaatimuksia. Suojasään aikanakin realismi painottui taiteessa, mutta aiheet monipuolistuivat. Taiteilijat kuvasivat ihmisiä työssä ja vapaa-aikana. 


Aleksandr Deinekan yli neljä metriä leveä Hyvä aamu 1959-1960 on yksi näyttelyn pääteoksista. Se peittää näyttelysalin päätyseinän kokonaan. Deinekalla oli suuri merkitys neuvostotaiteessa.


Vladimir Mjakov, Kutojattaret 1975.  mm. tämän ostin myös postikorttina. 
Iloista arkista aherrusta kutomotehtaassa.

Vjatseslav Zjemerikin / Tyttöjä Baikalin-Amurin rautatien rakennustyömaalla (1976)

Kolhoosin nainen pesee pyykkiä, moderni pesukone :). Minulle tämä maalaus toi mieleen
 Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa -työn.

Lev Balkind: Maksim Gorki, kirjailija



Ja tarinaa museosta. Upea rakennus on ollut myös Gunnar ja Marie Louise Didrichsen'in ja heidän neljän lapsensa koti. Gunnar oli liikemies ja maahantuontiyrityksen Transmeri perustaja.  Villa Didrichsen valmistui kahdessa osassa - 1957 ja taidemuseosiipi 1964. Gunnar Didrichsen kuoli 1992, jonka jälkeen talo on ollut kokonaan taidemuseona.  



Talon piha-alueella on hieno patsaspuisto. Nyt oli kylmä ja viima vinkui, joten piha-alue jäi kiertämättä. Nämä patsaat pitää tulla kesällä katsomaan uudestaan.

 Olipahan hieno ja erilainen näyttely. Pieni pala itärajan takaista historiaa. 


Terveisiä isolta kirkolta ja hyvää viikkoa kaikille! 
/ Tuula 


lauantai 5. maaliskuuta 2016

DIGIAJASSA



Olipa mielenkiintoista olla bloggaajana mukana digiluennolla Varmasti digiajassa viime torstaina. Tilaisuus oli Logomossa ja sen oli järjestänyt Rastor - link. Puhujana  tilaisuudessa oli Somecon toimitusjohtaja Minna Valtari. Lisää Somecosta löydät täältä -  link


Tässä ajankohtaisia poimintoja: 

Yhteisöpalvelujen käyttö kasvaa edelleen kaikissa ikäryhmissä (16-75 vuotiaat) 

Suosituimmat yhteisöpalvelut Suomessa ovat - luvut 1 / 2016 
Facebook - Suomessa 2,6 miljoonaa käyttäjää 
Youtube - 2 milj. käyttäjää
Whatsapp - 1,5 milj. käyttäjää
Instagram 1 milj. käyttäjää
Twitter - 940’000 käyttäjää 
Linkedln - 843’000 käyttäjää 
Snapchat ja Periscope - ei vielä lukuja. Muutama satatuhatta käyttäjää Suomessa.

Facebookin suosio on valtava. Vaikka välillä saakin lukea, että nuoret lähtevät Facebookista, niin Minna Valtari kertoi, että se ei näy luvuissa. Eli nuoret ovat edelleenkin FB:ssa, eivät kuitenkaan enää niin aktiivisesti keskustele. Ovat siirtyneet jutustelemaan WhatsApp’iin, joka  tarjoaa helpon kanavan niin ryhmille kuin yksittäiselle viestittelylle.  

Suolaista, makeaa ja smoothieta digitietouden lisäksi

Onko Facebook välttämättömyys? Facebookia käyttävät niin yksityiset henkilöt kuin yrityksetkin. Ja niinkuin me kaikki olemme huomanneet Facebookista on tullut varsin kaupallinen kanava. Kaupallisin kanava yhteisöpalveluissa. Jos haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, niin pitää olla fb:ssa. Minna kertoi eräästä suuresta, kansainvälisestä  televisiofirmasta, joka oli siirtänyt kaiken mainontansa facebookiin. Firmalta rohkea teko, mutta kertoo tulevista mainonnan tuulista jotakin.
Siis bloggaajankin kannattaa näkyä Facebookissa.

Suomessa Facebookissa käydään päivittäin 2,1 miljoonaa kertaa. 

Mitä uutta Facebookissa? Livestriimaus!  Suorat lähetykset ovat kasvaneet sosiaalisessa mediassa, kun käyttöön on otettu Periscope ja Snapchat. Ja kohta on meillä jokaisella  mahdollisuus lähettää livestreemiä omaan Facebook-uutisvirtaan. Facebook Live on nyt Suomessa, ainakin IOS -laitteilla. Somecon blogista löytyvät uusimmat jutut: link

Minna Valtari antoi myös hyviä vinkkejä Linkedlin käytöstä, mutta yksityisenä bloggaajana jätän tuon kanavan väliin.


Ja Twitter! Minäkin hypähdin luennon innoittamana twitterkäyttäjien joukkoon. Liitin sinne blogini. Nyt Tuula’s life on myös Twitterissä. Käyttökokemukseni on siis kovin lyhytaikainen. 
Twitterissä voi julkaista enintään 140 merkkiä sisältäviä viestejä. Twitter on tarkoitettu ”juuri nyt tapahtuvien” uutisten ja tapahtumien käsittelyyn. Ja twitter ei perustu FB:n tavoin tosielämän tuttavuuksille - siellä voi vapaasti seurata eri henkilöitä, organisaatioita tai uutislähteitä. 
Aika näyttää miten ahkera olen twiittailemaan :) 

Tähän loppuun sopiikin vielä hyvin esitellä asiantunteva kirjoitus bloggaamisesta,  tämän on kirjoittanut blogikollegani Rouva Sana: ”Minustako bloggaaja? Kymmenen vinkkiä bloggaamiseen”   -  link


Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

/Tuula