sunnuntai 31. tammikuuta 2016

6 - VUOTISSYNTTÄRIT JA KAKUN PALJASTUS













Eilen vietettiin mieheni pojanpojan Eeliksen  6 - vuotissynttäreitä Espoossa. Eilisissä juhlissa mukana olivat sukulaiset; ja meitäkin oli jo aikamoinen joukko, yli kaksikymmentä juhlijaa.  
Olenkin jo aikaisemmin kertonut, että suvussamme on taitava kakuntekijä. Kakkutaiteilija olisi kyllä oikeampi ’titteli’.  Viime vuosina on tullut tavaksi, että pikkuiset syntymäpäiväsankarit (Saga ja Eelis)  saavat toivoa, millaisen syntymäpäiväkakun haluavat. Eeliksen toiveena oli tänä vuonna Muumitalo. 

Kamerat kävivät, kun kakku paljastettiin. Muumitalo oli taas kerrassaan upea ikkunoineen ja terasseineen. Ja voitteko kuvitella, että nuo muumitkin olivat itsetehtyjä, ja ne sai syödä. Saga pisteli poskeensa Nuuskamuikkusen ja Pikku-Myyn. Eelis, joka ei ole ihan niin makean perään söi Muumipapan. Ja kyllä meille muillekin kakku maistui, oli se niin herkullinen ja suussa sulava. Ensin vain tuntui siltä, että eihän tuota Muumitaloa tohdi syödä.  

Kuusivuotiskynttilä - numero 6 - pääsi tänä vuonna voileipäkakun päälle. Sen sijoittaminen muumikakkuun kun oli hankalaa. Ja kynttilän puhallus sujui taiten, ekalla puhalluksella kynttilä sammui.
Ja Happy birthday day, dear Eelis - kajahti ilmoille. 

Juhlat olivat hauskat ja vieraat viihtyivät. Yläkerrassa soi disko ja Hevisaurus oli kova juttu. Ja kyllä sinne aina välillä joku vanhempikin eksyi diskomusiikin pyörteisiin. 

Tänään vielä juhlat jatkuvat lastenjuhlien merkeissä. Sain etukäteistietoa, että tämän päivän lastenjuhlissa herkutellaan jalkapallokakulla.

Tässä onkin oiva tilaisuus esitellä myös pikkusisko Sagan syntymäpäiväkakku. Prinsessakakulla herkuteltiin Sagan 3-vuotissynttäreillä viime elokuussa:   Linkki


Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...


Hymyillen toivottelen teille kaikilla mukavaa sunnuntaita! 


/Tuula


torstai 28. tammikuuta 2016

MY BAG









Tämä on varmaan jokaiselle naiselle tuttu juttu. Kun ostaa jonkun uuden vaatekappaleen tai jonkun teknisen laitteen, niin se kummasti johtaa uusiin hankkeisiin.

Kun hankin tuon MacBook Airin, niin huomasin, että eihän minulla ole sopivan kokoista laukkua sen mukana kuljettamiseen. Olen etsinyt - en niin aktiivisesti - määrätyn kokoista mustaa laukkua, mutta ei vain ole tullut vastaan sopivaa. Eilen suuntasin Raision Myllyn Bag Stagen laukkuliikkeeseen ja sieltä löysin kivan laukun ja vielä 50%:n alennuksella. Aluksi arastelin laukun väriä, se ei ole musta, vaan on metallille hohtava harmaa väriltään; laukun lapussa lukee, että väri on silver.

Näissä kuvissa tuo väri näyttää ruskeammalta kuin onkaan, toisaalta tuo väri siftaa eli väri muuttuu valon mukaan. Ja mikä mainiointa, nilkkuritkin löysivät kumppanin uudesta laukusta.

Ensi hämmästyksen jälkeen olen ihastunut laukkuun, se on hyvän kokoinen ja tuo värikin on passeli mustan kanssa.  Laukkua voi kantaa olalla; ja suorin käsin kannettuna laukun pohja ei yllä maahan. Siihen mahtuu läppäri suojakoteloineen sekä kirjaa ja kansiota ja pienempi kamerakin. Ja laukusta löytyvät tavarat... vuori ei ole musta vaan se on leopardikuviota. Nyt minullakin on jotakin leopardikuvioista :)

En muuten laukkua ostaessani ajatellut näitä nilkkureitani. Mutta näin vain nilkkuritkin löysivät 'kaverin'. 

Kas näin heiluu laukku... 

Kivaa torstai-iltaa!

/ Tuula 


Laukku - Ulrika design // Nilkkurit Friendtex 


PS. Tunnetko sinä ruotsalaisen Ulrika bags - firman? Minulle se oli uusi tuttavuus.

maanantai 25. tammikuuta 2016

FORUM MARINUM - vinkki



Nyt on ihan pakko vinkata tästä tarjouksesta! 

Jos olet turkulainen tai liikut Turussa... tai jos sinulla on kesää ikävä...

Niin Forum Marinumin toiseen rakennukseen Linnanpuomiin pääsee nyt kahdella eurolla 4.2. asti. Luit oikein 2:lla eurolla! 

Johtuen siitä että toinen rakennus Kruununmakasiini on suljettu, sinne tehdään uutta päänäyttelyä.


Mutta Linnanpuomissakin on paljon katsottavaa:














Linnanpuomissa on esillä mm. laivanrakennuksen historiaa esittelevät näyttelyt sekä upea, vanha huvivenekokoelma, joka on museon omistuksessa. Esittelytaulut kertovat ja valaisevat näyttelyä. Televisioita video-ohjelmineen on myös museossa monta. Ja niissä mainiosti kerrotaan esim. miten lasikuituvene valloitti Suomen... ja paljon muuta.

Laivanrakennuksesta vielä... museo on hienosti tuonut esiin myös laivanrakennuksen tämän päivän.  Museossa pääsee tutustumaan mm. loistoristeilijän hyttiin.

Ja vuoden 2014 iloinen uutinen laivanrakennusteollisuudelle oli, kun saksalainen perheyhtiö Meyer Wertft  osti STX Finland Oy: ltä telakkayhtiön. Telakkateollisuus säilyi Turussa. Museossa on esillä hienoja kuvia ja myös videokuvaa telakasta.   









Ja museon yhteydessä sijaitsevassa Ravintola Daphnessakin kannattaa käydä,  
siellä on herkullinen ja maittava lounaspöytä arkisin klo 11.00 - 15.00
Salaattipöytä + keitto = 8,40
Salaattipöytä ja lämminruoka = 10,10

Ja Daphnessa tarjotaan yleensä  helmikuussa madekeittoa. Turun parasta madekeittoa. Tuskin maltan odottaa.  

Pisteenä i:n päälle Daphnessa saa vielä ihailla kirjailija Göran Schildtin Daphne-purjevenettä, se on sijoitettu ravintolan sisälle. Nyt en Daphne-veneestä ottanut kuvia, niitä on minulla jossakin tikuilla. 


Tämä ei ollut kaupallinen mainos, vaan ihan omasta innostuksestani asiaan tämän tein.



Ihania talvipäiviä kaikille. Nyt on kaikkialla niin kaunista. 


/ Tuula 


lauantai 23. tammikuuta 2016

LAVIS-JUMPPA JA KOLME RAITAA



Kerroin vuoden alussa, että olen aloittanut Lavis-jumpan ja lupasin palata aiheeseen, kun jumppa tulee minulle tutummaksi. Nyt olen käynyt muutamilla tunneilla. Tällaista on Lavis-tanssijumppa.

Lavis on hauska, helppo ja hikeäkin nostattava liikuntamuoto. Parhaiten sitä kuvaa sana Lavis-lavatanssijumppa. Se perustuu jumpan ja tanssiaskeleiden välimuotoon. Sitä kuitenkin tanssitaan ilman tanssipartneria. 

Tunti koostuu seuraavista tanssilajeista: valssi, tango, rock / jive, foxi,  jenkka, salsa, cha cha, rumba, samba... joillakin vetäjillä voi olla vielä muitakin tanssilajeja. Lavis-tanssijumpan periaatteisiin kuuluu, että askeleet ja koreografiat ovat niin helppoja, että mukaan pääsee tottumatonkin tanssija.







Tanssijumpan on kehittänyt ja luonut Kouvolan kaupungin liikunnanohjaajana työskentelevä Sirkku Pusa: "Lavis-tanssijumppa perustuu tanssiaskeliin - ja tähtää Suomen valloitukseen."
Sekä Sirkku että hänen yhteistyökumppaninsa Johanna Partanen pitävät Lavista suomalaisena vastineena Zumballe. Lavista on tanssittu vuodesta 2014 ja liikunnalliset naiset rekisteröivät Laviksen huhtikuussa 2015.


Ja hienosti on alkanut Laviksen Suomen valloitus. 
Lavisryhmiä on käynnistynyt jo kymmeniä eri puolilla Suomea. 




Hankin jumppaa varten nuo kolmiraitaiset Adidakset, nuoremmilta tanssijoilta otin mallia.
T-paita käy mainiosti yläosaksi. Olen jumpannut sisäpelitossuilla, mutta ostin tänään jumppatossut, joten saa katsoa miten niillä tanssi luistaa. 
Minua hymyilyttää, että niin sitä vain sorruin kolmeen raitaan. Minulla on joskus ollut käytössäni Adidaksen verkkarit, siniset. Ja vein ne aikoinaan kirpputorille raitoihin ja siniseen väriin kyllästyneenä. Ja nyt tanssin - raidoissa. 
Omat kuvani eivät ole kaksisia, olen pahoillani, olen ottanut ne lähtiessäni jumppaamaan. 


Kuva ei ole meidän tanssitunnilta, mutta voisi hyvinkin olla. Tällaista se meno on. (kuva netistä)


Nyt olen taas saanut kaivaa muistilokeroista tanssin askeleita. Ja kunnonkohotus käy kuin huomaamatta, tunnilla on niin mukavaa, että siellä ei edes huomaa kuntoilevansa. Hikinen T-paita kyllä kertoo, että kuntoiltu on. 

Jos haluat katsoa, miltä tanssijumppa näyttää, niin netistä löysin pienen koosteen eri Lavistansseista:  http://www.lavis.fi/?page_id=268




Mukavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle! 

/Tuula 


  

tiistai 19. tammikuuta 2016

YSTÄVÄKIRJA - haaste



Sain Ystäväkirja-haasteen viehättävältä blogikollegaltani Jonnalta, joka kirjoittaa kaunista Nonnula - blogia. Muistatteko, kun tällaisia ystäväkirjoja saimme täyttää ollessamme eka- tai tokaluokkalaisia, ehkä vanhempiakin. Heittäydyin nyt samalla innolla mukaan, joten jotkut vastaukseni ovat kuin pikkutytön unelmia. Muistan muuten, kun pienenä tyttönä unelma-ammattini oli raitiovaununrahastaja, se taitaa löytyä vieläkin jonkun ystäväkirjasta. No, raitioliikenne loppui Turusta ennen kuin ehdin kasvaa aikuiseksi. 
Ja kiitos paljon Jonna, tässä tulevat Ystäväkirjan vastaukset. 


1. Kolme asiaa, joita ilman et voi elää (perheenjäseniä ei saa mainita) 


Ilman kirjoja en voisi elää. Ja elämä ja musiikki kuuluvat yhteen. Näihin nautinnollisiin hetkiin   kuuluu kahvikupillinen. Tässä pitänee vielä mainita, että en ole kahvin suurkuluttaja,
  2-3 kupillista päivässä riittää. Siis kirjat, musiikki ja kahvi.




2. Lapsuutesi paras muisto


En tiedä, onko tämä lapsuuteni paras muisto, mutta elävästi muistan, kun tein vanhempieni kanssa ensimmäisen matkan ruotsinlaivalla Tukholmaan. Olin silloin 9-vuotias. Kerrassaan hienossa laivassa matkasimme, se oli Skandia nimeltään.  Ja minäkin herkuttelin niillä ihanilla vadelmaveneillä, niin kuin se kuuluisa vadelmavenepakolainenkin.



3. Takana on kauhea päivä, miten rentoudut?


Minä rentoudun lukemalla. Kirjojen lukeminen on minulle eräänlaista meditaatiota. 
Usein myös kävelylenkki luonnossa pistää ajatukset oikeille raiteille.
 Nyt talvella luontopolkuni ovat tämännäköisiä.  



4. Jos sinun pitäisi syödä vain vain yhtä herkkua koko loppuelämäsi, mitä se olisi?


En varmaan pystyisi syömään mitään herkkua koko lopunelämääni. Suklaata ensin ajattelin, mutta liiasta suklaansyömisestä tulee paha olo. Kaurapuuro on se, jota pystyn syömään joka päivä. Välillä mehukeiton ja välillä marjojen kanssa. Siihen en vaan kyllästy.


5. Mitä et missään nimessä voi sietää.


Hyttysiä! Tiedätte varmaan tunteen, kun kesäiltana olet menossa nukkumaan ja hyttysen ininä alkaa kuulua jostakin. Se on raivostuttavaa. Ei siinä muu auta kuin ylösnousu
 ja hyttysmetsästys.



6. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja nauramaan?

Tilannekomiikka ehdottomasti. Kyllä meille nauru kelpasi, kun kipparin poika soitti ja sanoi, että laittakaa ne vanhat kattilat syrjään, hän on tulossa :D 

Tarkoitti autoja. Poika oli ostanut uuden auton. 


7. Ketä ihailet?

Ihailen useitakin henkilöitä, niin miehiä kuin naisiakin. Mutta nostan kuitenkin tässä esille suuresti arvostamani, nyt jo kuolleen henkilön. Hän on Nelson Mandela.
Uusimpia  ihailunkohteitani on viestintätoimisto Ellun Kanojen perustaja, Kirsi Piha.


8. Ketä et ihaile?

Adolf Hitleriä.  Ei kaivanne perusteluja.



9. Jos saisit rajattoman budjetin, mitä kaikkea tekisit?


Tämähän on parempi voitto kuin lottovoitto. Nyt saan luvan leikkiä! 
Komea talo, urheiluauto ja matkustelua. Urheiluauto saisi olla vaikka joku klassikkomalli esim. Jaguar E-type. Ja edellisessä postauksessa esittelinkin unelmieni talon,
 moderni talo 1930-luvulta  -  Linkki 

Jaguar E-type / kuva netistä 


10. Olet menossa naamiaisiin. Keneksi ja tai miksi pukeudut.


Saanko vielä liikkua noissa rajattomissa mahdollisuuksissa ja unelmissa.
 Nyt mennään teini-ikäisen Tuulan juttuihin: 



No minähän pukeutuisin Gildaksi, tiedättehän tuon klassikkoelokuvan 40-luvulta. Upea, punatukkainen Rita Hayworth oli elokuvan Gilda. Paremmin minä kyllä nykyään sopisin noita-akaksi, mutta tämän kerran tämä naamiaisasu sallittakoon.
 Ei siis mikään realistinen naamiaisvisio minulla.

Gilda - elokuva vuodelta 1946


Nämä viimeiset vastaukset olivat kuin pikkutytön ystäväkirjasta, mutta samalla tässä paljastui mielenkiintoni ja kiinnostukseni elokuviin. 

Nonnulan Jonna oli tehnyt nämä kysymykset, ja minusta ne olivat mainiot, joten haluankin samoilla kysymyksillä haastaa seuraavat blogikollegat mukaan:

Meidän mökki ja kaupunkikoti / Kristiina - Linkki   Risuja ja ruusuja  / Marru -  Linkki 


Tämä haaste on kiertänyt monessa blogissa, en ole varma vaikka olisi kiertänyt jo Kristiinalla ja Marrullakin, mutta lähtee kuitenkin... 



Ja tässä vielä kysymyspatteristo nipussa: 

1. Kolme asiaa, joita ilman et vain voi elää (perheenjäsenet jätetään pois)
2. Lapsuutesi paras muisto
3. Takana on kauhea päivä, miten rentoudut?
4. Jos sinun pitäisi syödä vain yhtä herkkua koko lopunelämääsi, mitä se olisi?
5. Mitä et missään nimessä voi sietää?6. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja nauramaan?
7. Ketä ihailet?
8.Ketä et ihaile?
9. Jos saisit rajattoman budjetin, mitä kaikkea sillä tekisit?
10. Olet menossa naamiaisiin, keneksi tai miksi pukeudut? 

Mukavaa tiistai-iltaa!


/ Tuula 




lauantai 16. tammikuuta 2016

NUKKEKOTIELÄMÄÄ



Itselläni ei ole koskaan ollut nukkekotia. Nukkekodit ovat kuitenkin tulleet viime vuosina minullekin  tutuiksi, kun  suvun pikkuiset tytöt niitä rakastavat. Niinpä innoissani lähdin katsomaan Turun Aboa Vetus & Ars Novaan nukkekoteja. Siellä on esillä Lontoon Victoria and Albet Museum of Childhoodin kokoelmista 12 hienoa nukketaloa. 

Näyttelyn idea oli mielenkiintoisempi kuin olin osannut odottaakaan. Näyttely kertoo nukkekotien ja valokuvien kautta Ison-Britannian asumiskulttuurista ja yhteiskunnallisista muutoksista 1700-luvulta tähän päivään.



Nukketalot olivat hienoja pienine yksityiskohtineen ja tarinoineen. 

Minuun teki suurimman vaikutuksen vähän erilainen, moderni nukketalo 1930-luvulta. Whiteladies-house - ja sen haluankin esitellä yhtenä esimerkkinä mainiosta näyttelystä.  










Ja tekstissä kerrottiin näin: "Hohtavan valkoiset, loistokkaat talot saapuivat Britanniaan 1930-luvulla". Talot luotiin "tieteen ja tekniikan ja vauhdin maailmaan." Talojen asukkailla oli rahaa, rohkeutta ja tyyliä sekä uusia näkemyksiä. Tähän nukketaloon olisi voinut sijoittaa vaikka minkälaista tarinaa... filmitähtiä ja glamouria. Funktionalismi eli tuohon aikaan kukoistuskauttaan. Eturivin arkkitehteja olivat Le Corbusier ja Alvar Aalto. 





Kiinnostava näyttely vei tosiaankin myös arkkitehtuurin maailmaan. Tässä vanhaa englantilaista tyyliä jyrkkine kattoineen ja korkeine savupiippuineen. Talo edusti 1870-lukua. 



Ja vielä näitä hurmaavia yksityiskohtia talojen sisältä. 
Näitähän olisi katsellut vaikka tuntikausia.  


Tässä linkki ihastuttavaan näyttelyyn: 


Ja kurkataanpa vielä tämän päivän nukketaloon: 


Tässä suloiset nukkekotileikkijät, meidän suvun pikkuinen Saga (vasemmalla) ja bestiksensä Celia. Olen ottanut kuvan Sagan 3-vuotissynttäreiltä viime kesänä. 
Nukkekodin arvoa lisää se, että Saga on hankkinut sen omilla rahoillaan. 
Saga oli kaksivuotiaana Reima Oy:n mallina ja niillä rahoilla ostettiin nukketalo.


Oli kiva tutustua nukkekotien maailmaan. Näyttely oli hienosti toteutettu, antoisa ja historiallisesti valaiseva. Nukkekodit kiehtovat meitä kaiken ikäisiä 'tyttöjä'. 


Kaunista talviviikonloppua kaikille! 

/ Tuula