perjantai 18. joulukuuta 2015

Tamara Lund - elämää ja musiikkia


Avasinkin jo Tamaran tarinaa pari päivää sitten postauksessani - Tamara Lund ja punaiset lastenvaunut - linkki. Tuo kirjoitukseni nojasi Tamaran omaelämäkertaan: Lohikäärmeen pahvikulissit. Tamarasta kertovasta musiikkinäytelmästä on kirjoitettu paljon - niin blogeissa kuin lehdissäkin. Itse valitsin kirjoituskulmaksi sekä kirjan että näytelmän. Ansiokkaasti kirjoitti hienosta näytelmästä  blogiystäväni Ladyofthemess, joka oli jo ennakkonäytöksessä syyskuussa, katso hyvä kirjoitus tästä - linkki.

Ja lukemaani kirjaan tuli musiikki mukaan...  pääsin vihdoinkin katsomaan tuota musiikkinäytelmää Tamarasta. Olen vieläkin innoissani ja lumoutunut näytelmästä. Kaunis musiikki ja laulut kantoivat  läpi näytelmän ja juonen. Tamara oli nuo laulut urallaan esittänyt elämän ja uran eri vaiheissa. 

Näytelmässä oli kolme eri-ikäistä Tamaraa tai oikeastaan neljä, pikku-Tamarakin oli mukana Ada Lohikoski. Tamaraa nuorena näytteli säihkyvä ja notkea Sofia Arasola, Tamaraa operettitähtenä esitti  oopperalaulaja Angelika Klas ja vanhenevaa Tamaraa näytteli sielukas Kirsi Tarvainen.
Kirsi Tarvainen roolissaan vanhenevana Tamarana oli periaatteessa mukana koko näytelmän ajan. Hän kommentoi, kertoi, muisteli, puhui psykologille ja lauloi - hän kytki hienosti yhteen koko Tamaran elämänkaaren.

Lopetin tuon edellisen tarinan Rami Sarmaston kuolemaan auto-onnettomuudessa. Vähän ennen Sarmaston kuolemaa Tamara ja Rami olivat yhdessä tehneet kauniin laulun: Sinun omasi. Tamara levytti kappaleen Ramin kuoleman jälkeen. Kun nuori Tamara tätä esitti näyttämöllä, niin taisi useampi katselija hakea nenäliinaa laukustaan. Hetki oli niin koskettava.

Koskettava kohtaus  / kuva: Otto-Ville Kuusinen
  Rami Sarmasto on kuollut. "Meitä oli kaksi". 


Tamaran elämään on vaikuttanut voimakkaasti musikaali West Side Story. Ikävä Rami Sarmastoon ei ollut vielä hälvennyt, kun Tamaraa pyydettin paikkaamaan sairastuneen näyttelijän roolia Helsingin Kansallisoopperaan, kyseessä oli (kohtalokkaasti) Anitan rooli. Tonyn roolia esitti Aatos Tapala.
Myöhemmin Tamara ja Aatos tutustuivat toisiinsa paremmin, kun Aatos tuli katsomaan Lepakkoa Turun kaupunginteatteriin. Tapaaminen johti seurusteluun, ja vuonna 1966 soivat hääkellot. Perheonnea täydensi pikkuinen poikavauva - Tero Aatos -  runsaan vuoden kuluttua.

Kuva: Otto-Ville Kuusinen


Vaan Tamarasta oli kuultu jo Euroopassakin. Hänet kutsuttiin vierailijaksi Itävaltaan Landestheater Linziin vuonna 1972 - Lulu-oopperaan. Sieltä Tamaran tie vei Müncheniin Kiss me Kate-musikaaliin. Tamaralla oli Tero-poikansa ja lastenhoitaja mukanaan, mutta Aatos jäi Helsinkiin. Ikävä Aatoksen luo oli kova, mutta työtilanne oli nyt näin. Tamaran ura oli nousussa ja hän teki operetteja, menestysmusikaaleja, radio- ja televisio-ohjelmia niin Saksassa, Sveitsissä kuin Itävallassa ja muuallakin Euroopassa. Elämä kuljetti Tamaraa ja Aatosta eri suuntiin.  

Kuva: Otto-Ville Kuusinen

Tamara kertoo kirjassaan, miten hän oli aina toivonut saavansa esittää Emmerich Kalmanin operettia Mustalaisruhtinatar. Ja tottakai ylvään Sylvan roolia.

 Mustalaisruhtinattaren harjoitukset Münchenissä. Kuva kirjasta: Lohikäärmeen pahvikulissit.
Toivomus kävi toteen uran aikana useammankin kerran. Mieleenpainuvin esitys on varmasti ollut  Mustalaisruhtinattaren ensi-ilta 30.1.1982 Münchenissä, sillä silloin Tamaran elämässä tapahtui kaiken mullistava muutos. Hän tiesi rakastuneensa vastanäyttelijäänsä romanialaiseen Alexandru Ionitzaan. Molemmat olivat naimisissa tahoillaan. Rakastunut pari sai kuitenkin toisensa mutkikkaitten vaiheitten jälkeen.

Ja kuinka upeasti esittivätkään näytelmän Tamara Angelika Klas ja Alexandru Juha Hostikka laulun Muistathan sen tuosta operetista Mustalaisruhtinatar. Ilmassa oli rakkautta; laulajat olivat taitavia.

Tamara ja Alexandru saivat tyttären - tytär Maria jatkaa äitinsä ja isänsä viitoittamaa polkua. Työ jatkui molemmilla maailmalla, kunnes 1990-luvulla  Tamara palasi Suomeen ja Turkuun, koti-ikävä oli alkanut vaivata. Alexandru jatkoi vielä laulamistaan Euroopassa. Avioliitto ei rakoillut.

Tamara oli tarmokas ja loi vielä Turun Operettipäivät-tapahtuman. Tapahtuma järjestettiin vuosina 1996 ja 1997. Tapahtuma ei onnistunut, tapahtuma tuotti tappiota molempina vuosina. Turkulainen yleisö ei ottanut operettia omakseen. Tamara kuitenkin jatkoi laulun parissa, hän antoi laulutunteja. Ja hän oli palaamassa teatteriin Elisabeth- musikaalissa. Mutta ei ehtinyt.  

Tamara Lund menehtyi vatsasyöpään kesällä 2005 vain 64-vuotiaana. Koskettava musiikkinäytelmä on kaunis kiitos ja kunnianosoitus rakastetulle laulajalle. 

Kuva: Turun kaupunginteatteri 

Tamaran toive oli jo pikkutyttönä laulaa itsensä ihmisten sydämiin.  
Siinä(kin)  hän onnistui hienosti. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

** Tuula 
 

4 kommenttia:

  1. Hienosti onnistuo Tamaran unelma ♡
    Hänet kyllä muistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain. Muuten jostakin satuin lukemaan, että Tamara pyysi vain yhtä kukkaa muistajiltaan hautajaisiin. Hän halusi lahjoittaa kukkiin käytetyt rahat syöpäpotilaille. Ja rahaa kertyikin iso summa.
      Siis kaiken lisäksi hänellä oli suuri sydän.

      Poista
  2. Uskomattoman hieno nainen ja ikuisesti suomalaisten sydämissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauniisti sanottu Tamarasta. Ja tuo on totta. Upea ja rohkea nainen!
      Kiitos Viltsu Mari ja hyvää sunnuntaita!

      Poista